IRC-Galleria

Ikhtus

Ikhtus

Just sulle moon Jukka, muille joku muu.

Blogi

« Uudemmat -

Maailman paras strippiLauantai 20.12.2008 11:59

Kyllä, oon varmaan viimeset kaks vuotta pitänyt tätä maailman parhaana strippinä:

http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=12

Erittäin simppeli strippi, jonka loppuruutu on periaatteessa vanha idea, mutta keskimmäisen ruudun puhekupla korostaa viimeistä ruutua niin älyttömän paljon, että repeen ääneen lähes joka kerta :) Muutenkin anomaly taitaa olla lempisarjakuva, ainakin netissä. Viimesimmät stripit eivät kyllä ole oikein vakuuttaneet, mutta alussa on paljon hyviä srippejä.

Tässä sitten vielä muutama muu hyvä strippi, jotka on jäänyt mieleen:


http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=10
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=50
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=104
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=215
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=212
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=210
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=190
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=175
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=149
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=142
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=136

Thomas's Male Sack!
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=25
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=36

Parhaat iskurepliikit:

http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=7
http://www.hyperdeathbabies.com/index.php?dir=anomaly&comic=43

KatkelmaPerjantai 30.05.2008 02:10

Voi vittu, kun kirjotin herkän pätkän siihen tulevaan supernovelliin :) Ja tulin tähän postaamaan sen, mutta en ehkä sitä teekään. Katsotaan nyt.

Olisi hieno tehdä lyhytelokuva. Sellainen zombie-splätteri. Läppägorea kehiin, niin että anaali halkeaa. Olen jo miettinyt muutamia tapoja, miten saataisiin mahdollisesti aidon näköinen kohtaus, missä zombie puraisee toiselta palan kämmenestä irti. Sen voisi sitten näyttää kokonaisuudessaan.

Toisena temppuna tekisi mieli tehdä tuosta supernovellista lyhytleffa. Se tosin saattaisi jo vaatia hieman lavastusta tai hyviä tiloja kuvaamiseen. Kellari nyt on aika helposti toteutettavissa, tiedän jo yhden hyvän paikan. Mutta toimistotilat ovat enemmän haasteellisia. Samoin päähenkilön Sebastianin (luoja) luxuslukaali olisi vaikea toteuttaa 50" telkkarinsa kanssa. Tai ehkä sen voi ohittaa tykillä ja valkokankaalla. Noniin, tuo ei varmasti spoilannut mitään.

Pitäisiköhän sitä postata harhakuvaan vielä yksi välipalanovelli ennen superjuttua. Se on hauska tarina miehestä, joka tekee uutta maratonennätystä. Saatoin jo tästä kertoakin. Hän on niin hyvällä tuulella, että on parantaa entistä maailmanennätystä useilla minuuteilla, mutta yllättäen..... ei parannakaan. Vau.

Noniin, kaipa sen voi tähän laittaa. En ole liian ylpeä tästä. Jokin sanoo, että se on pirun hieno oikeassa mielialassa, mut toisaalta nyt kun sitä luin ja korjailin, se ei ehkä ole ihan niin hieno, kuin luulen sen olevan. Löpinät sixxeen:

"Kalevin keuhkot täyttyivät kivistä. Se painoi hänet maahan polvilleen joka kerta, kun hän kävi rakkaan vaimonsa haudalla. Kivet musersivat hänen sisäelimiään ja hänen oli vaikea hengittää. Hänestä tuntui, kuin hän olisi nielaissut happaman hedelmän, kun kyynel teki tuloaan. Hän yritti itkeä, mutta kuiva hiekkapöly tukahdutti sen. Mutta kun kyynel vihdoin ilmestyi hänen silmäkulmaansa, kivet hävisivät ja hänen olonsa oli sekunnin murto-osan ajan kevyt kuin höyhen. Ja sitten hän itki kuin pikkulapsi hautakiven äärellä.

"Aurinko laskee niin nopeasti näinä päivinä"

Vaikka kuolemasta oli aikaa jo kuukausia, hän muisti vaimonsa. Hänen tuoksu oli jäänyt hänen jokaiseen vaatekappaleeseen. Hänen vaimonsa kosketus tuntui housuissa olevan paikan kautta. Kalevi hakkasi maata, repi ruohoa ja multaa sormiensa väliin ja puristi sitä. Hän tunsi yhä vaimonsa hengen olevan läsnä ja se musersi Kalevin. Hän ei enää ikinä olisi entisensä."
Joo, tällä viikolla oon saanu muutaman pikkuidean joukosta poimittua yhden idean, jonka joskus saatan kirjottaa. Plus sitten tuli yks äärimmäisen monimutkanen idea, ihan hetkessä mieleen, siitä tulee ehkä paras koskaan kirjoittamani novelli. Se on todella kaunis ja ruma tarina. Voin selostaa myös hieman mun ajatuspolkua aivan satunnaisesta ajatuksesta itse novelli-ideaan.

