IRC-Galleria

Jerrynova

Jerrynova

Because love rules, baby

Viime viikolla tein suuren päätöksen.
Käytyäni Jennin kanssa kahvilla ja keskusteltuani hänen kanssaan elämän ongelmakohdista,
päätin lopettaa - ainakin toistaiseksi - väliaikaisen onnen tavoittelun.

Perjantaina join pahanhajuista vettä ja törmäsin kadulla ihmiseen, joka puhui itsekseen.
Koko päivän päässäni soi 80-luvun megahitti Two Tickets to Paradise.
Lauloin kyseistä laulua myös perjantai-illalla viettäessäni rauhallista iltaa Tuulian kanssa.
Myöhemmässä vaiheessa iltaa, päädyttyäni Jennin ja Anun kanssa Onnelaan,
unohdin edellämainitun laulun sanat.
Se saattoi johtua ilmaisesta tequilasta.

Tapasin Onnelassa erään omalaatuisen ranskalaisen miehen,
jolla oli tonttulakki päässä, sekä pojan vaalean kuin vaniljajäätelö.

Juotuani olutta pillillä selvitin asioita Ellun kanssa.

Lauantaina sain paniikkikohtauksen ja piilouduin keittiön pöydän alle.
Illalla rauhoituin hieman ja suuntasin Terhin luo istumaan iltaa.

Sunnuntaina sain toisen paniikkikohtauksen,
mutta rauhoituin katsottuani Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin.
Samalla haaveilin olevani jonkin kauniin banaanivaltion diktaattori.

Tänään törmäsin jo ennen aamunkoittoa ihmiseen, josta en oikeastaan pidä, enää.
Kyseinen henkilö luulee varmaankin olevansa paras asia viipaloidun leivän jälkeen,
mutta ei hän oikeasti niin hieno ole.

Joskus ne vaan räjähtääMaanantai 08.01.2007 15:45


Kävin Mervin kanssa kahvilla.
Oli mielenkiintoista puhua sellaisen ihmisen kanssa,
jolla on tavallaan jotain sanottavaa.
Mervi kertoi minulle löytäneensä insestuaalisia vihjauksia
PMMP:n uuden levyn yhden laulun sanoituksista.
Me näimme sen ison kuvan.

Mervin kanssa vietetyn iltapäivän jälkeen suuntasin
Nooran kanssa yllättävän rauhallisiin glögipippaloihin.
Jostain syystä kaikki muut vieraat siirtyivät laumoissa
toiseen huoneeseen aina kun minä saavuin paikalle.

Seuraavana iltana päädyin Dystamian bändikämpälle pitämään kivaa.
Hetkeä myöhemmin löysin itseni eräästä kamalasta räkälästä,
tutkimassa mysteeristä valkoista jauhetta,
jonka löysin kyseisen räkälän saniteettitilojen pöydältä.

Salla sanoi, että näytän passikuvassani pieneltä McGyverilta.
Silloin tiesin, että minun oli pakko siirtyä elämässä eteenpäin.
Minä, Salla ja Sallan miesystävä suuntasimme Onnelaan
arvostelemaan kyseisen raflan työntekijöitä pistetaulukolla 1-10.
Sallan Gaydar toimi hieman liian vilkkaasti
ja eräs nainen tuli kertomaan minulle,
että hän oli tunnistanut takamukseni.

En ole koskaan nähnyt niin paljon metrohousuja.

Seuraavana päivänä luokseni ilmestyi lauma sukulaisiani.
Yksi heistä puhui minulle koiransa esinahasta.
En tiedä, mikä nykyään on yleisesti hyväksyttävää small talkia,
mutta voisin melkein lyödä vetoa, että tämä ylitti jonkinlaisen rajan.

Sen viikon sunnuntaina, juhliessani kapitalismin kukoistusta samalla
kun muut väittivät juhlivansa Jeesuksen syntymää, vierailin Hullu-tätini luona.
Hänen nimensä ei ole oikeasti Hullu, mutta hänet tunnetaan yleisesti sillä nimellä.
Hullu-täti tarjosi minulle vodkaa ja kirsikoita.

Saman päivän illalla, nautittuani äitini kanssa herkullisen ja perinteistä poikkeavan illallisen,
katsoimme hieman West Side Storya ja pelasimme hieman Monopolya.

Minä voitin.


Seuraavana päivänä, maanantaina, tyhjensin muutaman pullon viiniä,
join liikaa glögiä ja luin jonkinlaista seksiopasta Jennin sukulaisten kanssa.
Illalla päädyimme Studioon.
Iltaani sisältyi rumia ihmisiä, tuttuja ihmisiä, rumia tuttuja ihmisiä ja tequilaa.

