IRC-Galleria

Juttelin täällä yhden naisen kanssa vähän aikaa sitten, esim tällaset kommentit sain siltä:

"Ei ne mielikuvitustreffit nyt liity tähän! Että miks sun kuvitteellinen beibe ei tullu. Sitä ei nyt ole olemassa. Koska sitä ei ole, meidän ei tarvii nyt ottaa häntä tähän mukaan. Tai ketään muitakaan. Sori jos vaikutin siltä ettei kiinnostaisi. Kyllä sä kiinnostat, SÄ, ei nää jugurttitappajanaiset. Nyt ollaan tässä hetkessä. Menneisyys on mustia kiviä vatsassa. Mut niistä voi olla välittämättä. Täyttää mahan hattaralla."
"Mä siis tarkoitan, että ootko se mitä sulle on elämässä tapahtunut. Vai oletko jotain muuta. Haluaisin uskoa, että kaikki on sitä jotain muuta."
"Se on vittumaista kun joku kyselee että noh, mitäs oot tehnyt. Sitten pitää aina vastata että enpä erityistä. Kauhea myöntää, ettei tee erityisempää. Niin, mä yritän ymmärtää joitain kamaliakin ihmisiä, ja pohdin että mitähän tollekin on tapahtunut. Mutta jos ne tietäisi, ne saattais nauraa päin naamaa, koska ne on oikeasti vittupäitä. Halusitko herätä 05?"
"Kauniisti ilmaistu. Mä en oikeastaan tunne katkeruutta siitä miten elämä on mennyt. Mitään ei olisi voinut tehdä eri tavalla. Joskus tulee se tunne kun tietää, ettei jotain pitäisi tehdä. Sitten tekee just sen. Kaikki elämän hetket työntää takaa ja sysää just sinne minne ei kannattais mennä."
"Jos joku vielä elävässä elämässä kysyy että mitä kuuluu, niin aion katsoa jonnekin yläviistoon ja kysyä että "Puhuuko täällä joku?". Sit se voi vähän aikaa uskoa olevansa näkymätön. Ei siinä varmaan olis järkeä. Mutta mukavaa silti."
"Jos leffassa on tollanen kohtaus, niin mua ärsyttää se, että siinä pitää ylipäänsä alkaa heittää jotain näsäviisasta kommenttia. Pakenis! Raastais aseen kädestä ja lykkäis kaverin alas jyrkänteeltä. Tosin Scar sanoi siinä Mufasalle: "kauan eläköön kuningas!". Mut ei liity. Action-mykkäelokuva olis ihan kiva. Etenkin jos olisi ihan pimeää, musiikkikin puuttuisi ja tekstitys olis mustalla eikä erottuis taustasta. Ihan vaan pimeetä ja hiljaista. Vaikka miten ois 3d-lasit. Leffaelämys."
"Hyvää yötä, olkoon tyynysi vapaa kutittavista elementeistä, peittosi muhkuraton ja sielusi imeytyvä uneen kuin tappajahai bermudan kolmioon kevätpäivänä."
"Miten se hirvi hiekkalaatikolla menee? Olisi surullista olla hirvi hiekkalaatikolla. Kavioilla ei saa otetta hiekkakakkumuoteista kovin hyvin :( nyt tulin surulliseksi. Voi hirviä. Olipa tylsä tosi tv -ohjelma. Onko sulla joku hyvä analyysi siitä unesta? Tuntuuko, että olet keskiviiva tien? Mä heräsin ekan kerran jo ennen kuutta. Sit menin myöhemmin takas nukkumaan. Olo oli nin ääriviivaton ja hutera. Liian vähä uni vaikuttaa useimpiin ihmisiin vaan väsymyksenä, mulle se aiheuttaa kaikkia kauheita lyhyen tähtäimen ilmiöitä. Sitten kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan, niin alan seota. Mun unessa kävin kerrostaloasunnossa sotaa jonkun vanhan pervon kanssa lasten leikkilaserpyssyillä. Tiesin, että se ukko ei siitä taltu, mutta jatkoin vaan. Pirun äijä."