Tää pikkuidea on nyt sellanen, että ennen ku maailmaa luotiin, oli olemassa sellai pieni neuvosto, joka pisti mestoja pystyyn. Oli olemassa ainoastaan Saatana ja sillä oli alaisia, joista yks tunnetaan nykysenä Jumalana. Se oli vähän sellai pilveenmenevä kaveri, joka halus kaikkea hyvää, mutta hyvyyttä ei tunnettu sen nykysessä muodossa vielä. Sitten oli paljon piruja, joista joku keksi, että: "hei, miten olis monsteri, joka imis verta ihmisten kaulasta ja sitten ne ikään ku lisääntyis silleen.."

Tiiän et tossa piilee pien paradoxi, täytyy kattoa, et miten saan sen toimimaan paremmin. Sitten tää jumal-hemmo tulee ja sanoo, et: "hei jätkät, jätkät! miten olis niiku sellai rotu, et se niiku panee ja sit ne lisääntyis?"

Mä en tiedä tuleeko tosta mitään. Ei ehkä tarvitsekaan.

Mut tää Major-idea. Ajatus lähti siitä, et jotkut taiteilijat pitää omaa puolisoaan muusana, inspiraationsa lähteenä tuotoksilleen. Mun kohdalla näin ei ole. Tuskin kirjotan ihmisten suolistamisesta ajatellen tyttöystävääni. Sitten mietin, että onko mahdollista, että voiko joku muu toimia muusana mulle? Joku toinen tyttö tai joku kaveri tai ehkäpä joku henkilö, joka olisi syytä poistaa tästä maailmasta, ihan sen takia, että henkilöstä ei vain ole hyötyä yhteiskunnalle. Henkilö ei edes elätä itseään, vaan kuormittaa maata. Oho, meinasin avautua :D

Kuitenkin, yhtäkkiä mietin, että mitä jos jonkun taiteilijan muusana toiminut naispuolinen henkilö olisi mahdollista herättää eloon. Voisiko tämä henkilö toimia muusana jollekin toiselle?

*Naps!*

IDEA!

Reilu parikymppinen poika haluaisi olla kuten isoisänsä. Rikas ja maailmankuulu kirjailija. Isoisä kirjoitti kymmeniä kirjoja, eikä kukaan osannut vihata hänen teoksiaan paitsi ne, jotka eivät niitä olleet lukeneet. Hän kiitti jokaisessa kirjassaan vaimoaan, jonka kanssa hän vietti yli 60 vuotta, ja kertoi ettei hän olisi mitään, ellei hänen vaimonsa ruokkisi hänen inspiraatiotaan.

Pojalla on kuitenkin perintönä hänen isoisänsä rahoja useita miljoonia. Hän etsii käsiinsä kuolleiden kirjan (necronomicon? tämä on lähinnä piilotettu kunnianosoitus rakkauskäsityölle) ja alkaa tutkia sitä. Lopulta hän oppii, kuinka kuolleen sielu voidaan tuoda takaisin tähän maailmaan. Hän tappaa tytön, johon hän on ihastunut ja aikoo siirtää kuolleen isoäitinsä sielun tyttöön. Jospa se vaikka toimisi hänelle muusana.

Tästä en enempää kerro, täytyy kirjoittaa tämä ja sen voi sitten lukea kokonaisena. Tulee muuten hyvin pitkä stoori. Ajattelin myös, että jos jengi innostuu, tästä voisi tehä lyhytelokuvan :)

PöytälaatikkoTiistai 25.03.2008 20:21

Katsastimpa hassusti nimettyjä tekstitiedostojani (mm. "d" ja "ddsg") ja kurkin, mitä niiden takaa löytyisi. Hahaa, aivan mahtavia novellinalkuja ja yksi novellin, jonka loppuun olin niin epätyytyväinen, etten julkaissut sitä. Ehkä ensi jouluna, sillä ei se loppu nyt niin paska ollut. Olen sanonut, että:

"Ei ole mitään helvetin väliä, miten lopputulokseen päästään, kunhan siihen päästään."