Tiistaina virtuaaliurheilin liikaa Terhin ja Juhan sekä heidän uuden Nintendonsa kanssa.
Illalla päädyimme Onnelaan.
Illan päätteeksi päädyimme takaisin Terhin ja Juhan luo.
Siellä me kokkasimme ja söimme suklaata.

Aamulla heräsin Terhin ja Juhan asunnon lattialta.

Kiitettyäni onneani siitä, että olin muistanut leikata varpaankynteni ennen lähtöäni illalla,
livahdin karkuun Terhin ja Juhan luota ja päädyin lounaalle isäni kanssa.
Muistelimme sitä kertaa, kun näimme Heather Locklearin rautaisessa häkissä.

Sinä päivänä sain myös postia Lontoosta.

Saman päivän illalla kokkasin Taijan kanssa maukkaan afrikkalaisen illallisen.
Muutamaa viinipulloa ja yhtä vodkapulloa myöhemmin
päädyimme irokeesipäisen miehen kotipihalle puhumaan syvällisiä.
Sieltä päädyimme onnellisesti Onnelaan.
Onnela oli täynnä mukavia ihmisiä, joista en oikeastaan pidä.

Liian suuri määrä alkoholia myöhemmin huomasin pyöriväni
päämäärättömästi eräässä toisessa raumalaisessa yökerhossa.
Siellä soi italialainen musiikki ja Taija katosi keltaisen oven taakse.
Hetkeä myöhemmin löysin itseni jostakin epämääräisestä rappukäytävästä
Taijan kanssa, puhumassa ujoudesta ja ihmissuhteista.

Muutamaa tuntia myöhemmin, aamun sarastettua, vietin Tuulian kanssa aikaa Alkossa.
Kävimme myös lounaalla.

Illalla Salla ilmaantui luokseni iltateelle.
Sen jälkeen kävimme katsomassa Cameron Diazin ja Kate Winsletin jouluelokuvaa.
Samaa virhettä en tee uudelleen.

Nautinnollisten yöunien jälkeen katsoin Tuulian kanssa elokuvia aamusta iltaan.
Söimme myös pähkinöitä.

Yöllä, päästyäni kotiin, Niko ja Markus pakottivat minut tarkoituksettomalle yöajelulle.

Vuoden viimeisenä lauantaina en tehnyt mitään merkittävää.

Sunnuntaina, uudenvuoden aattona, näin elämäni kauneimman
vaaleanpunaisen auringonlaskun. Nautin siitä täysin yksin.

Auringon laskettua kuuntelin vuoden 2006 parhaita lauluja
ja nautin vuoden 2006 nimikkococktaileja.
Illalla suuntasin Tuulian ja Jeren luo vuoden viimeiselle illalliselle.
Herkullisen meksikolais-kreikkalaisen illallisen jälkeen
pamauttelimme raketteja läheisellä rannalla.
Loppuiltaa höystivät vaihtoehtoinen jazz ja runsas määrä skumppaa.

Vuoden vaihtuessa olin Rauman Keskuspuistossa Tuulian, Jeren, Terhin ja Juhan kanssa.

Hetkeä myöhemmin olin Dystamian bändikämpällä Sallan ja Juuson kanssa.
Toista hetkeä myöhemmin ohittelin jonossa päästäkseni yökerhoon,
jonka miesten saniteettitilat oli tukossa.

Samassa hämyisessä yökerhossa Terhin mies pakotti minut tanssimaan Aquan Barbie Girliä.
Saatuani jokseenkin epäsoveliaita ehdotuksia, jouduin baaritappeluun.
En jaksa kerrata kaikkea, mutta voin sanoa, että juomia heitettiin ja tuoleja heitettiin.

Kadulla vanha prostituoitu tarjosi palveluitaan.
Kieltäydyin kauniisti ja suuntasin Terhin ja Juhan luo jatkoille.
Söimme nakkeja ja perunasalaattia.
Se on kuulemma perinneruoka.

Kuudelta aamulla aiemmin tapaamani vanha huora yritti seurata minua kotiin.
Päästyäni kotiin, yksin, törmäsin naapuriini, joka oli juuri lähdössä töihin.
Nyt ymmärrän, miksi hän ei pidä minusta.


Vuoden 2007 ensimmäisten unien jälkeen herättyäni huomasin,
että kädessäni oli violetti leimakuva sammakosta, jolla on häntä.

Vuoden toisena päivänä kävin illallisella omituisen parin kanssa.

Vuoden kolmantena päivänä kävin Taijan kanssa kirpputorilla.

Torstaina heräsin aikaisin aamulla ja söin porkkanan.
Sitten lähdin Poriin alennusmyyntiostoksille.

