IRC-Galleria

Ikhtus

Ikhtus

Just sulle moon Jukka, muille joku muu.

PöytälaatikkoTiistai 25.03.2008 20:21

Katsastimpa hassusti nimettyjä tekstitiedostojani (mm. "d" ja "ddsg") ja kurkin, mitä niiden takaa löytyisi. Hahaa, aivan mahtavia novellinalkuja ja yksi novellin, jonka loppuun olin niin epätyytyväinen, etten julkaissut sitä. Ehkä ensi jouluna, sillä ei se loppu nyt niin paska ollut. Olen sanonut, että:

"Ei ole mitään helvetin väliä, miten lopputulokseen päästään, kunhan siihen päästään."

Tuo pätee elokuviin, kirjoihin - ylipäätään taiteeseen. Ajattele tuota aina kun katsot elokuvaa jonkun kanssa ja hän sanoo: "Joo, joo, ihan ku noin olis voinu. Hei, paska leffa!"

Kuitenkin, tarina kertoi joulupukista, joka jälleen kerran lähti jakamaan lahjojaan lapsille, mutta kun saapui kaupungin ylle, se oli tyhjä. Kaupungissa ei ollut ainuttakaan asukasta. Hän löysi vain lehden riekaleen, jossa kerrottiin superviruksesta, joka oli tappanut ja jopa syönyt lähestulkoon, ellei jopa, kaikki maailman asukkaat.

Toinen alotettu tarina oli "Lapsivuori". Se oli jäänty kesken ja koska en ollut liittänyt loppuun muistiinpanoja, en oikein muista, mitä sillä hainkaan. Tarina kertoi kuitenkin naisesta, joka kuljettaa pientä lastaan vuorelle. Hänen on kuljettava pilkkopimeän, mutta suoran tunnelin läpi toiseen päähän, missä hän voisi heittää lapsensa alas kuolemaan.

Olen myös miettinyt suomalaista yliluonnollista tarinaa, miksei sellaista ole? Niinpä kehitin itseasiassa Tuonen lyriikoita kuunnellen tarinan, nimeltä Pappi. Oikeastaan se olisi ehkä tv-sarjana parempi. Se kertoisi synkkää tarinaa suomalaisesta miehestä, joka on saanut erittäin harvinaisen koulutuksen, manaamisen. Jokaiseen maahan, kautta maailman, näitä koulutetaan vain kourallinen, jos sitä ja niiden on toimittava yhteistyössä.

Tämä pappi on tosin kadonnut maan alle. Hänen tarinaansa raotetaan pikkuhiljaa, kuinka hän on käynyt eeppistä taistelua jotakin suurta ja ilkeää blaa blaa pahaa vastaan. Tiiätte stoorin. Nuori okkultistisiin rikoksiin suuntaunut poliisi kuulee tästä papista ja aikoo etsiä tämän käsiinsä. Hän löytä miehen, tai sen, kuvannollisesti, riekaleet. Hän asuu pienessä huoneessa, ryyppää kaikki rahansa, jotka hän saa kelalta. Hän oli aikoinaan The Rocky, kaikkein paras manaaja. Hän on Jumalan jälkeen seuraava, joka pystyy pitämään Saatanan maan alla. Tai oikeastaan hän vain lähetti tämän vihtahousun takaisin kotikonnuilleen. En minä tiedä, jotenkin hän on saavuttanut kuuluisuutensa. Jep, on minulla enemmänkin tästä kuin tuo, en vain jaksa selostaa.

Yksi tulevista tarinoista on nimeltään, tooodella ovelasti "Trilogi." Siinä kirurgi näkee yllättäen kaksi hahmoa edessään, pikimustan pirun ja juuri leikkauspöydälle kuolleen miehen haamun, joka istuu oman ruumiinsa rinnan päällä. Piru nyt yrittääkin selvittää, kumpi miehistä lähtee helvettiin. Kirurgi, joka teki hoitovirheen, koska ei ollut selvillä miehen lääketieteellisistä taustoista VAI potilas, joka on saattanut antaa väärää tietoa kirurgille tai muille lääkäreille. Tämän "kutkuttavan jännittävän" tilanteen etenemisen taustalle olen kehittänyt jo uudenlaisen maailman taivaan ja maan välille. Ehkä kiehtovin aihe ikinä :)

"Supersooninen Nestemöntti." Nimi kertoo joko kaiken tai ei mitään. Tiedemies yrittää kloonata linnun. Tuloksena onkin pieni, oudon suloinen möntti, jolla on viirut silmät ja se hymyilee ja maiskuttelee. Tiedemies näkee on hämillään, jopa pettynyt, sillä ei hän ainakaan lintua saanut, mutta jokin oliossa kiehtoo häntä. Heidän välilleen syntyy vahva side. Yllättäen lopetan tämän hyvin surullisesti, haluaisin saada jonkun kyynelehtimään. Silloin tietäisin olevani jollakin tapaa onnistunut. Kuulema kerran niin on käynytkin, mutta se ei muistaakseni ollut tarkoitukseni silloin :)

"Rautatie." Yksi pisimpään mielessä ollut stoori miehestä, joka sai mahdollisuuden palata helvetistä maan päälle katsomaan lapsensa syntymää, jota ei muutoin olisi nähnyt. Mutta tapahtuman jälkeen, hänellä ei ollut enää asiaa takaisin. Nyt hän istuu rautatiellä ja katsoo, kuinka hänen tyttärensä joka päivä kävelee kouluun. Hän ei saisi saada kontaktia tyttöön, muutoin tyttö kuolisi. Jotta mies ei kohtaisi ketään, hänelle säädettiin ehdot helvetissä. Jokainen joka kiintyy mieheen liiaksi, kuolee - yllättäen hyvin, erittäin, tosi väkivaltaisesti. Näin hairahdukset yksinkertaisesti minimoitaisiin.

Siinä taisi olla osa. Aloitin myös Silent Hill -stooria, kun pidin äidin taloa pystyssä, hänen ollessa lomalla. Se kyllä taisi lähteä vähän väärille urille, kuten yleenstä tarinani, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Alku tosin oli mielestäni ihan onnistunut. Siinä kuvailin vain uinuvaa kaupunkia, sumua ja lumi/tuhka-sadetta. Siitä tulee hieno novelli vielä.

Kiitos ja, koska en enää sairasta ripulia, kumarrus!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.