Eli i.g.stä pätkä keskustelusta:
Eli esim yks seropinartun omistaja tyrkytti narttuaan Pojulle.
Pojulla on A/A lonkat ja 0/0 etupää ja luonteensa ja luustonsa puolesta (harvoin enää oikeasti noin jykevä- ja vahvaluustoisia kummassakaan rodussa) olis ollut paperillisena rotukoirana molemmille roduilleen oikeasti annettavaa (< sanoo myös muutama Pojussa olevien rotujen kasvattaja!). Mutta se on seropi. Eli pentue olis ollut täysin TURHA.
Samoin mun mielestä jokaikinen pentue jonka vanhemmilla ei todella ole rodullensa ANNETTAVAA, on täysin TURHA (vaikka olis paperilliset rotupuhtaat vanhemmat).
Eli jos teetetään pennut VAIN KOSKA PYSTYTÄÄN ja koirilla on kotioloissa kivat luonteet (mutta työkäytössä eivät toimisi oikeasti, eli ei ole oikeasti RODUNOMAISET luonteet/ vietit) ja luusto kuvattu terveeksi (en itse pidä C-lonkkaista niin terveenä että sillä koskaan pentuja teettäisin (vaikka "ei pidäkkään tuijottaa pelkästään lonkkia ja kyynäriä")) niin se on mun mielestä vaan koiramäärän lisäämistä. Järjetöntä touhua.
______________________________________
Ja koirat.comiin (sakemannipalstalle) kirjoittamastani pätkä:
Ihmetyttääkö muuten teitä muitakin kuinka rodut ovat voineet jakautua erillisiin linjoihin (näyttely- ja käyttölinjaiset) kun kuitenkin alunperin näyttelyt ovat olleet niitä joissa haetaan sitä RODUNOMAISINTA yksilöä?
Sakemanni ei ole raskaana, syvärintaisena, ylikulmautuneena (näyttelylinjainen) RODUNOMAINEN. Tai ei ainakaan pitäisi olla!
^Verratkaa vaikka niihin vanhoihin sakemannien kuviin (60-luvun koirat ja sitä ennen..)
Jos silloin etsittiin niitä rodunomaisia koiria, ja kokoajan samanlaisia.
Niin miten rotu on voinut muuttua näyttelyitä varten erirakenteiseksi?
Syy tähän on, että ei olla etsitty niitä rodunomaisia yksilöitä, vaan on etsitty ääripään koiria.
Joku on tykännyt että sakemannin peräpään täytyy vähän laskea niin se on ryhdikkään(?) näköinen seistessään "asennossa" ja takapään tulee olla niin kulmautunut että takatyöntö on pitkä. Tässä sitten vuosi vuodelta haetaan sitä eniten ryhdikästä ja takatyöntöä omaavaa koiraa. Ylikulmautunutta!
Näyttelytouhu tukee myös sitä että koirien on oltava "massavia" (ennen esim. mummini haki tanskiksilleen massaa vedättämällä koiriaan, eli haettiin LIHASmassaa) mikä tarkoittaa nykyään lihavaa tai raskasrakenteista jotka sitten näyttävät "massavilta" ja ovat "näyttäviä".
Tai sitten haetaan ylipitkää & paksua turkkia mikä olisi vain tiellä alkuperäisessä työssä (esim collie).
............................................................................
Makukysymys tämä.. Mutta mielestäni nämä raskaat (näyttelylinjaiset) ovat rumia! <Nyt en tarkoita vain sakemannia, vaan kaikkien rotujen näyttelylinjaisia! <Jotka ovat lisäksi (keskimäärin) sairaampia ja lyhytikäisempiä verrattuma rotunsa käyttölinjaisiin.
Näyttelyistä ei ole ollut YHDELLEKKÄÄN rodulle kuin haittaa!!
^Tuosta hyvästä saan varmasti lauman näyttelykiihkoilijoita kimppuuni ja etukäteen iso GYYNEL sen vuoksi.
