IRC-Galleria

Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe,
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä,
mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta
sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan,
eikä kokoonnuta kallioille tavan mukaan
sä lähdit eikä luokkakokouksessa tavattukkaan,
kurkkuun palaa pukkaa eikä mua halaa kukaan
vaikka lähtiessä väitän että vielä palaan mukaan
mut se on harhakuva johon haluun uskoo ite
tekee lähdöst helpomman, tunnet että sust on siihen
mut mul on kiire mä lyön oven kiinni mennessäni
toivon että löydän jotain yhtä hyvää edestäni


yks muutti vaasaan, toinen muutti helsinkiin
mä pyörin ympäriinsä, ei ois uskonu et menis niin,
kaikkien kanssa tietty sovittu et soitellaan
mut oikeestaa harvoi niist tuntee enää ollenkaan,
kun paikat vaihtuu, maisemat vaihtuu ja
naiset vaihtuu ja aiemmat haihtuu,
ne vanhat pihat on vaan muistona sun pään sisäl
hyvin todennäkösesti et koskaan enää nää niitä,
en tiedä kelaaks kukaan muu ees tällä lailla
mut mun mielest lähteminen on vaan aina jännä paikka,
en digaa viimesist illoist, viimesistä suudelmista
en digaa siit et tänään joku on enää vaan mun unelmissa,
d-d-d-damn, mut niin se menee,
se on elämää silti sit aina ihmettelee
jea, me ei yhdes kävellä tän edemmäs
sori, mun on nyt lähdettävä menemään.

tsiigaa laineet palaa, mä istun haikeena taas,
se on vaikeeta mut maisemaa taas vaihdettava,
toivon et viel törmätään mut sanon kaiken varalt
hyvästi