IRC-Galleria

Niin... eilen sitä ei kai vielä vain ymmärtänyt, tai hyväksynyt, ja ensijärkytys tietenkin vei jalat alta... sitä kai koko päivän toivoi että koko juttu olisi ollut vain jotain julmaa pilaa... Mutta totta se on, se on selvääkin selvempää, ja hyvä oikeastaan niin, sillä tämä olisikin ollut aivan liian julma vitsi... yö ei ollut erityisen mukava, mutta sitäkin osasi odottaa, ja masennus tulee varmasti...
Niin... se on kait jo kaikille selvää, mutta sanotaanko vielä suoraan: minut jätettiin eilen, paremman miehen "tieltä" pois... vaikka en voi väittää ettei sattuisi, ja ehkä hiukan sielun sopukoissa piilisi se pettymyksen ja katkeruuden solmu, en ole kuitenkaan niin murtunut kun voisi kuvitella... rakastin, ja rakastan sinua yhä, se ei varmasti koskaan katoa täysin minnekään.. ei mikään isku voisi pyyhkiä noita hyviä ja kauniita kuukausia pois, olimme kuitenkin todella hetken vain toistemme... mutta mikään ei ole ikuista, ja kai tässä on vain jatkettava eteen päin, selvitettävä päänsä ja noustava suosta takaisin pikatielle... kaikille käy joskus näin, ja monille ainakin... ja joko siitä selvitään tai sitten tapetaan itsensä, ja sitä jälkimmäistä kun minä en pystyisi tekemään... vaan sen minä sanon, että te naiset osaatte kyllä olla yllätyksellisiä olentoja, vaan hyvä että päätys tuli näin, eikä sillä pahemmappa tavalla... vittu... jotenkin näin tämän arveli aina käyvän, jo ensimmäisistä viikoista tätä jotenkin enteili tapahtuvaksi... tosin se johtuu vain siitä, että sen alusta asti tiesi etten minä osaa olla tarpeeksi hyvä pohjanmaan tytölle, jonka menojalalla on vahva vauhtivaihe päällä... en minä kuitenkaan vihainen ole, äärettömän surullinen ja varmasti vielä tuskaa saa nauttia pitkähkön pätkän, tämä kun tuli hieman pusikon takaa... mutta perkele, en minä tähän kuole, olen vaan taas sinkku, ja se tietenkään ei näin hellyydenkipeälle ihmiselle ole koskaan kovin mukava tilanne (niin osaa mieskin olla hellyydenkipeä, mutta siitä voin kertoa joku toinen päivä lisää, kun saa tätä päätä hiukan selvitettyä ja mietittyä että mihin nyt...)...

Noh, sinä tyttö tämän suhteen aikoinaan aloitit aikamoisella sitkeydellä, eli onhan sinulla sitä myöten hiukan minua suurempi oikeus se myös lopettaa, loppunut se olisi kuitenkin joskus, siitä minä olen niin helvetin varma... ei se olisi niitä vuosia etänä kestänyt, ei taatusti elämän paineen alla...
Mutta minua lohduttaa se, että sain ainakin hetken olla suuri rakkautesi... eräät sanat jokseenkin leimaantuivat mieleeni... "tää on ehkä hiukan hätäsesti sanottu näin aikasessa vaiheessa, mutta musta oikeesti tuntuu että me ollaan luodut toisillemme" sinä sen sanoit... ehkä hiukan hätäilevää, mutta kaunista, ja jos en ikuisesti, niin varmasti kauan hellin tuota muistoa... se tuntui hyvältä silloin, ja se lämmittää yhä, sillä tietää ainakin olleensa rakastettu, jos sitä nyt ei loppuaikoina niin paljon ollutkaan sitä intohimoista rakkautta... kuitenkin lämpöä meillä oli aina, ja toivon ettei se lämpö koskaan täysin katoa, olkaamme ystäviä ja pysähtykäämme kadulla juttelemaan ja ehkä jopa halaamaan jos näemme...

np. The Doors ~ The End

Ei niin Cheers,
Kainie