IRC-Galleria

Listasin mielestäni 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Top 20 -metallialbumit:

01. Slayer - God Hates Us All (2001)

Henkilökohtaisesti tärkeimpiä metallilevyjä ikinä. Tällaisen aggressiotason moni bändi vain haaveilee saavuttavansa. Monet levyn biisit ovat sellaisia menoralleja, että oksat pois. Omasta mielestäni Slayerin kaikkien aikojenkin mitassa toiseksi paras plätty, heti Reign In Bloodin jälkeen - vaikka rummuissa onkin Paul Bostaph eikä Dave Lombardo.

Huippuhetket: Disciple, War Zone, Payback

02. Pantera - Reinventing The Steel (2000)

Tämän levyn myötä löysin Panteran, ja edelleenkin pidän kokonaisuutena tätä levyä parhaana Panteralta. Soundit rokkaa, Anselmon lyriikat ovat osuvia, hauskoja ja mielenkiintoisia, Dimebagin kitarointi on tietystikin ylimaallista, ja riffikynä on ollut terässä. Legendaarisen bändin valitettavasti viimeiseksi jäänyt levy.

Huippuhetket: Hellbound, Goddamn Electric, Revolution Is My Name

03. Marilyn Manson - Holy Wood (In the Shadow of the Valley of Death) (2000)

Kiistelty, kiitetty, parjattu, palvottu. Marilyn Manson on kaikkea tätä, mutta siihen hän juuri on pyrkinytkin. Holy Woodilla Manson toi päätökseen trilogiansa, jonka muut osat ovat Antichrist Superstar ja Mechanical Animals. Levy on myös sarjan paras, ja Mansonin koko urallakin suurin saavutus. Kritiikki niin yhteiskuntaa, uskontoa kuin amerikkalaisille tyypillistä henkilöpalvontaa kohtaan on terävää ja osuvaa. Biisimateriaali on hengästyttävän laadukasta, ja Mansonin aggressio on lähes yhtä palavaa kuin Antichrist Superstarilla.

Huippuhetket: The Love Song, The Death Song, Burning Flag

04. System Of A Down - Toxicity (2001)

SOAD oli 2000-luvun innovatiivisimpia bändejä, ja julkaisi loistavan levyn toisensa perään täynnä sekopäistä menometallia. Kakkoslevy Toxicity nousee kuitenkin diskografian parhaaksi lähinnä siitä syystä, että tällä levyllä lauluista vastaa vielä lähes kokonaan Serj Tankian, ja Daron Malakian keskittyy kitarointiin.

Huippuhetket: Jet Pilot, Chop Suey, Bounce

05. Strapping Young Lad - The New Black (2006)

Kanadan hullu metallitohtori Devin Townsend laittoi Strapping Young Ladin telakalle komeasti tällä uransa hienoimmalla levyllä. Massiivinen wall of sound ja maanisen mielipuolinen vokalisointi ovat suorastaan hypnoottista kuultavaa.

Huippuhetket: You Suck, Monument, Wrong Side

06. Celtic Frost - Monotheist (2006)

Tom G. Warriorin luotsaama sveitsiläisbändi lopetti myöskin toimintansa uransa parhaalla levyllä, vieläpä samana vuonna SYL:n kanssa. Monotheist on yksi metallimusiikin synkimmistä, raskaimmista ja ilkeimmistä - mutta samalla tunnelmallisimmista - levyistä. Tämän Celtic Frostin uran doomeimman levyn luomat mielenmaisemat ja fiilikset ovat kuin suoraan Lovecraftin painajaisista.

Huippuhetket: Ground, A Dying God Coming into Human Flesh, Ain Elohim

07. Cavalera Conspiracy - Inflikted (2008)

Sepulturan perustajat, Cavaleran veljekset Max ja Igor, palasivat yhteen vuosien jälkeen ja tekivät levyn, joka jättää lähes koko Sepulturankin tuotannon varjoonsa. Veljesten yhteissoitto on nautinnollista kuultavaa, ja groovaava, äkäinen thrash taittuu helpon ja luontevan kuuloisesti.

