IRC-Galleria

Ensin meillä on barbit. Käsi, joka taipuu yleensä vain eteen, taakse tai tahmeasti sivulle. Käsi joka on aina hieman koukussa, sormet ojennettuna tervehdykseen. Käsi joka pitää kiinni ja johon jää kiinni. Joululahjaksi toivoo sitä kaikkein kauneinta nukkea. Se käydään valitsemassa kaupassa. Siellä katsotaan barbeja ja valitaan niistä se kaunein. Rumalla ei tee mieli leikkiä. Ja barbista tulee monen mielileikki. Mutta mitä se leikki on? 80% on katselua. Nukkea pidetään kädessä, ihaillaan sen ulkonäköä. Kun sillä leikkii, sitä katselee päin ja puhuu "tää ostaa uuden auton ja lähtee rannalle".

Barbi on aina iloinen, aina mukava. Miellyttävä. Ja niin kaunis. Barbilla on jopa tummaihoisia ystäviäkin. Barbi jos kuka on maailmankansalainen.

Menee kymmenen vuotta. Prinsessa-esikuva vaihtuu lehtien kansikuviin ja muotikuviin. Mutta nyt on joku toisin. Kuvia katsotaan, lehtiä ostetaan kuvien perusteella. Mielikuvien avulla tietenkin. Cosmopolitan; nimi jo viittaa aikuiseksi kasvaneeseen barbiin. Sinä voit olla samanlainen; ja nyt barbin vartalo on sinun oma vartalo. Mutta kun katsot itseäsi peilistä, huomaat ettet olekaan yhtä kaunis kuin se barbi tai cosmon kansikuvatyttö. Ja johan rupeaa ahdistamaan. Maailmankansalaisuus alkaa ulkonäöstä, ensivaikutelmasta eli kuoresta. Entä sisältö? Miesten maailmassa vallitsee miellyttäminen ja miten nainen eniten voi miestä miellyttää? Mihin barbin vartalo jo sinua pienenä opetti? Käyttämään vartaloasi. Ajatuksia ei nukella ole.

Barbi pysyi aina yhtä laihana, yhtä vaaleana ja iloisena. Miten itse pysyt laihana? Miten itse hallitset maailmaa ympärilläsi? Milläs muulla kuin ruoalla, liikunnalla ja ulkomuodon palvonnalla.

Ajatukset ovat kielletty. Tervetuloa vapauteen joka on toiselta nimeltään yksinäisyys.