IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Jerrynova

Jerrynova

Because love rules, baby

Good VibrationsKeskiviikko 27.06.2007 01:34


En löytänyt itselleni ollenkaan Juhannusheilaa,
mutta minulla oli silti oikein viihtyisä Juhannus.

Torstaina Juuso haki minut kotoa heti aamulla luokseen etkoille.
Kokkailtuamme pelottavaa ruokaa ja juotuamme hieman skumpaa
suuntasimme tilataksilla festareille, siitä huolimatta, että meille väitettiin,
että festareiden sijasta Raumalla alkavatkin mittavat tietyöt.
Festarialueelle päästyämme poseerasin Jeesus-bussin ja puhallettavan Barbarinon kanssa
sekä löysin seurueelleni pippalot leirintäalueelta ja suutelin puutarhatonttua.
Tiktakin keikalla takamustani kosketeltiin epäsopivasti ja törmäsin irc-galleriasta tuttuihin urpoihin.

Aleksin hypättyä benji-hypyn aamun pikkutunneilla suuntasin
entiseen kotiini nukkumaan huonosti ja lyhyesti.


Perjantaina, nautittuani Ellun ja Sallan kanssa nestemäisen aamupalan,
kävimme Sunrise Avenuen keikalla yllättymässä siitä, että ihmiset pitivät kyseisestä bändistä.
Illemmalla testasimme Elastisen keikalla kuinka monta fisua kannattaa kumota yhdessä illassa.
Antti Tuiskun keikalla hyppäsin Aleksin olkapäille - syystä, joka on minulle yhä hieman epäselvä -
ja lopputuloksena sitten rakkaimmat housuni repesivät takamuksesta.
Hetkeä myöhemmin matkapuhelimeni meni lonkeroon ja lopetti toimintansa.

Huomattuamme Mervin kanssa ettemme onneksi sovi festarikansan joukkoon
päädyin kritisoimaan The Rasmuksen keikkaa läheiseltä anniskelualueelta.
Apulannan keikkaa taisin käydä kritisoimassa hieman lähempää.
Pamela Andersonin tissit kävivät myös jossain vaiheessa lavalla, innostaen Sallan hurmokseen.

Juhannusaattoni, yötön yöni, päättyi siihen kun pukeuduimme Aleksin kanssa
Caribia-baarissa naisten vaatteisiin ja minä jäin melkein ambulanssin alle.
Onneksi apu olisi sentään ollut lähellä.

Päädyttyäni yllättävään paikkaan yöpymään olisin mennyt jo neljän aikoihin nukkumaan,
mutta valitettavasti idiootti naapuri kuunteli Sunrise Avenueta
erittäin korkealla äänenvoimakkuudella aamuun asti.

Seuraavana aamuna juopottelin Ellun kanssa liikenneympyrän keskellä
ja minua ammuttiin erittäin suurella vesipyssyllä.
Löydettyämme Sallan ja Nooran suuntasimme yhdessä
Dannyn keikalle kokemaan valitettavan suurta myötähäpeää.

Illalla koin oman Juhannukseni huippuhetken Maija Vilkkumaan loistavalla keikalla,
jota seurasi melkein yhtä innostava PMMP:n keikka, jonka aikana
ihmettelin Nooran kanssa kaksosia, jotka eivät olleet toisilleen sukua.
Suudeltuani kahta varattua ihmistä yritin tilata punaviiniä, mutta sainkin mukillisen tequilaa.
Jorailtuamme juhlien loppuun asti päädyin Nooran kanssa vantaalaisten jatkoihin.
Valitettavasti vantaalaiset - ja Noora - väsähtivät nopeasti,
joten minun oli pakko lähteä etsimään uusia jatkoja.

Päädyinkin maailman parhaisiin jatkoihin.
Löysin jatkot, joissa oli ilmaista ruokaa ja juomaa,
oma dj, liekinsyöksentää ja vaarallisia tilanteita.
Hävisin vedonlyönnin pelottavalle Juhalle omituisen lacrosse-pelaajan ja meikkaavan miehen takia.
Kompensoin kivuliasta häviötäni tanssimalla auton katolla
ja ostamalla lisää juotavaa heti kun kauppa aukesi aamulla.
Puoleltapäivin lähdin jatkoilta kahden tapaamani espoolaisen kanssa ja suuntasin
Citymarketin oven taa jonottamaan päästäksemme ostamaan lisää juotavaa.