Tuo pätee elokuviin, kirjoihin - ylipäätään taiteeseen. Ajattele tuota aina kun katsot elokuvaa jonkun kanssa ja hän sanoo: "Joo, joo, ihan ku noin olis voinu. Hei, paska leffa!"

Kuitenkin, tarina kertoi joulupukista, joka jälleen kerran lähti jakamaan lahjojaan lapsille, mutta kun saapui kaupungin ylle, se oli tyhjä. Kaupungissa ei ollut ainuttakaan asukasta. Hän löysi vain lehden riekaleen, jossa kerrottiin superviruksesta, joka oli tappanut ja jopa syönyt lähestulkoon, ellei jopa, kaikki maailman asukkaat.

Toinen alotettu tarina oli "Lapsivuori". Se oli jäänty kesken ja koska en ollut liittänyt loppuun muistiinpanoja, en oikein muista, mitä sillä hainkaan. Tarina kertoi kuitenkin naisesta, joka kuljettaa pientä lastaan vuorelle. Hänen on kuljettava pilkkopimeän, mutta suoran tunnelin läpi toiseen päähän, missä hän voisi heittää lapsensa alas kuolemaan.

Olen myös miettinyt suomalaista yliluonnollista tarinaa, miksei sellaista ole? Niinpä kehitin itseasiassa Tuonen lyriikoita kuunnellen tarinan, nimeltä Pappi. Oikeastaan se olisi ehkä tv-sarjana parempi. Se kertoisi synkkää tarinaa suomalaisesta miehestä, joka on saanut erittäin harvinaisen koulutuksen, manaamisen. Jokaiseen maahan, kautta maailman, näitä koulutetaan vain kourallinen, jos sitä ja niiden on toimittava yhteistyössä.

Tämä pappi on tosin kadonnut maan alle. Hänen tarinaansa raotetaan pikkuhiljaa, kuinka hän on käynyt eeppistä taistelua jotakin suurta ja ilkeää blaa blaa pahaa vastaan. Tiiätte stoorin. Nuori okkultistisiin rikoksiin suuntaunut poliisi kuulee tästä papista ja aikoo etsiä tämän käsiinsä. Hän löytä miehen, tai sen, kuvannollisesti, riekaleet. Hän asuu pienessä huoneessa, ryyppää kaikki rahansa, jotka hän saa kelalta. Hän oli aikoinaan The Rocky, kaikkein paras manaaja. Hän on Jumalan jälkeen seuraava, joka pystyy pitämään Saatanan maan alla. Tai oikeastaan hän vain lähetti tämän vihtahousun takaisin kotikonnuilleen. En minä tiedä, jotenkin hän on saavuttanut kuuluisuutensa. Jep, on minulla enemmänkin tästä kuin tuo, en vain jaksa selostaa.

Yksi tulevista tarinoista on nimeltään, tooodella ovelasti "Trilogi." Siinä kirurgi näkee yllättäen kaksi hahmoa edessään, pikimustan pirun ja juuri leikkauspöydälle kuolleen miehen haamun, joka istuu oman ruumiinsa rinnan päällä. Piru nyt yrittääkin selvittää, kumpi miehistä lähtee helvettiin. Kirurgi, joka teki hoitovirheen, koska ei ollut selvillä miehen lääketieteellisistä taustoista VAI potilas, joka on saattanut antaa väärää tietoa kirurgille tai muille lääkäreille. Tämän "kutkuttavan jännittävän" tilanteen etenemisen taustalle olen kehittänyt jo uudenlaisen maailman taivaan ja maan välille. Ehkä kiehtovin aihe ikinä :)

"Supersooninen Nestemöntti." Nimi kertoo joko kaiken tai ei mitään. Tiedemies yrittää kloonata linnun. Tuloksena onkin pieni, oudon suloinen möntti, jolla on viirut silmät ja se hymyilee ja maiskuttelee. Tiedemies näkee on hämillään, jopa pettynyt, sillä ei hän ainakaan lintua saanut, mutta jokin oliossa kiehtoo häntä. Heidän välilleen syntyy vahva side. Yllättäen lopetan tämän hyvin surullisesti, haluaisin saada jonkun kyynelehtimään. Silloin tietäisin olevani jollakin tapaa onnistunut. Kuulema kerran niin on käynytkin, mutta se ei muistaakseni ollut tarkoitukseni silloin :)

