Mikä eläin olen.?
Oletko...
SUSI
[x] Pidätkö yksinäisyydestä?
[x] Oletko epäsosiaalinen?
[x] Tunnetko olevasi usein kärttyisä?
[x] Pyritkö suojelemaan/auttamaan rakkaitasi?
[ ] Tunnetko omaavasi metsästysvietin?
[x] Erottaudutko massasta?
[x] Onko luottamustasi vaikea ansaita?
[] Metsästävätkö kristityt sinua?
Yhteensä: 6
KOIRA
[] Oletko optimisti?
[x] Tahdotko tutustua uusiin asioihin?
[] Ilahdutko seurasta?
[] Oletko ennakkoluuloton?
[] Pyritkö olemaan ystävällinen/kiltti kaikille?
[x] Oletko lojaali rakkaillesi?
[x] Oletko vaatimaton?
[x] Nuoletko rakkaidesi kasvoja?
Yhteensä: 4
PUPU
[x] Hullaannutko pienistä asioista?
[x] Tunnetko välillä hinkua piiloutua?
[x] Syötkö pienesti?
[] Oletko pääsääntöisesti iloluontoinen?
[x] Tahdotko olla mahdollisimman paljon rakkaittesi lähettyvillä?
[x] Oletko valpas?
[x] Tahdotko välillä loikkia ja kirmailla?
[x] Syötkö heinää/apiloita?
Yhteensä: 7
KISSA
[x] Oletko siisti?
[x] Hermostutko, elleivät asiat mene niinkuin tahtoisit?
[ ] Pidätkö itsestäsi?
[ ] Oletko itsenäinen?
[x] Tahdotko olla usein rauhassa?
[x] Oletko helposti mustasukkainen?
[x] Kerjäätkö hellyyttä?
[] Kehräätkö?
Yhteensä: 5
KORPPI
[x] Pukeudutko tummaan?
[] Ajaudutko riitoihin?
[x] Pidätkö ajatuksesi usein itselläsi?
[x] Oletko omapäinen?
[x] Oletko sisäänpäinkääntynyt?
[x] Oletko pessimisti?
[x] Lämpenetkö hitaasti?
[x] Tunnetko hinkua repiä silmiä päistä?
Yhteensä: 7
LAMMAS
[] Pidätkö seurasta?
[x] Tunnetko usein olevasi eksynyt?
[] Oletko leppoisa?
[] Sopeudutko helposti?
[] Oletko lämminhenkinen?
[x] Kaipaatko turvallisuudentunnetta?
[] Oletko selkeä?
[ ] Määitkö?
Yhteensä: 2
Korppipupu! Kaksi maailman upeinta eläintä yhdessä?
Uusimmat blogimerkinnät
- Pakko mikä pakko 06.11.
- Satuilu 31.05.
- Poesi 21.05.
- Ruumiinkoi 23.01.
- Legenda 21.12.
- Päiväkirjamerkintöjä 11.12.
- Vuorisaarna 10.12.
- Marja-Sirkka 10.12.
- Mahdollisuuksen avaimet 10.12.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (4)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ toukokuu 2006 (2)
- ▶ tammikuu 2006 (1)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Pakko mikä pakkoMaanantai 06.11.2006 11:16
SatuiluKeskiviikko 31.05.2006 21:50
Tänään pyöräillessäni kouluun Vaasantien reunaa -kuten aina ennenkin- jouduin ohitseni menevän rekan imuun ja syöksyin tielle sillä seurauksella, että jäin perässä tulevan rekan alle.
Turhaa tietoa säilöneet aivoni levittäytyivät kostealle tielle ohutluisen pääkoppani murskautuessa. Rintakehäni painautui sen verran kasaan, että edes patologi ei enää huomaisi rintojeni eriparisuutta. Kallis pyöräni hajosi tuhannen päreeksi ja koululaukkuni kärsi kovasti.
Katselin tapahtunutta ruumiini vieressä kun kuulin viereisestä mäntymetsiköstä korpin kujerruksen. Se kutsui minua ja niinpä henkilintuni lensi toverinsa seuraan.
Turhaa tietoa säilöneet aivoni levittäytyivät kostealle tielle ohutluisen pääkoppani murskautuessa. Rintakehäni painautui sen verran kasaan, että edes patologi ei enää huomaisi rintojeni eriparisuutta. Kallis pyöräni hajosi tuhannen päreeksi ja koululaukkuni kärsi kovasti.
Katselin tapahtunutta ruumiini vieressä kun kuulin viereisestä mäntymetsiköstä korpin kujerruksen. Se kutsui minua ja niinpä henkilintuni lensi toverinsa seuraan.
PoesiSunnuntai 21.05.2006 00:00
Kun vain tuntea sen voin,
herkullinen on tuo kostea,
lämmin, vapauttava,
tuoksuva, tyhjentävä.
Tunnen sen ja iloitsen,
enää ei ole hätä.
Rakkoni kun tyhjensin
pitkän päivän jälkeen.
herkullinen on tuo kostea,
lämmin, vapauttava,
tuoksuva, tyhjentävä.
Tunnen sen ja iloitsen,
enää ei ole hätä.
Rakkoni kun tyhjensin
pitkän päivän jälkeen.
RuumiinkoiMaanantai 23.01.2006 01:11
Herkko Sydänlammi oli rauhallinen mies. Äidin ikuinen lempilapsi ja nuoren vaimonsa ylpeyden aihe. Kuten sanottu, Herkko oli
rauhallinen ja rakastettu, aina siihen päivään saakka, kun hän joutui pistiäisen uhriksi. Ihminen ei normaalisti joudu pistiäisen uhriksi, mutta toisaalta, tämä ei ollutkaan mikään tavallinen pistiäinen, vaan pistiäinen nimeltään ruumiinkoi. Ruumiinkoi valikoi uhrikseen nmenomaan ihmisiä, ja vieläpä niitä suurisydämisempiä ja kilteimpiä, mitä tässä maailmassa ei muutenkaan ole liikaa. Pistiäinen muni ainoan munansa Herkon sydämeen tämän nukkuessa pehmeässä vuoteessaan, rakkaansa vierellä. Aamulla herätessään Herkko ei huomannut pistoa, eikä sitä pystykään näkemään. Silti oli varmaa, että nyt kasvoi Herkon sydämessä pistiäisen muna, josta vielä kuoriutuisi toukka hänen sydäntään syömään.
Aamupalaa laittaessaan Herkko unohti laittaa vaimonsa leivän väliin sinistä Keijua ja laittoi sen sijaan aitoa voita. Muutenhan tämä ei olisi mitenkään vaarallista, mutta hänen sydänkäpysensä sattui olemaan vegaani. Johanna - siis Herkon vaimo- maistoi aidon voin ihanan täyteläisen ja suussa sulavan suolaisen maun ja säikähti perinpohjin. Herkko ei ikinä ollut erehtynyt laittamaan maitotuotteita hänen leivälleen, sillä hän oli hyvin ymmärtäväinen ja huomaavainen. Johanna alkoi itkeä. Ei niinkään Herkon tekoa vaan sitä, että todella nautti voin mausta. Kovalla työllä ja vaivalla, eli (luomu)kukkakimpulla ja anelulla Herkko sai törkeän tekonsa anteeksi ja heidän seesteinen elämänsä jatkui.
Illemmalla Herkko sai kutsun äidilleen. Hän jätti Johannan yksin siivoamaan lasikaappeja ja tunsi helpotuksen tunteen, mutta heti sen tunnettuaan hän heräsi ajattelemaan: Ikinä hän ei ollut tuntenut helpotusta luistaessaan siivoustöistä, pikemminkin syyllisyyttä.
Herkon äiti asui kaksin perhoskoiransa Miskan kanssa. Miska oli Herkkoa vastassa häntäänsä heilutellen ja Herkko rapsutti sen korvantakusia.
Äiti tarjosi pojalleen tuoretta pullaa ja kyseli kuulumisia. Herkko tosin tiesi, että kohta hän joutuisi korjaamaan äitinsä rikkinäisen television ja sen hän tekikin.
Äidin riemu oli rajaton, kun hän saattoi taas nähdä Nelosen ohjelmatarjonnan. Herkko poistui iloisena. Hänestä oli hauskaa tuottaa iloa ihmisille.
Ajaessaan kotiin hän jäi keräämään roskia, joita nuorisohuligaanit olivat heitelleet kadulle. Jos jotain Herkko vihasi, niin roskaavia ihmisiä. Tänään moiset sapettivat vielä tavallista enemmän ja hän sätti heitä mielessään. Kotiin saapuessaan Herkko huomasi, että Johanna oli jo nukkumassa ja koti kiilsi puhtautta. Hän haisteli puhdasta ilmaa ja oli levollinen, sillä nyt hänen ei täytyisi tahria käsiään kotitöihin. Hän riisui vaatteensa ja meni suihkun kautta nukkumaan.
Keskellä yötä hän heräsi siihen, että hänen teki mieli alkoholia. Herkko ei juonut alkoholia kuin harvoin ja ihmettelikin mielitekoaan. Toisaalta hän tiesi, että puhtaassa lasikaapissa olisi Madeiralta tuotu viinipullo vain odottamassa korkkaamista oikealla hetkellä. Eihän sitä kukaan saisi selville pitkään aikaan, jos hän sen nyt korkkaisi ja ottaisi huikan. Hän nousi varovasti, ettei herättäisi Johannaa ja suuntasi keittiöön etsimään pullonavaajaa. Pullonavaaja oli oikealla paikallaan alimmaisessa laatikossa.
Herkko otti sen ja hiipi lasikaapeille. Valoja hän ei voinut laittaa päälle ja niinpä hänen sormistaan jäi rasvaiset jäljet kaapin oveen. Herkko avasi pullon varovasti ja otti huikan.
Viini oli todella maukasta ja jätti kirpeän maun suuhun. Herkko sulki pullon ja laittoi sen tarkasti samalle paikalle, josta sen oli ottanutkin. Laitettuaan pullon kaappiin hän tunsi suurta katumusta teostaan. Koskaan ei hän ollut antanut periksi mieliteoilleen, eikä hän oikeastaan koskaan ollut tuntenut mitään mielitekoja. Hän ei pystynyt enää nukkumaan, eikä ainakaan Johannan vieressä ja niinpä hän pyöri sohvalla mytäten shaalin, joka sohvalla oli.
Johanna heräsi aamulla siihen, että Herkko ei tuonut aamiaista vuoteeseen. Hän ajatteli tämän johtuvan eilisestä erehdyksestä, mutta huomasi sitten, että koko Herkkoa ei ollut missään.
Herkko heräsi Johannan vihaisiin ravisteluihin ryppyisen shaalin alta. Herkko nousi vaivalloisesti, viikkasi shaalin paikoilleen ja meni tekemään aamupalaa. Johanna oli hyvin vihainen, koska aamulla hän oli herännyt kylmyyteen Herkon puuttuessa viereltä. Herkko poti mitä suurimpia tunnontuskia ja osasi nyt laittaa sinistä Keijua Johannan leivälle.
Hän selitti yöpymisensä sohvalla johtuneen siitä, että hän halusi ihailla puhtaita kaapinovia lähemmin, mutta oli sitten torkahtanut. Johanna nieli tämän selityksen närkästyneenä, mutta ei ollut vihainen, sillä hänen saamansa leipä oli mitä parhain. Herkko halasi vaimoaan hellästi ja suostui käymään kaupassa.
Kaupasta Herkko osti kaikkea tarpeellista, mutta saavuttuaan lihatiskille hän alkoi himoita vereviä pihvejä. Hän ei Johannan vaatimusten vuoksi syönyt punaista lihaa ja kalaakin vain luomuna. Mutta nyt häntä himotti verestävän punaiset pihvit mitä valtavimmin. Hän ostikin niitä pari ja ajatteli menevänsä äidilleen ne kypsentämään.
Mutta nyt kuoriutui hänen sydämeensä ruumiinkoin sydäntä syövä toukka. Herkko tunti, että jotain tapahtui hänen sisuksissaan ja niinpä hän oksensi tuoreiden leipien päälle kaupassa. Hän heitti ostoksensa kaupan lattialle ja hoippui ulos. Hänellä oli kamala olo. Hän oli vihainen kaikille ja ajatteli pahoja ja kylmiä ajatuksia kanssaihmisistään.
Hän yritti hillitä suurta vihaansa ja lähti äidilleen. Siellä hän voisi syödä pihvejä, joita äiti säilytti pakastimessa Miskaa varten. Matkalla äidilleen Herkko ajoi raskaana olevan naisen päälle. Hän oli iloinen nähdessään autonsa peilistä, kuinka nainen kiemurteli mitä suurimmissa tuskissa. Saavuttuaan äidilleen Herkko huomasi, että pakastimessa ei ollutkaan pihvejä Miskalle. Miskakin luuli saavansa pihvejä ja niinpä se vinkui häntää heiluttaen Herkon ympärillä. Herkon hermot paloivat uikuttavaan koiraan ja hän otti Miskan syliinsä. Hän silitteli Miskaa jonkin aikaa ja tarttui sitä sitten niskasta. Herkko roikotti kevyttä ja ulisevaa Miskaa ja heitti sen päin seinää. Miska vingahti kivusta ja samassa Herkon äiti säntäsi paikalle ihmetellen koiran ulinaa. Herkko oli silmittömän vihan vallassa ja tarttui Miskaan uudelleen niskasta. Hän löi äitiään ulisevalla Miskalla kasvoihin niin monta kertaa, että äidiltä meni taju. Koira ulisi yhä tuskissaan. Herkko ei kestänyt sitä enää, vaan tarttui puukkoon ja näiversi Miskan kaulavaltimon auki. Yhä hänen teki mieli pihvejä ja niinpä hän nylki Miskan ja otti siitä kylkisiivun, jonka pisti pannulle paistumaan. Pienestä koirasta ei vaan tahtonut saada kovin paljon lihaa ja niinpä Herkko veisti palan tajuttoman äidinsä reisilihaksesta pannulle paistumaan koiran lisäksi.
Herkon paistaessa lihaa Johanna huomasi kotona, että lasikaapin ovet olivat sottaiset ja että Madeiralta tuodusta pullosta oli juotu. Hän ei voinut ymmärtää miehensä nykyistä tilaa. Liioin ei hän käsittänyt, miten Herkko saattoi viipyä kaupassa näin kauan. Johanna päätteli, että Herkko oli mennyt äidilleen, jonne hän usein vei kukkakimpun kaupassa käydessään. Niinpä Johanna lähti kohti Herkon äidin asuntoa.
Asunnolle saavuttuaan Johanna ei voinut kuin ihmetellä, miksi kukaan ei tullut avaamaan. Hän meni sisälle, koska ovi ei ollut lukossa. Sisällä häntä odotti yököttävä paistuvan lihan haju. Hän suuntasi kohti keittiötä, josta kuuli rasvaisen lihan tirinän pannulla. Keittiön ovella häntä kohtasi järkyttävä näky: Tajuton anoppi, jonka reisi vuoti kuiviin sekä nyljetty ja silvottu Miska. Herkko huomasi vaimonsa ja heitti lihat pannulta pöydälle. Hän pyysi Johannaa liittymään seuraansa ja tästä järkyttynyt Johanna yritti poistua paikalta. Ikävä kyllä Johanna liukastui ja kaatui Miskan päälle. Hän yritti ryömiä, mutta Herkko lähestyi häntä kädessään verinen ja lämmin file. Herkko kumartui vaimonsa ylle ja tunki lihanpalan vastaan pyristelevän Johannan suuhun. Johanna rimpuili ja saikin potkaistua Herkkoa arkaan paikkaan. Herkko kaatui kaksinkerroin maahan ja Johanna nousi ja juoksi ulos talosta lihaa syljeksien. Hän soitti naapurista poliisin.
Poliisin saavuttua paikalle keittiöstä löytyi kahden ihmisruumiin ja koiran lisäksi pienenpieni toukka, joka oli kaivautunut ulos miespuolisen vainajan rinnasta.
rauhallinen ja rakastettu, aina siihen päivään saakka, kun hän joutui pistiäisen uhriksi. Ihminen ei normaalisti joudu pistiäisen uhriksi, mutta toisaalta, tämä ei ollutkaan mikään tavallinen pistiäinen, vaan pistiäinen nimeltään ruumiinkoi. Ruumiinkoi valikoi uhrikseen nmenomaan ihmisiä, ja vieläpä niitä suurisydämisempiä ja kilteimpiä, mitä tässä maailmassa ei muutenkaan ole liikaa. Pistiäinen muni ainoan munansa Herkon sydämeen tämän nukkuessa pehmeässä vuoteessaan, rakkaansa vierellä. Aamulla herätessään Herkko ei huomannut pistoa, eikä sitä pystykään näkemään. Silti oli varmaa, että nyt kasvoi Herkon sydämessä pistiäisen muna, josta vielä kuoriutuisi toukka hänen sydäntään syömään.