Istuskeltuamme Rauman Linja-autoaseman läheisellä nurmikkoalueella
suunnittelin nukkumaanmenoa, mutta onneksi espoolaiset ostivat minut matkamuistoksi.
Bussimatkalla tapasimme muun muassa pahanhajuisen
oletettavan lääkisopiskelijan ja joimme hänen juomansa.
Espoossa jatkoistamme tulivat etkot ja aloimme valmistautua Helsingin yöhön siirtymistä.
Kultahippuja sisältävän skumpan jälkeen joimme hieman kaikkea muuta,
mitä uuden espoolaisen ystäväni kartanosta löytyi.

Biletaksissamme joimme ehkä hieman liikaa matkiksia, sillä nuori taksikuskimmekin nauroi meille.
DTM:ssä tapasin naisen, joka juotti minulle fisuja ja yritti parittaa minua isoveljelleen.
Kyllästyttyämme DTM:ään piipahdimme Lostarissa ja melkein jopa Swengissä.
Jaoin illan aikana numeroani kaikille, jotka sen huolivat.
Teko, jota sain katua seuraavana päivänä.

Huomattuamme, että on aika lopettaa juhlinta väliaikaisesti otimme biletaksin espooseen
ja suunnittelimme alastonuintia ja alastonta golfin pelaamista,
mutta päädyimme onneksi nukkumaan, ainakin hetkeksi.

Kello 6.40 heräsin siihen, kun espoolainen Emmi lähti töihin.
Toivuttuamme hetken suuntasin toisen espoolaisen, Tiinan, kanssa vapaapäivämme kunniaksi
Quentin Tarantinon uuden elokuvan aamunäytökseen ja sieltä erääseen huvipuistoon
huonoon maailmanpyörään pelkäämään henkemme edestä.

Shoppailtuani tehokkaaasti kävin Kian kanssa Santa Féssä syömässä ihanaa ruokaa.
Jälkiruoalle suuntasimme Coffee Houseen Kepan ja Mosan kera.
Huomattuani, että Helsingissä naiset ovat aivan omaa rotuaan
suuntasin valitettavasti takaisin Raumalle.
Astuessani ulos dösästä Raumalla suunnittelin, että menisin nukkumaan,
mutta päädyinkin Nooran ja 11 italialaisen miehen kanssa hotellipippaloihin
nauttimaan viiden ruokalajin illallisesta ja liian suurista määristä alkoholia kynttilänvalossa
Fellinin kuuluisimman klassikkoelokuvan pyöriessä äänettömänä taustalla.
Sain selville, että en pidä vermouthista ja jonkun rintaliivit saattoivat kadota illan aikana.
Juhlien jatkuttua aamuun asti kävin Nooran kanssa hotellin aamupalalla
ja soittelin ystävilleni, jotka olivat juuri menossa töihin.

Torkahdettuani hetkeksi minulle soitettiin töistä ja ilmoitettiin, että minun pitäisi jo olla siellä.
Saavuttuani töihin tänään pari tuntia myöhässä, kerroin lapsille, että ilmapallot ovat karkkia.
Tuskallisen pitkän työpäivän jälkeen vietin kauniin hetken Sallan ja Ellun kanssa
ja nyt taidan pitkästä aikaa mennä nukkumaan.

Hallittu KaaokseniTorstai 21.06.2007 01:22


Kärsittyäni sunnuntaina läpi tuskaisen kymmenen tunnin työpäivän
maailmanhistorian pahimmassa krapulassa elämäni helpottui huomattavasti: minulla alkoi loma.
Maanantaina lähdinkin kesälomani kunniaksi Ellun kanssa kävelylle.
Törmättyämme sattumalta tuoreeseen rouvaan päädyimme
ihailemaan ja vihailemaan Tuulian ja Jeren häälahjoja.

Tiistaina järjestin spontaanit grillijuhlat lapsuudenkodissani.
Tällä kertaa sain jopa grillin syttymään, vahingossa.
Herkullisen kesäruoan ja muutaman viinilasillisen jälkeen
väsähdin aivan täysin, joten peruimme Nooran kanssa
suunnittelemamme matkan paikalliseen juottolaan.

