IRC-Galleria

Rakas päiväkirja, rakkaat kanssaihmiseni ja muutkin, jotka tätä vaivautuvat lukemaan. That's why we never... tai no, ainakin minun tapauksessani voisi lyhyesti todeta niinkin, että kylläpäs joo tullaan. Jos se siis minusta riippuu.

Aloituskappaleeni oli tarkoituksella pas.. huono ja käsittämätön. Yritän välttää kirosanojen käyttöä, sillä tätä tekstiä voivat lukea myös monet alaikäiset. Sinänsä en tiedä, onko sillä kovinkaan paljoa merkitystä, mutta kuitenkin. Tämä päivä on mennyt ihan hauskasti: eilisen Onnelan avajais-baari-illan myötä nukkumiseni venyi iltakuuteen ja sen jälkeen heräsin täysin ilman krapulaa pirteänä peipposena, tai no peipposena. Sitten kuulinkin, kuinka kämppikseni availi ovea, ja kuulin myös erään jätkän tulevan käymään kylässä.

Ostin sixpackin lähikaupasta ja sitä siemaillessani sain idean. Pelaisimme blackjackia. Ensin pelasimme sitä ihan noin vaan, kunnes keksimme siitä juomapeli-idean. Jos häviää, pitää juoda. Ainoaksi hankaluudeksi muodostui se seikka, että koska minä toimin jakajana, en voinut juoda, koska häviämisen mitta jakajan ominaisuudessa olisi ollut kovin hankalaa määritellä. Sittemmin pelasin itsekin, samalla toimiessani jakajana. Kun olimme kyllästyneet juomapeliin (ja päihdyttyämme liikaa), keksimme että voisimmekin pelata ihan vain esimerkin vuoksi rahasta. Kävin kaivamassa erimaalaisia kolikoita varastoistani ja aloitimme. Pelasimme siihen asti, kunnes kämppikseni kaveri "räjäytti" pankin. Hauskaa toki oli.

Tässä mietin, että varmaan sitä voisi lähteä baariin, jos tänään ylipäätään aikoo. Ei tässä oikein enää miettimisaikaa paljoa ole. Join jo sixpackinkin. Toivottavasti kaikilla teilläkin on ollut oikein hauska lauantai-ilta. Minä sekoitan koko ajan tämän illan sunnuntaihin. Jo eilen sekoitin perjantain lauantaiksi, sillä torstai-iltana olin lähipubissa. Eivät kaikki opiskelijat ole juoppoja. Eivät eivät!

Rakas päiväkirja, rakkaat kanssaihmiset ja muutkin sekopäiset härdelliotukset tai niiden kuvatukset, ja tervetuloa seuraamaan taas elämääni. Olen tässä muutaman viime päivän aikana kirjoittanut kaikenlaista pask... siis typerää tekstiä siitä, mitä teen. On aika paljastusten, aika suurien lupauksien. Tai oikeastaan, ei. Siispä kerron teille tästä tylsästä torstaistani. Koska menin suhteellisen myöhään, noin klo 04:n jälkeen nukkumaan (luettuani Patricia Cornwellin Tracea englanniksi), heräsin myös kohtalaisen myöhään, noin kahden maissa. Sain itseni kammettua vaivoin ylös. Ilahduin kovasti siitä pienestä seikasta, että Tiede-lehti oli kolahtanut postiluukusta peilisoluartikkeleineen. Siinä saa pieni Ville taas lukea popul... uusimpia tutkimustuloksia käyttäytymistämme ja koko ihmisyyttämme selittävistä ilmiöistä, joita tulevaisuudessa psykologian dna:ksi kutsuttaneen.

Enivei, kävinpä herättyäni, pari mukillista kahvia siemailtuani ja aikani upouutta Tiede-lehteä selailtuani äänestämässä OSAKOn edustajistovaaleissa. Vautsivau. Kahdeksan aikoihin illalla olivat jo tulokset nähtävissä. Pääsin varaedustajaksi. Eivät luokkakaverit jaksaneet tänään kouluun; olihan melkein kaikilla toki vapaapäivä.

On se hauskaa. Työpaikkani muuttaa, tai siis firma vaihtaa toimitiloja alkaneen remontin vuoksi. Tästä syystä minun täytyy tehdä erinäisiä järjestelyjä uusien markkinointisuunnitelmiemme toteuttamiseksi. Niistä lisää myöhemmin, mutta tulee tämä olemaan olevinaan vallankumouksellista, ainakin todella hienoista lehti-ilmoituksistamme päätellen. Voi voi, kaveri ja kämppis istuvat tuossa sohvalla ja puhuvat eräästä salaiseksi julistetusta projektista, jossa minäkin olen osallisena. Onneksi ne eivät tarvitse juuri nyt minua.

