IRC-Galleria

Miksi oman identiteetin rakentuminen takaisin siihen, mitä se joskus oli, kestää näin kauan...? En tiedä, olenko menettänyt itsestäni jotain viimeisen vuoden aikana vai onko tämä vain jotain henkistä kasvua. Oman itsensä löytämistä taas uudelleen. Toisaalta, tuotteliaisuutta tämä mielentila edistää. Musiikkia tulee kirjoitettua ja sävellettyä entistä enemmän ja kappaleet puhuttelevat minua jatkuvasti aina vain enemmän. Ne ovat mieleni ääniksi muodostettuina, nuotteihin ikuistettuna. Luulin, että armeijasta päästyäni voin aloittaa uuden elämän uudelta pohjalta ja jatkaa siitä, mihin jäin. Tuli kuitenkin muutama mutka vastaan, joissa jouduin jarruttamaan välillä kovaakin, etten lennä tieltä ulos. Ei asiat menneet niinkuin toivoin, mutta harvoin ne yleensä menee niin. Ei tämä uutta ole. Vitutuksen ja paskan sietokyky kasvoi intissä ehkä liiankin suureksi, kun asiat eivät nykyisin vituta tai stressaa; minua ei vain enää kiinnosta. Minä jätän asiat omaan arvoonsa, teen ignore-liikkeen ja jatkan eteenpäin sen koommin asiaa miettimättä. Kai se on hyvä asia. Minua vain pelottaa, mihin se voi pahimmillaan viedä. Miten priorisoin asiat, jos niillä ei ole minuun sellaista paino-arvoa, että se saisi minut liikkeelle?

Mutta vittuakos sillä on väliä. Ehkä taidan keskittyä elämiseen, hedonistiseen elämänasenteeseen, tähdätä opiskelemaan jonnekin ja miettiä näitä sitten uudestaan.

P.S. Minä ja minun laittamaton hieno fleda.