Keskiviikkona, syötyäni aamupalaksi grillikesteiltä yli jäänyttä raparperitorttua,
suuntasin Sallan työpaikalle ilkkumaan työtä tekevää ystävääni.
Iltapäivällä sovimme mahdolliset erimielisyytemme ja kävimme yhdessä Alkossa.

Harkitsin, että olisin siivonnut tänään,
jos vaikka tuo Juhannusheilan kotiin,
mutta en taida enää jaksaa.

Toivottavasti mahdollinen Juhannusheilani ei paheksu hallittua kaaostani.

Love and Other Peculiar ThingsMaanantai 18.06.2007 02:15


Viime viikon sunnuntaina, ollessani Rauman kesäteatterilla ovimiehenä
tapasin erään ohjaajan, joka tarjosi minulle roolia tulevassa näytelmässään.
Valitettavasti jouduin kieltäytymään aiempien sitoutumisteni vuoksi.
Töistä karkasin Taijan kanssa lasillisille, keskustelemaan alastonkuvista.

Maanantaina Sallan takamuksesta tuli Internet-kuuluisuus
ja minä yritin auttaa itsemurhahaluista työkaveriani.
Hänen yrityksensä eivät vain onnistuneet.

Tiistaina ollessani lounaalla Terhin kanssa huomasin, että osaan rimmata.
Onnittelin itseäni uudesta taidosta shoppailemalla niin paljon kuin pystyin.

Keskiviikkona join greippilimua ja katsoin Youtubesta kaikki mahdolliset
David Hasselhoffiin liittyvät videot. En tiedä, miksi.

Torstaina, koettuani epätoivoiset lounastreffit Sallan kanssa,
suuntasin Taijan kanssa ulkoilmaan ottamaan kuvia minusta.
Illalla töissä sain kuulla, että minut oli löydetty irc-galleriasta.
Samana iltana sain myös huomata, että työnteko ulkona on kamalaa.
Väistellessäni salamaniskuja kesäteatterilla yritin pitää kiinni
anniskelualueen teltoista, jotka olivat lähdössä lentoon myrskytuulen mukana.
Sitten alkoi sataa rakeita.
Rakeita! Kesäkuussa!
Ja silti minulle paasataan joka päivä ilmaston lämpenemisestä.
Heti huomenna käyn ostamassa halpishiuslakkaa ja suihkutan sitä ilmakehään.

Perjantaina valmistauduin onneksi työpäivään hieman paremmin: otin omat viinat mukaan.
Aloiteltuani iltaani työpaikallani suuntasin lentoemoksi pukeutuneen Sallan kanssa
paikalliseen yökerhoon juomaan shotteja ja tekemään lentoemotanssia.
Ilta loppui siihen kun olin jostain syystä auton takakontissa Juuson kanssa.


Lauantaina Tuulia ja Jere menivät naimisiin.
Minä ja Ellu yritimme molemmat pidätellä kyyneliä
nähdessämme Tuulian kävelevän hehkuvan kauniina kohti alttaria.
Jos Tuulia ei olisi aikoinaan sanonut minulle, että nähtyään minun itkevän
hän ei voisi enää koskaan kunnioittaa minua, olisin itkenyt.

Toisaalta, Tuulia on joskus myös sanonut tietävänsä, että dinosaurukset elävät yhä.

Uskomattoman kauniin vihkiseremonian jälkeen siirryimme hienoon juhlapaikkaan,
jossa sain ihailla täydellisen tyylikkäitä kattauksia ja ihanan herkullista ruokaa.
Annoimme hääparille lahjaksi kuumailmapallolennon kuohuviineineen
ja minä pidin - ainakin omasta mielestäni - sydämellisen ja rehellisen puheenkin.

Kävin myös tanssittamassa Ellun ja Jonnan lisäksi morsianta ja morsiamen äitiä,
joka oli aiemmin samana päivänä kyseenalaistanut lukutaitoni ja huijannut minua seuraleikissä.
Kaikki meni aivan ihanasti, kunnes konjakit tuotiin pöytään.
Tyhjennettyäni Aleksin kanssa liian monta konjakki- ja Amarettopulloa
suuntasimme suurella joukolla Onnelaan juomaan liikaa tequilaa.
Saatoin nolata itseni Tuijan edessä. Anteeksi.