Perjantaina, käytyäni Taijan kanssa ostoksilla,
katsoin viattomasti televisiota kun yhtäkkiä näin Terhin ja Jennun televisioruudullani.
Sitten Jennu ja hänen ystävänsä Miia pyyhälsivät yhtäkkiä sisään ovesta.
Suuntasimme kolmestaan paikalliseen yökerhoon.
Siellä minä join ilmaista alkoholia ja pohdin tiettyjen ihmisten motiivia heidän olemassaoloonsa.
Rauman villistä yöelämästä suuntasimme minun luokseni villeille jatkoille.
Söimme pizzaa ja kuuntelimme Tenacious D:tä.
Jatkojen viihteenä nähtiin myös eroottissävyinen tanssiperformanssi,
jossa vaatteeni vähenivät runsaasti.

Lauantaina katsoin elokuvia, sunnuntaina katsoin Sallan kanssa elokuvia
ja tänään aamulla osallistuin keskusteluun teryleenihousuista.
Tällaista elämäni on.

en tiedäTorstai 21.12.2006 16:08


Minua harmittaa ajoittain suunnattomasti se, että minusta on tullut niin vanha,
että minulta odotetaan jo sivistynyttä ja aikuismaista käytöstä.
Enää en voi vain itkeä ja huutaa ja heittäytyä kaupan lattialle
jos jokin asia ei miellytä minua tai jos äiti ei osta karkkia.
Toisaalta, nykyään ostan itse makeiseni,
joten mitäs minä tässä turhaan valitan.

Ehkä minun pitäisi lähteä ostamaan karamelleja.

The Beautiful OrdinaryKeskiviikko 20.12.2006 16:19


Tuijotin torstain ja perjantain välisenä yönä ulos ikkunasta,
koska olen omituinen, ja näin yötaivaalla merkillisiä valoilmiöitä.
Yleensä niin musta taivas muuttui yhtäkkiä säkenöivän vihreäksi, aaltoilevaksi smaragdimereksi.
Ne saattoivat olla revontulia.
Ne saattoivat myös olla tappavaa radioaktiivista säteilyä läheisestä ydinvoimalasta.

Seuraavana päivänä, häkeltyneenä yöllisistä näyistäni,
kävin Jennin kanssa lounaalla ja jouluostoksilla.

Myöhemmin samana päivänä, jonotettuani Postissa jo 30 minuuttia,
innostuin huomatessani, että jonossa edessäni oli enää vain yksi ihminen.
Tuskani ei ollut kuitenkaan ohi, ei.

Edessäni ollut vanha rouva ei millään pystynyt käsittämään,
miksi Postin työntekijät eivät suostuneet lähettämään hänen pakettejaan ilman,
että niissä on osoite, johon ne pitäisi toimittaa.
Ajatus, että hänen pitäisi muistaa lahjan saajan osoite oli hänestä täysin kohtuuton.

Päästyäni eroon vanhuksesta ja Postista,
suuntasin maittavien eväiden kera Tuulian luo viettämään rattoisaa iltaa.
Sain selville paljon tärkeää tietoa manaateista.
Se oli ihanaa.


Lauantaina olin suurissa pikkujoulupippaloissa, joihin Joulupukkikin ilmestyi.
En päässyt pukin syliin, mutta onneksi pukki tuli kassit täynnä ja keppi kovana.
Pukki antoi minulle lahjaksi huumausaineita, jotka aiheuttavat huulisyöpää.

Saman illan aikana ystäväni Julia nimesi lemmikkieläimensä Jerryksi.
Se oli ihanaa.

Myöhemmin samana iltana, temmeltäessäni Onnelassa,
huomasin, että Tuulia soitti minulle keskellä yötä.
Lupasin olla hänen ovensa takana kahdeksan minuuttia myöhemmin.
Tasan kahdeksan minuuttia myöhemmin kiipesin paloportaita pitkin
koputtelemaan Tuulian makuuhuoneen ikkunaan, koska hän ei avannut ovea ajoissa.

Lähtiessäni Tuulialta kotiin ulkona satoi lunta ja kaikki oli valkoista.
Vihaan lunta.


Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pohdin,
mitkä kirjaimet ovat feminiinisiä ja mitkä maskuliinisia.

Maanantaina luulin viimein, että ymmärrän ihmisiä.
Tai ainakin joitain ihmisiä.

Tiistaina muutin mieleni.

Ymmärsin taas kerran, että vaikka joskus luulisinkin ymmärtäväni,
lopulta ymmärrän, etten olekaan ymmärtänyt ollenkaan.
Ymmärrätkö?

EhkäTorstai 14.12.2006 11:19


Kävin perjantaina vuokraamassa elokuvan, joka pelasti minun ja Tuulian ystävyyden.
Vietimme siis perjantai-illan katsoen omituisia elokuvia ja nauttien kirsikan makuisia virvokkeita.
Minulla oli mukanani pakastemarjoja.