"Älä vaan tuu paneen. Mulla on laserlaserpyssy. Jos hirvi olis hiekkalaatikolla, niin liha ei tosiaankaan olisi tärkein, vaan sen VAARALLISEN ASUINALUEELLE TUNKEVAN PEDON sarvipää! Tämmöisen taltutin! Hiekkalaatikkoon kakkasi!"
"Olihan se sitten tavallaan ihan kiva uni. Mä rakastin lapsena meidän ruuvimeisseleitä. Ne oli mun mielestä niin uskomattoman kauniita. Niiden kädensija oli läpinäkyvää värillistä muovia. Oli ainakin oranssi ja vihreä. Ihania. Oot ehkä jo päätellyt, että mä en käy koulussa enkä töissä. Mulla keskeytyi koulu ennen joulua, koska olin koko ajan niin väsynyt. Tai ei se vielä mitään, mutta aina kun menin aamulla ovesta ulos, niin muhun iski hirveä pelkotila. Luulin, että olin jo päässyt siitä. Lepattava olo, ja tuntui että autot ajaa kadulla lävitse. Äänet oli joko liian kovia tai en kuullut mitään. Olemattomia en nähnyt, ihan vaan normaalia paniikkihäiriöshittiä. Menen takas kouluun kuukauden kuluttua, näkee sitten että meneekö yhtään paremmin. Tosi vaikea suunnitella elämää eteenpäin, esimerkiksi kesätöitä, kun ei oikein tiedä."
"Takki auki ja muita vaatteita sulla ei sitten tainnutkaan olla. Tosi kurjaa, että sait paniikkikohtauksen yöllä. Ikävää jos ei edes omassa kodissaan saa olla rauhassa. En mäkään aina. Mutta hyvä puoli on se, että olit jo unohtanut sen. Mulla on ollut paniikkihäiriö lapsesta asti, ja siihen liittyy mulla kauhea syyllisyydentunne siinä mielessä, että mähän vain joskus uskottelen itselleni, etten pysty menemään ulos. Mähän pystyn yleensä menemään sinne vallan helposti. Tiedän että ulos on mahdollista mennä eikä siellä tapahdu mitään erikoista. Että mähän olen oikeastaan vain teeskentelijä. Hmh. Tosi paljon vaan vie voimia itsensä kasassa pitäminen useiden tuntien ajan. Ja se Arska on kyllä kauhee doku."
"Mullakin ne alkoi 6-7-vuotiaana, kun mutsilla todettiin rintasyöpä. Sekin parantui."
"Niin, paniikkihäiriö on siitä omituinen, että siinä pelkää pelkoa. Ja pelko vaan ruokkii sitä. Esimerkiksi mä en niinkään usko ulkona tapahtuvan kauheita, vaan pelkään että mulle tulee ulkona kauhea olo. Olisi niin paljon helpompaa pelätä vaikka puluja tai potkulautoja kuin omaa mieltään."
"Mä aloitin kuukausi sitten joogan, että pystyisin paremmin vaientamaan mieleni jos tulee kurja olo. "Vaikene, paska!" ei auta kauhean hyvin."
"Seksikäs asukokonaisuus."
"Mulle on aina ollut kauhean vaikea saada noita kenkiä jalkaan, kun mulla on niin leveät räpylät. Ne uskovaiset varmaan luuli että sä oot Jeesus. Sillä ei useinkaan ollut päällä muuta kuin lannevaate."
"Mikä lasketaan heruttamiseks?"