Huippuhetket: Inflikted, Sanctuary, Black Ark

08. Iron Maiden - Brave New World (2000)

Ensimmäinen Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin paluun jälkeinen levy on Iron Maidenin koko uran paras kokonaisuus. Kolmimiehinen kitaraosasto on loistava, Dickinson laulaa upeasti ja biisit ovat liki täydellisiä. Klassikko.

Huippuhetket: The Wicker Man, The Fallen Angel, Out of the Silent Planet

09. Lamb Of God - Wrath (2009)

Nykymetallin terävimmän kärjen edustaja Lamb of God tiivistää loistavuutensa viimeisimmällä levyllään. Bändin moderni groove/thrash/metalcore-symbioosi toimii täydellisesti. Viimeistään tämän levyn myötä LoG sementoi paikkansa metallimaailman huipulla.

Huippuhetket: Set To Fail, Contractor, Dead Seeds

10. Nightwish - Once (2004)

Suomen vientiylpeyden viimeinen levy Tarja Turusen kanssa on lähes täydellinen kokonaisuus. Äänimaailma on viimeiseen asti hiottu, sävellykset ja sovitukset ovat upeita, ja Tarjan laulussa on oopperamaisen paisuttelun lisäksi rokkaavaa särmää. Eikä sovi tietenkään unohtaa Marco Hietalan ärinämurinaa, joka on omaa luokkaansa koko maailmassa.

Huippuhetket: Dark Chest of Wonders, Wish I Had An Angel, Ghost Love Score

11. Children of Bodom - Hate Crew Deathroll (2003)

Bodomin ehkäpä hittirikkain julkaisu, ja selkeä siirtymä melodisemmasta ilmaisusta kohti thrashimpaa. Jotkut tykkää, jotkut ei. Minä tykkään kovasti. Pari ikisuosikkiakin tältä levyltä löytyy.

Huippuhetket: Needled 24/7, Angels Don't Kill, Triple Corpse Hammerblow

12. Slipknot - Vol. 3: The Subliminal Verses (2004)

Iowan naamariveijojen kolmoslevy muutti edellislevyn suuntaa melkoisesti, sillä levyltä löytyy jopa melodista materiaalia. Mukana on myös balladia, herrasiunaa! Mutta joka suuntaan syljeskelevää aggressiota riittää silti monen veisun verran. Mainio kokonaisuus.

Huippuhetket: The Blister Exists, Opium Of The People, Vermilion Pt. 2

13. Monster Magnet - Monolithic Baby! (2004)

Pitkän linjan stonerjyrän kuudes pitkäsoitto on liki täydellinen hittikimara. Dave Wyndorfin perverssin karhea baritoni hellii kuulijaa alusta loppuun, ja iskeviä riffejä riittää vaikka muille jakaa, yhteislaulu-kertosäkeistä nyt puhumattakaan. Näin sitä jytärockia pitää tehdä!

Huippuhetket: Unbroken (Hotel Baby), Master Of Light, CNN War Theme

14. Ministry - Houses of the Molé (2004)

Al "Alien" Jourgensenin luotsaaman industrial-poppoon Bush-vastaisen levytrilogian avaus on yhtä superjyräystä alusta loppuun. Electrobändinä aloittanut Ministry lähti uransa loppua kohti tiukasti thrashimpaan suuntaan, eikä päätöksestä voi valittaa. Tällaista audioryöpytystä on ilo kuunnella - eikä vähiten Jourgensenin terävien ja kärkkäiden lyriikoiden taikka nokkelasti valittujen samplejen takia.

Huippuhetket: No W, Warp City, WTV

15. Megadeth - United Abominations (2007)

Yksi thrashin neljästä suuresta lähti uuteen nousuun urallaan The World Needs A Hero -levyn jälkeen, ja onkin sittemmin julkaissut kolme lähes legendaarisen tasokasta thrashlevyä. Näistä parhaaksi nousee mielestäni vuoden 2007 United Abominations. Dave Mustaine on aina ollut tunnettu poliittisesta kantaaottavuudesta ja lähes myrkyllisen terävästä kielestä, eikä petä UA:llakaan. Yhteiskuntakritiikki on suorastaan iskevää, kuten on myös bändin soitto.