Tänään aamulla heräsin morsiamen veljen vierestä ja jouduin heti suuntaamaan töihin.
Saapuessani hieman myöhässä töihin eräs teatterin lapsinäyttelijöistä
kysyi minulta "Miksi sä näytät tuollaiselta?", aidosti huolestuneena hyvinvoinnistani.
Niin, miksi minä näytän tällaiselta?

True LoveTorstai 14.06.2007 05:31

Naapurini saattaa pitää minua hulluna, koska katselen David Hasselhoffin
musiikkivideoita erittäin korkealla äänenvoimakkuudella aamuyöllä.
Toisaalta, naapurini on idiootti.

David Hasselhoff - Jump in My Car
http://www.youtube.com/watch?v=pgX-hiQdfFw

David Hasselhoff - Secret Agent Man
http://www.youtube.com/watch?v=lKuQXGrFSQ0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Hooked On a Feeling
http://www.youtube.com/watch?v=PJQVlVHsFF8&mode=related&search=

David Hasselhoff - Wings of Tenderness
http://www.youtube.com/watch?v=tdhAj3-nHOM&mode=related&search=

David Hasselhoff - Our First Night Together
http://www.youtube.com/watch?v=FBMD4oWdB2g&mode=related&search=

David Hasselhoff - Looking For Freedom
http://www.youtube.com/watch?v=Cejq10jZ0kQ&mode=related&search=

David Hasselhoff (featuring Vilkkuvaloin varustettu nahkarotsi) - Looking For Freedom
[live at the Berlin Wall] http://www.youtube.com/watch?v=NxAd2sHtMf0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Crazy for You
http://www.youtube.com/watch?v=7vNsDhFaKUk&mode=related&search=

David Hasselhoff - Du [Live/Lip Sync]
http://www.youtube.com/watch?v=HKh2CI6T_c0&mode=related&search=

David Hasselhoff - Christmas Song Potpourri
http://www.ragrap.com/index.php/david-hasselhoff-videos/hoffy-holidays/

Aion syödä koko maailmanSunnuntai 10.06.2007 15:29

Rakastan kaikenlaisia juhlia, mutta valitettavasti ihanillakin asioilla on varjopuolensa.
Valmistujaisillani oli sellainen varjopuoli, että jouduin seuraavan viikon ajan
syömään Amaretto-kakkua aamupalaksi, iltapalaksi, illalliseksi, lounaaksi ja välipalaksi.
Onneksi Salla on ystäväni - hän auttoi minua syömällä yhden kakun.

Tiistaina päätin hylätä vanhentuneet kakun jämät ja suuntasin
Ellun kanssa siidereille Rauman (oletettavasti) hienoimmalle rannalle.
Samana päivänä Mervi huomautti minulle alkoholinkäytöstäni.
Toivottavasti en ole ainoa, joka näkee tilanteen ironian.

Keskiviikkona, oltuani selvä jo vuorokauden, huomasin, että vallastakin voi humaltua.
Aloitin nimittäin uuden työnkuvan, teatterin ovimiehenä.
Saatuani täydet valtuudet käännyttää pois kaikki sellaiset ihmiset, joita en halua
päästää yleisöön, tunnen itseni entistä enemmän maailmankaikkeuden kuninkaaksi.

Palasin takaisin maanpinnalle vasta torstaina, kun erään näyttelijän adhd-poika
hakkasi minua käsilaukullaan ja tökki minua jonkinlaisella kepillä.
Itkin hieman ja sitten lähdin kotiin.

Perjantaina etsin lohtua äitini luota.
Söimme, kunnes olimme liian täynnä ja sitten söimme vielä hieman lisää.
Monet saattavat pitää kauhistuttavana ajatusta, että jotkut ahmivat liikaa
toisten nähdessä nälkää, mutta maailmanparantajat, älkää huolehtiko -
otimme kuvia itsestämme syömässä ruokaa, joita voimme vastaisuudessa
näyttää nälkäisille ihmisille. Tiedän, olen hyvä ihminen. Olen paras ihminen.

Illalla, teatterin shampanjantäyteisten ensi-iltajuhlien jälkeen
suuntasin Nooran kanssa paikalliseen yökerhoon lasillisille.

