IRC-Galleria

Tänään minusta tulee virallisesti lähihoitaja ja ylioppilas.:) Ammattilaiseksi minua ei voi vielä pitkään aikaan sanoa, mutta hyvällä alulla ollaan.:)

Mun viha-rakkaussuhde sunnuntaihin tulee varmasti säilymään iäiseen. Näinä päivinä minut valtaa aina tunne, ikään kuin pelko siitä, ettei koskaan selviä. Tänäänkin on satanut vuoroin räntää ja vettä. Olen yrittänyt opetella hienoja sanoja englanniksi ja yrittänyt miettiä, miten autoa tulisi ajaa. Huomenna menen kirjoittamaan äidinkieltä. Uskon vakaasti epäonnistumiseeni.

Minusta on mielenkiintoista vertailla ihmisiä. Se on epäreilua, eikä siitä ole mitään oikeaa hyötyä kellekään. On vain jotenkin hauskaa, kuinka monella ikäiselläni on jo varma työpaikka ja jopa into tehdä töitä! Monella on lapsia, puoliso ja perheriitoja... Tällä hetkellä minulla on vain pelko ja epätoivo. Huomenna on ehkä kaikki toisin, mutta nyt en taas tahdo jaksaa.

Mietin tänään, millaisia korvausvaatimuksia asettaisin pahoinpitelijöilleni. Se sai minut ahdistumaan entisestään. Mikä on oikea korvaus mustelmista ja kuhmuista? 200€...? En tiedä. On jokseenkin typerää vaatia rahaa jostain, mitä ei voi kolikoilla korvata. Mustelmat katoavat, poskikuhmukin alkaa jo pienetä. Entä ne haavat, joita ei laastari teippaa? Mitä tehdä sellaisille kolhuille, joihin edes äidin puhallus ei auta? Olen usein miettinyt niitä poikia, jotka minua potkivat ja löivät... Miksi? Olisinpa ollut ainoa, joka olisi kipeää saanut. Ei, minä tulin vasta toisena. Miltei omasta syystäni. Mikä oikeuttaa ihmisen satuttamaan toista? Olen aina ollut sitä mieltä, että pahimmat haavat syntyvät sanoista. En ole enää niin varma. Luottamuksen palaaminen vie aikansa.

Viimeisen puoli vuotta elämästäni on ollut sitä paljon kehuttua vuoristorataa... Hyvää hetkeä seuraa kärsimys. Elänkö jossain tieteellisessä kokeessa, valtavassa ihmisterraariossa? Olosuhteita muutellaan ja psyykettä tutkitaan. Taitaisivat tiedemiehet saada hupia tätä seuratessaan.^^

Hauskaa sunnuntaita.^^

Alan huomata itsessäni vieroitusoireita, sillä olen viettänyt suhteellisen vapaata elämää viime aikoina. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa yrittää rämmiä eteenpäin. En jaksa. Koulu ei kiinnosta, ihmiset ei kiinnosta, edes omien mielipiteiden ilmaiseminen ei kutsu kuten ennen.

Flunssakin painaa päälle. Kylmetin itseni penkkariajelulla.:)

Miksei ihminen koskaan opi... Viime aikoina olen vain räyhännyt. Poskikin alkaa taas tummua. Miksei sekin voisi vain parantua?:P Oma syyhän se on, kun turpaansa ottaa. Kuitenkin olen tästä jo kohta kuukauden kärsinyt...

Eilen oli uskomaton päivä. Ei kuitenkaan positiivisessa mielessä, sillä ahdistus oli valtaisa. En haluaisi lähteä yksin ulos, mutta kai se on pakko itsensä laittaa peliin, jos aikoo jotain saavuttaa. Voisin jättää kaiken kesken. Ostaisin lehmän ja muuttaisin metsään. Siellä me sitten Irmelin kanssa asustelisimme ja söisimme sieniä.

Joskus on kausia, jolloin tulee mietittyä paljon asioita. Kuten mikä on tärkeää ja mistä pitäisi luopua. Olen huomannut olevani erittäin heikko kiusauksille. Nyt tuntuu hyvältä ajankohdalta luovuttaa... Vaan ei hitto. Minua ei enää potkita. Minä yritän niin kauan, kuin jalat kantaa ja ajatus lentää. On hakattava päätään kiveen tarpeeksi kauan ymmärtääkseen, että sen yli voi myös kävellä. Loppujen lopuksi, olenhan minä sentään combat-marsu, oikea taisteluhamsteri! ^^

Verenpisara - Sinun tyyneytesi vie voiton kaikesta

Nyt en tiedä, mitä pitäisi mistäkin ajatella... Maailma on täynnä toinen toistaan erilaisempia yllätyksiä. Kuinka jostain ihmisestä, jota luulet jo vähän tuntevasi paljastuukin taas jotain uutta. Tällä kertaa se on jopa positiivista, miltei liian positiivista.^^

Minulla on flunssa. Minulla on niin helvetinmoinen flunssa. En edes pysty puhumaan, sillä se sattuu, ylläri sinänsä. Tosin eipä täällä paljon puhekumppaneitakaan ole tällä hetkellä.:D Jos olen aamuun mennessä kokenut tukehtumakuolon ja tämä jää viimeiseksi merkinnäksi, pitäisi kai kertoa jotakin merkityksellistä... No jaa no. Hitto. Ei nyt keksi... Sen voisin kai sanoa, että älkää syökö sitä sokeritonta suklaata, jos on illalla menoa.^^

Näiden tärkeiden, maailman tulevaisuuteen vaikuttavien sanojen jälkeen vetäydyn peittokasan alle odottamaan aamun valkenemista ja parempaa huomista.

