IRC-Galleria

Kalmari

Kalmari

QuakeNet: Kalmari^ (Kalm4ri)

Selaa blogimerkintöjä

minäkin olen mielensäpahoittaja.Keskiviikko 08.07.2015 10:30

No mutta kylläpäs minä mieleni pahoitin.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, ”uskallanko” kirjoittaa tämän tekstin vai en. Että tuleeko minusta vinettäjä tämän jälkeen. No saatana, päätinpä sitten kirjoittaa.

Se on tietysti totta, että olen itsekin tehnyt pahaa ja väärin. Mitä on sanonut toisesta väärin tai valheellisesti, mitä on sitten taas fyysisesti tehnyt. Mutta olen pyrkinyt (huom, pyrkinyt) oppimaan virheistä ja olemaan parempi ihminen meille kaikille. Ja pyrin edelleen, vaikka joidenkin mielestä pyrkimykseni on toisinaan liiallista kiltteyttä tai selkään taputtamista. Siitä mahdollisesti joskus toiste sitten.

Miksi sitten päätin kirjoittaa mieleni pahoittamisesta? Olen tuossa viime vuosina, kenties eräälle foorumillekin, kertonut eri ihmisille näitä sattumuksia. Ja kuinka ollakaan, on ne tuntuneet monien mielestä uskomattomilta. Ts. voiko tällaisia ihmisiä pitää kavereinaan näiden tapausten jälkeen.

Niin. Olenhan itsekin jäänyt sitä pohtimaan. Ja nyt on blogin lukijoiden vuoro miettiä sitä samaa.

Ensimmäisen tulee lapsuus/teini-iän tapaus mieleen. Olin erään luokkalaisen kanssa sopinut, että huomenna leikitään yhdessä. Aamupäivästä Tero (nimi mahdollisesti muutettu) soittaa ja kysyy, lähtisinkö hänen perheen mukana suureen kaupunkiin Poriin katsomaan uutta elokuvaa Gladiaattori. Elokuva oli kiinnostava ja olin otettu kutsusta, mutta kun olin sopinut leikkituokiosta erään luokkalaisen kanssa, en halunnut feidata häntä elokuvan takia. Tero ymmärsi tämän hyvin.
No. Meni tunti, meni toinen. Meni kuudes tunti. Soitin luokkakaverilleni, että missä hän oikein on, kun mitään ei edes kuulu. ”Mää olen Esan kanssa kalastamassa, emmää nyt jaksa sinne tulla”.
Aha.

On sitten ollut myös tapauksia, missä ei ole saanut kiitosta, tai ollaan oltu kiittämättömiä (öö, onko nämä muuten yksi ja sama asia?). On oltu baarissa noin vartti, kun muut toteaa ”ei täällä oo oikein mitään, mä lähden ainakin nukkumaan”. Ja kun itse haluat olla baarissa, kun iltaan ”on panostettu” aloitteluiden ja sisäänpääsyjen muodossa, huomaatkin olevasi siellä yökerhossa holhoamassa yhden kaverisi ruotsalaisia serkkuja, joiden englannin taito on yhtä heikolla tasolla kuin omasikin. Tai vaikka sitten tällainen sattuma: Ostin henkilölle X lahjaksi hänen pitkään haluamansa tuotteen. Sitten tuleekin henkilön Y:n syntymäpäivä, joka ihmettelee päin naamaa, miksi hän sai halvemman lahjan kuin X.
Aha.

Sitten voidaankin hypätä tämän tarinan myötä opiskelija-aikoihini Raumalla. GooMin aattona oli jäähallilla eräs trance-henkinen tapahtuma, johon olin kiinnostunut menemään. Siinä sitten soittelin henkilölle/henkilöille, jotka olivat kanssani tulossa GooMille, että jotta ollaanko menossa hallille tranceilemaan. ”Ei kai, ei nyt ole oikein sellainen fiilis”. ”Ok”, totesin ja annoin asian olla. (Toki, olisin voinut yksinkin mennyt, mutta en tainnut sitten lopulta uskaltaa yksin mennä laservaloihin)
Tuli sitten yön jälkeen sunnuntai ja GooMin lähtöpäivä. Treffattiin ennen lähtöä sovitussa paikassa, missä sitten minulle todetaan ”me muuten eilen mentiinkin sitten sinne hallille”.
Aha, no sepä kiva. Ei näin aina konemusiikki-innokkaana minua olisikaan kannattanut pyytää mukaan ”yllättävän” mielenmuutoksen jälkeen lähtemään.

No sitten on tarinaa kolmesta eri juhannuksesta suunnilleen saman porukan keskuudessa. Mennäänpä vaikka kronologisessa järjestyksessä.