Lauantaina päädyin Sallan ja Nooran kanssa alternative-musiikkifestareille.
Yllätyin siitä, että oikeasti pidin festareiden esiintyjistä lähes poikkeuksetta.
Otimme Sallan kanssa alapääyhteiskuvia, koska minulla oli hienot sukat
ja minä näin jotain ihanan huvittavaa/pelottavaa.

Backstagen huonon laadun vuoksi suuntasin vaihtoehtoismusiikin loputtua
Jennin ja Darian kanssa Onnelaan katsomaan ja - valitettavasti -
kuuntelemaan Karaoken MM-kisoja.

Tänään söin pähkinöitä aamupalaksi ja nyt joudun koko päiväksi töihin.
Inhottavaa.

Jos minä olisin miesMaanantai 04.06.2007 01:12


Olen yrittänyt muuttaa imagoani sellaiseksi, että ihmiset uskoisivat,
että en oikeasti juhli liikaa, ja että elämässäni on muutakin sisältöä.
Suunnittelemani muutokset saivat kuitenkin odottaa keskiviikkona
kun Taija huijasi minut mukaansa paikalliseen yökerhoon.
Siellä ihailimme ja kauhistelimme miestä, jonka lantio liikehti luonnottomasti.
Puhuimme myös virolaisten vierailijoiden kanssa oluesta ja puolalaisista säkkituoleista.
Iltaani piristi myös se, että eräs nainen kosketteli tuhmaa paikkaani ja kaatui naamalleen.

Seuraavana iltana, laiskan työpäivän ja tapahtumaköyhän iltapäivän jälkeen
vietin iltaa erittäin surkuhupaisissa merkeissä.

Herätessäni perjantai-aamulla huomasin, että kesä on viimein saapunut luokseni.
Aloitin kesäkuuni imuroimalla kämppäni ja tekemällä muutaman tunnin töitä.
Töistä lähdettyäni, ajaessani ylinopeutta kaikkien auton ikkunoiden ollessa auki
huomasin, että huomasin kaiken ympärilläni olevan nyt paremmin.
Lämpimän tuulen mukanaan tuomat äänet ja tuoksut, vaahterapuiden lehdet,
jotka ovat samanaikaisesti vaalean ja syvän vihreitä, omituiset ihmiset,
jotka ovat päättäneet verhota itsensä varpaista kaulaan denimiin.
Niin, ehkä aivan kaikkea ei tarvitsisikaan huomata.
Vietin perjantaina myös aivan liikaa aikaa isäni kanssa,
sillä hän ystävällisesti kutsui itsensä minun luokseni yöpymään.
Vietettyäni yhden illan hänen kanssaan kaikki kysymykset siitä,
miksi minusta on tullut tällainen löysivät vastauksensa.
Minun oli siis pakko lähteä Nooran kanssa Onnelaan juomaan ilmaista alkoholia.

Seuraavana aamuna huomasin, että se saattoi olla virhe.

Tuhlattuani elämästäni kolme tuntia puuduttavan pitkissä lakkiaisissa
korkkasin shamppanjapullon, sytytin sikarin ja vastaanotin ihailijoiltani kukkia ja rahaa.

Illalla juhlin valmistujaisiani Rauman entisellä Kaupunginteatterilla,
uskomattoman hienossa kellaritilassa, jossa on musta katto, musta lattia, mustat seinät.
Railakkaat Italia-teeman omanneet pippaloni saattoivat päättyä siihen,
että poliisit tulivat paikalle ja kaksi ihmistä piti kantaa pois,
koska he olivat juoneet liikaa viiniä, skumppaa ja boolia,
mutta olin onneksi itsekin juonut päivän ja illan aikana niin paljon, etten huomannut mitään.
Illan päätteeksi käväisin Sallan kanssa Onnelassa.
Taisimme tanssia hieman, saatoin jopa piipahtaa miesten huoneessa.
Ainut, mikä on varmaa, on se, että join useamman tequilashotin putkeen
Tuulian pikkuveljen kanssa ja jälkiruoaksi Tuijan kanssa minttushotteja.
Ehdin myös metsästää mörköjä Mervin kanssa ja tavata paljon tuttuja
sekä kauhistella ihmisiä, joilla oli rumat valkoiset lätsät päässään,
kunnes huomasin, että itsellänikin oli sellainen päässäni.
Hmmp.