Nukkukaa kauniisti.^^

Tori Amos - Girl Disappearing

Kertakaikkisesti, yksi elämäni kummallisimmista öistä on onneksi ohi. Oikea liskojen yö!
Jos pystyisin, vannoisin, etten enää ikinä juo alkoholia. Mutta nyt ainakin tiedän monta asiaa paremmin.:D Ystävät, siihen on syy, miksi valtio yrittää rajoittaa ihmisten päihteiden käyttöä, uskokaa vain, se vartiointi ei aina ole pahasta.^^
Nyt kun minulla on puhelinkin, voi minulle soittaa!:D

Ehkä vielä jonain päivänä minusta kasvaa piirun verran parempi ihminen! Sitä odotellessa.^^

Hauskaa iltaa!
Terveisin Katja ja rakas taikalaukku.^^

Enpä ole taas vuoteen miltei kirjoitellutkaan.^^ Ikään kuin näitäkään kukaan lukisi.:D Kesä oli ja muistot jäi...

Tahtoisin rohkaistua! Suuresti. Asiat vain jotenkin tuntuu junnaavan paikallaan. En saa siivotuksi, ei saa unirytmistä kiinni ja jopa ruuanlaitto tuntuu ylitsepääsemättömän rankalta.:D Nyt olisi mun vuoro saada se piristysruiske.:D

Hassu olo. Mutta arvatkaapa mitä? Ostin kolmella eurolla hameen ja olen onnellinen.^^ Sanovat ettei materia saa ihmistä onnelliseksi, muttei se aina niinkään mene.:P Varsinkaan, kun ei elämässä oikein muitakaan kiintopisteitä ole. Olen miettinyt alkoholin käytön vähentämistä, mutta sekään ei oikein onnistu... Olenko pahasti alkoholisoitumassa? Luultavasti.

Aurinko paistaa ja Katian pitää kohta lähteä autokoululle, tiedäs vaikka saisin ajotunninkin jo ensi viikolle.:) Että kaikki täällä päin pyörivät, kannattaa vähän nyt sitten tarkkailla, missä päin kulkee ja kuinka.^^

Näin lopuksi vielä pieni varoituksen sana, sokerittomat karkit ovat hyvin vaarallisia!
Hauskaa päivää kaikille! Varsinkin käpyselle.^^

Kai siihen nyt sitten täytyy tottua, että kesä on poissa, taas ainakin puoleksi vuodeksi. Sataa lunta ja on kylmä.:/

Mutta arvatkaapa mikä päivä lähestyy... Muistuttaisin kaikkia siitä.^^

Sitten tahtoisin nostaa esille yhden minua koskettaneen asian; miksi kaikissa elokuvissa talvi kuvataan niin ihanaksi ja romanttiseksi... Lämmintä kaakaota ja vaahtokarkkeja... Plaaplaa. Todellisuudessa se tarkoittaa pitkiä kalsareita ja nuhaisia neniä, märkiä sukkia ja meikkejä poskilla. Vieläkin kauempana ihanuudesta on se, kun tulet yksinäiseen, pimeään ja kylmään asuntoosi, jonka ikkunoiden tiivisteet ovat nähneet parhaat päivänsä ennen syntymääsi. Lähdet sieltä pimeän aikaan ja kun tulet kotiin on jo taas pimeää.
Juu, ei todellakaan ole menneet ne nallekarkit tasan!
Ei, minä en valita, minä kritisoin.

Nyt menen kenties juomaan halppisteetäni. Heihei.^^

Miten on mahdollista, että elämä muuttuu niin yhdessä hetkessä. Yksi puhelu, yksi horjahdus... Kaikki alkaa taas alusta. Kuolevan ihmisen kohtaaminen jo sinänsä on minulle kova pala, saatika sitten, että tähän henkilöön on muodostanut tunnesiteen. Vanhuus olisi ikään kuin tekosyy olla surematta, muttei se toimi niin...

Tuntuu tyhjältä.

Minä olen:

Ekstrovertti

---

* Introvertti
Käytännöllinen

---

*

---

Intuitiivinen
Ajattelija

---

*

---

Tuntija
Impulsiivinen --*

---

Harkitsija
(mmmp)
Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

http://www.netello.com/persoonallisuus_testi.php

On mielenkiintoista, kuinka nopeasti elämä muuttuu. Vieläkin mielenkiintoisempaa on, kuinka suuren muutoksen tuo asioiden muuttuminen ennalleen. Esimerkkejä voitte miettiä itse.:)

Koulu alkaisi taas, enkä tiedä, miten taas jaksan.

Kirjoitan taas, jos joskus muistan ja löytyy asiaa.:)

Kauniita unia ihmiset.