IRC-Galleria

Filosofianopettaja seisoi luokan edessä pitämässä tuntia. Hän otti käteensä suuren lasipurkin ja alkoi täyttää sitä kivillä. Sitten hän kysyi luokalta, oliko purkki täynnä. Luokka vastasi myöntävästi. Sitten opettaja otti laatikon, jossa oli soraa, ja kaatoi sen sisällön purkkiin. Kun hän ravisteli purkkia kevyesti, sora levisi tietysti kivien väliin. Opettaja kysyi luokalta uudelleen , oliko purkki nyt täynnä. Oppilaat vastasivat nauraen kyllä. Opettaja ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan otti vielä laatikollisen hiekkaa ja kaatoi sen soran ja kivien päälle, niin että viimeisetkin rakoset täyttyivät. No niin opettaja sanoi. Tämä lasipurkki on kuin teidän elämänne. Kivet ovat sen tärkeimmät osat: perhe, kumppani, terveys, lapset ja muut sellaiset asiat, jotka tekevät elämästä täyden, vaikka siihen ei kuuluisi mitään muuta. Sora merkitsee vähemmän tärkeitä mutta yhtä kaikki merkityksellisiä asioita, kuten työtä ja asuntoa. Hiekka puolestaan edustaa kaikkia niitä pikkuseikkoja, jotka edellämainittujen lisäksi kuuluvat elämään. Jos hiekan kaataa purkkiin ensimmäiseksi, kiville ja soralle ei jää enään tilaa. Niin on elämässäkin: jos omistaa kaiken aikansa ja energiansa pikkuasioille, ei koskaan jää aikaa siihen, mikä on todella tärkeää. Leikitään siis lastemme kanssa, kutsutaan ystävät kylään ja viedään kumppanimme tanssimaan. Meille jää kyllä myös aikaa käydä töissä, siivota ja viedä roskat ulos. Pidetään ensin huoli isommista kivistä eli niistä seikoista, joilla todella on merkitystä. Pannaan asiat tärkeysjärjestykseen! Silloin yksi oppilaista astui esiin ja kaatoi lasipurkkiin tölkillisen olutta. Se imeytyi hiekkaan, ja vasta nyt purkki olitodella ääriään myöten täynnä.

Opetus: oli elämäsi kuinka täyttä tahansa, aina löytyy tilaa oluelle!