Huippuhetket: Sleepwalker, Washington Is Next!, Amerikhastan

16. Motörhead - Inferno (2004)

Jos rockin maailmassa jokin asia ei muutu, se on Motörhead. Kun Motörheadin levyn ostaa, tietää melko tarkasti mitä on lupa odottaa. Eikä Inferno ole poikkeus: se on täynnä suoraviivaisia rokkirykäisyjä jotka eivät anteeksi pyytele. Lemmy on Lemmy kuten aina, ja turpaanhan siinä tulee kaikille. Levyn ainoa yllätyshetki lienee sen päätösbiisi, huuliharpulla sävytetty akustinen Whorehouse Blues. Mutta ei huolta, sekin on yhtä räkäinen ja asenteellinen kuin Motörhead aina.

Huippuhetket: Killers, In The Name Of Tragedy, Life's A Bitch

17. Avenged Sevenfold - Avenged Sevenfold (2007)

Yhtenä Amerikan uuden aallon kovimmista metallibändeistä tunnetun A7X:n nimikkoalbumi pitää sisällään tukun bändin tunnetuimpia hittejä, ja on kaiken kaikkiaan niin loppuunsa hiottu kokonaisuus, että ei voi kuin hattua nostaa. Mukana on sekä räväkämpiä menobiisejä kuin herkempääkin ilmaisua, sekä yhtyeen ehkäpä komein tuotos ikinä, timburtonilaisen kieroutunut musikaalinumero A Little Piece Of Heaven. Kyllä nuoressakin polvessa löytyy osaajia.

Huippuhetket: Critical Acclaim, Almost Easy, A Little Piece Of Heaven

18. Metallica - Death Magnetic (2008)

Maailman suurimman metallibändin "juurille palaavaa" levyä odotettiin kuin puusepän pojan paluuta, ja vaikka ihan ikiklassikkoa ei tullutkaan, niin kyllä tätä Metallicaa kelpaa kuunnella. Edellisen St. Anger -lätyn luvattoman oudot rumpusoundit on unohdettu, ja myös kitarasoolot on tuotu takaisin. Valitettavasti biisimateriaalissa on luotettu enemmän määrään kuin laatuun, ja muutamat biiseistä tuntuvatkin lähinnä väkisin yhteen parsituilta, ylipitkiltä riffikokoelmilta. Myös levyn tuotanto on vedetty niin järkyttävästi metsään, että CD-versiona tätä levyä ei käytännössä voi kuunnella. Onneksi nykypäivänä löytyy vaihtoehtoja. Mutta, kaikesta kritiikistä huolimatta, erittäin hyvä levy tämä on - jos ei muuten niin todisteena Metallican elinvoimaisuudesta. Ja löytyypä levyltä pari modernia Metallica-klassikkoakin.

Huippuhetket: That Was Just Your Life, Cyanide, My Apocalypse

19. Exodus - Shovel Headed Kill Machine (2005)

Laulajavaihdoksia uransa aikana useammankin kokeneen Exoduksen ensimmäinen levy nykyisen solistin Rob Dukesin kanssa on mielestäni bändin paras pitkäsoitto. Dukes sopii Exoduksen kieronsutjakkaan thrash-soundiin kuin hanska käteen, ja levyltä löytyy muutama sellainen murskabiisi ettei paremmasta väliä. Rumpalina tällä levyllä toimii thrashin kulkurimies Paul Bostaph, joka on uransa aikana edustanut myös niin Forbiddenia, Testamentia kuin Slayeriakin.

Huippuhetket: Raze, Deathamphetamine, Now Thy Death Day Come

20. Rob Zombie - The Sinister Urge (2001)

Alternative-metallibändi White Zombien kanssa mainetta niittäneen Rob Zombien toinen sooloalbumi on tiivis ja tanakka paketti industriaalisti rokkaavaa metallia. Kaikki Zombie-tunnusmerkit ovat läsnä: B-kauhuleffoista napatut samplet, pääosin sanoista "yeah", "hey" ja "motherfucker" koostuvat lyriikat, sekä jyräävät riffit. Mainio kokonaisuus.

Huippuhetket: Dead Girl Superstar, Feel So Numb, Scum Of The Earth