Lauantaina tutustuin paikalliseen pub-tarjontaan Jennun avustuksella.
Se oli melkein yhtä hauskaa kuin peräsuolen tähystys.

Sunnuntaina en pukenut housuja jalkaani koko päivänä.
Makasin vain kotona ja katsoin elokuvia tunnetuista sarjamurhaajista.
Illalla menin sänkyyn, sammutin valot, aioin mennä nukkumaan.
Niin ei kuitenkaan käynyt, koska makuuhuoneeni muuttui oranssiksi.
Ilmeisesti naapuritaloni asukkaat ovat päättäneet hankkia uusia puutarhavalaisimia.
Olen onnellinen heidän puolestaan.

Maanantaina, huonosti nukutun yön jälkeen, yritin puhua lapsityövoiman puolesta.
En saanut kannatusta aatteelleni.

Sinä iltana, huomattuani, etten todellakaan osaa leipoa,
päädyin huonossa seurassa erääseen irlantilaistyyliseen pubiin.
Kotiin päästyäni huomasin, että kattoni vuotaa.


Tiistaina kävin Sallan kanssa lounaalla ja puhuin tuhmia.
Myöhemmin samana päivänä selvitin Omar-makeisten mysteerin.
Viimeinkin tiedän kaiken.

Keskiviikkona, vapaapäiväni kunniaksi, istuin Jennin kanssa tuntikausia eräässä kahvilassa.
Minä söin kolmioleivän ja me keskustelimme homppeleista ja Lontoosta.

Illalla suuntasimme Onnelan sinkkujen pikkujouluihin.
Näin kaksi erittäin huonosti tanssivaa herrasmiestä
ja lähdin illan päätteeksi yksin kotiin syömään voileipiä.
Paidassani oli keltainen tarra, missä luki "Ehkä".

Tänään aamulla heräsin siihen, kun joku vieras mies ryntäsi makuuhuoneeseeni.
Hän oli tullut korjaamaan kattoni.
Televisiosta tuli Golden Girls ja minä olin onnellinen,
mutta remonttimieheni piti niin kovaa meteliä,
etten pystynyt keskittymään televisioon.
Se teki minut surulliseksi.

Ei ole häpeä olla nopeaTorstai 07.12.2006 16:05


Heräsin viime viikon perjantaina liian väsyneenä, ehdittyäni nukkua vain muutaman tunnin ajan.
Noustuani ylös huomasin, että sää joulukuun ensimmäisenä päivänä oli +8 ja aurinkoista.

Ehdin jo luulla, että siitä olisi tullut hyvä päivä.
Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Keskustelin aamulla tyhjänpäiväisiä Ellun kanssa,
kun meidät yhtäkkiä huijattiin jonkinlaiseen yhteislaulutilaisuuteen.

Sen jälkeen osallistuimme Aids-aiheiselle luennolle Kansainvälisen Aidsin vastaisen päivän kunniaksi.
Hetkeä myöhemmin päädyin Sallan, Nooran ja Ellun kanssa tilaisuuteen,
jossa esiintyi jostain syystä pullukoita mies-cheerleadereita.

Päivän vaihtuessa iltaan kävin Terhin, Tuulian äidin ja Tuulian isoäidin kanssa kahvilla, vahingossa.
Illalla suuntasimme Terhin kanssa Jennin ylioppilasjuhliin.
Join liikaa boolia ja katsoin tositv:tä Jennin mummon kanssa.

Juhlien päätyttyä yritin Onnelassa opettaa sukupuoli-pelin sääntöjä Jennin serkulle,
joka sai kunniakseen kauniin lempinimen "se espoolainen".
Se ei johdu ollenkaan siitä, etten muista hänen nimeään.


Lauantaina kävin Ellun kanssa katsomassa maailman huonoimman kauhuelokuvan.
Onneksi olimme molemmat ottaneet paljon alkoholia mukaan elokuvateatteriin.
Elokuvan jälkeen kävimme maailman huonoimmalla illallisella.
Onneksi olimme molemmat ottaneet paljon alkoholia mukaan ravintolaan.

Illallisen jälkeen päädyimme erittäin epämääräisten tapahtumien seurauksena
Hennan ja Vitalin kanssa Hennan uuteen kämppään, jossa meitä pidettiin panttivankina aamuun asti.

Sinä iltana sain viimeinkin selville, miksi jotkut ihmiset ryhtyvät koulukiusaajiksi.
Kiusattuani Vitalia, ymmärsin, että se on todella hauska ja palkitseva harrastus.

