IRC-Galleria

Vietin tänään päivän biitsillä. Kyseessä oli Kelventeen isobiitsi. Aurinko paistoi ja sai istuskella jututtamassa rannan sekalaista seurakuntaa. Aamuherääminen ja mukana kulkenut laukullinen byrokratiaa muistutti ikävästi siitä tosiasiasta että siellä piti tehdä töitäkin.

Keväällä minulla oli tarve saada kesäksi työharjoittelupaikka, jotta saisin kasaan kuusi ylimääräistä opintoviikko, voidakseni valmistua koulusta ajoissa. Paikka löytyi metsähallitukselta, ja kokonaisuus riittää n. 10-12 opintoviikkoon (mukaan ei ole laskettu toukokuuta, joka on käytännössä samaa jaksoa). Eli ei pahempi juttu. Työ on ihan kiva. Kuljeskelen metsähallituksen veneellä (niin kaikki veneen omistajat leuhkikaas nyt sillä kuinka saatte ihan itse maksaa polttoaineenne, toiset kruisaa valtion laskuun) Päijänteen kansallispuistossa tekemässä jotain mukatyötä ja juttuamassa ihmisten kanssa. Hienompi nimitys tälle on kävijätutkimuksen tekeminen ja sen yhteydessä puistoluonnon valvominen.

Tänään oli ensimmäinen päivä kävijätutkimusta, ja paikkana oli Hinttolan hiekka, jossa istuskelin klo 14:stä klo 19:n. Homman varjopuoli tuli esiin jo ekana päivänä. Hinttolan hiekan suosiosta huolimatta siellä ei ollut tuona viitenä tuntina ketään. Ei siis KETÄÄN!! Tämä siitä huolimatta että paikalle oli pystytetty teltta, ja vielä viikkoa aikaisemmin paikalla oli muutama äijä loisimassa (eli asustelemassa pitempään kuin puiston säännöt sallii). Teltan pystyttäjä taisi olla vähän matkan päässä veneellään kalassa, sillä kyltti teltan luona ainakin sanoi tämän olevan näköetäisyydellä kalassa, mutta yhtään ihmistä ei rannassa näkynyt. Vene kuitenkin oli muutaman sadan metrin päässä koko päivän. Myös juuri saapuessani Elbatar-ristelijä poistui Hinttolan hiekalta. Pelkäsivät kai että Metsähallituksen mies tulee sieltä pilaamaan päivän (eivät tajunneet että siellä saattaakin tulla vain kiltti harjoittelija)

Yritin saada aikani kulumaan polttelemalla kaisloja, siivoamalla vessaa, sahaamalla puuta (urheiluna se on paljon hauskempaa), tarkistelemalla kävijälaskuria, soittelemalla Kempille (ei siis sinne firmaan), tarkistelemalla paikan koordinaatteja gepsistä, laskemalla koordinaatit kartasta (gps kun heittää 5-10 metriä :-), selailemalla nettiä kännykällä, juomalla kahvia (jota en enään viitsisi muuten juoda) sekä muutamalla muulla tavalla. Tylsää kuitenkin oli. Olisi nyt edes joku käynyt siellä (wink wink veneilijöille, käyskennelkää Kelventeellä [ja Hietasaaressa]).

Joskus viiden jälkeen sitten tuli sorsa pitämänä seuraa. Kyseinen sorsa oli melko arka, mutta kolmen metrin päästä sekin tuli syömään keksiä. Puolen tunnin päästä kun tämä sorsa oli lähtenyt, saapui hiukan rohkeampi pari paikalle. Aluksi luulin sorsan vain hakeneen vaimonsa apajille, mutta kun tämä ensimmäinen sorsa tuli hengailemaan paikalle uudestaan, niin tajusin (viimeinkin) kyseessä olevan täysin erillisen parin. Nämä sorsat eivät paljon ujostelleen. Ei ainakaan naarassorsa, jolla ilmeisesti oli kovakin nälkä. Jo ennen kuin olin mitään syötävää antanut, tämä tuli alle metrin päähän vaakkumaan. Heitettyäni pari palaa keksiä, ei sorsaparista enään eroon päässytkään. Sorsat lähtivät seuraamaan vanhanaikaisessa herramiesjärjestyksessä (naiset edellä heikoille jäille ja vaarallisen ihmisen eväitä syömään). Yritin kohteliaasti sanoa sorsille että älkää viitsikö seurailla, kunnes muistin että Kansallispuiston säännöt kieltävät eläinten hätyyttämisen. Vielä lähtiessäni urossorsa yritti uida potkurin alle, mutta tajusi hiukkasen pelätä pörisevää Busteria.

Kotimatkalla ajattelin vielä ajaa Karhunkämmeneen lukemaan mittaria, mutta aallokko Kelventeen länsipuolella oli huomattavasti kovempaa, joka verottaisi vauhtia merkittävästi joten jätin sen toiseen kertaan. Kotimatkalla näin Vääksyssä rankkasadetta, ja jotain sumun ja tihkun risteytystä jouduin matkalla sietämään (muuten kauniin päivän päätteeksi). Komea sateenkaari siitä kuintenkin tuli Asikkalan selälle. Sade/sumu oli niin tiheää ja pienipisaraista, että sateenkaari päätyi veneen laitojen sisäpuolelle. Ihan kiva päätös melko tylsälle päivälle. Ei tarvinnut edes leikkiä ilkeää Metsähallituksen roistoa, joka pilaa loisten kesälomanvieton.

