IRC-Galleria

Minulla oli kerran ajatus,
omasta mielestäni varsin nerokas.
Tahdoin muidenkin kuulla siitä,
ei sen takia että se oli maailmaa mullistava filosofinen päädelmä.
Vaan sen takia että muut kuulisivat minusta.

Kuinka moni jakaa ajatuksiaan vain tullakseen kuulluksi,
kuinka montaa oikeasti kiinnostaa mitä toiset ajattelevat.
Luen toisten päiväkirjoja vain löytääkseni sieltä jotain itsestäni.

Sitten voin kertoa ja kommentoida jotain itsestäni.

"minäkin mietin samoja asioita."
"minäkin olen ajatellut elämää."
"enkö olekin IhQ."

Jos mainosten hinnat TVeessä olisivat halvempia ja niille enemmän aikaa,
olisi ne täynnä vieraiden ihmisten kasvoja ja ajatuksia.
Mutta onhan meillä jo kaikki muut nykyteknologian oheistuotteet käytössä.

Tämänkin ajan olisin voinut käyttää paremmin.

Ehkä soitan äidilleni ja kuuntelen 15minuuttia kehuja.
Minun 15minuuttia kuuluisana.

2 päivää provinssin jälkeen, on ajatukseni vihdoin tavoittanut fyysisen ruumiillistumani.
Ruumiini, joka on saanut uuden ilmentymän liiasta auringosta.
Toiset ihmiset voisivat kutsua sitä ruskettumiseksi,
mutta tässä ruumiissa ne ovat 1.asteen palovammoja.

Näin viime yönä unta maailmanlopusta, jossa Lovecraftin ajattomat olennot valtasivat maailman.
Hienointa unesssa oli Cthulhu, jota jostain syystä näytteli Hugh Jackman.
Hän muutti minut syväläiseksi laulamalla "laa-laa-laa".
Myöhemmin jouduin menemään amerikansuurlähetystöön ja vaatimaan
että Islanti myönnetään Cthulhun saareksi.

Jouduin jonottamaan kauan, muutkin suuret muinaiset tahtoivat oman palan maasta.


Jossain vaiheessa pitäisi valokuviakin saada menneiltä päiviltä,
niin muistaisi mitä tuli taas tehtyä.

Näin alkaneen kesän olen harjoitellut saamaan suonenvedon jalkaani,
nyt odotan että vedet lämpenevät sen verran,
että uskaltaisin uimaan.

Odotan tulevaa vklppua, kuin kuuta tippuvaa.
Odotan myös pääseväni määränpäähäni Seinäjoelle,
Pelon sekaisin tuntein.

Tiedän että käyttäytymällä hyvin/olemalla oma itseni,
saan ihmiset kypsymään itseeni/itseensä hyvinkin nopeasti,
siksi ajattelinkin viipyä Provinssissa vain päivän.

Mihin ystäviä tarvitaan, kun niitä voi hommata kadulta aina uuden?
ja tällä hien erityksellä, niitä uusia tarvitaan aikalailla.

Kevät, tuo ihana vuodenaika nostaa jälleen versonsa lumien alta,
kuten tekee kaikki positiiviset ajatukset tuon menneen talven kaamoksen lomasta.

Nyt kun valoa on jälleen elämässä onkin hyvä katsella mitä on saanut aikaan.
ja onhan sitä.
Uudet siemenet on kylvetty kesää varten ja syksyn tullessa onkin mielenkiintoista nähdä,
mitä syntyy ja kuka niitä synnyttää.

Linnut ne aloittavat tämänkin kevään iloisella laulullaan, siinä samassa kuin mieleni yrittää tavoittaa ajatuksiaan, jotka makaavat liian syvissä vesissä.
(Eivätkä ne voimien loppuessakaan tahdo uida rantaanpäin.)

Elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten kevät astmaatikon.
Odotan takatalven tuloa ja versojen pikaista palelemista.