Aamupalaa laittaessaan Herkko unohti laittaa vaimonsa leivän väliin sinistä Keijua ja laittoi sen sijaan aitoa voita. Muutenhan tämä ei olisi mitenkään vaarallista, mutta hänen sydänkäpysensä sattui olemaan vegaani. Johanna - siis Herkon vaimo- maistoi aidon voin ihanan täyteläisen ja suussa sulavan suolaisen maun ja säikähti perinpohjin. Herkko ei ikinä ollut erehtynyt laittamaan maitotuotteita hänen leivälleen, sillä hän oli hyvin ymmärtäväinen ja huomaavainen. Johanna alkoi itkeä. Ei niinkään Herkon tekoa vaan sitä, että todella nautti voin mausta. Kovalla työllä ja vaivalla, eli (luomu)kukkakimpulla ja anelulla Herkko sai törkeän tekonsa anteeksi ja heidän seesteinen elämänsä jatkui.
Illemmalla Herkko sai kutsun äidilleen. Hän jätti Johannan yksin siivoamaan lasikaappeja ja tunsi helpotuksen tunteen, mutta heti sen tunnettuaan hän heräsi ajattelemaan: Ikinä hän ei ollut tuntenut helpotusta luistaessaan siivoustöistä, pikemminkin syyllisyyttä.
Herkon äiti asui kaksin perhoskoiransa Miskan kanssa. Miska oli Herkkoa vastassa häntäänsä heilutellen ja Herkko rapsutti sen korvantakusia.
Äiti tarjosi pojalleen tuoretta pullaa ja kyseli kuulumisia. Herkko tosin tiesi, että kohta hän joutuisi korjaamaan äitinsä rikkinäisen television ja sen hän tekikin.
Äidin riemu oli rajaton, kun hän saattoi taas nähdä Nelosen ohjelmatarjonnan. Herkko poistui iloisena. Hänestä oli hauskaa tuottaa iloa ihmisille.
Ajaessaan kotiin hän jäi keräämään roskia, joita nuorisohuligaanit olivat heitelleet kadulle. Jos jotain Herkko vihasi, niin roskaavia ihmisiä. Tänään moiset sapettivat vielä tavallista enemmän ja hän sätti heitä mielessään. Kotiin saapuessaan Herkko huomasi, että Johanna oli jo nukkumassa ja koti kiilsi puhtautta. Hän haisteli puhdasta ilmaa ja oli levollinen, sillä nyt hänen ei täytyisi tahria käsiään kotitöihin. Hän riisui vaatteensa ja meni suihkun kautta nukkumaan.
Keskellä yötä hän heräsi siihen, että hänen teki mieli alkoholia. Herkko ei juonut alkoholia kuin harvoin ja ihmettelikin mielitekoaan. Toisaalta hän tiesi, että puhtaassa lasikaapissa olisi Madeiralta tuotu viinipullo vain odottamassa korkkaamista oikealla hetkellä. Eihän sitä kukaan saisi selville pitkään aikaan, jos hän sen nyt korkkaisi ja ottaisi huikan. Hän nousi varovasti, ettei herättäisi Johannaa ja suuntasi keittiöön etsimään pullonavaajaa. Pullonavaaja oli oikealla paikallaan alimmaisessa laatikossa.
Herkko otti sen ja hiipi lasikaapeille. Valoja hän ei voinut laittaa päälle ja niinpä hänen sormistaan jäi rasvaiset jäljet kaapin oveen. Herkko avasi pullon varovasti ja otti huikan.
Viini oli todella maukasta ja jätti kirpeän maun suuhun. Herkko sulki pullon ja laittoi sen tarkasti samalle paikalle, josta sen oli ottanutkin. Laitettuaan pullon kaappiin hän tunsi suurta katumusta teostaan. Koskaan ei hän ollut antanut periksi mieliteoilleen, eikä hän oikeastaan koskaan ollut tuntenut mitään mielitekoja. Hän ei pystynyt enää nukkumaan, eikä ainakaan Johannan vieressä ja niinpä hän pyöri sohvalla mytäten shaalin, joka sohvalla oli.
Johanna heräsi aamulla siihen, että Herkko ei tuonut aamiaista vuoteeseen. Hän ajatteli tämän johtuvan eilisestä erehdyksestä, mutta huomasi sitten, että koko Herkkoa ei ollut missään.
Herkko heräsi Johannan vihaisiin ravisteluihin ryppyisen shaalin alta. Herkko nousi vaivalloisesti, viikkasi shaalin paikoilleen ja meni tekemään aamupalaa. Johanna oli hyvin vihainen, koska aamulla hän oli herännyt kylmyyteen Herkon puuttuessa viereltä. Herkko poti mitä suurimpia tunnontuskia ja osasi nyt laittaa sinistä Keijua Johannan leivälle.
Hän selitti yöpymisensä sohvalla johtuneen siitä, että hän halusi ihailla puhtaita kaapinovia lähemmin, mutta oli sitten torkahtanut. Johanna nieli tämän selityksen närkästyneenä, mutta ei ollut vihainen, sillä hänen saamansa leipä oli mitä parhain. Herkko halasi vaimoaan hellästi ja suostui käymään kaupassa.
Kaupasta Herkko osti kaikkea tarpeellista, mutta saavuttuaan lihatiskille hän alkoi himoita vereviä pihvejä. Hän ei Johannan vaatimusten vuoksi syönyt punaista lihaa ja kalaakin vain luomuna. Mutta nyt häntä himotti verestävän punaiset pihvit mitä valtavimmin. Hän ostikin niitä pari ja ajatteli menevänsä äidilleen ne kypsentämään.
Mutta nyt kuoriutui hänen sydämeensä ruumiinkoin sydäntä syövä toukka. Herkko tunti, että jotain tapahtui hänen sisuksissaan ja niinpä hän oksensi tuoreiden leipien päälle kaupassa. Hän heitti ostoksensa kaupan lattialle ja hoippui ulos. Hänellä oli kamala olo. Hän oli vihainen kaikille ja ajatteli pahoja ja kylmiä ajatuksia kanssaihmisistään.
Hän yritti hillitä suurta vihaansa ja lähti äidilleen. Siellä hän voisi syödä pihvejä, joita äiti säilytti pakastimessa Miskaa varten. Matkalla äidilleen Herkko ajoi raskaana olevan naisen päälle. Hän oli iloinen nähdessään autonsa peilistä, kuinka nainen kiemurteli mitä suurimmissa tuskissa. Saavuttuaan äidilleen Herkko huomasi, että pakastimessa ei ollutkaan pihvejä Miskalle. Miskakin luuli saavansa pihvejä ja niinpä se vinkui häntää heiluttaen Herkon ympärillä. Herkon hermot paloivat uikuttavaan koiraan ja hän otti Miskan syliinsä. Hän silitteli Miskaa jonkin aikaa ja tarttui sitä sitten niskasta. Herkko roikotti kevyttä ja ulisevaa Miskaa ja heitti sen päin seinää. Miska vingahti kivusta ja samassa Herkon äiti säntäsi paikalle ihmetellen koiran ulinaa. Herkko oli silmittömän vihan vallassa ja tarttui Miskaan uudelleen niskasta. Hän löi äitiään ulisevalla Miskalla kasvoihin niin monta kertaa, että äidiltä meni taju. Koira ulisi yhä tuskissaan. Herkko ei kestänyt sitä enää, vaan tarttui puukkoon ja näiversi Miskan kaulavaltimon auki. Yhä hänen teki mieli pihvejä ja niinpä hän nylki Miskan ja otti siitä kylkisiivun, jonka pisti pannulle paistumaan. Pienestä koirasta ei vaan tahtonut saada kovin paljon lihaa ja niinpä Herkko veisti palan tajuttoman äidinsä reisilihaksesta pannulle paistumaan koiran lisäksi.
Herkon paistaessa lihaa Johanna huomasi kotona, että lasikaapin ovet olivat sottaiset ja että Madeiralta tuodusta pullosta oli juotu. Hän ei voinut ymmärtää miehensä nykyistä tilaa. Liioin ei hän käsittänyt, miten Herkko saattoi viipyä kaupassa näin kauan. Johanna päätteli, että Herkko oli mennyt äidilleen, jonne hän usein vei kukkakimpun kaupassa käydessään. Niinpä Johanna lähti kohti Herkon äidin asuntoa.
Asunnolle saavuttuaan Johanna ei voinut kuin ihmetellä, miksi kukaan ei tullut avaamaan. Hän meni sisälle, koska ovi ei ollut lukossa. Sisällä häntä odotti yököttävä paistuvan lihan haju. Hän suuntasi kohti keittiötä, josta kuuli rasvaisen lihan tirinän pannulla. Keittiön ovella häntä kohtasi järkyttävä näky: Tajuton anoppi, jonka reisi vuoti kuiviin sekä nyljetty ja silvottu Miska. Herkko huomasi vaimonsa ja heitti lihat pannulta pöydälle. Hän pyysi Johannaa liittymään seuraansa ja tästä järkyttynyt Johanna yritti poistua paikalta. Ikävä kyllä Johanna liukastui ja kaatui Miskan päälle. Hän yritti ryömiä, mutta Herkko lähestyi häntä kädessään verinen ja lämmin file. Herkko kumartui vaimonsa ylle ja tunki lihanpalan vastaan pyristelevän Johannan suuhun. Johanna rimpuili ja saikin potkaistua Herkkoa arkaan paikkaan. Herkko kaatui kaksinkerroin maahan ja Johanna nousi ja juoksi ulos talosta lihaa syljeksien. Hän soitti naapurista poliisin.
Poliisin saavuttua paikalle keittiöstä löytyi kahden ihmisruumiin ja koiran lisäksi pienenpieni toukka, joka oli kaivautunut ulos miespuolisen vainajan rinnasta.
LegendaKeskiviikko 21.12.2005 22:59
Yli tuhan vuotta sitten Suuret ja Mahtavat Muinaiset kertoivat kansalleen, että ylhäiseen sukuun on syntyvä lapsi, joka toiminnallaan saa aikaan Muinaisten saapumisen takaisin Röpelön pinnalle tuoden siten mukanaan pelastuksen kurimuksessa elävälle kansalle. Tarina kertoo, että tämä lapsi tulee saamaan syntymässään merkin suoraan Jeshualta, Muinaisista suurimmalta. (Tarina kertoo myös, että samaan aikaan on syntyvä toinenkin lapsi, joka ei saa mitään merkkiä, mutta josta ehkä joskus vielä tuleekin jotain.)
Vuodet tulivat ja menivät ja ennustus säilyi vain ylhäisten ja oppineiden keskuudessa, jossa se sai ikävän sävyn, koska kurimuksessa elävällä kansalle ajateltiin tarkoittavat talonpoikia, jotka elivät maaorjien tavoin. Tästä syystä jokainen ylhäinen lapsi tutkittiin tarkoin heti synnytyksen jälkeen, jotta löydettäisiin Jeshuan merkki ja pahaksi luokiteltu ennustus saataisiin estettyä. Ylellistä elämää elävät aateliset kun eivät kaivanneet keskuudestaan nousevaa kansankiihottajaa.
Nyt, lähes 1200 vuotta ennustuksen jälkeen, Lady Carmen Elexa odotti esikoistaan. Markiisi Jonas Elexa odotti ylpeänä nuoren vaimonsa synnyttävän esikoisekseen pojan, joka perisi isänsä arvonimen ja tilukset. Elexan suvun tilukset kattoivat pienen peltotyöläisten kylän, sekä tietysti myllyn joista suuri, lähes 50 huoneen kartano sai tuloja. Jo kauan oli Elexan tilan viljaa pidetty seudun parhaimpana. Markiisi Jonas ei voinut olla onnellisempi kuin nyt, kävellessään puutarhassaan rakkaan vaimonsa kanssa. Lady Carmenin rakastamat valkoiset ruusut kukkivat kivetyn polun varrella luoden ilmaan puhtaan ja vienon tuoksun. Puutarha oli oikea rauhan tyyssija. Vaikka Lady Carmen nauttikin suuresti päivittäisistä kävelyistä puutarhassa, nyt hän pysähtyi ja istui kiviselle, kauniisti muotoilulle penkille. "Mikä on kultaseni? Haluaisitko juotavaa? Voin kutsua palvelijan hakemaan sinut sisälle taloon," markiisi sanoi huolestuneena. "Oi, en usko että tämä on mitään vakavaa. Kokeile, vauva potkii," Lady Carmen sanoi ja otti aviomiehensä käden omaansa siirtäen sen kauniisti pyöristyneen mahansa päälle. "Totisesti, meille on tulossa oikea potkupalloilija," markiisi naurahti ja katsoi vaimoaan silmiin. Lady Carmenin sinisistä silmistä loisti äidillinen ylpeys sekä rakkaus niin miestään kuin syntymätöntä lastaankin kohtaan. "Aika on kohta täysi. Voi, synnytys pelottaa minua niin kamalasti," Lady Carmen sanoi ja alkoi täristä. "Ei huolta, kultaseni, stuffelit, nuo oivat parantajat eivät anna mitään pahaa tapahtua sinulle. Luulen, että et edes tule muistamaan koko tapahtumaa, " markiisi Jonas lohdutti vaimoaan. "Olet oikeassa, rakkaani. Kuinka hupsu minä olenkaan, " Lady Carmen hymyili ja nousi penkiltä miehensä avustuksella. He lähtivät kulkemaan kohti kartanoaan.
Markiisi Jonas pyöri ympäri stuffeleiden parantolasalia odottaen tietoa lapsensa syntymästä. Kahden tunnin odottamisen jälkeen kätilö tuli ovelle ja katsoi Jonasta vakava ilme kasvoillaan. "Mitä, mikä nyt? Ei kai lapseni ole..," hän hätäili ja kätilö pudisti päätään. "Ei, ei hän ole kuollut. Itse asiassa hän on virkein poika mitä olen koskaan nähnyt," kätilö hymyili ja jatkoi hymyn laannuttua, "mutta, hänellä on Jeshuan merkki, kolmitähti, rintansa päällä." Jonas ei tiennyt mitä tehdä, joten hän ei tehnyt yhtään mitään vähään aikaan. Lopulta hän sai suunsa auki:"Kuinka vaimoni voi? Kai hän on kunnossa?" "Olen niin pahoillani," kätilö aloitti, mutta Jonas keskeytti hänet raivokkaalla, epätoivon huudahduksella:"EI, ettekö te stuffelit mihinkään pysty?! Ensin viette minun lapseni ja sitten vaimonikin!" "No, itse asiassa...vaimonne kuoli ennen kuin huomasimme merkin, " kätilö aloitti, mutta jälleen Jonas keskeytti hänet: "Antakaa lapseni minulle, olkoon vaikka Besterin merkki, mutta hän on ainoa muisto rakkaasta vaimostani!" Jonas syöksyi sisään synnytyssaliin ja sieppasi hymyilevän poikansa kuolleen vaimonsa viereltä. "Poikani, oma poikani," hän kuiskaili ja lähti määrätietoisesti ulos parantolasta. "Et voi viedä häntä! Hänet täytyy tutkituttaa tsuku-tsukuilla," kätilö huusi hänen peräänsä. Edes pelätyt tsuku-tsukut, nuo Röpelön mahtavista mahtavimmat sotapoliisimaagit eivät voisi viedä minun poikaani, ajatteli Jonas ja peitti poikansa takillaan.
"Minne minä sinut piilotan...Et voi jäädä tänne, tsuku-tsukut vielä löytävät sinut täältä. Minun on löydettävä sinulle äiti, joka huolehtii sinusta kuin omastaan. Vie sinut turvaan tsuku-tsukuilta. Jonnekin syrjäiseen paikkaan kasvamaan, ja kertoo sinulle, kuka sinä oikeasti olet. Kunhan olet tarpeeksi vanha...En anna tsuku-tsukujen viedä sinua, en voi! Olet kuin ilmetty äitisi," Jonas mutisi sivellen pienokaisen kiharoita, olkapäälle ylettyviä oljenvärisiä hiuksia.