Yyterin juhannuksessa vietettiin tätä juhannusta. Yhtenä päivänä päätettiin kuitenkin lähteä Porin Kirjurinluodossa käymään, koska RMJ järjestettiin (toistaiseksi ja todennäköisesti) viimeistä kertaa siellä. Hetken siellä palloilemisen jälkeen porukka alkoi hajota eri suuntiin; ”mää menen kattomaan tota keikkaa, minä menen syömään, minä menen tuonne katsomaan”. Itse suuntasin leirintään siellä olleiden kavereiden luokse.
Illan mittaan välillä soittelin samasta Yyterin leiristä RMJ:hin lähteneille, että ”mikä fiilis, milloin mennään takaisin Yyteriin?”. Vastauksena tuli eri henkilöiltä (lähes identtisesti) ”joo me lähdettiin takaisin jo taksilla”.
Aha, kiva kun ilmoititte lähdöstä.
Aikansa vielä hengailtuani RMJ:ssä päätin yöllä lähteä takaisin, koska uskoin minua kaivattavan siellä. Jollain tuomiopäivän paikallisbussilla ja vesisademudassa rämittyäni tulin takaisin leiriin. No, kuinka ollakaan, kaikki päättäneet mennä nukkumaan klo 23 aikaan. Tai ainakin esittivät olevansa unessa.
Aha. Hetken vesisateessa kierin kaljojeni kanssa ja yritin tehdä tuttavuutta muihin ihmisiin, kunnes luovutin ja menin vetiseen telttaan nukkumaan. Edelleenkin pidän tätä juhannusta paskimpana ikinä. Toki, oli Yyterissä ihan kelvollista keskiviikkona ja torstaina, mutta jotenkin tuo feidaus ja paluu hiljaiseen leiriin oli jotenkin liikaa. Varsinkin, kun olisin voinut RMJ:ssä päästä kaverin kämpille yöksi. Muistaakseni mitään paluumahdollisuutta Porin keskustaan ei ollut tuohon aikaan tarjolla, pl. jos olisi jaksanut taksia odottaa. Tiedä sitten mikä niidenkin jonojen pituus olisi ollut tuossa säässä ja tuohon aikaan.

Yyteristä seuraavaan juhannukseen. Tuo suunnilleen samainen porukka oli päättänyt, että mennään Kalajoen Juhannukseen. Ok, mikäs siinä. Harmi vain, että minun selän takana päätettiin, että sinne lähdetään keskiviikkoillalla/aamulla torstaina. ”No me nyt päätettiin näin, eikä sitä muuteta”.
Aha. No, sain kuitenkin kyseiseen paikkaan kyydin päästyäni töistä klo 14 aikaan. Mainittakoon vaikka samaan hengenvetoon vielä, että pari vuotta myöhemmin samanlainen ”no me päätettiin nyt lähteä Kalajoen Juhannukseen, eikä sille mitään voi” -ilmiö tapahtui. Onneksi tajusin hankkia itselleni parempaa juhannusseuraa.

Mutta Kalajoen Juhannuksesta seuraavaan juhannukseen Himokselle. Ja tämä on ollut ehkä se legendaarisin tapaus, jota ihmiset ovat jaksaneet hämmästellä. Elikkä elikkä, meitä lähti kolme henkilöautollista jengiä Himokselle juhannuksen viettoon. Ensimmäinen auto lähti aamupäivällä, toinen alkuiltapäivästä ja viimeinen iltapäivällä. Olin tuolloinkin aamuvuorossa töissä, joten ensimmäinen autokyyti oli minun vaihtoehdoista ruksittu pois. Toinen autokyyti oli potentiaalinen, pääsisin töistä näihin aikoihin ja ehtisin varmasti myös Mokoman keikalle, mikä alkaisi n. klo 18 aikaan.
No vittu eipäs ollutkaan potentiaalinen. Ja miksi? Henkilö X on ”ollut niin pitkän aikaa lomailematta ja ryyppäämättä, niin me lähdetään samantien Himokselle töiden jälkeen, että X pääsee aloittamaan juhannuksen ajoissa”.
Aha, mikäs siinä sitten. Festarijuhannus ymmärtääkseni kestää sen kolme (3) päivää. Vielä kun lisätään se seikka, että pääsin töistä muistaakseni klo 14.10, oli tämä alkuiltapäivän autokyyti mennyt duunipaikkani ohitse n. klo 13.30. Lopputulos: henkilö X:n humalan aloittaminen 40 minuuttia aikaisemmin oli tärkeämpi kuin se, että ehtisin Mokoman keikalle. Kaipa tuo ihan ymmärrettävää on.

Vähän pisti ihmetyttämään erityisesti tämä opiskelija-aikojeni mielenpahoitusten määrä, mutta kyllä niitä tosiaan näin paljon sitten on. Ja onhan sitä tosiaan tullut joskus mietittyä miksi, vieläpä suunnilleen saman henkilöporukan käsittämänä. Varmasti henkilössä (eli minussa) on jotain pielessä muiden silmissä. Useimmiten olen tullut siihen johtotulokseen, että olen pihiyden ja säästeliäisyyden vuoksi aina ollut ns. ”rahoissa”, niin minut on ollut helppo ottaa mukaan juurikin jotain juhannusta viettämään. ”Kyllä tää tyyppi ainakin pystyy maksamaan oman osuutensa, kyllä kai se siinä mukanakin joten kuten menee”.
Niin kai se sitten on.

Vali vali nyyhkyti nyyhkyti. No nyt on ainakin avauduttu. Parempaa huomista vaan saatana.

Alkuperäinen teksti: http://kalm4ri.blogspot.fi/2015/07/minakin-olen-mielensapahoittaja.html

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.