Yks homo siis oli heruttanut minua, ekan kerran koko aikanani täällä, jonka ohimennen tuolle huomautin, ja kun kysui niin kerroin että heruttaminen on sitä, että juttelee jonkun kanssa niin, että haluaa päästä tapaamaan sitä. Sen jälkeen siitä ei kuulunut 20 päivään mitään. Sitten laitoin sille taas jotain, että minne on kadonnut jne.

"En käynyt! Eikä liity homot! Ja miksi puhut mulle jos en ole Sellainen Nainen? En kyllä pyri olemaan."
"Sä et tiedä musta mitään, koska et ole kysynyt multa mitään. Mä olen saanut susta sellaisen vaikutelman, että sua kiinnostaa muut ihmiset vain suhteessa itseesi. Yleisesti ottaen luulisin että naisia viehättää tulla otetuiksi yksilöinä. Naisille ei kannata heti ensimmäiseksi kertoa kaikki entisistä tyttöystävistä. Ainakaan mulle, koska mua kiinnostaa elää NYT eikä vatvoa jotain 10 vuotta vanhaa, varsinkaan toisten ihmisten 10 vuotta vanhaa. Sulla on niin tajuttomasti vaatimuksia ja esimerkkejä siitä miten sun seurassa ei kertakaikkiaan tule käyttäytyä, että energisinkin uupuu. En ymmärrä miten kellään voi olla noin paljon jaksamista analysoida jokainen sekunti elämästä, kun se vielä pitäisi elääkin."
"Miten sä olet noin epäluuloinen? Miksi sä luulet, että naiset valehtelee sulle? Sehän juuri kertoo, että kaikki ovat sulle vain yhtä massaa. Vihattavaa massaa. Mä kerroin jo just mitä ajattelen. Runot eivät liity asiaan."
"Ensinnäkin: mä poistin sen kommentin, koska mä pidän yksityisasiat mieluiten ominani, enkä näkyvillä täällä. Mitä tulee kotisivuihisi, niin en ole käynyt niillä, eikä mua kiinnosta. Mua ei kiinnosta myöskään olenko unelmiesi nainen, koska sä olet ärsyttävä, etkä siis unelmieni mies. Nainen tai mies, en usko, että ketään kiinnostaa puolituntemattoman ihmisen menneet ihmissuhteet kovinkaan paljon, ellei sitten itse tykkää puida jotain vanhoja suhteitaan. Sulla on varmaan sellaisen ihmisen kanssa paljon yhteistä. Ihan saletisti jollain 19-vuotiaalla kersalla riittää ihan mieletöntä sydämen tuskaa ja elämänkokemusta vuodatettavaksi. Olette samalla tasolla, koska sä ehkä olet jättänyt viimeiset 10 vuotta elämättä."
"Olet uskomattoman itsekeskeinen. Mitä kohtaa et ymmärtänyt kun sanoin joskus aikaisemmin, että en yksinkertaisesti välitä olla vaatimuksiesi mukainen? Ehkä sä et nyt vain halua hyväksyä sitä että tämä on totuus, ihan koko totuus, eikä mun "huono itsetunto" liity tähän millään tavalla. Luultavasti haluat uskotella itsellesi jotain tollasta, koska et tahdo ymmärtää, että ehkä joku ei vaan ole kiinnostunut. Tuskin sä ikinä ymmärrätkään. Ja mä vastasin viestiisi nyt vain, koska olet omahyväisyydessäsi niin raivostuttava."

Miksi joku avautuisi minulle sellaisista asioista kuin avautuu, jos on minusta niin kamalaa mieltä? Miten se ääni kellossa voisi noin paljon muuttua ihan vain siksi, että kerron toiselle mitä heruttaminen tarkoittaa? Miksi esittää, että haluaa tutustua, kun oikeasti inhoaakin?

Tässä yks mun kommentti sille: "Minua kiinnostaa, voiko joku olla mielestäsi liian suora, tai puhua liikaa totuutta, tai paljastaa liikaa, tai paljastaa liian nopeasti, tai edetä ihan väärää reittiä tutustumisessa?" Noihin et vastannut. Miksi valitat etten kysy sulta mitään, kun itse et vastaa mulle jos kysyn sulta jotain?

Miks valittaa etten kysy mitään, kun ite ei vastaa jos kysyn?

Miks joku käyttäytyy noin?