"Minulla on mitä parhaimmat lapsenpiilotustodistukset," kehui madam Rohvel. Oli kulunut vain yksi tunti, kun madam oli osannut paikalle. Tietysti markiisi oli ollut ihmeissään, mutta elettiinhän nyt ihmeellisiä aikojakin. Ja sitä paitsi, ei hän voinut olla luottamatta tähän naiseen, mitä muuta hän olisi voinut tehdä? "Mutta mihin veisitte pienokaiseni? Ja toisitteko hänet aikoinaan takaisin," kysyi häkeltynyt markiisi, vaikkakin toivon kipinä hänessä oli leviämässä roihuksi. "No, mutta tottakai! Enhän minä lapsivaras ole," madam hymyili äidillisen lempeästi ja tuuditteli pienokaista sylissään. "Onko pojalla jo nimi," madam jatkoi. Markiisi tunsi piston sydämessään. Hän ei ollut keksinyt lapselle edes nimeä! Äkkiä, hän ajatteli, joku nimi nyt. Mistä Lady Carmen olisi pitänyt..."Toki hänellä nyt nimi on jo! Onhan hän sentään jo kaksi tuntia vanha, " markiisi sanoi rehvakkaan pontevasti. "Niin...tuota, haluaisin mielelläni kuulla lapsen nimen, " madam johdatteli. "Niin tietysti! Hänen nimensä on...on...," markiisi mietti ja vilkuili ympärille vihjeitä löytääkseen. Minkä nimen Carmen halusikaan antaa pojalle? Kellokin tikitti takan päällä aivan liian äänekkäästi. Kello...Niin tietysti, markiisi ilahtui. "Hänen nimensä on Quartz, sen nimen vaimoni halusi pojalle antaa, " Jonas sanoi voitonriemuisesti. Samaan aikaan kello putosi takan päältä, aivan kuin tönäistynä. "Senkin tyhmä mies, " kuiski tuulahdus, joka tuli sisälle suljetuista ikkunoista. "Quartz? Aika...kiva nimi, " madam sanoi, vaikkakin hymy oli nyt muuttunut hieman toispuoleiseksi. "Minne te hänet veisitte? Ja onhan aivan varma, etteivät tsuku-tsukut löydä häntä," markiisi kysyi. "Oi, minä vien hänet maanalaiseen kaupunkiin, tiedättehän sen, missä kaikki varkaat asuvat. Mutta älkää murehtiko, eivät he kaikki suinkaan ole murhamiehiä ja pahoja ihmisiä, enhän minäkään ole, " madam sanoi ja hymyili herttaisesti. "Sieltä tsuku-tsukut eivät ainakaan häntä löydä, " markiisi mutisi ja jatkoi äänekkäämmin, "hyvä on, suostun siihen, että viette lapseni pois, mutta annan hänelle tämän sukuni sinettisormuksen merkiksi siitä, että hän on minun poikani. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua hänen on saatava tietää oikeudestaan maihini. Luotan teihin, madam Rohvel, ja toivon, että kerrotte hänelle hänen vanhemmistaan, varsinkin äidistään." "Mikä synti ja häpeä, " tuuli kuiski hennolla äänellä, mutta kukaan ei sitä kuullut vauvan itkun läpi. Ja niin lähti madam Rohvel mukanaan pieni poika, Quartz.
Madam kuljetti poikaa pitkin märän ja kostean mukulakiveyksen, läpi liejuisen ja pimeän tunnelin kohti varkaiden kaupunkia, Helsingforssia. Pitkän ja mutkittelevan polun jälkeen madam löysi ensimmäisen merkin sivistyksestä, yksinäisen soihdun, joka valaisi ja osoitti suunnan kohti kaupunkia. Madam tosin tiesi, että koko matkansa ajan häntä oltiin seurattu, kokonainen rottaihmisten joukko oli piiloutunut tunnelin seinän koloihin ja onkaloihin ainoana tehtävänään vakoilla saapuvia ihmisiä ja varoittaa ajoissa Helsingforssin kansaa. Mutta heistä ei madamen tarvinnut huolehtia, olihan hän kansan jäsen. "Åbu tuhoutuu huomenna, " madam kuiskasi yhdelle syvänteelle, josta lankesi kirkas ja pieni valonkajastus pimeyteen. Madam astui sisälle varkaiden kaupunkiin, Helsingforssiin. Ilmassa kiersi mehukas sienien js vastaleivottujen leipien tuoksu. Keskellä suuren kaupungin keskustaa sijaitsi kaupungin perustajan patsas, jonka ympärille olivat nuoret lapset kokoontuneet. "Äiti! Äiti, toitko meille pikkuveljen kuten pyysimme, " lapset huutelivat ja juoksivat madamin luokse sulkien tämän lukuisiin halauksiin. "Totta kai toin teille pikkuveljen, kultaseni. Aivan niin kuin lupasin. Mutta enempää sisaruksia ette saa kullannuppuni. Äiti on vähän väsynyt...päästäisittekö minut nyt laittamaan pienokaiselle syömistä..," madam sanoi ja haukotteli.
Hieman myöhemmin, selvittyään kaikkien kahdentoista lapsensa halauksista, madam oli kotonaan ruokkimassa Quartzia. "Todellakin, sinä olet se, jota minä olenkin etsinyt...ylhäinen muksu, kolmitähti. Sinä olet kostoni väline, kultaseni! Åbu, tuo kuppainen syylä kauniin Röpelön pinnalla tulee olemaan ensimmäinen kohteesi! MUHAH," madam vallan riehaantui, mutta onneksi hänen vanhin lapsensa, älykäs, mutta niin kovin ujo Tampsa, saapui huoneeseen ja toi äidilleen kupin kuumaa sienimuhennosta. "Äiti, etkös sanonut tuon saman Herpekselle kuukausi sitten? Ja kai vielä muistat miten hänen kävi..," realistinen Tampsa sanoi synkästi. "Tampsa, senkin tampio! Mitä olen sanonut pahan nauruni keskeyttämisestä?!,"madam sanoi kiukkuisesti ja viskasi Quartzin kehtoonsa, jossa hänellä oli kovin läheisesti lapsen kalloa muistuttava helistin. "Niin, mutta kai yhä muistat Herpeksen, äiti," sanoi Tampsa sarkastisesti. "Totta kai minä hänet muistan, mutta katsos, Tampsaseni, hänellä ei ollut merkkiä," madam sanoi salamyhkäisesti ja osoitti Quartzia. "Ihan sama...Yksi merkki ei tee tästäkään taaperosta maailman pelastajaa, sano minun sanoneen. Minä menen nyt opettamaan Oonnii-Poppia puhumaan. Ajatella, ikää jo viisi vuotta, muttei siltikään osaa kuin öristä," Tampsa sanoi ja poistui takavasemmalle.
Vuodet kuluivat ja Quartz kasvoi madamin ja ennen kaikkea Tampsan hellässä hoivassa. Madam kertoi Quartzille joka ikinen päivä tämän tulevasta tehtävästään tuhota Åbu, tuo kuppainen syylä kauniin Röpelön pinnalla. Sen sijaan Tampsa opetti pikkuveljelleen hyödyllisiäkin tietoja, eikä aikaakaan, kun Quartz pystyi samaan kuin vanhempi veljensä, Oonnii-Pop. Oonnii-Popista tosin sanottiin yleisesti, että hän oli saanut kiljua aivan liian varhain ja aivan liian paljon, sillä hän ei osannut kuin öristä.
Kun Quartz oli viidentoista, tapahtui hänen elämässään suuri muutos: Hänen rakas äitinsä madam Rohvel kuoli tapaturmaisesti vanhuuteen. Aina tähän hetkeen asti oli Quartz elänyt äitinsä helmoissa, eikä juurikaan poistunut rakkaiden sisarustensa tyköä. Nyt hän jäi perheen nuorimpana jäljellä olevien sisarustensa hoidettavaksi. Vanhin ja ujoin Tampsa, sekä örisevä velipoika Oonnii-Pop asuivat yhä äitinsä talossa, luusereita kun olivat. Oonnii-Pop hoiti kaiken ruumiillisen työn sillä aikaa kun Tampsa luki masentavia teoksia puhuvista possuista.
"Öörrr, " Oonnii-pop örisi veljelleen kiinnittääksen tämän huomion. "Mitä nyt, Pop" Tampsa sanoi ja sulki kirjansa. "Öörr," Pop örisi ja osoitti Quartzin suuntaan. "Aivan, poika-parka on järkyttynyt äidin kuolemasta...Kukapa ei olisi. Minusta meidän pitäisi lohduttaa häntä, mutta koska olen niin frellin masentunut, jätän sen sinun huoleksesi, Pop-hyvä," Tampsa pölisi ja jatkoi kirjan lukemista. Oonnii-Pop tallusteli surevan Quartzin tykö ja taputti tätä hellästi olalle. "Hmm," Quartz hymähti kysyvästi kääntämättä katsettaan pois ikkunasta, josta näkyi Helsingforssin keskuskatu. "Öörrr rör rööröröö," Pop örisi ja teki iloisia eleitä hymyillen. "Minusta meidän pitäisi poistua tästä paikasta...Mennä etsimään jotakin muuta, olen kuullut, että täältä pääsee poiskin, valoon! En halua jäädä tänne, tästä paikasta tulee aina äiskä mieleen," Quartz mutisi. "Itse asiassa, nyt kun otit äidin puheeksi. Minun on kerrottava teille jotain," Tampsa tokaisi ja jätti kirjansa pöydälle suunnaten veljiensä luokse. "Teidän, kuomaseni, on adoptoitu," Tampsa sanoi jokseenkin voitonriemuisesti. "ÖRR?!?!?!?!?, " Pop örisi ihmeissään. "SIIS MITÄ," Quartz kääntyi ja tuijotti Tampsaa pistävästi. "Aivan, meidät kaikki on adoptoitu, aivan koko tusina. Myös minut," jo lähes kolmikymppinen Tampsa sanoi ja myhäili. "Voitko todistaa sen? Tai siis, mitä sitten? En minä tunne omaa äitiäni ollenkaan! Saatika isääni, " Quartz sanoi surullisesti ja meni nukkumaan pieneen huoneeseensa.
"ÖÖRR?!?!?!?, " Pop örisi yhä. "En minä tiedä kuka äitisi on, älä minulta kysy," Tampsa tiuskaisi ja jatkoi kirjansa lukemista.
Quartz avasi pienen huoneensa vieläkin pienemmän ikkunan ja haistoi sienimäisen messevää ilmaa. Samalla hetkellä hän tunsi jotain, mitä ei ollut tuntenut koskaan ennen: Tuulen henkäyksen.
"Katso madamin kirstuun, löydät SINUN sormuksesi," tuuli kuiskaili. "Häh," äimistynyt Quartz möläytti. Mutta tuuli oli jo poissa. "Kirstu, mikä kirstu, " Quartz pohti, kunnes muisti äitinsä sängyn alla piilossa olevan kirstun, jota ei ollut ennen huomannutkaan.
"Eli siis sormusta etsimään, "Quarts ajatteli jo huomattavasti positiivisemmin. Kirstu oli täynnä lapsille kuuluvia henkilökohtaisia esineitä, kuten Popin nuija ja Tampsan loistukirja. Kirstun pohjalta, pitkän etsimisen jälkeen, Quartz löysi sormuksen, jossa oli erikoinen sinetti. "Tämän se on oltava," hän ajatteli voitonriemuisesti ja koitti sormusta sormeensa. HUMPS! Ja siinä samassa hän muuttui näkymättömäksi!
Samaan aikaan tsuku-tsukujen komentokeskuksessa, eli siis päämajassa, Iso tsuk Adolf Napoleon IV, jota ystävät kutsuisivat Napsuksi, jos niitä olisi, sai viestin Lievästi pienemmältä tsukulta, Elviira Hisseliltä. Hissel oli määrätty 15 vuotta sitten tutkimaan kadonneen ylhäisöpojan tapausta, sillä uskottiin, että kyseisellä pojalla olisi Jeshuan merkki. Nyt hän uskoi löytäneensä tämän pojan. "Arvoisa Iso tsuk! Uskon löytäneeni tämän penteleen penikan. Saimme maagisen viestin, että Elexan suvun sormus on löytänyt suvun jäsenen. Ettekä ikinä arvaa mistä," Hissel sanoi hieman liian lipevästi. "Kertokaa, älkääkä siinä myhäilkö, te senkin pskks," mylväisi Napsu, jolla oli paha tapa jättää kirouksistaan vokaalit pois. "Helsingforssista! Minun on saatava komentooni joukko miehiä, ennen kuin penska tajuaa tulla kylvämään tuhoa rakkaaseen Åbuumme," Hissel sanoi. "Helsingforssiin?! En voi antaa sinulle miehiäni sinne! Sehän on itsemurha! Eikö vain voitaisi odotella, kunnes hän saapuu Åbuun," Napsu sanoi omistushaluisesti.
"Olen pahoillani, Oi mahtava, mutta luulen, että hän keräisi joukkoja ja yllyttäisi talonpojat kapinaan ennen tuloansa. Emme saa ottaa sitä riskiä! Se tietäisi Åbun tuhoa," Hissel kivahti.
"No, siinä tapauksessa...Saat Aivan Pikku tsuk Surkean valiojoukkion käyttöösi tätä vaarallista tehtävää varten," määräsi Iso tsuk. Napsu painoi naviskaa tukikohtansa taikalaatikosta ja siinä samassa Aivan Pikku tsuk Surkea oli paikalla. "Niin, söör," hän kysyi iljettävän vihreällä äänellään.
"Hmm...saat käskysi Lievästi Pienemmältä tsukulta! Älkää puhutelko minua, hyi htt," Iso tsuk kivahti iljetyksestä. "Aivan pikku tsuk, te tulette mukaani Helsingforssiin heti tänä iltana, meidän on pidätettävä tuleva kansankiihottaja," Hissel käski. "Selvä on söör," Surkea sanoi ja lähti laahustamaan kohti valiojoukkojaan.
"WAU!! Mä en nää itteeni peilistä," Quartz riemuitsi. "Öörr..." Pop murisi salamyhkäisesti Tampsalle. "Olet oikeassa, täällä haisee aivan Quartzilta," Tampsa vastasi ja laittoi kirjansa takaisin hyllyyn. "Hihihihii," Quartz naurahti ja potkaisi Tampsaa persauksille. Tampsa lensi kauniissa kaaressa suoraan keittiöön. "AUTS! Ellen tietäisi paremmin, sanoisin, että Quartz on muuttunut näkymättömäksi," ärsyyntynyt Tampsa marmatti. Quartz ei kestänyt enää, vaan poisti sormuksen sormestaan räkättäen rajusti. "Sinä senkin samperi! Miten sinä tuon teit," ärtynyt Tampsa karjaisi. "No, tällä sormuksella. Se on kuulemma sukuni sormus, " Quartz sanoi omahyväisenä. "Oletko hullu?!?!? Nyt tsuku-tsukut pääsevät jäljillesi ja hyökkäävät Helsingforssiin. Meidän on kiiruhdettava pois täältä, " hätääntynyt Tampsa panikoi ja juoksenteli pitkin keittiötä, kunnes Oonnii-Pop läimäytti häntä niin, että juoksentelu keskeytyi. "Öör," Pop örisi. "Mitkä tsuku-tsukut," huoleton, mutta huolestunut Quartz huomautti. "He ovat pahoja miehiä ja naisia, meidän on paettava täältä ennen kuin he lähettävät väkeä perääsi Quartz," Tampsa selvensi asioita ja jatkoi:
"kerro, löytyikö tuon sormuksen luota mitään minun ja Popin tavaraa. Me tulemme mukaasi...Ehkä on aika kertoa sinulle jotain, "Tampsa valaisi. "Kerrottavaa, minulle," Quartz myhymömyili ja kysyi.
"Kaikki meidät, kaikki jo lähteneet sisaruksemmekin, olemme tulleet tänne, koska luultiin, että me olisimme Jeshuan Valittuja. Mutta kuten kävi, sinä Quartz-veliseni, olet oikeasti Jeshuan valittu, me muut olimme ns. vikatikkejä. Ja siksi tsuku-tsukut yrittävät etsiä sinut kynsiinsä hinnalla millä hyvänsä, he uskovat, että sinä tuot tuhon heille " Tampsa luennoi. "OMG! Siinä tapauksessa minä tein elämäni suurimman virheen, kun tungin tämän sormuksen sormeeni! Eikä äiskäkään kertonut minulle mitään vaikka höpötti jotain skeidaa koko ajan, " Quartz sanoi ja tuijotti sormusta katuvasti. "Niinpä," Tampsa tokaisi happamesti. "Örrrrrrr," Oonnii-Pop örähti kysyvästi. "Aivan, siinä laatikossa oli Tampsan loistukirja sekä Popin nuija, "Quartz sanoi ja suuntasi kohti laatikkoa veljekset kannoillaan.
"ÖÖR," örisi Pop onnessaan, kun sai käteensä täysin passelisti toimivan nuijansa. Tampsalla sen sijaan oli hieman vaikeuksia loistukirjansa kanssa. Ja juuri kun hän oli saamassa ensimmäisen magic missilensä lentämään, ovelta kuului kauhea ryminä ja ulina. "Voi ei! Tsuku-tsukut ovat täällä! He ovat varmasti tulleen Helsingforssiin taka-kautta," taikansa menettänyt Tampsa hätiköi ja etsi ulospääsytietä.
Oven takana Aivan Pikku tsuk Surkea sekä Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel, jotka tosiaan olivat saapuneet Helsingforssiin taka-kautta(eli siis huonosti vartioidusta pääportista, suoraan Åbun slummien läpi), kolkuttelivat ja kirosivat sitä, että heidät oli huomattu jo näin varhaisessa vaiheessa.
"Emme millään saa häntä kiinni nyt! Oli huono idea tulla tänne fanfaaripuvuissa, ja tuo soittoniekka on aivan liikaa," Elviira riehui ja potkaisi Trubaduuri tsuk Ulinaa munille. "UUMPFF," Ulina ulisi. "Mutta se kuuluu sääntöihin! Säännöissä lukee, että kaupunkiin on saavuttava juhlakulkueessa," Surkea puolustautui. "Tomppeli, se tarkoittaa sodasta paluuta, ei sotaan lähtöä," Elviira riehaantui ja läimäytti Surkeaa poskelle. Pienen kohtauksen jälkeen he suuntasivat asuntoon, joka nyt loisti tyhjyyttään, vain pengottu sängynaluslaatikko makasi hylättynä suuressa makuuhuoneessa, jonka ikkuna oli selällään. Elviira aisti jotain kummaa. Hän oli varma, että oli huomannut jonkin olennon läsnäolon tässä huoneessa. Juuri ennen kuin hän ehti varoittaa muita joukkoja, sängyn alta ilmestyi näkymätön KÄSI, joka tarrautui Elviiran heikkoon nilkkaan ja veti tämän sängyn alle. Elviira kirosi ja huusi apua, muttei kuullut kuin Aivan Pikku tsuk Surkean jämäkän perääntymiskäskyn.