Don't you wish your boyfriend was... at least I hope. Ei se varmaan ihan noin mennyt. Huomenna Onnelan avajaiset! Kämppis sai kutsun ennen varsinaista avaamista pidettävään tilaisuuteen, ja hän ottaa minut Avecikseen. Tämäpä on vallan jännittävää! Onkohan itse Sedu paikalla?

Jostain syystä väsyttää.

Heipä hei, rakas päiväkirjani (ja rakkaat lukijani, pusipusinaminami just SULLE)

Aamuheräämiseni epäonnistui. En saanut unta moneen tuntiin, ja koska minulla oli aamulla hieman migreeninpoikasta alkamassa, en sitten mennyt tänään kouluun. Vitsi kun se rakkaus nuorena valvottaa. :P :E

Voivoi. Sanokaa jotain.

Rakas päiväkirja, anteeksi kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Mutta ajattelin nyt taas hieman purkaa teille kaikille sisintäni, niinq teitä vittu kiinnostas. Oli taas aamulla hauskaa herätä, kun näki unta ihmisestä josta on kiinnostunut (eikä saa tehtyä mitään ikinä). Helvetin herätyskello! Kouluun oli tietenkin pakko herätä, ja kahvikupposen nautittuani ja pikapesun suoritettuani olin juoksemassa koulua kohti. Oven avasin noin klo 12:03, ja koulu alkoi 12:10. Ei se mitään, myöhästyin noin 7 min, mutta kun muistelinkin, äidinkielen opettajamme on aina myöhässä. Hän tuli paikalle myöhemmin kuin me. Tässä jaksossa meillä alkoi kirjoitetun viestinnän osuus äidinkielen kurssista (edellisessä jaksossa oli puheviestintää). Saimme aluksi tehtävän, jossa meidän piti valita jokin uutuuskirjoista valituista aloituslauseista, ja kirjoittaa noin 20 minuutin ajan. Sitten luimme kirjoittamamme tekstit 4 hengen ryhmissä, kukin ääneen. Itse valitsin lauseen, joka meni jotenkin seuraavasti: "En ehkä halua kertoa tätä kaikille... mutta..." ja jatkoin tarinaani siitä, kuinka tarinan päähenkilö kohtaa kiinnostavan henkilön huoltoaseman kahviossa ja saa vihdoinkin selvyyden siihen, onko tämä toinenkin henkilö kiinnostunut päähenkilöstämme. Tietenkin tein onnellisen lopun, ja toivoin salaa että minunkin tilanteeni päätyisi onnelliseen jamaan. Kuinka se teksti aina heijasteleekaan tunteita. Eivät ehkä luokkakaverit arvanneet sitä. Tai sitten, kun lukevat tämän, arvaavat. Hei teille vain!

Pitäisi tästä suoriutua nukkumaankin, kello lähenee jo kahta. Kouluun pitäisi joutua 9:45 alkavalle tunnille. Saapa nähdä, mitä siitäkin tulee. Olin tänään muuten töissäkin. Pistin yhden Nokian 9300:n sähköpostiasetukset kuntoon. Koko ilta on mennyt istuessa, syödessä ja sitä miettiessä, miten saisi. Niin. Helvetti. Miettikääpäs sitä. En kuitenkaan aio kertoa tämän enempää syvimpiä tuntojani, niitä voi sitten kysellä sopivassa mielentilassa henkilökohtaisesti minulta. Syvimmät tunnot. Kuulostaa ihan kauhealta. Ehkä se onkin sitä.

Mikähän tässä maailmassa on vikana, kun on tällainen kuin minä? :P

Voihan homsse. Tänään heräsin jo kahdentoista jälkeen! Tämä voi toki johtua siitä seikasta, että jouduin menemään töihin yhdeksi. Myöhästyin viisi minuuttia sovitusta ajankohdasta, mutta pomo ei hermostunutkaan tällä kertaa. Hänkin ymmärtänee, että lomalla ei kelloa katsota, paitsi mitä nyt on pakko esim. valomerkin ajankohdan määrittääkseen. Tänään olisi toki perjantai, ja Stolichnaja kutsuisi, mutta huomenna pitäisi olla jo kahdentoista aikoihin roudaamassa tavaroita. Muutenkin on vähän sellainen olo, että ei ole saanut mitään aikaan. En ole vieläkään keksinyt, mistä löydän seurustelukumppanin vaikka toveri LTIA ehdottikin minulle varsin varteenotettavaa vaihtoehtoa edellisen päiväkirjatekstini kommenteissa. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa!

Ulkona näyttää jo melkein talviselta. Pelottavaa. Kadut olivat niin liukkaat, että meinasin kompastua parikin kertaa matkalla töihin ja takaisin. Eikä asiaa auttanut se, että olin mietteissäni huomisesta ja siitä, kun tapasin erään kivannäköisen ihmisen. On se kumma, miten ajatukset lähtevät harhailemaan. Toivottavasti harhailevat takaisin päähäni, en haluaisi olla ilman järkeä koko iltaa. Ei sillä, että järjenjaossa minua oltaisiin paljoa muistettukaan, mutta olisi ne rippeetkin kiva pitää.