Tänään herätessäni olin luultavasti yhä humalassa
ja huomasin, että olohuoneeni sohvapöytä oli kadonnut.
Löydettyäni pöytäni viiden kilometrin päässä kodistani
söin juhlista jäänyttä amarettokakkua ja mansikoita
sekä ihailin saamiani lahjoja, jotka ovat lähes poikkeuksetta yllättävän hienoja.
Eikä minun tarvinnut edes tehdä mitään niiden eteen.

PeniskateuttaKeskiviikko 30.05.2007 21:15


Nauran usein ihmisille, joiden pukeutuminen ei miellytä minua,
mutta en ole koskaan itse joutunut samankaltaisen pilkan kohteeksi.
Ainakaan ennen viime viikon torstaita.
Työkaverini nauroivat minulle, koska kannoin puutavaraa Rauman kesäteatterille
merinovillaneuleessa ja räätälöidyssä cashmere-bleiserissä.
Samana päivänä sain myös tietää, että työkaverini
ovat päättäneet antaa minulle lempinimen: Jermu.
En pidä siitä.

Perjantaina huomasin, että minulle oli annettu uusi lempinimi: Jee-mies.
Toisaalta, minua kutsuttiin myös Jereksi, joten on mahdollista,
että he ovat yksinkertaisesti unohtaneet ihanan nimeni.
Se on Jerry.
Katkerana nimeeni kohdistuneesta loukkauksesta jouduin
pystyttämään taidenäyttelyä, jonka avajaiset olivat samana iltana
sekä välttelemään yli-innokkaita lehtikuvaajia.
Keskusteltuani erään taiteilijan kanssa kubismin kuolemasta
jätin taidenäyttelyn avajaiset ja työpaikkani pippalot väliin
ja suuntasin Terhin, Kaisan ja Ellun kanssa suunnittelemaan Tuulian polttareita.

Lauantaina suuntasinkin heti herättyäni Alkon kautta kauneimmalle tietämälleni mökille
valmistelemaan kyseistä mökkiä morsiamen saapumista varten.
Vietimme ihanan illan meren rannalla, grillasimme hyvää ruokaa,
joimme kollektiivisesti liikaa viiniä ja skumppaa ja pompimme trampoliinilla.
Saunomisen ja uinnin - en osallistunut kumpaankaan, syistä, jotka minulle läheiset ihmiset ymmärtävät varsin hyvin - jälkeen joimme liian terästettyä minttukaakaota ja paahdoimme vaahtokarkkeja takkatulessa, jonka syttymiseen minulla oli osuutta, ainakin hieman.
Valitettavasti kauneushoidoilla ja maratonillakin höystetty polttaripäivä johti siihen,
että päädyimme tilataksilla metsän keskeltä Rauman Onnelaan juomaan lisää skumpaa.
Hetken tanssittuamme päätimme lähteä uimaan, mutta päästyämme rannalle
tyydyimme ihailemaan auringonnousua ja keskustelemaan omituisista asioista.

Sunnuntaina olin todella väsynyt - olinhan päässyt kotiin vasta kuudelta aamulla -
mutta lähdin silti kävelemään yli kymmenen kilometrin matkan mökille Ellun kanssa.
Onneksi nautittuani virvoitusjuoman Johannan kanssa sain kyydin takaisin kaupunkiin.

Maanantaina, yhä rankan viikonlopun uuvuttamana - minusta on tullut vanha, tai laiska -
en tehnyt muuta kuin söin kanelikeksejä ja pähkinöitä.
Tiistaina taistelin uuden tietokoneeni ja sen erinäisten johtojen kanssa.
Minä voitin.

Tänään töissä rikoin lippuluukun, tarkoituksenmukaisesti,
ja sain testata kymmenien metrien korkeudessa roikkuvia vaijereita,
joista teatterin näyttelijät tulevat vastaisuudessa roikkumaan.
Vaativin työtehtäväni oli sellaisen onnittelukortin löytäminen, joka ei olisi mauton.

Äsken varasin Nooran kanssa lennot Lontooseen.

ShowtimeKeskiviikko 23.05.2007 20:13

Elämä tuntuu ajoittain turhalta ja surulliselta.
Ei kuitenkaan aina.