"Sinä siis olit tuon joukon päällikkö," juonikas ääni sängynalusen pimeydestä kysyi. "En vastaa teidän kysymyksiinne, minä pysyn uskollisena herralleni," ylpeä Elviira Hissel vastasi koppavasti. "No, en minä sitä kysynytkään, mehän olemme sentään sängyn alla, emme sen päällä," ääni pimeydestä sanoi ilkikurisesti. Samaan aikaan kuului askelia, kun Oonnii-Pop ja Tampsa palasivat viereisestä huoneesta. "Ou Jiisus, olin kastella housuni! Olin niin peloissani, että he löytävät meidän," Tampsa huokaisi helpotuksesta. "Öörrrrr," Pop vastasi ja viskaisi sängyn ikkunasta pihalle paljastaen Elviiran sen alta. "IIk," Pop kiljaisi, samoin teki Elviira. "Ke-ke-keitä TE olette, kenen kanssa minä puhuin," kovin hämmentynyt ja säikähtänyt Hissel änkytti. Nyt Quartz otti sormuksen pois sormestaan ja ilmestyi koko komeudessaan näkyviin. "Puhuitte minun kanssani hyvä rouva," hän sanoi uljaalla äänellä. Elviiran kauniit kulmakarvat painuivat yhteen ja hän nousi seisomaan. "SINÄ, sinä olet Elexan suvun vesa! Sinä olet se tuleva kapinajohtaja! Minun on pidätettävä sinut ja vietävä oikeuden eteen Åbuun," Lievästi Pienempi tsuk ilmoitti. "Enpä oikein usko," Tampsa sanoi ja taikoi simpukan samalla kun Oonnii-Pop kopautti Elviiran nuijallaan tajuttomaksi. "Ja nyt meidän on sidottava hänet sänkyyn ja," Tampsa aloitti mutta Popin epämääräisen haaveinen örinä keskeytti hänet. "Nyt on kiire kaverit, jätetään akka tuohon lojumaan ja lähdetään vähän äkkiä ennen kuin tsukut saavat lisäjoukkoja," aina niin neuvokas Quartz tokaisi ja keräsi tarpeellista roinaa matkaansa.
Kolme päivää välikohtauksen jälkeen Aivan Pikku tsuk Surkea löydettiin piilottelemasta Åbun synkillä kaduilla. Häpeän tuottamisesta tsuku-tsukujen maineikkaalle järjestölle hänet tuomittiin eroamaan virastaan. Uutisen hän otti yllättävän rauhallisesti ja suuntasi kulkunsa Blue Oysterin tiloihin yhdessä uuden ystävänsä kanssa.
Samoihin aikoihin kun Surkea nautti elämästään uudella tavalla, suuntasivat Tampsa, Oonnii-Pop ja Quartz kohti pohjoista kaupunkia, johon ei tsuku-tsukujen joukot heti löytäisi: Tamperkeleelle. Tamperkele oli Röpelon kaupungeista kaunein ja pienin. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi kukaan ei halunnut muuttaa sinne, mutta monelle se oli ainoa vaihtoehto, sillä Tamperkeleen tontit olivat suhteellisen halpoja. Niinpä Tamperkeleen asukkaat olivatkin suurimmaksi osaksi alempaa keskiluokkaa, joka vihasi Åbun ja Helsingforssin tapaisia juppien asuttamia suurkaupunkeja. Kolmen päivän kärrymatkalla väsyneet veljekset näyttivät sopivan täydellisesti Tamperkeleen katukuvaan, sillä kukaan ei kiinnittänyt heihin sen suurempaa huomiota.
"Rakkaat aatetoverit! Paljastamme teille tänään karmean totuuden nykytaiteesta," kuului jostain kauempaa. Väsyneet matkalaiset huomasivat pian, että Tamperkeleen keskustassa pidettiin Helsingforssin taidekeskuksen vastaista puhetta. Ja sekös kiinnosti täys-helsingforssilaista Tampsaa ja niinpä hän hyppäsikin pois kärryn kyydistä, koska halusi tietää, kuka moukka kehtasi puhua noin töykeästi.
"Nykytaide aiheuttaa ihmisissä primitiivisiä oireita, kuten täin etsimistä kaverin päästä," sai Tampsa selvää puheesta. Tamperkeleen keskustassa oli suoranainen ihmisvilinä kuuntelemassa tätä mieltä kohahduttavaa puhetta. Tampsa tunki eteenpäin ja sai näköyhteyden puheenpitäjiin. Kaksi hemaisevat kaunista naista, toinen blondi ja toinen, jonka hiukset olivat mustat ja kiiltävät kuin korpin sulat, vuorottelivat puheessaan. "Kunnia aidolle taiteelle! Kaikkien maiden aidon taiteen rakastajat, liittykää yhteen," blondi lopetti puheen ja yleisö mylvi. "Wau," sai Tampsa sanottua, sillä naiset olivat yksinkertaisesti aivan hemmetin kauniita ja älykkäitä ja täydellisiä kaikessa suhteessa, eikä toinen heistä ainakaan ollut tämän tarinan kirjoittajan alter ego. "Tampsa, nyt meidän on mentävä," Tampsan taakse ilmaantunut Quartz sanoi. "Olet oikeassa, let's mennään jo," Tampsa vastasi ja he lähtivät etsimään Oonnii-Popia, joka oli jäänyt vahtimaan kärryjä. Hieman myöhemmin he jo löysivätkin Popin kärryjen luota. "Öör," Pop örähti tervehdykseksi.
"Hohhoijakkaa, mua väsyttää. Nyt kyllä mennään nukkumaan jonnekin muualle kuin vanhaan vajaan, jossa haisee hirveälle ja piñatastakin tulee vain matoja. Muistatteko sen," Quartz, jota väsymys alkoi painaa, höpisi. "Kyllä kyllä, tosin uskon, että se ei ollut piñata vaan joku vanha kääkkä, joka kyllästyi elämäänsä," Tampsa valaisi asioita. He etsivät katseellaan jotain kivaa yöpymispaikkaa ja ei aikaakaan, kun he jo löysivätkin sopivanoloisen motellin. "Da Barbie, aika erikoinen nimi motellille," Tampsa tuumasi, mutta väsyneet matkakumppanit olivat jo menossa sisälle. "IHQuuu...Me saatii niinq asiakait ^^," pöyristyttävän pirteä, pinkkiin Cutie-kimalletekstiseen toppiin ja samansävyiseen minihameeseen pukeutunut lettipäinen nuori nainen kimitti miehien saavuttua. "Aivan, me haluaisimme halvan huoneen yhdeksi yöksi," Quartz sanoi ja nojasi tiskille. "IIIHH!!!Sä oot nii SÖDE!!!," nainen kimitti ja vinkkasi Quartzille silmää. "Mä oon niinq 14 WEE. Enhä mä vaa oo liia nuori sulle?!?!?!?!?!?!?!!!!!!!!!???" tyttönen jatkoi punastuen. "Kuulet nyt, tyttönen, me olemme väsyneitä ja haluamme vain huoneen yhdeksi yöksi," Tampsa selitti väsyneesti. "OnX toi sun natsi-fatsis," nuori nainen kysyi kumartuen Quartzin suuntaan. "Siis niiq on meitiil huoneit. Siit vaa yläkertaa ja vasemale. Mä meen bilettää mu kamuje kans, tuut sä mugaa??????" tyttönen jatkoi poloisen Quartzin piinaamista. "OK," täysin hämillään oleva Quartz vastasi Tampsan ja Popin kauhuksi. "IHQ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!," tyttö hyppi tasajalkaa samalla kun Tampsa ja Pop kapusivat yläkerran ainoaan huoneeseen. "EnsteX me niinq gännätää iha sikan ja sit me mennää jonneki kiwaa paikkaa hengailee, torile varmaa," tyttö kimitti ja Quartz pakeni huoneeseen veljiensä perässä. "Siinäpä vasta pimu," Quartz huokaisi helpotuksesta, vai oliko se sittenkin ihastuksesta? "No, mene sitten hänen kanssaan juhlimaan. Uskon, että täällä Tamperkeleella olemme täysin turvassa tsuku-tsukuilta," Tampsa sanoi ja heittäytyi olkivuoteelle, jolla Pop jo kuorsasi.
Tsuku-tsukujen HQ:ssa Iso tsuk Adolf Napoleon IV piti puhuttelua Lievästi Pienemmälle tsuk Elviira Hisselille. Elviira oli juuri saapunut takaisin palvelukseen parin päivän hermolomalta. "Olemme jo kuulleet Surkean version tapahtumista ja kuten tiedät, hänet erotettiin virastaan. En millään tahtoisi samaa kohtaloa sinulle, Lievästi Pienempi tsuk Hissel. Mutta se, että örisevä nuori mies kopauttaa sinut nuijalla tajuttomaksi juuri kun näit vaaleakutrisen pojan, joka oli näkymättömänä kiskaissut sinut sängyn alle, ja joka sattumoisin on siis Elexan Jonaksen poika, ei oikein kuulosta totuudenmukaiselta," Iso tsuk selvensi. "Ymmärrän tämän kyllä, Iso tsuk, mutta tämä on totuus! Minä en tuottanut järjestöllemme häpeää, enkä valehtelisi Teille koskaan. Itse asiassa olen oppinut virheestäni ja minulla on aavistus, mihin hän olisi voinut veljiensä kera mennä," Hissel puolustautui.
"Siinä tapauksessa sinä lähdet etsimään häntä, tällä kertaa yksin, ja muista ottaa näkymättömyyspaljastimet mukaan," leppynyt Iso tsuk komensi. "Kyllä, sir," Elviira sanoi nöyrästi ja poistui omaan huoneeseensa.
"Yksin...Miten hitossa minä yksin saan hänet kiinni?! Hänhän tunnistaisi minut heti," Elviira mutisi itsekseen huoneessaan hieroen samalla Popin iskun jälkeä päässään. "Päätä särkee yhä...Se mokoma luolamies löi oikein kunnolla! Rakkaudesta se hevonenkin potkii ja siinä tapauksessa hän taitaa olla tulisesti rakastunut minuun," Hissel naurahti, mutta hauskasta huomautuksesta hän sai oikean kuningasidean:"Entä jos minä naamioituisin ja lyöttäytyisin tämän tyhmän miehen seuraan, hän ei ainakaan tunnistaisi minua ja saisin helposti houkuteltua hänet luokseni. Minun tarvitsee vain napata hänet taikarautoihin ja teleportata itseni tänne! Ja tietysti Elexan muksu seuraa veljeään vaikka maailman tappiin. Ilman häntä hän ei todellakaan saa kokoon kapinallisia," Elviira juoni ja jatkoi: "Ja minne menevät kaikki, jotka eivät selviä edes pahuuden kaupunki Helsingforssissa, siellä on myös minun etsimäni poika: Tamperkeleella!"
Ja niin alkoi Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel naamioitua ja pakata. Lukuisten eri naamiaispukujen jälkeen hän päätyi asuun, jossa hän näytti hyvin kohtalokkaalta jäänsinisine silmineen. Hän todella nautti tästä asusta ja sääli niitä, joille ei tarjoutunut tilaisuutta peiteoperaatioon. Musta nahkakorsetti loi dramatiikkaa mustan loimusamettihameen luomaan hempeään tunnelmaan. Pitkät mustat kiiltonahkasaappaat taas korostivat Elviiran kauniita pieniä jalkoja ja veivät huomiota hänen tulipunaisilta huuliltaan ja mustilta hiuksiltaan. Laajan taikavarastonsa ansiosta Elviiran ei tarvinnut paljoakaan pakata näkymättömyyspaljastimia
enempää erikoistavaroita. "Olen muuten aika kuuma pakkaus, vaikka itse sanonkin. Ja nyt teleporttaus Tamperkeleelle," Lievästi Pienempi tsuk totesi ja taikoi teleporttiportin.
"IHQ!!!Mä jo luuli ettet sä tuliskaa! Nyt mennää torile mu kamuje kans," Da Barbien reipas tyttönen totesi, kun näki Quartzin tulevan alakertaan. "Niin, aivan...Mutta tuota, minä en oikein tiedä, kannattaako nyt lähteä,...ööh...mikä sinun nimesi on," Quartz sölkötti. "OOH!!!KysyXä ny jo nimee!?!?!Mun nimi o SeXyGirl-91, entä sun??!?!?!," SeXyGirl-91 kysyi onnesta soikeana.
"Quarz on nimeni ja...tuota...ööh,"Quartz jatkoi sölköttämistään. "IhQ nimi!!!Mut ny täytyy mennä että ehitää bilettää," SeXyGirl-91 sanoi ja tarrasi Quartsia ranteesta retuuttaen poloisen sankarin ulos tavernan lämmöstä kylmään Tamperkeleen tuuleen. "Onpas muuten kylmä," Quartz tokaisi. "Jooooooo, täällon aina kylmä, Tamperkeletta joskus muinoi sanotiiki Länsituule SolaX ku täällo aina nii kymlä," SeXyGirl-91 vastasi retuuttaen Quartzia yhä perässään. "Länsituulen Sola...Se nimi kuulostaa jotenkin tutulta. Olen varmaan lukenut siitä jostain Tampsan kirjoista, hän on se minun vanhempi ja viisaampi veljeni, se jota aluksi luulit isäkseni," Quartz puhui hänelle tutusta asiasta, eli siis omasta veljestään. Eihän mikään muu hänelle ollutkaan tuttua tässä oudossa ja kylmässä, tuulisessa ympäristössä, joten tutuista asioista puhuminen teki olon kotoisemmaksi. "MjOo, tota anteeX ny vaa mut mua ei hirweest kiinosta se sun isovelis," SeXyGirl-91 tokaisi töykeästi ja tuuppasi Quartzin eteensä ja jatkoi: "Täson mun kamut! Vasemalla on VilleValoRul3z!, keskelä on CuteBitch1(No frell ku joku pöltsi mun nickin!!) ja sit oikeellon mun bestis- Hei! Mihi sä luulet meneväs?!?!" Tämän esittelykierroksen aikana Quartz oli yrittänyt jälleen kerran livahtaa paikalta, mutta tällä kertaa tyttö ei päästänyt häntä lähtemään. "EXä diggaa mun kamuist?!? Mä hei voin kyl dumpata ne jos sä et pidä niist q sä oot nii ihq et mä haluun olla sun kaa," tulisesti Quartsiin rakastunut SeXyGirl-91 piipitti loukkaantuneena ja hänen ystävänsä pulisivat keskenään. "En minä...minä vain tuota..," Quartz mietti tekosyytä. "Hei! me päätettii et me ei tykätä SeXyGirlist enää q se tykkää tommosesta nörtistä, että voisittex te poistua q tää sentää on kovien gimmojen kuten meitin tori," VilleValoRul3z! selitti ryhmän yksimielisen päätöksen, johon SeXyGirlin paras ystäväkään ei sanonut mitään vastaan. Ja niin SeXyGirl-91 joutui oman ryhmänsä hylkäämäksi, täysin tyhmäksi leimatuksi. "Sori, mut Pissikset ei vaa oo enää sun ryhmäs," CuteBitch1 harmitteli. "Te ootte kaikki iha paskoja!!! Mä lähen mun poikafrendin kans sit!! Jääkää hyvästi!! Frellin kusipäät!!," SeXyGirl-91 itki päin entisten ystäviensä naamoja. "Olen pahoillani...Mentäisiinkö takasin majataloon," Quartz lohdutteli itkusta karjuvaa tyttöä. SeXyGirl-91 oli kuitenkin niin pois tolaltaan tästä arvon alennuksesta, ettei pystynyt sanomaan sanaakaan, joten Quartz kietoi kätensä hänen olalleen ja lähti taluttamaan tyttöä kohti majatalon lämpöä. Ikävä kyllä hänellä ei ollut aavistustakaan, missä suunnassa Da Barbie oli.
Samaan aikaan, kun Quartzia retuutettiin pois tavernasta, Oonnii-Pop heräsi ja herätti myös Tampsan. "Öör," Pop örähti iloisesti. "Niin, tosiaan. En ole pitänyt hauskaa sitten, sitten sen kun luin kirjan siitä mustasta haltiasta! Eiköhän mekin lähdetä tutkimaan, mitä tällä kaupungilla on tarjottavanaan," Tampsa sanoi yllättävän virkeästi ja alkoi pukeutua siisteihin vaatteisiin. Salaa hän toivoi, että törmäisi niihin kahteen kimaltavaan neitoon, jotka olivat pitäneet puhetta torilla päivällä.
Pukeutumisen jälkeen veljekset ottivat tarpeelliseksi katsomansa määrän äitinsä sukanvarressa säilömiä rahoja ja lähtivät ulos. "Ööröörrrrr," Oonnii-Pop örisi kylmästä. "AHAA! Nuorten taiteilijoiden ja toisinajattelijoiden, eli Vastarannan Kiiskien klubi! Me menemme sinne, veljeni," Tampsa sanoi varmana siitä, että neidit löytyisivät tuosta synkänoloisesta paikasta, jonka mustaksi maalattu kylttikin oli jo puoliksi pudonnut.