Olen puhunut nyt puhelimessa töistä tuloni jälkeen ainakin puoli tuntia. Kaikki ystävät ja puolitutut ovat tänään kiinnostuneita minusta, ja minulla on kaikille asiaa. No, ei se mitään, operaattori voi hyvin ja kaikki on ihan jees. Muistelen, että minun pitäisi vieläkin soittaa muutama puhelu. En taida ihan heti jaksaa. Juon kahvia ja ajattelin kohta käydä tuhoamassa terveyttäni ihan pikkuisen Nicotiana-suvun kasveista saadulla valmisteella. Tiedän, ei tarvitse sanoa.

Olen yksin kotona. Kämppis meni valokuvaamaan, ja mietin että voisin tietenkin tehdä kaikenlaista mukavaa täällä hänen ollessaan poissa, mutta mukavan tuottamiseen tarvitaan kaikenlaisia tuotannontekijöitä. Totean vain, että niiden hankkiminen voi olla ongelmallista. Enkä puhu nyt mistään laittomasta, vaikka toisin voisikin kuvitella. Tämä on ihan normaalia läheisyydenkaipuuta... keksisi vain, mistä sitä läheisyyttä saisi. Olisipa kiva, jos sellaista läheisyyttä olisi aina saatavilla rajattomasti, kun vain kätensä ojentaa. Ehkä sitä kutsutaan parisuhteeksi. Olen kyllä kuullut, että aina todellisuus ei ihan vastaa äskeistä kuvaustani. Nyyh nyyh. Toisaalta... toisaalta taas. Luin jo inferno.fi-kirjan loppuun, enkä keksi nyt mitään uuttakaan luettavaa. Tietokoneellakaan ei aina jaksaisi istua. Viisi senttiä sille, joka tulee ja pelastaa minut tylsistymiseltä.

Ikkunasta näkyy aseman kello, ja jos siirrän katsettani hieman alemmaksi, voin nähdä kuinka ihmiset vaeltavat päämääräänsä. Jotkut tulevat, toiset menevät. Autoja menee, jos kohta myös tuleekin. Onkohan eläminen sitä, että luulemme menevämme oikeaan suuntaan, vaikka usein huomaammekin olevamme täysin väärässä junassa ventovieraiden kanssa? Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin... täällä Hygelac, Oulu.

Lisäys:

Punaviini maistuu liiankin hyvältä, olen juonut sitä nyt viisi lasillista.

Elämä on kyllä ihanaa. Tuon ulkomaanmatkan jälkeen olen vain nukkunut, syönyt ja pask.., sen verran on väsyttänyt. Olen lukenut inferno.fi-dekkaria, ja olen tylsistynyt välillä opuksen juonenkäänteisiin. Onkohan minulla parempi mielikuvitus?

Tänään heräsin kolmen jälkeen, kun tällä viikolla olen muutenkin heräillyt. Olin eilen Woltairen ja cor`in kanssa baarissa, arvatkaa missä? No Cubassa tietenkin. :D Se onkin varsinainen amisteinihelvetti, mutta kyllä me miehet kestettiin siellä silti. Tai no, miehistä ei kai voi puhuakaan... taidettiin kaikki näyttää neideiltä porukan kanta-asiakkaisiin nähden. Heihoo ja oevvoe senthän.

Pitäisi ruveta miettimään kjuukampperin miittiä. Haluaakohan porukka miittailla vai ei? Ota siitä nyt sitten selvää. Ja pitäisi lähteä ruotsiinkin viikon päästä halloween-bilettämään. Ja bileet olisi lauantainakin. Voi minua raukkaa. Tosin onneksi kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda...! Eihän?

Tässä nyt on koko ilta mietitty, mitä ihmettä tekis. Keitin just kahvia ja taidanpa kohta ryystää sitä. Sitten voisi harkita, josko sitä kävis jossain kaverilla. Onko teillä ollut kivaa? On kiva, jos on. Ja ei ole kiva, jos ei ole ollut. Kahvi valmistui. Kämppis syö jotain ihme lämpimiä voileipiä, joihin se laittaa kai gotleria. Iyyh. Jooh, kahvi kutsuu -> tosin kylmä kahvi kaunistaisi, ja kaunistuminen edesauttaisi saamaan seurustelukumppaneita... mistä niitäkin muka saa, kertokaa. Heihei! Älkääkä nyt väittäkö etteikö teitä muka kiinnostaisi.

Jahas, sitä ollaan sitten taas rakkaassa kotimaassa. Hieman on väsyttänyt, ei tainnut tulla nukuttua tarpeeksi Venäjällä. Sitä se teettää, kun on kiireisissä järj... ryyppäjäishäppeningeissä. Onneksi on lomaa koulusta tämä viikko.