IRC-Galleria

Moro! Perustin facebookkiin ryhmän nimeltä Jussi Eerola Photography eli kaikki halukkaat on tervetulleita liittymään sinne :)

Saunan ja myötätuulen kuvauskeikat varmistu! :)

Rakas päiväkirja,

Sain jumalauta kesätöitä!!!! WUHUU!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Kaikki kirjottaa :)

Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

Nyt ei ole kyllä mikään kauhea avautumis-fiilis, mutta kaipa sitä voisi hoitaa kuukauden avautumiset pois alta :) Lähinnä olo on vaan kuollut ku kävin pelaamassa säbää Keskon porukan kanssa. Luulin, että ne olisi ihan paskoja pelaamaan ja että niillä olisi huono kunto, mutta olin ihan väärässä :D Ne oli ihan proo ja Jussia vietiin :D

Mut ehkäpä siirryn itse asiaan. Voin vaikkapa tiivistää vähän, niin jää se ylimääräinen paskanjauhaminen vähemmälle. Eli kaikki lähtee siitä, että viime vuosi on ollut todella rankka.

Tampere oli vuosi sitten ihan uusi kaupunki ja on viennyt aikaa, että on sopeutunut tänne. Lisäksi asia, joka Tampereessa on mättänyt on ollut lähinnä se, että vaikka täällä on paljon enemmän ihmisiä kuin Heinolassa, niin silti silloin "kultaisina aikoina" Heinolassa oli parhaimmat kaverit koskaan (en siis tarkota, että kaikki Tamperelaiset ovat ihan paskoja, mutta Heinola on vain aina ja ikuisesti lähellä sydäntä). Yksinäisyys on siten vaivannut välillä täällä Tampereella.

Sitten jos siirrytään puhumaan koulusta, niin TAMK on ollut todella hyvä paikka. Siellä on ollut panostus kohdallaan ja vehkeet viimeisen päälle. Kuitenkin vuoden aikana alkoi tuntumaan, ettei se ala tai koulu ole ihan mun juttu. Koitin kuitenkin olla mahdollisimman kunnianhimoinen ja saada kaiken irti paikasta, sekä selvitä siitä mahdollisimman hyvillä papereilla. Pyrin Tampereen kauppaopiskelijoiden hallitukseen, sekä Tampereen ammattikorkeakoulun valtuustoon. Molempiin pääsin ja hommat sen kuin lisääntyivät edelleen. Lisäksi suoritin ylimääräisiä kursseja, kuten arvopaperikauppaa, esimiestaitoja, henkilöstövarojen johtamista ja kiinaa.

Lopulta näiden kaiken seurauksena päädyin siihen, että olin vähintään viitenä päivänä viikossa sen 50h koulussa + vapaaehtoistoiminta + mahdolliset läksyt. Tässä vaiheessa elämääni ei mahtunut arkisin muuta kuin koulu. Lopulta väsyin niin pahasti, että unirytmini hieman sekosi ja melkein aina vapaa-ajallani nukuin vain. Tosin sitäkään ei aina ehtinyt tekemään ja silloin täytyi litkiä energiajuomia, sekä vain heilua paikasta toiseen zombin näköisenä.

Tämäkään ei tosin parantanut oloani yhtään koulun suhteen, sillä välillä mieleeni heräsi kysymyksiä että olenko todella asettanut rimani tarpeeksi korkealle? Kaduttaako valintani jossain välissä?

Tunsin, että liiketalous olisi enemmän juttuni ja halusin vaihtaa osittaisen liiketalouden opiskelun täyspäiväsempään. Yritin erikoistua TAMK:in proakatemiaan ja pääsinkin sinne haastatteluiden kautta. Hetken siellä pyörittyäni tunsin, ettei sekään olisi minulle tarkoitettu paikka, sillä mieleeni palasivat samat vanhat kysymykset.

Asiaa harkittuani päädyin mahhdolliseen koulun vaihtoon. En kuitenkaan halunnut riskeerata jo ansaitsemaani opiskelupaikkaa, joten kasaannuin taas töiden alle. Aloin lukemaan muun koulunkäynnin ohella yliopiston pääsykokeeseen ja taas elämääni mahtui pelkkä koulu. Viikonloput koitin pyhittää rakkaille ihmisille, mutta sinnekkin arjen kiireinen elämä toi stressaantuneen, sekä hieman ärsytysherkän Jussin.

Ammattikorkeakoulun lukukauden loppupuolella koulun ja pääsykokeisiin lukemisen ohelle tuli työ. Tänä aikana jouduin koville ja ensimmäistä kertaa kiireisen vuoden aikana minulla esiintyi ikäviä rintakipujakin.

.
.
.

Mutta niin kuin saduissakin, tässäkin on toivottavasti iloinen loppu. Selvisin ammattikorkeakoulun lukukaudesta hyvin ja sain kaikki kurssit hyvin arvosanoin läpi, töissä menee hyvin ja sain tänään tiedon, että sain itselleni yliopistosta paikan.

Aloitan syyskuussa lukemaan siellä kunnallistaloutta.

Tämän avautumisen tarkoituksena ei ollut vaikuttaa itsekeskeiseltä paskalta, kun valitin omista ongelmista, sillä tiedän että meillä kaikilla on ongelmia ja suurella osalla ne ongelmat ovat paljon pahempia kuin minulla. Olen lähinnä iloinen siitä kuinka hyvin kaikki asiat loppujen lopuksi ovat :) Toivon myös, että te kaikki muistatte kuinka onnellisia olette, kun teillä on terveys kunnossa!

Enkä tarkoita myöskään, että vuosi on ollut täysin paska eikä siihen ole mahtunut mitään kivaa. Vuoteen on mahtunut monia iloisia hetkiä, niin Tampereella kuin missä tahansa muuallakin. Lähinnä tämän blogin tarkoituksena on kiittää teitä kaikkia rakkaita ihmisiä, joilta olen saanut tukea, sekä voimaa herätä joka aamu sängystäni. KIITOS TEILLE! Ja kiitos erityisesti rakkaalle Janikalle.

---

Kovin moni ei välttämättä jaksa lukea tätä, enkä tiedä kiinnostaako tämä ketään. Mutta tässä hieman viime vuodestani niille jotka jaksavat :)

Look at me do you see
All the things I want you to see
You're telling me, sure I know you so well
But you just act when you are back against the wall
What is true what is fake
Everything that you make or you take
It's plain to see
Imagewise you're okay
But is there anything inside of you ?
Hear me say

I don't wanna do the things you say
I don't wanna play the game you play
I just wanna be myself and walk the road without pretending
I just wanna live my life, be true
So many things there are that I will do
When I'm looking back the road at least I can say:
I did it my way
There you are once again
Telling me how the things all should be
And that I care far too much about my art
"cause you know they will never understand"
I am me, I cannot be, what I'm not I am real and I feel, but you can never stop, you forgot
Cause no one's gonna tell me what to do

Kertokaa, älkääkä vain kurkkiko :)

Jos sitä nukkuiskin välillä :)