IRC-Galleria

Tuut aina olee miulle mysteeri. Siussa oli niin monta puolta. Herkkyyttä siun oli vaikee näyttää, vaikka sitä sie olit. Herkkä. Haavoittuva. Ja sen sie piilotit. Luulit, että se on vahvuutta. Kuitenkin muserruit sen pahan alle mitä joka puolelta tulvi. Voi kuinka oisinkaan halunnu siun näkevän sen päivän ku kaikki on hyvin. Nyt mikään tai kukaan ei voi enää sua satuttaa, nuku rauhassa ikuista unta, oot sen ansainnu.

10.5.1996~14.11.2013


Lyhyen ajan sisällä miun taivaalleni on syttynyt kolme kirkasta tähteä. Väsyttää ja uuvuttaa, mutta lupaan olla vahva, teidän takia <3

NYT TARTTEE TEIJÄN APUA! Auttakaa miua tekemään miun ystäväisen unelmasta totta :) Tää tytteli on itseoppinu valokuvaaja ja tekee täydestä sydämmestä tota hommaa.

Pyydän, äänestäkää! Kyseisen kuvan takana on tarina ja hyvä ajatus. Kiitän ja kumarran jos vaivaudutte äänestämään!

http://metrophotochallenge.com/view-photo/3b-3b8d91a7f2f90ad12fed8f2a838fd0e0_l

Makaan selälläni, jalat kohotettuna kohti mökkisaunan kattoa. Kurottelen varpaanpäilläni oksankuvioita suoraan yläpuoleltani. En saa niitä kiinni, eikä se oikeastaan haittaa. Juuri nyt, mikään ei haittaa. Sauna lämpeää koko ajan. Olen maannut siinä jo hetken lämmittelemässä Henrin huppari päälläni.

Hengitän sisään, puhallan ulos. Puut rahisee kiukaassa. Ne elämöi. Kertoo tarinaa minulle. Olen ihan hiljaa ja kuuntelen. Tunnen nenässäni aivan hennon tervan tuoksun. Kurotan kädelläni lyölykiuluun, huljuttelen viileää vettä, naputtelen ylimmäistä laudetta, jolla makaan. Yhdistelen ääniä, luon tarinaa tästä hetkestä mieleeni. Väritän ajatuksiani luonnonväreillä, joita kerään ympäriltäni.

Sitten kuuluu ääni, joka täydentää tarinani. Painavia askelia vanhoissa puisissa ja vuosien kuluttamissa rappusissa. Askeleet lähenee, ne siirtyvät kuistille, sitten pukuhuoneeseen. Polttopuulaatikko löytää paikkansa oven luota ja Henri kipuaa lauteille viereeni. Hymyilen, heiluttelen vielä varpaitani katon rajassa ja asettelen vielä pääni paremmin. Kovalla puisella lauteella on itseasiassa erityisen hyvä olla. Suljen silmäni, tiedän, että Henri katselee minua koko ajan ja hymyilee leveästi. Hennosti hän silittää poskeani, kurottautuu lähemmäs, suutelee pehmeästi. Huulet siirtyvät kaulalle, ote ympärilläni tiukkenee. En voi muuta kun hengittää tyynesti ja pitkään, pienellä väreellä.

Jos rakkauden voisi nähdä ilmassa punaisena, koko tuo pieni huone hohtaisi punaisenaan. Rakkaani nousee takaisin istumaan, nostan jalkani hänen syliinsä. Tunnen onnellisuuden itsessäni ja nään sen huokuvan Henristä. Nousen itsekkin istumaan, kun huomaan Henrin tuijottavan huvittuneena kiuasta.

"Mitä sie mietit?", kysyn
"lähinnä noita teollisestivalmistettuja kiukaankiviä... ja sitä kuinka onnellinen oon, että saan olla just tässä"

Halaan Henriä, painan pääni hänen kaulaansa vasten, unohdan itseni siihen. Hetki on hauras, melkein lasinen, mutta se kestää ikuisuuden muistoissa.

Huh, raskas työviikko alkaa olla takana päiten viel huominen päivä töitä ja muutto hommii. Sitte lauantai aamuna aikasee starttaa auto ja keula on kohti Himosta. Kullan kaa ajellaa eka Joutsaa, heitetää turhat kamat veliselleni Fliinulle ja sitte Himos!! Illalla kelkkailuu ja no tietysti pitää muistaa pitää se nestetasapaino kohillaa :33

tuuli puhaltaa kylmää mun ikkunasta.
mitä? luulin jo sulkeneeni sen.
pureva pakkanen tulee läpi.
hahmotan vielkäkin harmaa eilisen.
kerään merkkejä itsestäni,
kuin palapeliin palasia.
mitä oikeest oon..?
ei vaihtoehtoja voi olla näin monia.

en haluu eläää tätä päivää. ahistaa. pelottaa.vituttaa. en saa hetkenkää rauhaa. koko ajan joku kimpussa. pitäs olla joulumielellä. ja pirtee. ja muuta mihin en todellakaa pysty nytte. en vaan pysty. ja siitä varmaa pitäs olla jotenkii pahoillani. vitut oon. koska kukaa ei voi pakottaa mua viettää tätä kaupallista paskaa. aatteli, et ehk joskus viel voisin tykkää joulusta ja nauttii siit. joskus niin ku sit ku mul on omii lapsii ja oma pehe. mut tuskin haluun omii lapsiini sitte sotkee tähä shaibaa mukaa. jää monet turhat itkut itkemättä.

kiitos, anteeks ja ne hyvän jouluntoivotukset voi tunkee syvimpää helvettii. samaa paikkaa mihin ne vitun lahjatkii kuuluu.

Lievä negatiivisuusko.

hah

vittu mitä kuraa :D

tosi vaikee olla minkää näkösel joulumielel. no eipä oo joulumieltä kyl parii vuotee ollu. mut nytten ku oma mussukka on 150km päässä ni sekää ei oikee olotilaa helpota. ei sitte yhtään. muutenkii joulu on nykyää kaupallista paskaa, joten ihan vitun sama mulle. se joulun perimmäinen tarkotus ja ajatus on haudattu sinne johkuu materian alle. juu, juu tiiän jokanen viettää jouluu niin ku haluu, mut joulusta tekemäl tehää kaupallinen. haistakaa vittu mie sanon. vituttaa muutenkii ja sitte tulee joku vitun joulu viel tähä. voi ku vois olla viel pieni lapsi ja ihan into pinkeen täst kaikesta jouluhössötysest, mut se ei vaan enää mee sillee.

ja jos ikävään voi kuolla, ni en oo koht enää hengis :c

Mikä on maailman pahin virhe? rupee juomaa tyhjäl mahalla. Hyi vittu. Hitlerii en pelaa enää ikinä. Enkä juo ellen oo syöny. Olen saanut uuden vihollisen Viru valge green apple. Aamulla naamasta löyty hienot viikset. Voi kuinka omaperästä... Että hyvii joului ny kaikille :DD

ps. darra on perseestä