Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

Anteeksi, anteeksi!Keskiviikko 02.11.2005 03:48

Rakas päiväkirja, anteeksi kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Mutta ajattelin nyt taas hieman purkaa teille kaikille sisintäni, niinq teitä vittu kiinnostas. Oli taas aamulla hauskaa herätä, kun näki unta ihmisestä josta on kiinnostunut (eikä saa tehtyä mitään ikinä). Helvetin herätyskello! Kouluun oli tietenkin pakko herätä, ja kahvikupposen nautittuani ja pikapesun suoritettuani olin juoksemassa koulua kohti. Oven avasin noin klo 12:03, ja koulu alkoi 12:10. Ei se mitään, myöhästyin noin 7 min, mutta kun muistelinkin, äidinkielen opettajamme on aina myöhässä. Hän tuli paikalle myöhemmin kuin me. Tässä jaksossa meillä alkoi kirjoitetun viestinnän osuus äidinkielen kurssista (edellisessä jaksossa oli puheviestintää). Saimme aluksi tehtävän, jossa meidän piti valita jokin uutuuskirjoista valituista aloituslauseista, ja kirjoittaa noin 20 minuutin ajan. Sitten luimme kirjoittamamme tekstit 4 hengen ryhmissä, kukin ääneen. Itse valitsin lauseen, joka meni jotenkin seuraavasti: "En ehkä halua kertoa tätä kaikille... mutta..." ja jatkoin tarinaani siitä, kuinka tarinan päähenkilö kohtaa kiinnostavan henkilön huoltoaseman kahviossa ja saa vihdoinkin selvyyden siihen, onko tämä toinenkin henkilö kiinnostunut päähenkilöstämme. Tietenkin tein onnellisen lopun, ja toivoin salaa että minunkin tilanteeni päätyisi onnelliseen jamaan. Kuinka se teksti aina heijasteleekaan tunteita. Eivät ehkä luokkakaverit arvanneet sitä. Tai sitten, kun lukevat tämän, arvaavat. Hei teille vain!

Pitäisi tästä suoriutua nukkumaankin, kello lähenee jo kahta. Kouluun pitäisi joutua 9:45 alkavalle tunnille. Saapa nähdä, mitä siitäkin tulee. Olin tänään muuten töissäkin. Pistin yhden Nokian 9300:n sähköpostiasetukset kuntoon. Koko ilta on mennyt istuessa, syödessä ja sitä miettiessä, miten saisi. Niin. Helvetti. Miettikääpäs sitä. En kuitenkaan aio kertoa tämän enempää syvimpiä tuntojani, niitä voi sitten kysellä sopivassa mielentilassa henkilökohtaisesti minulta. Syvimmät tunnot. Kuulostaa ihan kauhealta. Ehkä se onkin sitä.

Mikähän tässä maailmassa on vikana, kun on tällainen kuin minä? :P

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.