IRC-Galleria

-Harhaa-

Tippuu maahan usvaiseen
pisara, kaiken valaisten.
Se kaikuu aivan tavattomasti
ja huomaan kupolissa
olevani.

Tunnustelen ympäristöäni.
Se tuntuu täysin normaalilta.

Kukkien tuoksua
Sateinen ruoho
varpaiden alla
lintujen viserrys…
Se kuuluu kaukana.
Se ei kaiu
kuin vuodattamani kyynel.
Koska tämä kaikki
on vain harhaa.

Kaikki mitä:

tunnen
näen
kuulen
aistin…
On vain ympäristöni ansaa.

Tietoa siitä, että on
toivoa.
Tietoa, on kaikki
kaunista.

Aurinko paistaa kirkkaana
se lämmittää kalliot
mutta
ei minua.
Sillä kupolissani vallitsee
Ikitalvi.
Ja minä jäädyn sisältä
nähdessäni sen kaiken.

Puiden havina tuulessa
monen väriset kukat, hyönteisten
ympäröimänä
auringon paahde, korkealla
taivaalla.

Huuleni sinertyvät
yrittäessäni koskea, tuota
kukkaa
sormeni pysähtyy
näkymättömään ja sileään
kovaan ja kylmään pintaan

Lasikupoliin ympärilläni.
Silmäni kostuvat, pikkuhiljaa
sen tajuan.

Ei ole kaunista maisemaa
ei ruohoa varpaiden alla.
Ei perhosia niittykukissa
tai aurinkoa taivaalla.

Kuulen lintujen laulavan
mutta se on vain harhaa
kuulen lehtien havinan
sekin
on harhaa.

Istahdan alastomana
vaikka tunnen vaatteet päälläni.

Suljen vettyneet silmäni.
Kadottaen sen kaiken
mielestäni.

Tuntemukseni
näkemäni
kuulemani
aistimani.

Kaiken sen harhan.

Nukahdan mietteisiini
unohdun ajatuksiini

Vielä joskus
tuo lasi
minut eristävä
rikkoutuu.

Vielä joskus
tuonne niitylle palaan.

Tuntien muutakin
kuin sileän ja kylmän
kupolini pinnan.