"Minun mielestäni olisi parempi, jos ihmiset munisivat kuten linnut, sillä raskausajan vaikeudet riistävät naisilta vapauden," tummatukkainen, ihana, suorastaan valloittavan viisas ja kaunis puheenpitäjä keskusteli blondin ystävänsä kanssa Vastarannan Kiiskien klubin tiloissa. Tampsan sydän oli nousta kurkkuun: hän oli todellakin löytänyt nuo neidot. Vastarannan Kiiskien klubi oli hämyisä ja synkkä, vain purkitetut kiiltokärpäset valaisivat masentavan tunnelman valtaamaa hiljaista paikkaa. "Enpä tiedä tuota, kuka munasta sitten huolta pitäisi," kysyi vaaleahiuksinen kaunokainen. "No, isä tietysti," mustakutri sanoi ja kippasi lasillisen punaviiniä kitaansa sammuttaen näin hefelmällisen keskustelun. Tampsa ei uskaltanut lähestyä heitä, mutta onneksi Oonnii-Pop teki sen hänen sijastaan. Tai siis eihän se hyvä ollut! Ja niinpä Tampsa seurasi veljeään naisten pöydän luokse. "Anteeksi, olisiko tässä pöydässä tilaa minulle ja veljelleni? Me tulemme kaukaa Helsingforssista, ja olisimme hyvin ystävällisiä...siis...haluaisimme kuulla Tamperkeleesta," Tampsa sanoi äänellään joka vaihteli piipityksestä kieuntaan. "Siinähän niitä tuoleja on," blondi sanoi happamesti. "Kiitos," Tampsa tokaisi ja istahti. "Örrr," Pop örähti ja istahti blondin viereen kuolaamaan. "Täällä ei kuulemma ole ollenkaan tsuku-tsukuja," Tampsa esitti viisaasti. "Niinhän NE sanoo! Itse asiassa tuo portti tuolla nurkassa on suoraan yhteydessä tsuku-tsukujen päämajaan. He pitävät Vastarannan Kiiskiä tiukasti silmällä, mutta he käyttävät aina salapukua. Ja jos vielä jatketaan, niin tuo nainen, joka juuri tuli 'vessasta', on itse asiassa tsuku-tsuku, joka on teleporttautunut Tamperkeleelle. Joten jos te pakoilette heitä, teidän olisi syytä häipyä ja äkkiä," vaaleampi kaunis valisti. "Emme me pakoile, emme tietenkään, heheh! öhöm! Saisinko udella nimiänne, oi kauniit neidot," Tampsa sanoi mitä vikkelämmin. "Kira," tummatukkainen sanoi ensimmäisen sanansa veljesten ilmestymisen jälkeen. Ja minkälaisella äänellä! Ääni oli kuin hitaasti soljuvan puron helinä yhdistettynä mitä äärimmäiseen söpöyteen.
"Marie McEla, ja kertokaahan omat nimenne," sanoi vaaleaverikkö koppavasti. "Ihanat nimet! <3 ," sydämensä kanssa kamppaileva Tampsa päästi. "ÖR," yritti Oonnii-Pop ryhdistää veljeään. Ja ellei tämä ollut jo tarpeeksi poloiselle Tampsalle, niin juuri teleporttautunut nainen saapui pöydän luokse. "Anteeksi, voisitteko auttaa? Tarvitsisin kaltaisianne vahvoja miehiä auttamaan minua, poloista naista, tässä oudossa kaupungissa. Voisitteko osoittaa hyvän majatalon," nainen sanoi viekoittelevalla äänellä. Yllään hänellä oli mitä epäsopivimmat vaatteet: nahkakorsetti ja musta loimusamettihame, sekä aivan liikaa meikkiä tähän paikkaan, jonka naisasiakkaat olivat luonnollistakin luonnollisempia. Luonnollisuuden suorastaan haistoi -tai sitten se oli kainalohiki.
Tampsa oli kuin puulla päähän lyöty. Hän ei enää tiennyt näkikö unta vai kuvitteliko hän kaikki omassa kieroutuneessa päässään. Tampsan silmissä paikalle ilmestynyt nainen oli kuin suoraan Helsingforssin kaduilta: niin kaunis ja huoliteltu! "ÖR," sanoi Pop ja potkaisi Tampsaa pöydän alta. "Ai! Ai...Niin! Tokihan minä ja veljeni autamme sinua etsimään hyvän majatalon," Tampsa sanoi ja nousi pöydän ääreltä. "Kiitos, eikähän lähdetä sitten etsimään sopivaa paikkaa..," nainen, joka oli siis itse Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel, sanoi ja johdatti miehet ulos Vastarannan Kiiskien klubilta. Elviiran oli helppo johdatella hullaantunut Tampsa sivukujalle ja aina uskollinen Oonnii-Pop ei voinut kuin seurata perässä. Elviira ei ollut uskoa, että veljeksistä viksummalta vaikuttava seurasi häntä kuin lammas, kun taas Pop selvästi aavisti jotain epäilyttävää. Elviira puki näkymättömyyspaljastimet nähdäkseen, olisiko Quartz mahdollisesti myös perässä. Niin hyvää tuuria hänellä ei sentään ollut, mikä taas merkitsi sitä, että hänelle olisi jätettävä vihje, jotta hän lähtisi pelastamaan veljiään. Sen tehtävän saisivat hoitaa nuo kurjan luonnolliset Vastarannan Kiisket. Elviira pudotti tahallaan pienen laukkunsa, jotta saisi taiottua teleportin ilman epäilyksiä. "Hups," hän sanoi ja oli nostavinaan laukkua. Viimeisen mutistun sanan myötä Tampsa ja Oonnii-Pop katosivat kuin jäljettömiin! "Nyt on mentävä takaisin Vastarannan Kiiskien klubille ja kerrottava niille leideille, missä heidän poikaystävänsä ovat! Ja niin juoksee pieni Elexa-hiiri suoraan minun ansaani," Hissel juoni ja oli nauraa omalle neroudelleen.
Hieman myöhemmin Elviira olikin jo Vastarannan Kiiskien klubilla selittämässä naisille tapahtumia. "Siis, minä olen siepannut ne kaksi miestä, jotka äsken olivat tässä teidän pöydässänne, ja pyytäisin, että te etsitte käsiinne miesten pikkuveljen, jolla on kultaiset pitkät hiukset. Saatte vaivannäöstänne 300 kolikkoa," Hissel selitti. "Miksi ihmeessä me niin tekisimme?! Emme me tarvitse sinun likaisia rahojasi! Emme suostu auttamaan yhtään tsuku-tsukua," blondi selvensi asianlaitaa. "Raha on roskaa! Raha on tuonut turmeluksen meidän yllemme," sanoi heleä-ääninen Kira. "ARGH...Älkää suututtako minua," Elviira karjui.
Hänen onnekseen paikalle saapui pillittävä tyttö, joka oli kastellut hänen mukanaan tulleen miehen pitkät vaaleat hiukset täysin läpimäriksi. "Mä en tajuu mix ne teki mule näi," tyttö vollotti ja hämmentynyt nuori mies taputteli häntä olalle rauhoittavasti. "Aah...Nähdään myöhemmin neidit. Tuo nimittäin on etsimäni poika," Elviira totesi rauhallisena ja meni Quartzin luo. "Voisiko joku auttaa? Minun on päästävä Majatalo Da Barbieen, mutten tiedä, missä koko paikka on," Quartz ruikutti hätääntyneenä. "Pitäisikö estää sorto," Kira hihkaisi ystävättärelleen. "Of course, Riki," Marie naurahti ja niin kaunokaiset lähtivät salakavalasti hiipimään Elviiran perässä. "Minä voisin auttaa sinua yhdessä asiassa, Elexan penikka," Lievästi Pienempi tsuk Hissel rähisi. Quartz säikähti ja SeXyGirl-91 valahti ilman tukea maahan lojumaan kuin hylätty rätti. "Sinä olet se paha täti! Se tsuku-tsuku," Quartz panikoi. "Aivan! Ja sinun tiedoksesi voisin sanoa, että veljesi ovat minun vankeinani. Halunnet tehdä heille seuraa," Elviira sähisi ikävän kuuloisesti. "Ei! Mitä olet tehnyt veljilleni," Quartz tihrutti jo itkua. "Muhahahaaa," Elviira päästi ilmoille pahan naurun ja oli taikoa uutta teleporttia, jotta saisi Quartzin samalla kertaa vangikseen. Mutta onneksi Kira ja Marie juuri tällä oikealla hetkellä avasivat suunsa ja huusivat selkäpiitä karmivan sävelen vanhasta Tamperkeleen taistelulaulusta suoraan Elviiran korvaan: "EI PERKELE ME EI SUOSTUTA!"
Hissel sekosi taiassaan ja hänen tärykalvonsa kumisivat kauhusta.
Laulu sen sijaan sai suuren suosionosoituksen Vastarannan Kiiskien klubin muilta jäseniltä. "Nyt satelee rispektiä," Marie iloitsi samalla kun Kira potkaisi Elviiraa mahaan. Hissel taittui kaksinkerroin ja Quartz iski häneltä nenän vinoon. Siitäkös Elviira taintui kanveesiin, ja sitten Vastarannan Kiisket raahasivat taintuneen Elviira Hisselin etuoikealle näyttämöstä. "Kiitos avusta," Quartz sanoi. "Ilo oli meidän puolellamme, sain ainakin puolen vuoden aggressioni purettua," Kira suorastaan riemuitsi.
"Mutta nyt minun on löydettävä veljeni...Osaatteko te auttaa," Quartz kääntyi neitojen puoleen. "Heidät on siirretty tsuku-tsukujen päämajaan Åbuun. Mikäli haluat nähdä heidät, on sinun matkustettava Åbuun ja vapautettava heidät. Teleporttilaite kun tarvitsee jokinsortin tunnisteen ja ellei sitä ole, tulee tunkeneeksi päänsä vessanpönttöön," Marie sanoi tietävänä. "Mä tuun muga, menää ettii ne su veljes," itkustaan toipuva SeXyGirl-91 sanoi. "Miksi tsuku-tsukut etsivät sinua," Kira uskalsi kysyä hiljaa. "No, tuota...En oikein tiedä itsekään, mutta siihen liittyy tämä sormus ja sukuni," Quartz vastasi. "Hmm...Hieman muutettuna siitä saisi aikaan aika hyvän kirjan," Kira tuumi ja siirtyi tissuttelemaan punaviiniään viisaan ystävättärensä seuraksi. "Ensiksi meidän on mentävä Da Barbieen pakkaamaan tavarat, ja ennen kaikkea nukkumaan. Minähän en tyhjästä maksa vaikka veljiä kidutettaisiin tyrmässä," käytännön mies Quartz totesi realistisesti. "Selvä, se ei oo kaukana," SeXyGirl-91 sanoi.
Seuraavana päivänä Quartz ja häntä lampaan tavoin seuraava SeXyGirl-91 lähtivät kohti Röpelön suurinta kaupunkia: Åbua. Heillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa Tampsan ja Oonnii-Popin pelastamiseksi, eikä liioin suunnitelmia siitä, miten Quartz pääsi huomaamattomasti kulkemaan pitkin Åbun ylivartioituja katuja. Mitä lähemmäksi Åbua he saapuivat, sitä enemmän ihmisiä tuli vastaan ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että Quartzin päästä oli luvattu sievoinen summa mammonaa.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tulikin Quartzin naamioiminen naiseksi, mikä ei sinänsä ollut vaikeaa hänen koreiden hiuksiensa takia.
Yöllä, Vastarannan Kiiskien klubin hiljennyttyä, Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel heräsi ja kirosi itsekseen. Hän kiiruhti teleporttitoilettiin ja päätyi tekemään selvitystä Iso tsuk Adolf Napoleon IV:lle. Virasta erottaminen oli aivan liian lähellä, eikä ainoastaan epäkorrektin pukeutumisen takia. Elviiran onneksi hänen kammiossaan tyhmänä toljottavat Tampsa ja Oonnii-Pop kävivät houkutuslintuina suunnitelman loppuunviemiseksi. "Ja sitten myös vaihdat vaatteet, stn sentään," Napsu sanoi väsyneesti ja päästi Hisselin nopeasti omiin oloihinsa. Väsyneenä ja piestynä Elviira saapui omaan kammioonsa, jossa Oonnii-Pop kuorsasi ja Tampsa luki suurella mielenkiinnolla Magic For Dummies -teosta. "Tervehdys, pojat. Anteeksi, että tulen näin myöhään, mutta minulle sattui pieni välikohtaus ottoveljenne kanssa," Elviira sanoi väsyneesti sillä hän ei juuri nyt jaksanut piikitellä. Hän taikoi hyvin nopeasti veljekset viereiseen pienempään kammioon ja painui suihkuun.
"Hmm, aivan kuin jotain olisi tapahtunut," Tampsa totesi itsekseen ja jatkoi:" tiedätkös, Pop, en oikein vieläkään tajua, miten me päädyimme tähän paikkaan. Ensin me olimme sen kauniin naisen kanssa ja sitten yhtäkkiä olimme tässä paikassa, jota voin suurella syyllä epäillä tsuku-tsukujen päämajaksi." Oonnii-Pop kuitenkin nukkui, nyt tosin lattialla, eikä Tampsa jaksanut jatkaa tyhjänpäiväistä keskustelua vaan jatkoi lukemista, kunnes nukahti väsymyksestä. Elviira suuntasi suihkun jälkeen myös nukkumaan, eikä ehtinyt edes välittää kuolasta sängyllään.
Aamulla Elviira siirsi Tampsan ja Oonnii-Popin takaisin omaan kammioonsa. Nyt hänellä oli yllään tsuku-tsukujen virallinen kuulusteluasu, eli Väkivaltaisen Punainen kaapu. "Huomenta pojat. Minulla ei ole teille mitään käyttöä tässä odotellessani sitä Elexan-penikkaa, joten tehkää olonne mukavaksi, mutta älkää pissatko Unikuuseeni," Elviira sanoi ystävällisen tomerasti. "Sinähän olet se sama nainen, joka tunkeutui kotiimme! Ja...ja olet se sama nainen Tamperkeleelta. Oho, minua ei olekaan koskaan huijattu valeasulla näin pahasti. Tai siis, ei sitten sen kun Oonnii-Pop pukeutui Hällöwiiniä örkiksi," Tampsa mutisi puoliksi itselleen. "Aivan...Ja tahtoisin kirjani takaisin," Elviira käski. "Mutta, antaisit nyt minun lukea sen. Olen hyvin kiinnostunut taioista ja minulla on mukanani oma taikakirjani, jonka piilotin takataskuuni kotoa lähdettyäni. En vaan osaa käyttää sitä kunnolla," Tampsa selitti. "Hah! Jätkä ei osaa taikoa! Mutta näytä nyt sitä omaa kirjaasi," Hissel ilkkui, kunnes uteliaisuus vei voiton ivasta. "No, tässähän tämä on. En kyllä tiedä suostuuko se aukeamaan kenellekään muulle kuin minulle. Se sentään on ainoa muisto oikeista vanhemmistani, joita en koskaan tuntenut," Tampsa sanoi ja jatkoi alakuloisesti,"tiedäthän, minun ottoäitini, eli madam Rohvel keräsi ylhäisiä muksuja siinä toivossa, että saisi käsiinsä Jeshuan merkkiä kantavan tenavan, joka Quartz siis on." "Mjoo, kyllä minä hänet tiedän...Hän varasti minun pikkusiskoni, kun olin 10 -vuotias," Elviira sanoi surullisesti, "sen takia minusta tuli tsuku-tsuku. Halusin löytää siskoni, puolustaa hyvyyttä, estää pahuuden, tiedäthän," hän jatkoi haikeasti muistellen. "Tuota...älä vaan sano, että...," Tampsa aloitti epäröiden, mutta Elviira keskeytti hänet iloiseksi muuttuneella puheellaan: "Tunsitko sinä hänet? Minun sisareni siis. Hänen nimensä oli Herpes. Minun pikkusiskoni, hän oli vasta sylilapsi, kun matami hänet ryösti." "Örrr," Pop sanoi surullisesti. Hänkin muisti pikku-Herpeksen, vaikka oli silloin vasta 5- vuotias. "Mitä hän sanoi," Elviira kysyi. "Olen pahoillani, tsuku-tsukuleidi, mutta Herpes kuoli pienenä," Tampsa sanoi myötätuntoisesti ja katsoi Elviiraa syvälle silmiin. Jäänsiniset silmät kostuivat ja Elviira alkoi itkeä Tampsan olkaa vasten. "No, no, älä nyt...Hän sentään ööh...," Tampsa yritti lohduttaa, mutta tyytyi vain taputtamaan Elviiran selkää hellästi. "Anteeksi, minun tunteeni eivät ikinä ole ottaneet minua näin valtaansa. Se on kiellettyä tsuku-tsukuilta," Elviira sanoi pyyhkien kyyneliään kaapuunsa. "Tässä olisi tämä loitsukirjani," Tampsa ojensi kirjan Elviiralle hymyillen lempeästi. "Örröörrr," Onnii-Pop oli pitkästynyt. Hänellä oli paha aavistus siitä, että Tampsa olisi saattanut unohtaa sen, että tämä samainen nainen oli huijannut heitä eilen ja yritti heidän avullaan saada Quartzin ansaan. "Kiitoksia," Elviira sanoi pieni hymy huulillaan ja otti kirjan Tampsan kädestä koskettaen tämän sormia hellästi, eikä suinkaan vahingossa. "Minulla on tänään vapaapäivä, kun ei kerran tarvitse etsiä Quartzia. Sehän hänen nimensä oli? Haluaisitteko tulla kierrokselle kanssani? Esittelisin teille koko tsuku-tsukujen päämajan ja saisitte maistaa ihania ruokia ruokalassa," Elviira suostutteli lämpimällä äänellä. Juuri kun Tampsa oli vastaamassa, Elviiran taikapuhelin kuitenkin soi, eikä Tampsa saanut asiaansa sanottua. "Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel ilmoittautuu," Elviira sanoi hyvin asiallisella ja tunteettomalla äänellä taikapuhelimeen. "Iso tsuk on päättänyt, että hän haluaa nähdä sinun vankisi. Tuo heidät heti kuulusteluhuoneeseen," puhelimesta kuului. "Selvä," Lievästi Pienempi tsuk vastasi ja sulki taikapuhelimen. "Pukeutukaa ja peskää itsenne, tulen hakemaan teitä heti aamiaiseni jälkeen. Saatte nähdä Iso tsuk Adolf Napoleon IV:n, joten odotan teiltä kunnioittavaa käytöstä. Hän ei ole saanut kiduttaa ketään aikoihin ja on siksi äreissään," Hissel totesi virallisesti ja poistui huoneestaan sulkien oven perässään.