Sunnuntaina lähdin Ellun ja Nooran kanssa Turkuun.
Ostin erään vaatekappaleen, jota olen aina vihannut, mutta joka on lähiaikoina tullut muotiin.
Shoppailureissun jälkeen kävimme illallisella loistavassa kiinalaisessa ravintolassa.
Sen jälkeen kävimme Lenni-Kalle Taipaleen ja Zarkus Poussan Jazz-joulukonsertissa.
Se oli oikein mukavaa.

Hyvässä seurassa se olisi ollut jopa erittäin mukavaa.

Maanantaina kiersin Rauman kirpputoreja etsien itselleni mielenkiintoisia asusteita.
En löytänyt itselleni mitään muuta kuin epämääräisen ihottuman, joka ei lähde pois.

Tiistaina tein Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi ainoan asian,
minkä kunnollinen suomalainen voi tehdä - järjestin naamiaiset.
Kutsuin suurehkon joukon ystäviäni, mutta suurin osa kutsutuista jätti tulematta,
koska he ovat itsekeskeisiä ääliöitä. En ole silti ollenkaan vihainen.

Hauskan illan jälkeen Kesä-Esa-minä, Pinkkityttö, SuperGirl ja Pikku Myy suuntasimme
yllättäen siihen yhteen yökerhoon, joka Raumalta löytyy, Onnelaan.
Minulla oli luultavasti ihan mukava ilta.

Keskiviikkona kävin äitini kanssa Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi
pitkällä illallisella kiinalaisessa ravintolassa, jonka nimi on Kiinalainen Ravintola.


I control the weather with my penis.Torstai 30.11.2006 16:35


Minulle on joskus sanottu, että vanhat mummot ovat mukavia.
Enää en usko kaikkea, mitä minulle väitetään.
Olin pahaa-aavistamattomasti ruokaostoksilla.
Kassalle päästyäni pudotin kolikon kaupan lattialle.
Näin takanani kassajonossa seisseen kiltinnäköisen vanhuksen
kumartuvan selkävaivoistaan huolimatta ja hämmästyin siitä,
miten mukava ihminen tämä vanha mummo oli.
Voi kuinka väärässä olinkaan.

Mummo nappasi kolikon, minun kolikkoni, työnsi sen taskuunsa
ja hymyili minulle hilpeästi, paljastaen upouudet tekohampaansa,
jotka hän oli epäilemättä hankkinut pieniltä lapsilta varastamillaan rahoilla.


Kävin viime viikon keskiviikkona Terhin ja Julian kanssa Hesburgerissa
ja törmäsin elämäni suurimpaan mysteeriin: Omar-makeisiin.
Takkini vasen tasku oli täynnä Omar-makeisia.
Epäilen, että se oli Tuulian tekemä sairas käytännön pila.

Torstaina söin maapähkinävoita suoraan purkista ja kuuntelin PMMP:n uutta levyä
samalla, kun Kiitospäivän kalkkunani valmistui uunissa.

Saatuani kalkkunan lähes kauniina ja maukkaana pöytään,
Ellu, Tuija ja Henna liittyivät seuraani nauttimaan tästä ihanasta juhlasta.
Kaikki muut jättivät tulematta. Heitä ei kutsuta enää ensi vuonna.

Perjantaina joimme Tuulian kanssa halpaa punaviiniä ja katsoimme sosiaalipornoa tv:stä.
Sen jälkeen tutustuimme sosiaalipornoon Internetin välityksellä.
Työministeriön sivuihin tutustuessamme saimme tietää,
että Helsingissä olisi avoin työpaikka Lapsityön ohjaajalle.

Näyttäessäni Tuulialle David Hasselhoffin taiteellisen musiikkivideon
"Hooked On a Feeling" Tuulian koira sekosi ja juoksi sängyn alle piiloon.
Ehkä minun nyt on pakko uskoa, että se, mitä kaikki minulle väittävät, on totta.
Kaikki eivät pidä David Hasselhoffista.

Illan vaihtuessa yöhön kuuntelimme Pekka Saurin neronleimauksia,
ja Tuulia kertoi minulle, että sokeat ihmiset eivät nuku.


Lauantaina join cocktaileja ja katsoin televisiota kunnes Terhi saapui piristämään iltaani.
Suuntasimme Terhin luo ja tyhjensimme pullon halpaa punaviiniä.
Olimme aiemmin luvanneet, että ottaisimme osaa Elskan pippaloihin,
mutta teimme kylmäveriset oharit ja vietimme iltaa Tuulian kanssa.
Ostin Tuulialle vaniljasiiderin, koska tiesin, että sen jälkeen hän on helposti suostuteltavissa.
Juoneni onnistui, ja Tuulia suostui lähtemään kanssamme paikalliseen yökerhoon tanssimaan.