"Rautatie." Yksi pisimpään mielessä ollut stoori miehestä, joka sai mahdollisuuden palata helvetistä maan päälle katsomaan lapsensa syntymää, jota ei muutoin olisi nähnyt. Mutta tapahtuman jälkeen, hänellä ei ollut enää asiaa takaisin. Nyt hän istuu rautatiellä ja katsoo, kuinka hänen tyttärensä joka päivä kävelee kouluun. Hän ei saisi saada kontaktia tyttöön, muutoin tyttö kuolisi. Jotta mies ei kohtaisi ketään, hänelle säädettiin ehdot helvetissä. Jokainen joka kiintyy mieheen liiaksi, kuolee - yllättäen hyvin, erittäin, tosi väkivaltaisesti. Näin hairahdukset yksinkertaisesti minimoitaisiin.

Siinä taisi olla osa. Aloitin myös Silent Hill -stooria, kun pidin äidin taloa pystyssä, hänen ollessa lomalla. Se kyllä taisi lähteä vähän väärille urille, kuten yleenstä tarinani, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Alku tosin oli mielestäni ihan onnistunut. Siinä kuvailin vain uinuvaa kaupunkia, sumua ja lumi/tuhka-sadetta. Siitä tulee hieno novelli vielä.

Kiitos ja, koska en enää sairasta ripulia, kumarrus!

Mistä tunnistaa maanantain?Maanantai 17.09.2007 08:25

Siitä, että vaistomaisesti painaa entteriä heti otsikon kirjoittamisen jälkeen.

Myöskin siitä, että kun heti ensimmäisenä ottaa kahvia pannusta, ei tajua sen vielä keittävän, jolloin kahvia porahtaa melkonen määrä kahvinluontijärjestelmän liedelle. Sshhh.

Leipää ei näy missään. NOT! Löytyihän sitä pakastimesta. Neljä kappaletta Vaasan ruispaloja mikroon sulamaan.

Kun leivät sulavat, otetaan jääkaapista valmiiksi leivänpäälliset, eli pippurisulatejuusto, kinkkua, reikästä oltermannia ja kurkkua. Tosin kaksi keskimmäistä puuttuu. Sulakoot vittu leivät uunissa.

Kai se on käytävä töissä syömässä, varmaan jotain shittiä sielläkin. Hetkinen, kaapissahan on leverlådaa paketti. No sepäs otetaan töihin mukaan, siellä kun on mikrokin (sekä liesiuuni, sitä ei tiettävästi ole kertaakaan käytetty). Tosin, joka ikinen haarukka on pesukoneessa. No kaipa sieltä voi yhden ottaa, tosin se pitää tiskata. Ah, onpahan ruokaa töihin.

Mitäs sitä söisi aamupalaksi? Ah, satun murot! Otetaanpa ne. Missä lautanen? Pesukoneessa. Sieltä taas yksi lautanen, joka näyttää siltä, että siihen olisi oksennettupaskannettu. Kyllä se vedellä lähtee. Onhan fairykin lopussa.

No mutta hyvinhän tässä lopuksi kävi. Sain safkaa ja ekalle tauolle syyn käydä ruokalassa vetämässä kahvia & sämpylää. Someone comes, someone lives. That is a life, sanoi eräskin viisas ystäväni puolasta.

Mitähän seuraavaks kirjottais:Perjantai 23.02.2007 02:52

Hoijakkaa. Kirjottaminen on jännästi aaltomaista. Välillä saatan syteä joku 3-4 novellia viikossa, mut sitten saattaa taas olla sellanen puolen vuoden tauko. Jännää. Ideoita on kyllä n. 20 päässä, mut oon miettiny, et mitä seuraavaks kertois. Niin paljon päässä taas.

Suicide Book
Kertoo suuresta väestönsuojasta tahi bunkkerista, jonne on sullottu suuri määrä ihmisiä joskus tulevaisuudessa holokaustin jälkeen. Sitten tila rupeekin loppua ja ratkaisuksi kehitetään suicide book, eli itsemurhakirja, jossa opastetaan kansalaisia itsemurhan kannattavuudesta: "Luota meihin - tee itsemurha", "Itsemurha voi olla hauska, tee se kavereittesi kanssa tai järjestä kilpailu - kuka lähtee komeimmin, voittaa!" Sellasta.

Majakka
Hirvee hinku ollut kirjottaa oma Cthulhu -tarina. Täl olis sellanen. Nuori meteorologi lähtee tutkimaan käsittämättömällä tavalla erään kalastajakylän ylle muodostunutta ja täysin liikkumatonta myrskyvyöhykettä. Oppaanaan hänellä on salaperäinen vanhus, joka valvoo vanhan majakan toimintaa. Mutta miehellä ja majakalla saattaa olla jotain muutakin yhteistä, kuin miehen huoltokäynnit majakassa.