"Blue Oyster, aika jännä nimi," Quartz sanoi SeXyGirl-91:lle. He olivat saapuneet Åbun syrjäkulmille ja yrittivät etsiä levähdyspaikkaa sekä tietoja veljeksistä. "Enny tiä, must se guulostaa aika kiwalta, eiköhä menä," tyttö vastasi väsyneesti. Hetkeäkään hän ei ollut epäillyt päätöstään lähteä Quartzin mukaan, mutta elämä ilman meikkejä, koruja ja kauniita vaatteita kävi vaikeaksi huonosti nukutun yön jälkeen. "Onneksi olemme päässeet tänne näin nopeasti sen uuden pikataikahevosväylän avulla. Ilman sitä ja pummilla matkustamisen ihanuutta meillä olisi mennyt matkaan ainakin viikko," Quartz iloitsi tekniikan kehitystä. "Nii just, mut ny mennää," SeXyGirl-91 kiskoi Quartzin perässään edelle mainittuun sinisenä hohtavaan kulmakapakkaan. Sisällä Blue Oysterissa haisi imelän miehiseltä. Yhtään naista ei koko kapakassa ollut. Miehiä sen sijaan oli sitäkin enemmän. Quartzia alkoi kauhistuttaa miesten yhtenäisen mustanahkainen pukeutumistyyli sekä kamala diskomusiikki. Lisäksi häntä pelotti, koska näytti siltä, että hänet tunnistettiin mieheksi. "Mmm...mussukka," joku mustanahkaisiin housuihin ja liiveihin pukeutunut isomahainen mies kyräili Quartzille. "AnteeX, tota, me etitää tsuku-tsukujen päämajaa," SeXyGirl-91 yritti kysyä neuvoa. Takahuoneessa ex- Aivan Pikku tsuku Surkea kuuli naisen hentoisen äänen ja lähti yhdessä ystävänsä kanssa tulijoita kohti. "Mää voisiin auttaa teitä," Surkea möläytti kauhealla äänellään, joka nosti Quartzin niskavillat pystyyn. "Olen näet entinen tsuku-tsuku," Surkea krähisi.
"IHQ! Quartz, me löydetii aito tsuku-tsuku," SeXyGirl-91 iloitsi. "Toivottavasti tulitte tuhoamaan koko paskajärjestön," katkeroitunut Surkea mölisi. "Nimenomaan! Nyt johdata meidän päämajaan, kiitos," sanoi Quartz, joka halusi pois tästä paikasta, joka kävi aina vain ahtaammaksi miesten tungettua aivan hänen viereensä.
"Ei hän vaikuta yhtään pahalta naiselta. Itse asiassa uskon, että hän todella luulee tsuku-tsukujen järjestöä hyväksi asiaksi. Tiedäthän, hän on ylhäistä sukua eikä ajattele, että köyhilläkin tulisi olla samat oikeudet," Tampsa selitti itselleen. "ÖRRR," täysin tympääntynyt Oonnii-Pop örisi suihkusta. Koko aamun ajan oli Tampsa mölissyt Elviirasta ja yrittänyt selittää itselleen tämän hyvyyttä. "Hän on lähestulkoon saman ikäinenkin kuin minä," Tampsa vaan jatkoi ja onnistui suututtamaan Popin joka juoksi karjuen suihkusta. "Pop? Mikä sinun on," Tampsa sanoi puolihuolimattomasti. Juuri kun Oonnii-Pop oli tarttumassa nuijaansa ja hivauttamassa Tampsaa päähän, ovi avautui ja Elviira astui sisään kalpeana. "Minulla on teille mitä kamalimpia uutisia. Iso tsuk Adolf Napoleon IV kärsii suuresti sydänvajauksesta ja on päättänyt kiduttaa teitä huvin vuoksi isolla areenalla," Elviira sanoi ja kääntyi katsomaan suoraan Tampsan sinivihreisiin silmiin," Olen niin pahoillani, etten pysty tekemään mitään." Pop pudotti nuijansa ja kietoi lakanan yllensä. "Miten hänenlaisensa tyranni on päässyt järjestönne johtoon?! Sinun kuuluisi istua isoimmalla penkillä," Tampsa panikoi. "Sinähän sen sanoit! Mutta en voi tehdä mitään nyt. Seuratkaa minua hyvällä, tai minun on pakko pakottamalla pakottaa teitä pakosti seuraamaan minua," Elviira pakoili sanoissaan.
"Minä seuraan sinua, neiti," Tampsa sanoi myötätuntoisesti. "Elviira on nimeni ja nyt seuratkaa," Elviira sanoi. Oonnii-Poppia suututti koko touhu, eikä hänellä ollut mitään halua seurata tsuku-tsukua.
Tampsa sen sijaan seurasi Elviiraa kuin hai laivaa, tosin lähempänä. "Tämä järjestö, koko tsuku-tsukulaitos, eikös se perustettu suojelemaan kansaa tyranneja ja roistoja vastaan," Tampsa kysyi, kun he kävelivät päämajan ankean harmaita käytäviä pitkin. Pop tuli murjottaen perässä taikakahleet tiukasti ranteidensa ympärillä. "Kyllä, mutta nyt alan ymmärtää, että järjestömme johdossa istuu mätä mies. En voi käsittää, kuinka voin olla niin sokea! Kaikki nämä vuodet...Et edes tiedä kuinka monta laistasi olen toimittanut areenalle," Elviira sanoi, ja Tampsa jatkoi: "He eivät tainneet selvitä hengissa, vai?" "Eivät," Elviira totesi ja kääntyi surusilmäisenä Tampsan puoleen, "En voi antaa sinulle käydä niin! Minä..." "ÖÖR," Pop örisi keskeyttäen Elviiran tunnustuksen. Loppumatkan he kulkivat hiljaa päät painuksissa.
"Vai nämä ovat niitä kapinallisen ystäviä," Iso tsuk myhäili tyytyväisenä. "Hyvä. Haluan nähdä, miten he selviävät Oravanpyörästä!" Oravanpyörä oli koko tsuku-tsukujen historian pahin keksintö. Sen tarkoituksena ei niinkään ollut kiduttaa uhria ruumiillisesti vaan henkisesti. Aluksi uhri sidottiin suureen jouksupyörään, jota sitten pyöriteltiin pitkin areenaa. Periaatteessa siinä ei siis ollut mitään kamalaa, mutta kun siihen lisättiin sopiva määrä verta ja paskaa sekä palttoonriekaleita, hikeä ja kyyneliä kyllä virtasi. Pelkkä ajatus puistatti Tampsaa kun taas ylpistynyt Oonnii-Pop vain kohautti hartioitaan ja katsoi Iso tsukua nenänvarttaan pitkin. "Aloitetaan heti," Iso tsuk Adolf Napoleon IV totesi ja katsoi uhrejaan sadistinen pilke silmäkulmassaan.
"Täsähä tämä on. Ah, siä on alkamasa pläts-festit," Ex-Aivan Pikku tsuk Surkea sanoi ja osoitti isoa, kolossaalista rautapalatsia Åbun keskustassa. "Pläts-festit," Quartz kysyi. "Juuu, siä pistetää vankittuja areenalle," Surkea totesi tyynenä. "Su veljes!!!," SeXyGirl-91 kimitti kauhusta. "Voi ei! Hei ex-tsuku, sinun on neuvottava meille suora tie areenalle! Luulenpa, että veljeni ovat siellä," Quartz sanoi toiminnallisena käytännönmiehenä. "Juu, selevä, seuratkaa," Surkea sanoi ja nuoret lähtivät perään. Areenan luokse ei ollut vaikea päästä, sillä Surkea oli yhä tsuku-tsukujen listoilla, kiitos hitaan paperisodan. "Mun veljeni! Heitä ollaan juuri tuomassa areenalle tuossa, tuossa...pyörässä," Quartz kauhistui. "Mä en voi kattoo!!!," SeXyGirl-91 pelästyi ja peitti kädet silmillään.
Quartz juoksi areenalle huutaen "EII!!!" matkallaan. "Quartz," Tampsa riemuitsi ja Popkin lopetti murjotuksensa. "Ör," hän sanoi ilahtuneesti. "Veljeni," Quartz sanoi ja juoksi halamaan molempia.
"Ahaa! Sinä siis olet se Elexan penikka! Isäsi kääntyy varmasti haudassaan, kun näkee kuinka tyhmä poika hänellä onkaan," Iso tsuk sanoi jyrisevällä äänellä jostain yläpuolelta. "Minä olen Quartz Elexa! Ja kyllä, minulla on Jeshuan merkki! Minut on Jeshua valinnut pelastamaan kansan, joka kärsii sinunlaistesi tyrannien hirmuteoista," Quartz sanoi hyvin juhlallisesti.
Samaan aikaan jossain hyvin kaukana, toisessa ulottuvuudessa Suuri ja Mahtava Ukko Jeshua katseli maailmaa hyvin murheissaan. Ja kuullessaan Quartzin juhlallisen puheen hän ei voinut kuin hakata päätään ylitaivaalliseen mahonkipöytään. "Ei Helvetti! Ei tässä näin pitänyt käydä! Joko joku kuollut on taas sekaantunut elävien asioihin, hä," Hän kirosi vaikuttavasti. "Kyllä vain," iloinen naisen ääni kuului jostain pilvien takaa. "Olen pojan äiti, enkä voi hyväksiä sitä, että hän olisi vain saanut ruman syntymämerkin rintaansa! Sehän on selvästi Sinun tunnuksesi, kolmitähti," Lady Carmen Elexan haamu sanoi Tähtien maailmantasolta. "Paskat on! Sehän on aivan selvästi neliristi, eli siis huijarijumalatar Besterin merkki," ärsyyntynyt Jeshua perunoi. "Minun poikani tulee toteuttamaan ennustuksen," Lady Carmen sanoi ylpeästi. "Mitä? Mikä on tämä ennustus, josta puhut," kaikkitietävä Jeshua kysyi. "Et-ettekö te tiedä omaa ennustustanne," Lady Carmen, joka oli nyt äärimmäisen hämillään, kysyi. "No en, älä muistuta," Jeshua ärjäisi. "No, tämä ennustus lupaa kansalaisille pelastajan, joka vie heidät pois kurjuudesta. Ja Pelastaja kantaa Sinun merkkiäsi. Tämän lupauksen teit uskoville 1200 vuotta sitten, kun ilmestyit ensimmäisen kerran maan päälle" Carmen kertoi lyhyesti. "Olenko minä ollut tuolla alhaalla?! Ei kun hei...hohohoo! Sen takia siis voin huonosti ne 300 vuotta. Mahtoi olla hyvät juhlat," Jeshua elämöi. Lady Carmen oli niin järkyttynyt, että lähti Maailman maailmantasolle yrittämään poikansa pelastamista. "Pitäisi ehkä seurata paremmin tuota hauskaa peliä, siis tuota maailmaa," muistamattomia muistojaan muisteleva Ukko Jeshua sanoi nostalgisesti ja lähti Lady Carmenin perään.
Tähtien maailmantasolla, kuolleiden valtakunnassa, Jonas Elexa odotti vaimoaan, joka taas oli lähtenyt toiselle maailmantasolle. Vain harvoilla hengillä oli se taito, eikä Jonas ollut yksi niistä onnellisista. Mutta hän uskoi, että saisi silti jotenkin kostettua surmaajalleen, eli Adolf Napoleon IV:lle.
"Hahahahaa! Kuulkaas tuota! Sulkekaa pyörä," Iso tsuk karjui, "saammape nähdä, kuinka kolme kestää Oravanpyörän!" Mutta juuri ennen pyörän sulkemista Tampsa taikoi magic missilen, Pop karjaisi verta hyytävästi ja Quartz mottasi vartijaa turpaan. Samaan aikaan suuri tuuli syntyi
ei-mistään ja Jeshuan hahmo ilmaantui areenalle. "No niin! Rauhassa nyt hyvät, ööh..uskovani," hän sanoi jumalaisesti. Katsojat hätääntyivät ja juoksivat karkuun tai alkoivat rukoilla syntejään anteeksi. "No, no, rauha vaan! Haluaisin tietää tästä minua koskevasta ennustuksesta. Onko paikalla pappeja tai vastaavia," Jeshuan ylimaallinen hahmo kysyi. Pieni, harmaaseen kaapuun pukeutunut munkki nousi katsojien joukosta ja astui esiin areenalle. "Minä voisin lukea Teitä koskevan ennustuksen, Oi Te Suuri ja Mahtava Jeshua," pieni munkki piipitti. "No, antaa kuulua," Jeshua mylvi. "Jumalista Suurin, Suuri Herramme Jeshua, on tuova kansalleen Messaiahin, joka pelastuksen kansalleen tuopi. Merkkiä Jeshuan kantaapi laps ylhäinen, jok' pelastuksen luopi. Jos Jeshua sen suopi, uskovat pelastuvat. Ja lapsi ylähinen toinenkin syntyypi, jost' viel ehkä jotain tulloopi. Bester, autuas jumalatar kaunis, oot ihana niin, on Jeshua meille sanonut, kun kansalleen ilmestyivät Suuret ja Mahtavat Muinaiset," munkki luki koko ennustuksen viimeistä, harvoin luettua lausetta myöten. "Ahaa! Vai niin. Noh, minun on hieman häpeissäni ilmoitettava, että tämä ennustus on täyttä bultzshittiä, eli siis Jumalaista sontaa. Nähkääs, silloin vietin juhlia maan päällä ja tietysti joku tolvana on mennyt merkitsemään muistiin kaiken mitä olen sanonut. Vaikka olisin kuinka ylitaivaallinen olento, minäkin voin tulla humalaan," koko kansan palvoma Jeshua ilmoitti ja jatkoi suivaantuneena: "Ettekö te edes huomanneet sitä tuosta kirjoitusasusta?! En kai minä nyt noin sekavia puhu. Jos minä tekisin ennustuksen, tekisin sen sentään ymmärrettävällä kielellä, jottei kenellekään jäisi mitään epäselvyyksiä. Uskonsodat kun tuppaavat olemaan toisissa ulottuvuuksissa suurin kuolinsyy." Yleisö oli syystäkin järkyttynyt. Pieni munkki katosi jonnekin hyvin kauas. "Minä tästä menekin takaisin ylös," Jeshua vielä mutisi ja katosi yhtä epämääräisesti kuin oli tullutkin.
Quartz pelasti veljensä ja he lähtivät pois areenalta. "Huh, onneksi Jeshua sotkeutui asioihin," Tampsa sanoi, kun he juoksivat Åbun slummeja kohti. "Hei! Sinä et lähde minnekään ilman minua," Elviira komensi ilmestyessään nurkan takaa. "Sinä?! Häivy," Quartz ärjäisi, mutta Tampsa keskeytti hänet taikomalla Quartzin minuutiksi mykäksi. "Minä..," Elviira sopersi Tampsan lähestyessä, mutta Tampsa keskeytti soperruksen intohimoisella suudelmalla. "IHQ!!!<3<3
Romantigga elää!!," SeXyGirl-91, joka oli taas seurannut Quartzia, sanoi. "Tämä niin kaunista on, kauniimpi kuin järven punaiseksi värjäävä auringonlasku alkusyksyn iltana," Oonnii-Pop sanoi uljaan syvällä äänellä. "Hä? Mitä sä? Sä puhut," Quartz möläytti ihmeissään. "Hmm, kappas vaan, niinhän minä teenkin! Syytä jumalaista vain ihmetellä voin ja Besteriä ikäni kiittää. Lahjan suuren saanut olen," Pop ilmoitti iloisen runollisesti. "Mutta mitä tapahtui," Quartz yhä vain ihmetteli. Oonnii-Pop kohautti vain olkiaan ja suuntasi kulkunsa lähimpään temppeliin laulaen iloisesti: "Mä Oonnii-Pop oon, mä Oonnii-Pop oon. Jos sä tahdot pitää hauskaa, niin lähde mun mukaan..."
