Enkeli hänen luokseen nyt tulla saa,
tähtien taakse,
luokse Luojan kun vaeltaa.
Yksin ei hänen tarvitse olla,
luonaan on rakkautemme,
jolla me hänet saatamme
matkalle viimeiselle.
Käyt enkeli vierelläs' taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
on aika elon ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä ja ukki kallehin...