Tom Poet - Maailman tyhmin runoilija.
Luin Linnunrataa (viisiosaista trilogiaa) ja minut valtasi halu kirjoittaa jotakin yhtä hauskalla tyylillä kuin Douglas Adams. Kertoo siis todella, todella, TODELLA tyhmästä henkilöstä, josta ikään kuin vahingossa syntyy koko kansan kulttihahmo. Mies on niin tyhmä, ettei edes tajua elävänsä rokkarin unelmaa (runoilijana) vaan kaikki ikään kuin tapahtuu hänen taustallaan.

Tuntematon maailma
Ajattelin kirjottaa tarinan, jossa elämässämme maailmassa eläisi jotain muutakin, kuin me ihmiset. Ei tästä oikein muuta. Ehkä tylsin ideani, samalla haastavin. Faktoja pitäisi heittää mukaan niin paljon, ettei pää riitä siihen kaikkeen.

Alkemisti
Tämä kertoo pojasta fantasiamaailmassa, jossa eletään pimeää keskiaikaa. Pojasta tulee alkemisti ja vaikka moni luuleekiin idean tulevan FMA:sta, idea tulee oikeasti jostain aivan muualta. Poika sekoittelee ainesosia ja saa aikaan mitä villeimpiä yhdistelmiä. Aloitin joskus irtonaista tarinaa, liittyen tähän tarinaan, jossa mies juo taikajuomaa, joka kasvattaa hänen kuntoaan sen verran, että pystyy juoksemaan useita satoja kilometrejä yhtä päätä. Hänellä on vain yksi ongelma. Juoksija ei nimittäin pysty pysähtymään tai hän räjähtää (X-FILES, X-FILES!!).

nimeämätön 1.
12 miestä istuu pöydän ääressä turhautuneena, miettien, mistä saisi aikaan seuraavan tarinansa.. Yhtäkkiä eräs miehistä keksii, että hehän voisivat pilailla hiukan paikallisen 'kyläjuopon' kustannuksella ja tehdä tästä kulttihahmo. Näin Jesus-nimisestä juoposta tulee superkuuluisa ja mies tunnetaan vielä tänäkin päivänä.

Maalari
Tästä olen halunnut tehdä yhden synkimmistä tarinoistani, jossa on itseasiassa juoni. Tästä on kyllä yksi tarina kirjoitettu, mutta sen loppu on ehkä maailman huonoin - niin huono, että jos joku sen näkisi, kuolisin. Ja sen nimi oli tolloin pankkiryöstö. Maalari on eräs entisen tarinan hahmoista, jonka luonnetta muutin hyvin paljon ja se sopii mukaan paljon luonnollisemmin. Mies siis pitää maalaamisesta ja maalaa lähes kaiken, mitä näkee/kokee/tuntee. Mukana mafia, pankkiryöstö, räjäytyksiä. Tosiaan tuolla räjäytyksellä halusin kuvata tapahtumia samanlailla kuin Glamoramassa ikään.

Toinen Joulu - Jääprinsessa
Tämä on luonnollisesti jatkoa satutarinalle Ensimmäinen Joulu, jossa pikku-Tim (naurattaa vieläkin, mistä nimen otin) pelasti joulupukin perikadolta. Itseasiassa siitä tarinasta piti tulla vallan erilainen, mutta piru vie, oli joulu - silloin ei mitään rumia kirjoitella. Jääprinsessa kertoo, kuinka Timistä on tullut nuori poika ja saa kirjeen joulupukilta, joka häntä käymään luonaan. Hän haluaisi (eeehkä, keksin tarinaa tässä samalla) tutustuttaa pojan jääprinsessaan, joka on pakkasherran (vaimikäsenytolikaan) tytär. Jotain kuitenkin tapahtuu ja prinsessa katoaa ja uusi seikkailu on valmis. Mahtavaa.

jotain oli vielä mielessä, mutta pääsi unohtumaan. samahan se. nyt nukkumahan, öitä ->

Näitä päiviä.Torstai 16.11.2006 02:09

Oon pistäny merkille, että muutaman viime vuoden aikana mulla on ollu aina tietyin väliajoin muutaman viikon pätkä, jolloin mikään ei kertakaikkisen suju.

