IRC-Galleria

Istharium

Istharium

Every ounce of my weight is a failure

Selaa blogimerkintöjä

Pitkästä aikaa filosofiaaTiistai 05.04.2011 02:21

Ensin pieni yhtälö tähän alkuun:
Luonto = Kaikki ihmisen mielestä universumin laidalle ja sen ulkopuolelle

Näin naturalistiselta näkökulmalta kuolema voisi merkitä enemmän tiedon laajentumista ja inhimillisten rajojen rikkomista. Kun ihminen kuolee, tämä saavuttaa sen absoluuttisen tietouden ja kykenee ymmärtämään maailman eli luonnon toimintaa, mitä ihmismieli ei kykene ymmärtämään. Kuollessaan ihmisen olemuksesta tulee kiinteämpi osa luontoa. Eläessään olento on jo osa luontoa siinä missä muutkin, mutta on ns. irtonainen luonnonkappale, jolla ei ole kiinteää sidonnaisuutta tähän luontokokonaisuuteen. Kuollessaan ihmisen olemus fuusioituu luontokokonaisuuden kanssa ja näin saavuttaa sen absoluuttisen pisteen eli täydellisen tietoisuuden.

Eli periaatteessa kuolemaa ei tämän periaatteen pohjalta pitäisi pelätä. Mutta se on vain siinä, että jos ihminen kokee nykyisen tietämättömyytensä ja olemisensa riittävän tärkeäksi pysymään elossa, niin kuolemaa on sinänsä syytäkin pelätä, jos ei ole valmis sitoutumaan ympäröivään olemukseen eli luontoon. Se on ihmisestä itse kiinni, miten elämänsä kokee.

Ja toiseksi, miksi kuolema voi olla tietyllä tavalla vähemmän miellyttävä asia, on luonnon sattumanvaraisuus. Luonto on yksi sattumanvarainen järjestelmä, jossa ei ole mitään sääntöjä tai tahdonalaisuutta suuremman auktoriteetin toimesta(vrt. Jumala). Luonto vain on yksi kokonaisuus, joka muokkaa itse itseään sattuman kautta. Ja me olemme tämän jatkuvan sattumanvaraisen muokkautumisen tulosta. Joten koska se on ylipäätänsä sattumaa, että universumi on tällainen ja me ylipäätään voimme elää, niin vältämme jo luonnollisesti kuolemaa sisäänrakennettujen aistien kautta, jotka ovat meille kehittyneet. Luonto on kyennyt saamaan ihmiset kehittymään sellaiseksi - mitä me olemme nyt, ajattelemaan ja toimimaan - sattuman kautta. Kykenemään jättämään jälkemme luontoon ennen vaipumista korkeampaan olemassaoloon.

Eli tiivistettynä, olemme luonnon sattumanvaraista tulosta ja luonto on kehittäneet meidät sellaisiksi, mitä me olemme nyt. Elämän alkaminen tarkoittaa tiedon kehittymistä uuteen muotoon ja kuoleminen tiedon rajojen rikkoutumista ja tämän laajentumista.

-Isth

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.