Käsitykseni Tuuliasta muuttui täysin, nähtyäni hänen tanssivan YMCA:ta ja Macarenaa.

Onnelan vessassa jouduin mukaan vedonlyöntiin ja hävisin.
En maksanut velkojani, joten jouduin pakoilemaan kiharahiuksista miestä koko illan.

Terhi varasti tosi-tv-julkkiksen stetsonin
ja riisui kyseisen herran paidan hänen päältään.
Minä pistin jääpalan housuihini.

Seuraavana päivänä Tuulia ja Jere ilmestyivät yllättäen kotioveni taakse.
He heittivät minut edellistä iltaa häpeävän Terhin luokse.


Sympatiani liikuntakyvyttömiä kohtaan kasvoi huomattavasti satutettuani jalkani maanantaina.
Päätin silti purra huultani ja kestää kipuni
lähtiessäni seuraavana päivänä Terhin kanssa ostoksille ja lounaalle.

Keskiviikkona kävimme Terhin kanssa Rauman Kaupunginteatterin pukuvuokraamossa.
Minusta tullee Don Johnson, koska ampiaispuku ei imarrellut kurvejani.

Mielenkiintoisten pukujen jälkeen suuntasin mielenkiintoiselle illalliselle:
suurimman osan illasta join punaviiniä yksin, koska seuralaiseni juoksi
toistuvasti ulos ravintolasta puhumaan puhelimessa.
Ilmeisesti en ollut riittävän mielenkiintoista seuraa.

Nobody likes an eager beaverKeskiviikko 22.11.2006 16:06


Olen lähiaikoina alkanut käyttää julkista liikennettä.
Aluksi se hävetti minua suunnattomasti,
mutta nyt olen jo melkein tottunut siihen.

Viime viikolla eräänä kauniina syysaamuna - tiistaina - suuntasin tavalliseen tapaan
kotini läheiselle bussipysäkille olettaen, että pääsisin taas kätevästi määränpäähäni.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Bussia ei tullut ollenkaan.
Lähdin takaisin kotiin nukkumaan.

Pitkien päiväunien jälkeen suuntasin Terhin, Tuulian ja Jeren kanssa illalliselle.
Odotimme kaikki innokkaina herkullista ruokaa ja hyvää palvelua amerikkalaistyylisessä ravintolassa, jonka olimme valinneet sen illan kohteeksemme.
Ruoka oli kohtalaisen hyvää, mutta tarjoilijamme näytti ja haisi pubiruusulle.
Se oli minusta hieman epämiellyttävää.


Illallisen jälkeen, päästyäni kotiin, kuulin puhelimeni soivan.
Soittaja oli äitini.
Hän kysyi, mitä tein.
Kerroin hänelle, että katsoin Pamela Andersonin uutta komediasarjaa televisiosta.
Äitini ilmoitti minulle, että hän oli edellisenä iltana katsonut Pamelan ja Tommy Leen
eroottissävyisen "kotivideon", eikä sen takia pysty enää katsomaan kyseistä tv-ohjelmaa.
Sitten hän lopetti puhelun.


Seuraavana päivänä, likvidoituani kaikki osakkeeni, lähdin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
nauttimaan suomalaisista kulttuuririennoista Viking Linen risteilyalukselle.

Sitkeän mustekalan ja halvan viinin jälkeen minua pyydettiin poistumaan naisten wc:stä.
Kysyin laivan vartijalta, saisinko leikkiä hänen isolla aseellaan,
mutta se ei kuulemma virka-aikana ole sallittua.

Tytöt pakottivat minut Janne Tulkin keikalle.
Onneksi minulla oli taskumatti mukana.
Laivan yökerho oli täysin autioitunut keskiviikko-illalla,
joten pelasimme sukupuoli-peliä keskenämme.

Seuraavana aamuna Salla kertoi minulle surullisen tarinan cous cousista.
Minä varastin neljä hienoa lautasta ja pelasin sukupuoli-peliä.
Kävimme toistamiseen Janne Tulkin keikalla.


Perjantai-illalla join skumppaa ja katsoin Ostos-TV:tä yksin kotona.
Naapuristani kuului valtavaa möykkää.
Naapurini oli järjestänyt luonaan kotipippalot.
Naapurini ei ollut kutsunut minua kyseisiin pippaloihin.
Ei minua harmittanut ollenkaan vaikka minua ei kutsuttukaan naapurini juhliin.


Lauantaina kävin isäni kanssa eräässä Pubissa viskilasillisilla.
Ventovieras mies, joka kertoi nimekseen Rauno,
antoi minulle 90€ ja kertoi rakastavansa minua.

