taas yöllä tuli ikävä. aika turhauttavaa sinänsä oottaa ja toivoo että nähään vielä joskus, mä pystyn niin elävästi kuvittelemaan sen ku nähään, rutistettais toisemme hengiltä. mutta voiko kukaan luvata että tavataan vielä? ei. koko elämän ihminen ikävöi edesmenneitä lähimmäisiä ja kaikki lohduttaa sillä että tapaatte taivaassa. kuka sen todistaa. voiko joku todistaa sen mulle? sitten olisi jotain mitä odottaa.
eilen taas tuli todistettua että muakin vielä tarvitaan. ehkä kuuntelemaan tai puhumaan mutta auttamaan ainakin. se tuntuu hyvältä, tietää että voi olla jollekkin jollain tavoin hyödyksi ja avuksi.
toivottavasti elämällä on vielä jotain annettavaa.?
