IRC-Galleria

Moro!

Eilen oli ihan mukava päivä, vaikka tulikin istuttua yksin melkein koko päivä sisällä (pitää vähentää sitä). No kun kello oli 16 ja olin vääntänyt parin sivun esseen, sekä harjoituskokeen, niin päätin lähteä prismaan ostamaan coca-colaa saunajuomaksi. Ulos asti kun selvisin, niin huomasin että roskakuski oli avautunut ja liimannut tarran tuulilasiini, jossa se valitteli sitä kun ei voinut parkkeeraukseni takia tyhjentää roskiksia. Siirsin auton ja päivä jatkoi kulumistaan...

Kaupasta tultuani pesin pyykkiä, tein harjoituskokeen ja menin saunomaan. Löysin myös kikan, jolla saan avattua saunani sähkölukituksen koska tahansa.

Ilta kului normaalisti. C.S.I:n ja öisien mesettelyjeni jälkeen menin kiltisti nukkumaan. Kun kello löi 2.22 heräsin armottomaan paukkeeseen.

Joku todella halusi tulla ovestani läpi - ainakin niin päättelin äänestä. Ovikelloa rimputettiin ja oveani potkittiin. Lähdin heti miettimään Worst case scenariota ja etsin läheltäni kaikki aseeksi kelpaavat - löysin kaljapullon ja kokkiveitsen. Heitin nopeasti verkkarit jalkaan ja laitoin kokkiveitsen housujeni takaosaan. Raoitin vähäsen ovea ja päässäni alkoi soimaan tappaja hai-tunnari. Ihmetys valtasi ruumiini. Oven takana ei ollut ketään ja tunsin olevani kuin näyttelijä paskassa B-luokan Hollywood-elokuvassa...

Mieleeni tuli Rambo 4:en traileri, jota olin katsellut youtubessa. Lähdin rappukäytävään ja halusin saada selville kuka tämä yöllinen vieras oli ollut. Jatkoin matkaani kohti yläkertaa - hitaasti, mutta varmasti. Soitin yläkerran naapurilleni ja mysteeri alkoi selvitä.

Puhelin hälyytti muutaman kerran, ennen kuin tuntematon naisääni vastasi puhelimeen. Ensimmäinen ajatus päässäni oli, että olipa naapurin pojalla ollut hyvä päätös illalle. Erehdyin. Naapurini oli hävittänyt puhelimensa ja puhelimeen vastannut outo naishenkilö oli Onnelan työntekijä.

Puhelusta välittämättä jatkoin matkaani tiedonjanon voimalla. Saavuin yläkerran naapurini ovelle ja koputin siihen muutaman kerran. Kuulin kuinka askeleet lähenivät sentti sentiltä lähemmäksi ovea. Oven avautuessa jännitin pakaroitani ja tunsin kuinka kylmä keittiöveitsi puristui tiukasti takalistooni - olin valppaana. Oven avasi naapurini, joka tunnusti tekonsa. En joutunut edes käyttämään armeijassa oppimiani kidutusmenetelmiä.

.
.
.

Juotuani muutaman lasillisen jääteetä sykkeeni palasi normaaliksi. Uhkarohkean irvistyksen tilalle oli tullut outo virne - hienoa olla oikeassa.