IRC-Galleria

KertosäeAAAAAAAAHH~

"You're not falling, Astrid
you're flying."

Tuli tosiaan noita svenssoneitakin vaihteeksi.
Ps. Oon löytänyt keinon purkaa työstressiä, as you can see. :--D

"Luuri tuottaa vain kuin se on käytössä."

Myin kaksi tuotetta:

Kalenteri venäläiselle miehelle (englanniksi)
ja t-paita narkomaanille.

Joskus töissä törmää mielenkiintoisiin asiakkaisiin.


*Ippu näppäilee numeron ja soittaa*

-haloo? *pienen pojan ääni vastaa*
-heei, tässä on iida asennetta oy:sta iltaa--
-ai KUKA?
-iida, soittelen tosiaan asennetta oy:sta, olisko sulla vanhempia kotona?
-*epämääräistä rätinää* .... ÄÄÄÄÄÄÄÄKKEIWJONSD TÄÄL ON JOKU KETÄ MÄ EN TUNNE!!! *kolinaa rätinää* ...........Juu, haloo?


Ulkomaalaisia ei oo juurikaan sattunut kohdalle - vaikka niitä on kyllä piakkoin tulossa - mutta eläkeläisiä sitäki enemmän. Ja ne vasta onkin, mummous on varmaan ratkiriemukasta, ne tädit oikeesti vaan repeilee mulle siellä puhelimessa vaikken edes sanois mitään. Eihän siinä mitään.. On se kivempaa kun tulla haastetuks vaikka oikeuteen :--D (tälläkin oma tarinansa, jota en kyllä omista - onneksi)

My story is much too sad to be told
But practically everything leaves me totally cold
The only exception I know in this case
When I'm out in a quiet spree,
fighting vainly the old ennui
Then I suddenly turn and see
Your fabulous face

-Lisa Ekdahl

Sanoinkuvaamaton se tunne, kun laittaa musiikin täysille ja sitä vaan jotenkin hengittää sitä, se tulee kaikkialta ja painaa seinää vasten ja suutelee sulosoinnuillaan. Kuulostipa muuten kliseiseltä, mutta kun tässä ollaan nyt musiikille velkaa vähän enemmänkin.
Se fiilis kun se menee suoraa sydämeen..
Aaaahh. ♥

Tänään on Halloween. Täysikuukin ilmeisesti. Ja mä päädyin koneelle istumaan, tod.näk. koko loppupäiväks. Piti olla menoa ja piti juhlia, mutta kuinkas sitten kävikään.

Pari viimestä päivää on ollu ihan ton otsikonki mukaan aika Fail. Just semmosia. Torstaina juoksin joka paikkaan, juoksin aamulla bussipysäkille ja tajusin että känny jäi huoneeseen ja mä tarvitsin sitä sinä päivänä, juoksen takasin ja kas, ei avaimia, kaivan vara-avaimen ja haen kännykän ja juoksen takas bussipysäkille. Se bussi tuli just siihen, että ihan hyvä sinänsä, ehin kuiteskin.

Siellä bussissa sitten säädin vähän lisää, en löytäny bussikorttia ja kaikki odottaa, kuski kattoo mua huvittuneena, kysyn voinko istua alas siks aikaa että löydän sen, alan säätää jotain sellasen lisäistuimen kanssa, laukku jää jumiin, en löydä jotain vipua ja sitten kun se löytyy, mun sormi jää sinne väliin ja se muuten sattu aika h*lvetisti. Mun keskisormi sitten turpos siitä.

Koulussa ei tainnut muita faileja tulla paitsi se, että liukastuin ja lensin dramaattisesti rähmälleni maahan.

Koulun jälkeen juoksin junaan puolessa minuutissa. Meinas lähteä kengät jalasta.. Ehdin kuitenkin, jälleen.

Menin Helsinkiin ja tapasin serkun, jonka kanssa ehdin pyörähtää ehkä viis minuuttia ja sit sen piti lähteä. Tuli vähän sellanen "ei saatana, tänkö takia mä lähin tänne kesken koulupäivän". Ostin sitte ruotsinkirjan vihdoin ja viimein ja päätin skipata viimeisen tunnin ja suunnistin kohti Torkkelia.

Mentiin Lintsun kanssa mäkkiin kun sen tunnit oli loppu (oltiin muuten about ainoat siellä tunnilla) ja juuri ennen sinne saapumista mun laukku hajoaa keskelle kävelykatua. Siitä meni siis se hihna rikki ja jouduin kantamaan sitä sylissäni loppupäivän.

Mäkissä ehdin jo tilata aterian, kunnes tajusin, ettei mulla ole kolmea kättä; laukkuun tarvii yhden ja ateriaan kaksi. Siinä sitten hiukan repeillen tein niin, että juoksin ihan täysiä yläkertaan, heitin laukun yhelle tuolille, juoksin alas ja grabbasin sen tarjottimen siitä pöydältä. Mun juoma lentää siinä sitten kauniissa kaaressa lattialle ja alkaa pulputtaa mun kokiksia ulos.

Pari tuntia myöhemmin sain töissä koko_ajan sellasia asiakkaita, jotka kuunteli ensin tosi kiinnostuneena kymmenen minuuttia mun myyntipuhetta ja olin Ihan varma, että nyt tulee kauppoja. Lopulta kukaan ei ostanu paitsi joku höpsätänyt vanha rouva, ja sekin oli vaan puolikas tilaus.

Seuraavana aamuna katsoin bussini ikkunasta epätoivoisena, kun seuraava bussini huristelee ohi ja the next one meni tosiaan tunnin päästä. Eipä sitten päästy Maijun kanssa kouluun, ja kun lopulta olin matkannut tieni Lumoon, mulla oli yks tunti koulua ja sekin oli rentoutuskurssia. Sen jälkeen piti lähteä himaan ja se siinä vituttikin; oli tarkoitus mennä Halloween-bileisiin, mutta ne peruttiin. Plus kaikki oli kadonnu jonnekin, joten löysin itseni lopulta koulun auditoriosta katsomasta yksin valkokankaalla hilluvaa iloista miestä, joka hyppii lätäkössä ja laulaa Singin' in the rainia.

Kaikista failein on kuitenkin tää Halloween. Sää on täydellinen, tunnelma on täydellinen, mutta mä istun turhautuneena koneella, syön suklaata, kirjottelen kyrpiintyneitä blogitekstejä ja kuuntelen Who the fuck is Alicea.

*sigh*

Niin että fail fail y fail.