tapahtuma 1 - joskus tämän kuun alussa.
-Kännykkä hukkui
- kukaan ei saa minua kiinni mistään, meni varmaan parit ryyppyreissutkin ohi.

tapahtuma 2 - perjantai 10.11
-Hirveellä fiiliksellä ryyppäämään. Ostan korin lonkeroa ja jekkupullon med ED. Sitten iskeekin aivan törkeä mahakipu, semmonen, että miettii kuinka lähellä pyörtyminen todella on.

tapahtuma 3 - viime perjantai (10.11) ja maanantai (15.11)
-Jotbar-lätkä, millä kirjaudutaan töihin, unohtui kotiin. Siinä sitä sitten pomolle selitettiin, miksen ollut muka töissä perjantaina. Maanantaina muisin lätkän, mutta se olikin yllätys yllätys lukkojen takana. Toisen kerran selittelyjä. Hieno koeaika.

tapahtuma 4 - lauantai 11.11
-Vaihdan autoja pihassa kun joku kusipää känniläinen tuli jotain huutelee. En tiiä miks oli osittain niin tyyni, että MINÄ VÄISTIN. VOI JUMALAUTA MINÄ!! Se äijä jotain kiroili, et "mikä vitun parkkipaikka tää tie on, hä?" En jotenki osannu sanoo siihen mitään. Nyt myöhemmin ärsyttää ihan täysiä. Jotenki pää tyhjeni sillon äkillisesti. Pitäs mullaki olla temperamenttia vähän enemmän. Ja sitten se homovittupää vielä satulle jotain huus. Mitä?! Miksen tehny mitään. Ehkä siks, että sillä oli perhe kyydissä. Tosiasiassa kyl etin nopeesti bemarista sitä pesismailaa, mut se onki toisen auton takapenkillä.

Pitäis panna perseeseen semmosia kusinulleja.

tapahtuma 5 - Tänään 16.11
-Kännykän hukkaamiseni todella huipentui. Tai toivottavasti huipentui, en halua enää mitään pahempaa. Miten vitussa on mahollista jättää auton sisälle valot? Ei koskaan oo käyny näin, enkä tiiä koskaan kellään käyneen. Aivan uskomatonta! Akku tyhjä, Koskisella ei enää ketään töissä. Siinähän sitten kävelin lautatarhalta sen muutaman kilsan vesisateessa loskakelillä kotiin. Oikein maittavaa.

Kaikista kiroilustani huolimatta, yritän silti säilyttää malttini. Jos uskoisin jumalaan, olisi uskoni tiukalla. Ja jos jarkko ei nukkuis tossa takana, kuuntelisin Stam1nan 'kaikki kääntyy vielä parhain päin' -biisin. (päinin?)

Jeah. hyvää yötä.

edit:

Hah, unohtu kokonaan se, että sunnuntaina meidän WoW-accountilta pöllittiin lähes kaikki characterit. Pelkästään pikkuleveliset jäi :(

illanavaus.Torstai 17.08.2006 01:46

löysin jostain ekan staticin levyni shadow zonen. aloin kuunnella ja the onlyssa sanotaan jossain kohtaa "hypocrite, lunatic, fanatic, heretic" ja aloin miettii, että oon aika tekopyhä.

sit tajusin: mulla ei esimerkiks oo tossa yhteisöt-listassa muutamia lempibändejä sen takia, että niistä on tullut niin saatanan ällöttäviä teinibändejä. tarkotan siis teinien suosiossa. mutta kai siihen on varauduttava, että nuoriso alkaa pikkuhiljaa kuunnella taas mätömpää musiikkia.

muistan vielä kun kuuntelin soadin toxicityä ja nimikkoalmbumia. kyllä oli mielenkiintosta musiikkia, vähän rankemmalla meiningillä. uskottavuus on vielä pysynyt. oikeastaan musiikki oli jo silloin aivan samanlaista, mutta joku tuossa uudessa levyssä saa teinixit kuolaamaan sen perään. mutta jos niille kuunteluttaa vanhempaa settiä, ne ovat: "hyi, en syö."

vitun paskalapset.

minä mukaanluettuna.
Joo kylhän mä kirjotan inttipäiväkirjaa..

Staattus Quo - In the Armi nwo!Perjantai 03.02.2006 21:40

moi. oon VMTK:n koneella, ku noilta yleiskoneilta on tila loppu.. saatana, tässähän on kiire. monta aamua.. 270 - 26 aamua.. vai laskinkohan edes oikein? hä? moi.
« Uudemmat -