IRC-Galleria

Ihmiset juoruavat armottomasti toisistaan, pahansuopaisesti. "Kato ny millanen takki tolla on." "Se on kyl ihan sen näkönen ihminen et se varmaan..." "Kuulitsä mitä se teki sillon siellä..." "Mitä toiki kuvittelee olevansa..." "Kato, tuolla menee SE." "Kato miten toi kävelee..." "Se varmaan tekee sitä ja sitä sillon ja sillon!" "Se on uskis/rikas/köyhä/rikas/gootti/metro, vähän se on siis sitä ja sitä..."

Eipä tämä jossain yläastetasolla yllättäisi, mutta kun vielä lukion abivuonnakin ihmiset jaksavat. Ja noh, kaipa tuota aikuisetkin, ikävä kyllä, harrastavat. Mikä minut yllättää on se, että muutoin älykkäät ja tasapainoiset, omille ystävilleen lojaalit ja lämpimät ihmiset osaavatkin olla niin ilkeitä ja itseensäpäin kääntyneitä toisille. Olen mm. ollut läsnä tilanteessa, jossa kaverini X halveksuu kaveriani Y, jota ei itse X:nä tunne millään muotoa. Vasta viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten turhalta tuntuu kuunnella noita arvioita toisista ihmisistä, vaikkei kyseessä olisi edes kaveri.

Miksi pitää katsoa toisia nenänvarttaan pitkin? Miksi pitää suu kuolassa juoruta (ja sitten myöhemmin valittaa siitä, miten on perseestä kun juorut kulkevat ja kaikki on selvillä kaikesta) ja useimmiten vielä ilkeään sävyyn toisista ihmisistä? Mitä hiton väliä sillä on, esimerkiksi minkä näköinen toinen ihminen on (onhan sillä toki väliä, mutta ei nyt kyse ole mistään naimisiin menosta itseä miellyttämättömän kanssa) varsinkin, jos ei tämän henkilön kanssa missään tekemisissä olla? Kyllähän sitä saa mielipiteitä olla ja omassa päässään ajatella vaikka mitä, mutta onko se toisen takki tai kävelytyyli tai harrastus niin erityinen, että siitä pitää suu vaahdoten supista ja halveksuen tuhahdella tämän kävellessä ohi?

Toisaalta juttu toimii myös toiseen suuntaan. Otetaan yksi kaunis tyttö, joka on toiselle tytölle U vittumainen. U on tietysti sitä mieltä, että tämä kaunis tyttö on perseestä ja oikeasti sairaan rumakin, miten kukaan voi pitää tuota kaunista kauniina. Jos henkilö henkilönä ärsyttää, ei suostuta näkemään tästä mitään muuta. Koko mielipiteemme ja käsityksemme hänestä määräytyy sen perusteella, mitä satumme ajattelemaan yhdestä henkilön ominaisuudesta. Pistääkö miettimään, mikä ominaisuus juuri sinusta on jäänyt toisten mieliin määräämään, mitä he sinusta ajattelevat?

Herää kysymys, onko tuhahtelijoilla mitään parempaa aktiviteettia (vanhan fraasin mukaan MUUTA ELÄMÄÄ), kuin arvioida toisia. Kenties huono itsetunto vaivaa ja sitä pitää pönkittää yrittämällä arvioida toinen kaikinpuolin itseä vähempiarvoiseksi joka suhteessa? Tavisälykkölikka toivoisi itse olevansa kauniimpi ja niinpä hän halveksuu kauniita ihmisiä - eiväthän he mitenkään voi olla älykkäitä, toisin kuin hän itse.

Pinnallisuutta, suvaitsemattomuutta, ennakkoluuloisuutta. Kyseessä on ongelma, josta aina kuulee puhuttavan, mutta koskaan ennen se ei ole oikeasti tuntunut merkitsevän itselle mitään. Nyt on alkanut pinna kiristymään, ja tänään lopulta alkoi tosissaan vituttamaan jälleen tällaista arviointia toisten suusta kuullessa. Noh, onhan se rikkautta sekin, erilaisuus ihmisissä myös negatiiviseen suuntaan ja yhtä lailla itseä miellyttämättömien ajatusten perusteella tulisi yrittää tulla toimeen ja löytää jopa yhteinen sävel edes sen verran, ettei tarvitse haukkua toisia näiden selkien takana (Nii-in, mitähän tässä itse teen... Noh, puhun sentään vain yleisellä tasolla..). Eihän se oikeasti vaadi paljoakaan sellainen toimeen tuleminen, pitää vain suunsa kiinni turhista nälvinnöistä.

Saa olla mielipiteitä, saa ajatella toisesta ihan mitä huvittaa ja jopa ilmaista tämän tarpeen vaatiessa, mutta minusta ei ole hyvä kuola valuen juoruta ja tuhista jostain ihan liittymättömästä asiasta. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan ihan oikeasti, jos ihmiset suhtautuisivat toisiinsa hieman avoimemmin ja yrittäisivät antaa toisilleen mahdollisuuden. Klisee se tämäkin, mutta se on oikeasti painavaa asiaa. Suljemme turhaan itseltämme mahdollisuuksia vaikkapa uuteen kaverisuhteeseen valitsemalla seuramme sen perusteella, minkä väristä paitaa toinen pitää päällään (voi kyllä, tästäkin jaksetaan arvostella toista). Välillä tekee myös hyvää katsoa peiliin ja miettiä, mikä ihme saa ajattelemaan toisesta niin kuin ajattelee, onko sille mitään oikeaa syytä.