JOku kaukolännen juntti keksi hankkia mainetta todistamalla avaruusmuukalaisten vierailun maassa, näyttämällä kovan hypetyksen jälkeen videon moisesta otuksesta. Kaikkien, jopa skeptikoiden yllätykseksi videolla ei näy oikeastaan yhtään mitään, paitsi jonkun makuuhuoneen ikkuna. Mistä näitä ihmepellejä sikiää? En tarkoita edes sitä huijaria itseään, vaan niitä tuhansia jotka oikeasti uskoivat että kyseinen yhdet isovanhemmat omaava pelle todistaisi oikeasti jotain.

NO joukko epäilijöitä päättivät sitten lavastaa vastaavan tilanteen videolle, näyttääksene ettei sen tekeminen ole edes kovin vaikeaa. Tuo sisäsiittoinen maakrapu (liikuskelen vesillä paljon tänä kesänä, joten saan käyttää sanaa maakrapu) kun väitti että vastaavan lavastaminen olisi miljoonien arvoinen urakka. Nämä epäilijät tekivät sen jollain $100:lla joka on euroissa jotain pari kymppiä (kun ei amerikan rahalla mitään arvoa ole). Video näytti jopa uskottavalta (jos nyt avaruusoliota jonkun makuuhuoneen ikkunan takana voi ikinä pitää uskottavana), ja sitä on väitetty aidoksi jo moneen otteeseen. Rehellisestä lavastusvideosta tuli jopa melkein suositumpi kuin sumutuhnusta jonka teki harvahampainen munapää joka vasta eilen kuuli tästä nykyajan hömpötyksestä nimeltä hygienia. Videon aitoutta väitetään jopa tekijöitä vastaan, jotka siis ilmeisesti eivät tiedä vahingossa kuvanneensa ihan oikean interstellaarisen ääliön, joka sattui tulemaan täsmälleen samannäköisen valepään eteen.

Mikä ihme saa ihmiset uskomaan noita juttuja? Mikä ihme saa ihmiset väittämään tunnustettuja huijauksia ja kokeiltuja lavastuksia aidoiksi humanoidivideoiksi? Pitäisikö ihmisten lisääntyä vain eriväristen kanssa, sillä geneettisen monimuotoisuuden puute aiheuttaa usein tuollaista jälkeenjääneisyyttä? Eikö kukaan ole ikinä katsonut taivaalle ja ajatellut miksi miljoona kertaa Aurinkoa kirkkaammat tähdet ovat hävin tuskin kaukoputkella erotettavia pisteitä? Eikö kukaan koskaan ole ajatellut, että avaruutta kutsutaan avaruudeksi koska siellä on avaraa? Eikö tähtimiesten tarkkailijat tajua etsiä ennemmin puhelinkopeista kuin makuuhuoneen ikunan takaa? Miksi pitää olla ääliö?

Ai niin vielä toinenkin juttu. Tänään (La 31.5.) tulee MTV3:lta elokuva nimeltä Aikakone. Uskovatko ne todella että joku viitsii katsoa sellaista roskaa? Aikakone oli ihan hyvä kirja, mutta miksi Simon Wellsin piti pilkata esi-isäänsä tekemällä tämän loistavasta kirjasta moisen roskaelokuvan? Miksei Eloit voisi edes olla tyhmiä ja heiveröisiä laikoja paskiaisia? Se tekisi jo elokuvasta huomattavasti siedettävämmän!

Eilen yöllä tein niin vakuuttavan havainnon erikoisesta avaruusaluksesta, että aloin jo epäilemään kaikkea. Epäilin että koko tiede, sellaisenaan kuin se tunnetaan, on valetta. Epäilin että kaikki mitä olen ymmärtänyt maailmankaikkeudesta ja sen toiminnasta, onkin väärää. Tuossa se nyt sitten oli. Aivan selvästi ihmiselle tuntemattomalla tekniikalla lentävä vekotin, sadan metrin korkeudella ja aivan Vääksyn yläpuolella. Mahdotonta?

Kriisini loppui vasta kun heräsin.

Todellisessa maailmassa tein havainnon tunnistamattomasta lentävästä esineestä kiikareilla noin viikko sitten. Itseasiassa niitä oli kaksi, mutta toinen oli paljain silmin nähtävä jonka oletin lentokoneeksi (ja jota aloin katselemaan kiikareilla). Toinen näkyi vain kiikareilla, ja se lensi ristiin lentokoneen kanssa. Vähemmän laiska olisi ehkä ottanut selvää siitä, mikä se on, mutta en minä.

Katsoin tänään elokuvan 2001: Avaruusseikkailu, ja Arthur C. Clarke (kirjailija joka kirjoitti kirjan ,johon elokuva perustui) kuoli. Tämän vuoksi koitan välttää elokuvien katsomista. Jotain pahaa tapahtuu kuitenkin. Yleensä se paha on vain sitä että elokuva on erittäin - erittäin - huono, tai sitten joskus joku kuolee.

Inhoan typeriä etätehtäviä. Ne saavat minut hautomaan itsemurhaa. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta lukea jotain copypastea asiasta, jonka jo tuntee itse ennestään, joten miksi olettaa että sellainen tehtävä jotenkin arvostellaan. Ketä sitäpaitsi kiinnostaa joku MEK niin plajon, että siitä pitäisi kirjoittaa pikkuinen essee, ja lähettää se vielä sähköpostina. Paskapikkelsi!