"Lopettakaa jo," ärsyyntynyt Quartz karjui Tampsalle ja Elviiralle. Mutta he vain jatkoivat. "Äsh," Quarts äshähti. "Poikani. Sinun on tehtävä vielä yksi teko," kuiski tuuli. "No," tiuskaisi Quartz. "Tapa Iso tsuk," huusi tuuli. "Tapa ite," kettuuntunut Quartz sanoi potkaisten kiviä."No, käyhän se niinkin," tuuli henkäisi ja katosi.
Ja niin iski salama kirkkaalta taivaalta tappaen Iso tsuk Adolf Napoleon IV:n. Ja odotetusti Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel tunnetaan nykyisin Iso tsuk Elviira Hisselinä, jonka rakas aviomies Tampsa toimii sihteerinä tsuku-tsukujen sotapoliisimaagijärjestössä. Oonnii-Pop pyhitti elämänsä runoudelle ja hänen runojaan myydään joka kioskilla, osta omasi! Vastarannan Kiisket Kira ja Marie McEla jatkavat yhä arvokasta työtään palopuheiden pitäjinä, vaikka aiheita he joutuvat etsimään hyvin syvältä. Aivan Pikku tsuk Surkea liittyi takaisin tsuku-tsukuihin ja toimii nykyisin rauhanturvajoukkojen johtajana. Syy tähän on se, ettei sotia yksinkertaisesti ole, joten hän ei pääse ryssimään mitään. Vapaa-ajallaan hän laulaa kovaa ja korkealta Blue Oyster kapakassa rakkaansa kanssa. Lady Carmen Elexa ja Jonas Elexa elävät, tai siis eivät elä, mutta viettävät silti hyvää 'elämää' Tähtien Maailmantasolla. SeXyGirl-91 ja Quartz Elexa elävät tätä nykyä viiden kiljuvan kakaransa kanssa Elexan mahtavalla sukutilalla, jonka palkatut alaiset elävät yltäkylläisyydessä, kuten koko Röpelön kansa. Jeshua lupasi olla juomatta seuraavat 1000 vuotta ja nauttii nyt vain Besterin alkoholitonta totia. Tosin huijarijumalattaresta ei koskaan tiedä...
Vuodet tulivat ja menivät ja ennustus säilyi vain ylhäisten ja oppineiden keskuudessa, jossa se sai ikävän sävyn, koska kurimuksessa elävällä kansalle ajateltiin tarkoittavat talonpoikia, jotka elivät maaorjien tavoin. Tästä syystä jokainen ylhäinen lapsi tutkittiin tarkoin heti synnytyksen jälkeen, jotta löydettäisiin Jeshuan merkki ja pahaksi luokiteltu ennustus saataisiin estettyä. Ylellistä elämää elävät aateliset kun eivät kaivanneet keskuudestaan nousevaa kansankiihottajaa.
Nyt, lähes 1200 vuotta ennustuksen jälkeen, Lady Carmen Elexa odotti esikoistaan. Markiisi Jonas Elexa odotti ylpeänä nuoren vaimonsa synnyttävän esikoisekseen pojan, joka perisi isänsä arvonimen ja tilukset. Elexan suvun tilukset kattoivat pienen peltotyöläisten kylän, sekä tietysti myllyn joista suuri, lähes 50 huoneen kartano sai tuloja. Jo kauan oli Elexan tilan viljaa pidetty seudun parhaimpana. Markiisi Jonas ei voinut olla onnellisempi kuin nyt, kävellessään puutarhassaan rakkaan vaimonsa kanssa. Lady Carmenin rakastamat valkoiset ruusut kukkivat kivetyn polun varrella luoden ilmaan puhtaan ja vienon tuoksun. Puutarha oli oikea rauhan tyyssija. Vaikka Lady Carmen nauttikin suuresti päivittäisistä kävelyistä puutarhassa, nyt hän pysähtyi ja istui kiviselle, kauniisti muotoilulle penkille. "Mikä on kultaseni? Haluaisitko juotavaa? Voin kutsua palvelijan hakemaan sinut sisälle taloon," markiisi sanoi huolestuneena. "Oi, en usko että tämä on mitään vakavaa. Kokeile, vauva potkii," Lady Carmen sanoi ja otti aviomiehensä käden omaansa siirtäen sen kauniisti pyöristyneen mahansa päälle. "Totisesti, meille on tulossa oikea potkupalloilija," markiisi naurahti ja katsoi vaimoaan silmiin. Lady Carmenin sinisistä silmistä loisti äidillinen ylpeys sekä rakkaus niin miestään kuin syntymätöntä lastaankin kohtaan. "Aika on kohta täysi. Voi, synnytys pelottaa minua niin kamalasti," Lady Carmen sanoi ja alkoi täristä. "Ei huolta, kultaseni, stuffelit, nuo oivat parantajat eivät anna mitään pahaa tapahtua sinulle. Luulen, että et edes tule muistamaan koko tapahtumaa, " markiisi Jonas lohdutti vaimoaan. "Olet oikeassa, rakkaani. Kuinka hupsu minä olenkaan, " Lady Carmen hymyili ja nousi penkiltä miehensä avustuksella. He lähtivät kulkemaan kohti kartanoaan.
Markiisi Jonas pyöri ympäri stuffeleiden parantolasalia odottaen tietoa lapsensa syntymästä. Kahden tunnin odottamisen jälkeen kätilö tuli ovelle ja katsoi Jonasta vakava ilme kasvoillaan. "Mitä, mikä nyt? Ei kai lapseni ole..," hän hätäili ja kätilö pudisti päätään. "Ei, ei hän ole kuollut. Itse asiassa hän on virkein poika mitä olen koskaan nähnyt," kätilö hymyili ja jatkoi hymyn laannuttua, "mutta, hänellä on Jeshuan merkki, kolmitähti, rintansa päällä." Jonas ei tiennyt mitä tehdä, joten hän ei tehnyt yhtään mitään vähään aikaan. Lopulta hän sai suunsa auki:"Kuinka vaimoni voi? Kai hän on kunnossa?" "Olen niin pahoillani," kätilö aloitti, mutta Jonas keskeytti hänet raivokkaalla, epätoivon huudahduksella:"EI, ettekö te stuffelit mihinkään pysty?! Ensin viette minun lapseni ja sitten vaimonikin!" "No, itse asiassa...vaimonne kuoli ennen kuin huomasimme merkin, " kätilö aloitti, mutta jälleen Jonas keskeytti hänet: "Antakaa lapseni minulle, olkoon vaikka Besterin merkki, mutta hän on ainoa muisto rakkaasta vaimostani!" Jonas syöksyi sisään synnytyssaliin ja sieppasi hymyilevän poikansa kuolleen vaimonsa viereltä. "Poikani, oma poikani," hän kuiskaili ja lähti määrätietoisesti ulos parantolasta. "Et voi viedä häntä! Hänet täytyy tutkituttaa tsuku-tsukuilla," kätilö huusi hänen peräänsä. Edes pelätyt tsuku-tsukut, nuo Röpelön mahtavista mahtavimmat sotapoliisimaagit eivät voisi viedä minun poikaani, ajatteli Jonas ja peitti poikansa takillaan.
"Minne minä sinut piilotan...Et voi jäädä tänne, tsuku-tsukut vielä löytävät sinut täältä. Minun on löydettävä sinulle äiti, joka huolehtii sinusta kuin omastaan. Vie sinut turvaan tsuku-tsukuilta. Jonnekin syrjäiseen paikkaan kasvamaan, ja kertoo sinulle, kuka sinä oikeasti olet. Kunhan olet tarpeeksi vanha...En anna tsuku-tsukujen viedä sinua, en voi! Olet kuin ilmetty äitisi," Jonas mutisi sivellen pienokaisen kiharoita, olkapäälle ylettyviä oljenvärisiä hiuksia.
"Minulla on mitä parhaimmat lapsenpiilotustodistukset," kehui madam Rohvel. Oli kulunut vain yksi tunti, kun madam oli osannut paikalle. Tietysti markiisi oli ollut ihmeissään, mutta elettiinhän nyt ihmeellisiä aikojakin. Ja sitä paitsi, ei hän voinut olla luottamatta tähän naiseen, mitä muuta hän olisi voinut tehdä? "Mutta mihin veisitte pienokaiseni? Ja toisitteko hänet aikoinaan takaisin," kysyi häkeltynyt markiisi, vaikkakin toivon kipinä hänessä oli leviämässä roihuksi. "No, mutta tottakai! Enhän minä lapsivaras ole," madam hymyili äidillisen lempeästi ja tuuditteli pienokaista sylissään. "Onko pojalla jo nimi," madam jatkoi. Markiisi tunsi piston sydämessään. Hän ei ollut keksinyt lapselle edes nimeä! Äkkiä, hän ajatteli, joku nimi nyt. Mistä Lady Carmen olisi pitänyt..."Toki hänellä nyt nimi on jo! Onhan hän sentään jo kaksi tuntia vanha, " markiisi sanoi rehvakkaan pontevasti. "Niin...tuota, haluaisin mielelläni kuulla lapsen nimen, " madam johdatteli. "Niin tietysti! Hänen nimensä on...on...," markiisi mietti ja vilkuili ympärille vihjeitä löytääkseen. Minkä nimen Carmen halusikaan antaa pojalle? Kellokin tikitti takan päällä aivan liian äänekkäästi. Kello...Niin tietysti, markiisi ilahtui. "Hänen nimensä on Quartz, sen nimen vaimoni halusi pojalle antaa, " Jonas sanoi voitonriemuisesti. Samaan aikaan kello putosi takan päältä, aivan kuin tönäistynä. "Senkin tyhmä mies, " kuiski tuulahdus, joka tuli sisälle suljetuista ikkunoista. "Quartz? Aika...kiva nimi, " madam sanoi, vaikkakin hymy oli nyt muuttunut hieman toispuoleiseksi. "Minne te hänet veisitte? Ja onhan aivan varma, etteivät tsuku-tsukut löydä häntä," markiisi kysyi. "Oi, minä vien hänet maanalaiseen kaupunkiin, tiedättehän sen, missä kaikki varkaat asuvat. Mutta älkää murehtiko, eivät he kaikki suinkaan ole murhamiehiä ja pahoja ihmisiä, enhän minäkään ole, " madam sanoi ja hymyili herttaisesti. "Sieltä tsuku-tsukut eivät ainakaan häntä löydä, " markiisi mutisi ja jatkoi äänekkäämmin, "hyvä on, suostun siihen, että viette lapseni pois, mutta annan hänelle tämän sukuni sinettisormuksen merkiksi siitä, että hän on minun poikani. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua hänen on saatava tietää oikeudestaan maihini. Luotan teihin, madam Rohvel, ja toivon, että kerrotte hänelle hänen vanhemmistaan, varsinkin äidistään." "Mikä synti ja häpeä, " tuuli kuiski hennolla äänellä, mutta kukaan ei sitä kuullut vauvan itkun läpi. Ja niin lähti madam Rohvel mukanaan pieni poika, Quartz.
Madam kuljetti poikaa pitkin märän ja kostean mukulakiveyksen, läpi liejuisen ja pimeän tunnelin kohti varkaiden kaupunkia, Helsingforssia. Pitkän ja mutkittelevan polun jälkeen madam löysi ensimmäisen merkin sivistyksestä, yksinäisen soihdun, joka valaisi ja osoitti suunnan kohti kaupunkia. Madam tosin tiesi, että koko matkansa ajan häntä oltiin seurattu, kokonainen rottaihmisten joukko oli piiloutunut tunnelin seinän koloihin ja onkaloihin ainoana tehtävänään vakoilla saapuvia ihmisiä ja varoittaa ajoissa Helsingforssin kansaa. Mutta heistä ei madamen tarvinnut huolehtia, olihan hän kansan jäsen. "Åbu tuhoutuu huomenna, " madam kuiskasi yhdelle syvänteelle, josta lankesi kirkas ja pieni valonkajastus pimeyteen. Madam astui sisälle varkaiden kaupunkiin, Helsingforssiin. Ilmassa kiersi mehukas sienien js vastaleivottujen leipien tuoksu. Keskellä suuren kaupungin keskustaa sijaitsi kaupungin perustajan patsas, jonka ympärille olivat nuoret lapset kokoontuneet. "Äiti! Äiti, toitko meille pikkuveljen kuten pyysimme, " lapset huutelivat ja juoksivat madamin luokse sulkien tämän lukuisiin halauksiin. "Totta kai toin teille pikkuveljen, kultaseni. Aivan niin kuin lupasin. Mutta enempää sisaruksia ette saa kullannuppuni. Äiti on vähän väsynyt...päästäisittekö minut nyt laittamaan pienokaiselle syömistä..," madam sanoi ja haukotteli.
Hieman myöhemmin, selvittyään kaikkien kahdentoista lapsensa halauksista, madam oli kotonaan ruokkimassa Quartzia. "Todellakin, sinä olet se, jota minä olenkin etsinyt...ylhäinen muksu, kolmitähti. Sinä olet kostoni väline, kultaseni! Åbu, tuo kuppainen syylä kauniin Röpelön pinnalla tulee olemaan ensimmäinen kohteesi! MUHAH," madam vallan riehaantui, mutta onneksi hänen vanhin lapsensa, älykäs, mutta niin kovin ujo Tampsa, saapui huoneeseen ja toi äidilleen kupin kuumaa sienimuhennosta. "Äiti, etkös sanonut tuon saman Herpekselle kuukausi sitten? Ja kai vielä muistat miten hänen kävi..," realistinen Tampsa sanoi synkästi. "Tampsa, senkin tampio! Mitä olen sanonut pahan nauruni keskeyttämisestä?!,"madam sanoi kiukkuisesti ja viskasi Quartzin kehtoonsa, jossa hänellä oli kovin läheisesti lapsen kalloa muistuttava helistin. "Niin, mutta kai yhä muistat Herpeksen, äiti," sanoi Tampsa sarkastisesti. "Totta kai minä hänet muistan, mutta katsos, Tampsaseni, hänellä ei ollut merkkiä," madam sanoi salamyhkäisesti ja osoitti Quartzia. "Ihan sama...Yksi merkki ei tee tästäkään taaperosta maailman pelastajaa, sano minun sanoneen. Minä menen nyt opettamaan Oonnii-Poppia puhumaan. Ajatella, ikää jo viisi vuotta, muttei siltikään osaa kuin öristä," Tampsa sanoi ja poistui takavasemmalle.
Vuodet kuluivat ja Quartz kasvoi madamin ja ennen kaikkea Tampsan hellässä hoivassa. Madam kertoi Quartzille joka ikinen päivä tämän tulevasta tehtävästään tuhota Åbu, tuo kuppainen syylä kauniin Röpelön pinnalla. Sen sijaan Tampsa opetti pikkuveljelleen hyödyllisiäkin tietoja, eikä aikaakaan, kun Quartz pystyi samaan kuin vanhempi veljensä, Oonnii-Pop. Oonnii-Popista tosin sanottiin yleisesti, että hän oli saanut kiljua aivan liian varhain ja aivan liian paljon, sillä hän ei osannut kuin öristä.
Kun Quartz oli viidentoista, tapahtui hänen elämässään suuri muutos: Hänen rakas äitinsä madam Rohvel kuoli tapaturmaisesti vanhuuteen. Aina tähän hetkeen asti oli Quartz elänyt äitinsä helmoissa, eikä juurikaan poistunut rakkaiden sisarustensa tyköä. Nyt hän jäi perheen nuorimpana jäljellä olevien sisarustensa hoidettavaksi. Vanhin ja ujoin Tampsa, sekä örisevä velipoika Oonnii-Pop asuivat yhä äitinsä talossa, luusereita kun olivat. Oonnii-Pop hoiti kaiken ruumiillisen työn sillä aikaa kun Tampsa luki masentavia teoksia puhuvista possuista.
