Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo.
Taas puron muistan ja loisteen auringon.
Taas niitty vihrein mun mielessäni on,
vei sinun luokses tie niin huoleton.
Pois on jo niityn vihreys kai.
Ei puro virtaa, pois päivänvalo sai.
En enää koskaan kai löytää häntä voi,
ken mulle kerran niin suuren ilon soi.
Yö niityt vihreimmät mustiksi loi.
On sadepilvet yllä niittyjen,
ystävääni mistään kai löydä minä en.
Yön usvaan pois jo kaikki häviää.
Sydämeni lämmön talvi hyydyttää.
Jos on sydän lämmin rinnassa sun,
niin ehkä kertoo se toiveistani mun.
Jos vielä muistaa voit niityn entisen,
niin saavut jälleen, niin uni suloinen,
taas kanssasi alkaa saan rakkauden.