Sen jälkeen suuntasin Jennin kanssa toiseen Pubiin.
Illan päätteeksi päädyin Jennin ja Terhin kanssa Onnelaan.
Ahdistavat parisuhdedraamat ympäröivät meitä,
joten lähdimme Terhin kanssa pizzalle.

Sunnuntaina söin kylmää pizzaa ja katsoin Lost In Translationin kolmannen kerran.
Tällä kertaa jopa pidin siitä, tavallaan.
En pukenut vaatteita päälleni koko päivänä.

Sen jälkeen elämässäni ei ole tapahtunut mitään.

You don't have to be rich to be my bitch.Maanantai 13.11.2006 15:25


Minä, Ellu, Noora ja Julia kävimme viime viikon tiistaina Porin Prikaatin Varuskunnassa.
Päivästä saamani kokemukset pähkinänkuoressa: kaikki miehet siellä olivat samannäköisiä
ja Ellu pahoinpiteli erään ihmisen itsepuolustusharjoituksissa.

Keskiviikkona Ellu, Noora, Salla ja Juuso tunkeutuivat kotiini ja joivat baarikaappini tyhjäksi.
Illan päätteeksi löysin itseni Onnelasta, tanssimassa pöydällä, sairaalloisen halpojen juomien jälkeen. Nyt ymmärrän, miksi jotkut ihmiset vastustavat halpaa alkoholia.
He ovat selvästikin nolanneet itsensä joskus, alkoholin vaikutuksen alaisena.

Seuraavana päivänä metsästin hapankorppuja Sallan kanssa.
Emme löytäneet niitä mistään.


Nukuttuani univelkani pois päätin perjantaina olla erittäin ahkera.
Luulin jopa, että päivästä tulisi mukava ja leppoisa.
Toisin kuitenkin kävi.

Odottaessani linja-autoa kotini läheisellä pysäkillä,
huomasin, että joku idiootti oli laittanut ikkunalaudalleen erittäin ruman posliinikissan,
mahdollisesti toivoen, että se kamala ilmestys karkottaisi mahdolliset murtovarkaat.
Hetkeä myöhemmin minulle kuitenkin selvisi kylmä totuus - kissa oli elävä, ja se tuijotti minua.
Pelästyin ja vaihdoin bussipysäkkiä.

Bussiin päästyäni luulin, että olin päässyt jo turvaan,
mutta sitten eräs mummo hyökkäsi kimppuuni ja
pahoinpiteli minut puisella kävelykepillään.
Huutelin hänelle solvauksia ja poistuin autosta.

En ymmärrä, miksi kyseisen mummon läheiset eivät sido häntä nippusiteillä kiinni patteriin.

Illalla olin jo toipunut aamun koettelemuksistani ja pystyinkin rentoutumaan niin paljon,
että lähdin ilomielin Sallan ja Nooran kanssa katsomaan Blues Mama Brown Sugar Dixonin
vauhdikasta Blues/Gospel-konserttia, jossa oli pianistina maailmankuulu muusikko,
jonka nimeä en valitettavasti muista. Minusta se mies näytti aivan deekulta.

Valitettavasti konsertin alku oli hieman pitkäveteinen,
joten jouduin turvautumaan vanhaan kikkaan:
pelasin sukupuoli-peliä.

(Sukupuoli-pelissä osoitetaan sormella yhtä näköpiirissä olevaa henkilöä.
Sen jälkeen kaikki pelin osanottajat arvaavat kyseisen henkilön sukupuolen.
Jos äänestyksestä tulee tasapeli, jonkun täytyy käydä kysymässä,
kumpaa sukupuolta kyseinen henkilö edustaa.)

Konsertin jälkeen kävin Sallan, Nooran ja Ellun kanssa illallisella
Rauman suosituimmassa (?) ravintolassa.
Maksoin ylihintaa Daiquirista ja päätin, etten palaa kyseiseen ravintolaan enää koskaan.
Illallisen jälkeen kävimme lasillisilla yökerhossa, joka oli täynnä kasvoja,
joita kukaan meistä ei olisi halunnut nähdä.
Pelasimme taas sukupuoli-peliä.

Seuraavana päivänä palasin edellisen illan ravintolaan,
koska olin jo unohtanut päätökseni ravintolan boikotoinnista.

Lounaan jälkeen tyhjensin Terhin kanssa muutaman viinipullon
ja kävin katsomassa The Devil Wears Prada -elokuvan.

Elokuvan jälkeen tyhjensimme halvan skumppapullon ja suuntasimme Onnelaan.
Sain kauniin naisen puhelinnumeron ja minä ja Jenni vastaanotimme
eroottissävyisen tanssiperformanssin Samppa-nimiseltä turkulaiselta.
Pelasimme myös sukupuoli-peliä.

