IRC-Galleria

Ystävyyttä on vähän,

vaan ei ystäviä.

Pidä kiinni tosiystävästä,

kiinni molemmin käsin.


Tosiystävä on se,

joka tuntee kaikki virheesi ja puutteesi,

ja silti pitää sinusta.



Ystäviä ei hankita.

He liukuvat elämäämme

miltei huomaamatta,

vähitellen,

ja jäävät siihen.

-Elämän suurimpana lahjana


Kopioi tämä itsellesi jos olet samaa mieltä ystävyydestä
ja katso kuinka moni yhtyy mielipiteeseen.

voisitko antaa minulle ison halin ystävänpäivälahjaksi ?
Kopioi omaan päiväkirjaasi, ja katso kuka sinua olisi valmis halaamaan. <3

Rupeaa pikkuhiljaa kaaos laskeutumaan ja näyttämään siistiltä täällä asunnossa.
On välillä ollut vähän haikeeta kun ei oo päässyt kavereita moikkaamaan..
Kaikilla tuntuu olevan nykyään hirveän kiire, toivottavasti kuitenkin kaikille kuuluu ihan hyvää..
Likka kasvaa ja on itsepäinen. Kaikki pitäisi mennä hänen tahtiinsa eikä muiden! ;)
Saas nähä minkälaista meillä tulee olemaan sit kun neiti on teini-ikäinen! Yhtä sotaa!! ;D

Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 60 % Impulsiivinen

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti

---

*

---

Introvertti
Käytännöllinen

---

*

---

Intuitiivinen
Ajattelija

---

*

---

Tuntija
Impulsiivinen ----*

---

Harkitsija
(mmmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Tänään sitten on viimeinen ilta pienessä yksiössäni!! Jee!! Huomenna alkaa sitten hulina ja vilinä muuttaessa kakkoskerroksesta kutoseen. Onneks ei muuta kuin heittää tavarat hissii!! ;)
Kurjasti kuitenkin viimeinen ilta sai päätöksensä:
Naapurissa pariskunta riiteli,nainen huusi ja itki..kuulosti vakavalta ja hysteeriseltä.
Meinasimme toisen naapurini kanssa mennä väliin,mutta ennenkuin saimme tietää kenestä naapurista saattoi olla kyse,metakka hiljeni. Harmi! Toivottavasti ei ollut mistään vakavasta kyse.. :( Onneksi mulla on sentään ihana mies rinnalla!!

tarina

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään

Toissa yönä neiti päätti että selällään olo saa riittää. Hän oli melkein selällään ja käännähti siitä mahalleen. Lapset kasvaa niin nopeasti :( * Nisk*

Ihanaa !! Muuttopäivä lähenee! En tosin vielä tiiä millon pääsen kunnolla muuttamaan mut viimeistään 1.2 ! Tänää sisko ja kaveri tulivat auttamaan osan tavaroiden pakkaamisessa joten tuli vähän tilaakin tähän pieneen yksiöön. Likkakin auttoi nukkumalla ja lopuksi huutamalla. :D
Hetkittäin huuto kyllä loppui kun päästiin tutkimaan kellaria. Kyllä se hissi oli mielenkiintoinen kun liikkui niin vauhdikkaasti! Kohta syödään ja sit kauppaan et äitikin saisi vähän ruokaa.

:) <3

Kerro ja kopioi omaan päiväkirjaasi:)

1. Mikä väri sinulla tulee minusta mieleen ensimmäisenä ja miksi?
2. Luonteeltani olen mielestäsi?
3. Minkälainen suhde meillä on?
4. Kuinka tärkeä olen sinulle asteikosta 4-10? ja miksi?
5. Kerro jokin yhteinen muistomme?
6. Mistä pidät minussa?
7. Jos riitelisimme, mistä se johtuisi?
8. Koska viimeksi näimme?
9. Mikä biisi kertoo eniten minusta?
10. Mikä sana kuvaa minua parhaiten? Perustele.

:)

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Miloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?