IRC-Galleria

Voiskohan yksi iso syy siihen miksi nuoria ja nuorehkoja ahdistaa niin vi*usti olla ihan se että koko ajan meitä (joo en ole teini mutta olen ollut kolmekymppinen vasta vähän aikaa) muistutetaan siitä miten meillä on asiat liian hyvin. Vaikka siis ei edes ole, kuinka moni on yrittänyt itsemurhaa tai syönyt mielialalääkkeitä.. Aika moni. Jos kaupasta saa hakea maidon ilman että joutuu aamulypsylle joskus klo 5 aamulla niin kyllä nuoret laiskistuu, ai että.

Ja puhelinluetteloa ei tarvitse eikä karttaa kun älypuhelin hoitaa hommat. Terveyttä pystyy seuraamaan paremmin, kämppä pysyy lämpimänä itsekseen kun vaan maksaa sähkölaskun, ei tarvitse synnyttää joku kymmenen lasta koska ehkäisytapoja on monenlaisia. Kouluun ei tarvitse hiihtää 10km ja sodan välitöntä uhkaa ei ole.

Nämä syyllistäjät on usein elossa olevia isovanhempia mutta joskus sitä esim syntyy silleen kivasti iltatähdeksi että itsen ja omien vanhempien välillä on aikamoinen kuilu.

Kai ne on kateellisia kielitaidostakin. Itse joutuivat todellakin näkemään vaivaa englannin opetteluun siinä missä nuoret oppii ko. kielen ihan itsestään.

Eikö kaiken pitäisikin mennä koko ajan eteenpäin, kohti helppoutta? Vai pitäisikö olla edelleen ulkohuussit ja vesi hakea kaivosta? Voi kirnuta itse? Edellisiä sukupolvia ihannoidaan "kun olivat niin ahkeria ja sisukkaita", nykynuoria halveksitaan.

"Autolla ajavat hakemaan jotain soijalattea niin, kyllä nuoriso on pilalla".

Jatkuva huonommuuden ja syyllisyyden tunne vaivaa nuoria. Älypuhelin hankitaan kouraan mutta samalla jaksetaan muistuttaa siitä miten silmät menee pilalle ja sosiaaliset kyvyt katoaa. Vanhempia ärsyttää puhelinta tuijottava nuori.

"nuoreen ei saa kontaktia enää". Niin, paljonkohan aikaa käyttää johonkin facebookiin nykyään myös kaikki Sirkat, Pirkot ja Jarmot. Paljon.