IRC-Galleria

Alan huomata itsessäni vieroitusoireita, sillä olen viettänyt suhteellisen vapaata elämää viime aikoina. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa yrittää rämmiä eteenpäin. En jaksa. Koulu ei kiinnosta, ihmiset ei kiinnosta, edes omien mielipiteiden ilmaiseminen ei kutsu kuten ennen.

Flunssakin painaa päälle. Kylmetin itseni penkkariajelulla.:)

Miksei ihminen koskaan opi... Viime aikoina olen vain räyhännyt. Poskikin alkaa taas tummua. Miksei sekin voisi vain parantua?:P Oma syyhän se on, kun turpaansa ottaa. Kuitenkin olen tästä jo kohta kuukauden kärsinyt...

Eilen oli uskomaton päivä. Ei kuitenkaan positiivisessa mielessä, sillä ahdistus oli valtaisa. En haluaisi lähteä yksin ulos, mutta kai se on pakko itsensä laittaa peliin, jos aikoo jotain saavuttaa. Voisin jättää kaiken kesken. Ostaisin lehmän ja muuttaisin metsään. Siellä me sitten Irmelin kanssa asustelisimme ja söisimme sieniä.

Joskus on kausia, jolloin tulee mietittyä paljon asioita. Kuten mikä on tärkeää ja mistä pitäisi luopua. Olen huomannut olevani erittäin heikko kiusauksille. Nyt tuntuu hyvältä ajankohdalta luovuttaa... Vaan ei hitto. Minua ei enää potkita. Minä yritän niin kauan, kuin jalat kantaa ja ajatus lentää. On hakattava päätään kiveen tarpeeksi kauan ymmärtääkseen, että sen yli voi myös kävellä. Loppujen lopuksi, olenhan minä sentään combat-marsu, oikea taisteluhamsteri! ^^

Verenpisara - Sinun tyyneytesi vie voiton kaikesta