Tänään Tuulia kertoi minulle, että hän pelkää kurkkupastilleja.
Pelasin myös sukupuoli-peliä.

Kaadoin viime viikon maanantaina lasillisen vettä Eki-nimisen miehen housuille.
Se oli minusta huvittavaa. Eki ei ollut samaa mieltä.

Tiistaina, opiskeltuani Sallan kanssa italiaa, kävin Tuulian kanssa
herkullisella lounaalla ja annoin hänelle tuliaisia, kissa-aiheisia tuliaisia.
Tuulia vihaa kissoja.

Illalla olin suunnitellut kokoontuvani ystävieni kanssa viettämään Halloweenia,
mutta raivoisa lumimyrsky aiheutti sen, että suurin osa "ystävistäni"
jättivät saapumatta - vietin Halloweenin Nooran ja Ellun kanssa,
sipulirenkaita syöden ja pelottavan suuria tisuja kauhistellen.

Keskiviikkona lähdin jo ennen aamunkoittoa Ellun ja Nooran kanssa Helsinkiin.
Olisin halunnut käydä katsomassa Hel Looks -näyttelyn Jugendsalissa,
mutta seuralaiseni halusivat tietenkin ruokaa.
Menimme siis syömään.

Santa Fé:ssä nautitun uskomattoman maukkaan lounaan jälkeen
olisimme halunneet rentoutua viihtyisässä Johto-kahvilassa,
mutta Yleisradio oli päättänyt ihan vain meidän kiusaksemme
kuvata jonkinlaista televisio-ohjelmaa juuri silloin, juuri siellä.
Emme siis rentoutuneet ollenkaan.

Päivän päätteeksi yritimme tunkeutua Studia-messujen VIP-alueelle
ilmaisen viinan bileisiin, mutta se ei onnistunut alkuunkaan.
Lähdimme siis takaisin kotiin.

Paluumatkalla linja-autossa minulle tarjottiin seksiä.
Otin tarjouksen vastaan, mutta tutustuin silti City-lehden deittipalstan tarjontaan.


Seuraavana päivänä söin lounasta Tuulian kanssa, mutta ruoassani oli tilliä.
Se oli kamalaa, koska väitän yleensä kaikille, että olen allerginen tillille,
vaikka oikeasti en vain pidä tillin mausta, ja nyt kun en saanut allergista reaktiota,
Tuulia varmaankin arvasi, etten oikeasti ole allerginen tillille.

Tilli-välikohtauksen jälkeen katsoin Ellun, Sallan ja Nooran kanssa musikaalin,
jossa laulettiin kaikki vuorosanat, aivan kaikki vuorosanat.
Elokuvan loputtua kukaan ei enää laulanut.


Olen onnellinen siitä, että minulla oli taas syntymäpäivä.
Ennen tätä minulla ei ole pitkään aikaan ollut syntymäpäivä.
Syntymäpäivät ovat ihania, koska silloin juhlitaan ainoastaan minua,
minä saan olla kaiken huomion jakamattomana keskipisteenä.
Samasta syystä rakastan myös Vappua ja Guy Fawkesin päivää.

Perjantaina nautin Tuulian, Jeren, Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
seitsemän ruokalajin italialaisen illallisen syntymäpäiväni kunniaksi.

Lauantaina järjestin pienimuotoiset ja kosteat kotipippalot läheisten ystävieni kesken.
Liian monien Tequila-shottien jälkeen löysin itseni Suomen suurimmasta Onnelasta,
jossa Terhi pakotti minut tanssimaan pöydillä pilkkuun asti. Kamalaa.

Viideltä aamulla, käveltyäni 35 minuttia kotiin, huomasin, että olin lukinnut itseni ulos.
Kävelin 35 minuuttia Tuulian ja Jeren luo, toivoen, että voisin viettää yön heidän sohvallaan.
Kännykkäni akku loppui juuri silloin, kun olisin sitä eniten tarvinnut,
joten jouduin kiipeämään paloportaita pitkin koputtelemaan heidän ikkunaansa.

Tuulia olisi halunnut soittaa poliisille, mutta Jere päästi minut onneksi heille yöpymään.


Sunnuntaina, suoritettuani pikasiivouksen, nautin kakkukahvit sukulaisteni kanssa.
Eräs 8-vuotias sukulaispoikani kertoi minulle, että näytän todella vanhalta.
Ehkä minun kannattaisi ostaa syntymäpäivälahjarahoillani silmänympärysvoidetta.
Loput voisin pistää eläkerahastoon.

Sunnuntai-illalla kävin äitini kanssa Rauman Kaupunginteatterissa
katsomassa humoristista musikaalia itsemurhasta.
Ei se ollut ollenkaan niin hilpeä kuin luulin.