Viime viikon perjantaina minulle tapahtui kaksi ihanaa asiaa.
Ensin sain kuulla, että minulle annetaan 1000€ ilman, että joudun tekemään sen eteen mitään.
Seuraavaksi sain kuulla, että elinikäinen haaveeni
on vihdoinkin toteutunut - olen päässyt Satakunnan Kansan kanteen.

Luonnollisesti minun oli pakko juhlia perjantai-illalla.
Syötyäni herkullisen kalaillallisen Sallan ja Nooran kanssa
päädyimme kollektiivisesti paikalliseen yökerhoon juomaan liikaa halpaa alkoholia.

Lauantaina, huonovointisen aamupäivän ja huolia aiheuttaneen kalalounaan jälkeen
päädyin Roosan tupaantuliaisiin juomaan liikaa boolia ja syömään grillattua kalaa.

Sunnuntaina kävin äitini kanssa myöhäisellä äitienpäivän piknikillä merenrannassa.
Söimme kalaa.
Muutamia tunteja myöhemmin vietin leppoisan illan Nooran kanssa.
Emme syöneet kalaa.


Maanantaina jouduin kohtaamaan elämän karkeat tosiasiat
ja suuntaamaan jo ennen keskipäivää töihin.
Odotin, että ensimmäinen päiväni uudessa paikassa olisi ollut leppoisa.
Voi, kuinka väärässä olinkaan.
Heti ensimmäisenä päivänäni jouduin/sain kasata lavasteita
maailman heteroimmasta viihteestä - jääkiekosta - kertovaan
maailman homoseksuaalisimpaan viihteeseen, musikaaliteatteriin.
Jouduin myös hankkimaan teatterille aidon sairaalasängyn,
tinkaamaan kankaiden hinnasta tukun kanssa, lakaisemaan teatterin rappuset,
ja jakamaan teatterin esitteitä ja julisteita kaikkiin raumalaisiin liikkeisiin.
Eräässä pikkukujalla sijainneessa liikkeessä tapasin 100-vuotiaan viiksekkään naisen,
joka lausui minulle kirjoittamiaan runoja ja kertoi, että hänet oli 80 vuotta sitten valittu
missikilpailussa Hämeenlinnan kauneimmaksi naiseksi.
All in a day's work.

Illalla olin todella helpottunut siitä, että rankka työnteko oli osaltani ohi,
kunnes käsitin, että joutuisin tekemään töitä myös seuraavana päivänä.
Onneksi ystäväni saapuivat luokseni laumoittain tukemaan minua ja syömään ruokaani.

Tiistaina töissä sain harjoitella puukonheittoa, kiivetä katonrajassa roikkuvaan metallihäkkiin irrottamaan likaisia ja painavia valonheittimiä, sekä tulkata brittiläisen rahoittajan toiveita.
Sen jälkeen järjestin pressitilaisuuden ja vilautin vahingossa haarani televisiossa.
Ehdin myös repiä palasiksi julisteen, jossa hymyilevä, sydämiä säteilevä, aurinko sanoi
"Ystävällisyys tekee hyvää kaikille".

Työpäiväni jälkeen sain taas kerran muistaa, miksi en pidä valmispuvuista -
ne ovat aina liian suuria minun hennolle raamilleni.
Käytyäni vaateostoksilla istuin koko illan kotona uudessa puvussani
syöden Lidlin nachoja ja kuunnellen Dusty Springfieldin 60-luvun hittejä.

Tänään, katsottuani aamulla televisiosta Golden Girlsin joulujakson - niin, en minäkään tiennyt,
että taas on joulu - odotin kolmatta peräkkäistä tapahtumarikasta työpäivää.
Voi, kuinka väärässä olinkaan!
Vietettyäni tuntikausia taukohuoneessa juoruamassa työkumppaneideni kanssa
niistä työntekijöistä, jotka oikeasti vaivautuivat tekemään töitä,
sain katsoa kun omituiset miehet näyttelivät olevansa alasti.
Ehkä huomenna saan itse esittää olevani alasti.

LaudaturPerjantai 18.05.2007 16:32


Uskon vahvasti, että kesä on jo nurkan takana.
Siksi kävinkin viime viikon tiistaina Ellun kanssa jäätelöllä ja pitkällä kävelyllä,
siitä huolimatta, että saimme ajoittain kirota valintaamme pukea liian vähän vaatteita yllemme.

Keskiviikkona, maattuani kotona koko päivän lueskellen kirjoja ja kuunnellen
omituista musiikkia sain selville, että naapurissani asuu oletettavasti ruma mies,
joka pitää urheilusta - mitä ilmeisimmin jääkiekko on hänen lempilajinsa.
Arvelen myös, että hänen kannustamansa joukkue voitti, sillä tämä epäilemättä älykäs
herrasmies karjui toistuvasti "hyvä, hyvä, hyvä", ilmeisesti olettaen, että hänen televisiossaan pelanneet luistelijat kuulisivat hänen elokventin kannustuksensa.

Olen valitettavan tietoinen siitä, että minun täytyy jakaa olemassaoloni muiden ihmisten kanssa,
mutta en ymmärrä, miksi suuren enemmistön ihmisistä täytyy käyttäytyä kuin imbesillit.
Nähdessäni - tai kuullessani - jotain sellaista, ymmärrän,
miksi nyky-yhteiskuntamme on täynnä täysin tarpeettomia ongelmia.
Kärsittyäni aikani naapurini elämöinnistä yritin kerätä sympatiaa Tuulialta,
mutta hän kertoi minulle jotain niin pöyristyttävää, että unohdin omat painajaisnaapurini heti:
Tuulian naapuriasunnossa laulettiin saksankielistä versiota "Jos sul lysti on..."-laulusta
sekä uskonnollisia hymnejä, luonnollisesti myös saksankielisinä versioina.
Olen sanaton.

Torstaina, etsiessäni hienohkoja vaatteita huonosta vaateliikkeestä Porista,
törmäsin kodittomaan naiseen, joka kertoi minulle, että hänellä on nälkä.
Nauroin hänelle ja söin donitsin.
Tavallaan olen tämän vuosituhannen Jeesus, sillä annoin hänen katsoa minua syödessäni.
Niin.

Saman päivän illalla katsoin kauhulla Euroviisujen semifinaalia.
Hienoa, että jo semifinaalin alkunumeroon oltiin mahdutettu hanurinsoittoa,
Kalevala-aiheisia tanhuja sekä pelottavia friikkejä - kaikkea sitä, mikä tekee Suomesta Suomen.

Perjantaina, vietettyäni tuskaisen pitkän iltapäivän isäni kanssa muistellen menneitä
ja pilkaten puolikasta isosiskoani, katsoin Sallan kanssa kaksi elokuvaa pikakelauksella.
Teimme myös pannukakkuja.

Lauantaina järjestin pienimuotoiset Euroviisupippalot,
joihin saapui ruhtinaalliset kaksi henkilöä.
Aloitimme katsomalla viime vuoden viisut ja tämän vuoden viisut,
pelaten samalla juomapeliä, jossa piti juoda konjakkia mm. aina silloin,
kun jollain esiintyjällä oli glitteriä, tuulikone tai unelma maailmanrauhasta.
Lopulta päädyin Nooran ja Sallan kanssa Onnelaan, jossa tapasin pelottavan punaisen miehen,
joka puhui minulle käsikaasuista irvokkaalla äänensävyllä.
Niin, en minäkään tiedä.
Tanssittuamme saippuaoopperatähden kanssa
suuntasin Nooran kanssa turkkilaisravintolan kautta kotiin.
Valitettavasti en voinut enää mennä nukkumaan, sillä aurinko oli jo noussut
ja linnut lauloivat makuuhuoneeni ikkunan ulkopuolella.
Vihaan lintuja, mutta olen silti harkinnut linnun hankkimista.
Se on elämäni suurin dikotomia.

Sunnuntaina vietin erittäin yksinäisen äitienpäivän,
sillä äitini karkasi edellisenä päivänä Kreikkaan.

Seuraavat surkeat päivät makasin kotona poistumatta kertaakaan,
katsoen Marilyn Monroe -elokuvia ja kummastellen toffeen makuista purukumia.
Torstaina, huomattuani, että olin maannut kotona lähes viikon,
lähdin yölliselle kävelylle Vanhan Rauman ympäristöön.
Juuri kyllästyessäni kävelemiseen viereeni pysähtyi auto,
jonka ikkunasta roikkui ulos pää, joka puhui minulle.
Loppuillan vietin siis Nooran ja Heidin kanssa.