"Öörrr, " Oonnii-pop örisi veljelleen kiinnittääksen tämän huomion. "Mitä nyt, Pop" Tampsa sanoi ja sulki kirjansa. "Öörr," Pop örisi ja osoitti Quartzin suuntaan. "Aivan, poika-parka on järkyttynyt äidin kuolemasta...Kukapa ei olisi. Minusta meidän pitäisi lohduttaa häntä, mutta koska olen niin frellin masentunut, jätän sen sinun huoleksesi, Pop-hyvä," Tampsa pölisi ja jatkoi kirjan lukemista. Oonnii-Pop tallusteli surevan Quartzin tykö ja taputti tätä hellästi olalle. "Hmm," Quartz hymähti kysyvästi kääntämättä katsettaan pois ikkunasta, josta näkyi Helsingforssin keskuskatu. "Öörrr rör rööröröö," Pop örisi ja teki iloisia eleitä hymyillen. "Minusta meidän pitäisi poistua tästä paikasta...Mennä etsimään jotakin muuta, olen kuullut, että täältä pääsee poiskin, valoon! En halua jäädä tänne, tästä paikasta tulee aina äiskä mieleen," Quartz mutisi. "Itse asiassa, nyt kun otit äidin puheeksi. Minun on kerrottava teille jotain," Tampsa tokaisi ja jätti kirjansa pöydälle suunnaten veljiensä luokse. "Teidän, kuomaseni, on adoptoitu," Tampsa sanoi jokseenkin voitonriemuisesti. "ÖRR?!?!?!?!?, " Pop örisi ihmeissään. "SIIS MITÄ," Quartz kääntyi ja tuijotti Tampsaa pistävästi. "Aivan, meidät kaikki on adoptoitu, aivan koko tusina. Myös minut," jo lähes kolmikymppinen Tampsa sanoi ja myhäili. "Voitko todistaa sen? Tai siis, mitä sitten? En minä tunne omaa äitiäni ollenkaan! Saatika isääni, " Quartz sanoi surullisesti ja meni nukkumaan pieneen huoneeseensa.
"ÖÖRR?!?!?!?, " Pop örisi yhä. "En minä tiedä kuka äitisi on, älä minulta kysy," Tampsa tiuskaisi ja jatkoi kirjansa lukemista.
Quartz avasi pienen huoneensa vieläkin pienemmän ikkunan ja haistoi sienimäisen messevää ilmaa. Samalla hetkellä hän tunsi jotain, mitä ei ollut tuntenut koskaan ennen: Tuulen henkäyksen.
"Katso madamin kirstuun, löydät SINUN sormuksesi," tuuli kuiskaili. "Häh," äimistynyt Quartz möläytti. Mutta tuuli oli jo poissa. "Kirstu, mikä kirstu, " Quartz pohti, kunnes muisti äitinsä sängyn alla piilossa olevan kirstun, jota ei ollut ennen huomannutkaan.
"Eli siis sormusta etsimään, "Quarts ajatteli jo huomattavasti positiivisemmin. Kirstu oli täynnä lapsille kuuluvia henkilökohtaisia esineitä, kuten Popin nuija ja Tampsan loistukirja. Kirstun pohjalta, pitkän etsimisen jälkeen, Quartz löysi sormuksen, jossa oli erikoinen sinetti. "Tämän se on oltava," hän ajatteli voitonriemuisesti ja koitti sormusta sormeensa. HUMPS! Ja siinä samassa hän muuttui näkymättömäksi!
Samaan aikaan tsuku-tsukujen komentokeskuksessa, eli siis päämajassa, Iso tsuk Adolf Napoleon IV, jota ystävät kutsuisivat Napsuksi, jos niitä olisi, sai viestin Lievästi pienemmältä tsukulta, Elviira Hisseliltä. Hissel oli määrätty 15 vuotta sitten tutkimaan kadonneen ylhäisöpojan tapausta, sillä uskottiin, että kyseisellä pojalla olisi Jeshuan merkki. Nyt hän uskoi löytäneensä tämän pojan. "Arvoisa Iso tsuk! Uskon löytäneeni tämän penteleen penikan. Saimme maagisen viestin, että Elexan suvun sormus on löytänyt suvun jäsenen. Ettekä ikinä arvaa mistä," Hissel sanoi hieman liian lipevästi. "Kertokaa, älkääkä siinä myhäilkö, te senkin pskks," mylväisi Napsu, jolla oli paha tapa jättää kirouksistaan vokaalit pois. "Helsingforssista! Minun on saatava komentooni joukko miehiä, ennen kuin penska tajuaa tulla kylvämään tuhoa rakkaaseen Åbuumme," Hissel sanoi. "Helsingforssiin?! En voi antaa sinulle miehiäni sinne! Sehän on itsemurha! Eikö vain voitaisi odotella, kunnes hän saapuu Åbuun," Napsu sanoi omistushaluisesti.
"Olen pahoillani, Oi mahtava, mutta luulen, että hän keräisi joukkoja ja yllyttäisi talonpojat kapinaan ennen tuloansa. Emme saa ottaa sitä riskiä! Se tietäisi Åbun tuhoa," Hissel kivahti.
"No, siinä tapauksessa...Saat Aivan Pikku tsuk Surkean valiojoukkion käyttöösi tätä vaarallista tehtävää varten," määräsi Iso tsuk. Napsu painoi naviskaa tukikohtansa taikalaatikosta ja siinä samassa Aivan Pikku tsuk Surkea oli paikalla. "Niin, söör," hän kysyi iljettävän vihreällä äänellään.
"Hmm...saat käskysi Lievästi Pienemmältä tsukulta! Älkää puhutelko minua, hyi htt," Iso tsuk kivahti iljetyksestä. "Aivan pikku tsuk, te tulette mukaani Helsingforssiin heti tänä iltana, meidän on pidätettävä tuleva kansankiihottaja," Hissel käski. "Selvä on söör," Surkea sanoi ja lähti laahustamaan kohti valiojoukkojaan.
"WAU!! Mä en nää itteeni peilistä," Quartz riemuitsi. "Öörr..." Pop murisi salamyhkäisesti Tampsalle. "Olet oikeassa, täällä haisee aivan Quartzilta," Tampsa vastasi ja laittoi kirjansa takaisin hyllyyn. "Hihihihii," Quartz naurahti ja potkaisi Tampsaa persauksille. Tampsa lensi kauniissa kaaressa suoraan keittiöön. "AUTS! Ellen tietäisi paremmin, sanoisin, että Quartz on muuttunut näkymättömäksi," ärsyyntynyt Tampsa marmatti. Quartz ei kestänyt enää, vaan poisti sormuksen sormestaan räkättäen rajusti. "Sinä senkin samperi! Miten sinä tuon teit," ärtynyt Tampsa karjaisi. "No, tällä sormuksella. Se on kuulemma sukuni sormus, " Quartz sanoi omahyväisenä. "Oletko hullu?!?!? Nyt tsuku-tsukut pääsevät jäljillesi ja hyökkäävät Helsingforssiin. Meidän on kiiruhdettava pois täältä, " hätääntynyt Tampsa panikoi ja juoksenteli pitkin keittiötä, kunnes Oonnii-Pop läimäytti häntä niin, että juoksentelu keskeytyi. "Öör," Pop örisi. "Mitkä tsuku-tsukut," huoleton, mutta huolestunut Quartz huomautti. "He ovat pahoja miehiä ja naisia, meidän on paettava täältä ennen kuin he lähettävät väkeä perääsi Quartz," Tampsa selvensi asioita ja jatkoi:
"kerro, löytyikö tuon sormuksen luota mitään minun ja Popin tavaraa. Me tulemme mukaasi...Ehkä on aika kertoa sinulle jotain, "Tampsa valaisi. "Kerrottavaa, minulle," Quartz myhymömyili ja kysyi.
"Kaikki meidät, kaikki jo lähteneet sisaruksemmekin, olemme tulleet tänne, koska luultiin, että me olisimme Jeshuan Valittuja. Mutta kuten kävi, sinä Quartz-veliseni, olet oikeasti Jeshuan valittu, me muut olimme ns. vikatikkejä. Ja siksi tsuku-tsukut yrittävät etsiä sinut kynsiinsä hinnalla millä hyvänsä, he uskovat, että sinä tuot tuhon heille " Tampsa luennoi. "OMG! Siinä tapauksessa minä tein elämäni suurimman virheen, kun tungin tämän sormuksen sormeeni! Eikä äiskäkään kertonut minulle mitään vaikka höpötti jotain skeidaa koko ajan, " Quartz sanoi ja tuijotti sormusta katuvasti. "Niinpä," Tampsa tokaisi happamesti. "Örrrrrrr," Oonnii-Pop örähti kysyvästi. "Aivan, siinä laatikossa oli Tampsan loistukirja sekä Popin nuija, "Quartz sanoi ja suuntasi kohti laatikkoa veljekset kannoillaan.
"ÖÖR," örisi Pop onnessaan, kun sai käteensä täysin passelisti toimivan nuijansa. Tampsalla sen sijaan oli hieman vaikeuksia loistukirjansa kanssa. Ja juuri kun hän oli saamassa ensimmäisen magic missilensä lentämään, ovelta kuului kauhea ryminä ja ulina. "Voi ei! Tsuku-tsukut ovat täällä! He ovat varmasti tulleen Helsingforssiin taka-kautta," taikansa menettänyt Tampsa hätiköi ja etsi ulospääsytietä.
Oven takana Aivan Pikku tsuk Surkea sekä Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel, jotka tosiaan olivat saapuneet Helsingforssiin taka-kautta(eli siis huonosti vartioidusta pääportista, suoraan Åbun slummien läpi), kolkuttelivat ja kirosivat sitä, että heidät oli huomattu jo näin varhaisessa vaiheessa.
"Emme millään saa häntä kiinni nyt! Oli huono idea tulla tänne fanfaaripuvuissa, ja tuo soittoniekka on aivan liikaa," Elviira riehui ja potkaisi Trubaduuri tsuk Ulinaa munille. "UUMPFF," Ulina ulisi. "Mutta se kuuluu sääntöihin! Säännöissä lukee, että kaupunkiin on saavuttava juhlakulkueessa," Surkea puolustautui. "Tomppeli, se tarkoittaa sodasta paluuta, ei sotaan lähtöä," Elviira riehaantui ja läimäytti Surkeaa poskelle. Pienen kohtauksen jälkeen he suuntasivat asuntoon, joka nyt loisti tyhjyyttään, vain pengottu sängynaluslaatikko makasi hylättynä suuressa makuuhuoneessa, jonka ikkuna oli selällään. Elviira aisti jotain kummaa. Hän oli varma, että oli huomannut jonkin olennon läsnäolon tässä huoneessa. Juuri ennen kuin hän ehti varoittaa muita joukkoja, sängyn alta ilmestyi näkymätön KÄSI, joka tarrautui Elviiran heikkoon nilkkaan ja veti tämän sängyn alle. Elviira kirosi ja huusi apua, muttei kuullut kuin Aivan Pikku tsuk Surkean jämäkän perääntymiskäskyn.
"Sinä siis olit tuon joukon päällikkö," juonikas ääni sängynalusen pimeydestä kysyi. "En vastaa teidän kysymyksiinne, minä pysyn uskollisena herralleni," ylpeä Elviira Hissel vastasi koppavasti. "No, en minä sitä kysynytkään, mehän olemme sentään sängyn alla, emme sen päällä," ääni pimeydestä sanoi ilkikurisesti. Samaan aikaan kuului askelia, kun Oonnii-Pop ja Tampsa palasivat viereisestä huoneesta. "Ou Jiisus, olin kastella housuni! Olin niin peloissani, että he löytävät meidän," Tampsa huokaisi helpotuksesta. "Öörrrrr," Pop vastasi ja viskaisi sängyn ikkunasta pihalle paljastaen Elviiran sen alta. "IIk," Pop kiljaisi, samoin teki Elviira. "Ke-ke-keitä TE olette, kenen kanssa minä puhuin," kovin hämmentynyt ja säikähtänyt Hissel änkytti. Nyt Quartz otti sormuksen pois sormestaan ja ilmestyi koko komeudessaan näkyviin. "Puhuitte minun kanssani hyvä rouva," hän sanoi uljaalla äänellä. Elviiran kauniit kulmakarvat painuivat yhteen ja hän nousi seisomaan. "SINÄ, sinä olet Elexan suvun vesa! Sinä olet se tuleva kapinajohtaja! Minun on pidätettävä sinut ja vietävä oikeuden eteen Åbuun," Lievästi Pienempi tsuk ilmoitti. "Enpä oikein usko," Tampsa sanoi ja taikoi simpukan samalla kun Oonnii-Pop kopautti Elviiran nuijallaan tajuttomaksi. "Ja nyt meidän on sidottava hänet sänkyyn ja," Tampsa aloitti mutta Popin epämääräisen haaveinen örinä keskeytti hänet. "Nyt on kiire kaverit, jätetään akka tuohon lojumaan ja lähdetään vähän äkkiä ennen kuin tsukut saavat lisäjoukkoja," aina niin neuvokas Quartz tokaisi ja keräsi tarpeellista roinaa matkaansa.
Kolme päivää välikohtauksen jälkeen Aivan Pikku tsuk Surkea löydettiin piilottelemasta Åbun synkillä kaduilla. Häpeän tuottamisesta tsuku-tsukujen maineikkaalle järjestölle hänet tuomittiin eroamaan virastaan. Uutisen hän otti yllättävän rauhallisesti ja suuntasi kulkunsa Blue Oysterin tiloihin yhdessä uuden ystävänsä kanssa.
Samoihin aikoihin kun Surkea nautti elämästään uudella tavalla, suuntasivat Tampsa, Oonnii-Pop ja Quartz kohti pohjoista kaupunkia, johon ei tsuku-tsukujen joukot heti löytäisi: Tamperkeleelle. Tamperkele oli Röpelon kaupungeista kaunein ja pienin. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi kukaan ei halunnut muuttaa sinne, mutta monelle se oli ainoa vaihtoehto, sillä Tamperkeleen tontit olivat suhteellisen halpoja. Niinpä Tamperkeleen asukkaat olivatkin suurimmaksi osaksi alempaa keskiluokkaa, joka vihasi Åbun ja Helsingforssin tapaisia juppien asuttamia suurkaupunkeja. Kolmen päivän kärrymatkalla väsyneet veljekset näyttivät sopivan täydellisesti Tamperkeleen katukuvaan, sillä kukaan ei kiinnittänyt heihin sen suurempaa huomiota.
"Rakkaat aatetoverit! Paljastamme teille tänään karmean totuuden nykytaiteesta," kuului jostain kauempaa. Väsyneet matkalaiset huomasivat pian, että Tamperkeleen keskustassa pidettiin Helsingforssin taidekeskuksen vastaista puhetta. Ja sekös kiinnosti täys-helsingforssilaista Tampsaa ja niinpä hän hyppäsikin pois kärryn kyydistä, koska halusi tietää, kuka moukka kehtasi puhua noin töykeästi.
"Nykytaide aiheuttaa ihmisissä primitiivisiä oireita, kuten täin etsimistä kaverin päästä," sai Tampsa selvää puheesta. Tamperkeleen keskustassa oli suoranainen ihmisvilinä kuuntelemassa tätä mieltä kohahduttavaa puhetta. Tampsa tunki eteenpäin ja sai näköyhteyden puheenpitäjiin. Kaksi hemaisevat kaunista naista, toinen blondi ja toinen, jonka hiukset olivat mustat ja kiiltävät kuin korpin sulat, vuorottelivat puheessaan. "Kunnia aidolle taiteelle! Kaikkien maiden aidon taiteen rakastajat, liittykää yhteen," blondi lopetti puheen ja yleisö mylvi. "Wau," sai Tampsa sanottua, sillä naiset olivat yksinkertaisesti aivan hemmetin kauniita ja älykkäitä ja täydellisiä kaikessa suhteessa, eikä toinen heistä ainakaan ollut tämän tarinan kirjoittajan alter ego. "Tampsa, nyt meidän on mentävä," Tampsan taakse ilmaantunut Quartz sanoi. "Olet oikeassa, let's mennään jo," Tampsa vastasi ja he lähtivät etsimään Oonnii-Popia, joka oli jäänyt vahtimaan kärryjä. Hieman myöhemmin he jo löysivätkin Popin kärryjen luota. "Öör," Pop örähti tervehdykseksi.
"Hohhoijakkaa, mua väsyttää. Nyt kyllä mennään nukkumaan jonnekin muualle kuin vanhaan vajaan, jossa haisee hirveälle ja piñatastakin tulee vain matoja. Muistatteko sen," Quartz, jota väsymys alkoi painaa, höpisi. "Kyllä kyllä, tosin uskon, että se ei ollut piñata vaan joku vanha kääkkä, joka kyllästyi elämäänsä," Tampsa valaisi asioita. He etsivät katseellaan jotain kivaa yöpymispaikkaa ja ei aikaakaan, kun he jo löysivätkin sopivanoloisen motellin. "Da Barbie, aika erikoinen nimi motellille," Tampsa tuumasi, mutta väsyneet matkakumppanit olivat jo menossa sisälle. "IHQuuu...Me saatii niinq asiakait ^^," pöyristyttävän pirteä, pinkkiin Cutie-kimalletekstiseen toppiin ja samansävyiseen minihameeseen pukeutunut lettipäinen nuori nainen kimitti miehien saavuttua. "Aivan, me haluaisimme halvan huoneen yhdeksi yöksi," Quartz sanoi ja nojasi tiskille. "IIIHH!!!Sä oot nii SÖDE!!!," nainen kimitti ja vinkkasi Quartzille silmää. "Mä oon niinq 14 WEE. Enhä mä vaa oo liia nuori sulle?!?!?!?!?!?!?!!!!!!!!!???" tyttönen jatkoi punastuen. "Kuulet nyt, tyttönen, me olemme väsyneitä ja haluamme vain huoneen yhdeksi yöksi," Tampsa selitti väsyneesti. "OnX toi sun natsi-fatsis," nuori nainen kysyi kumartuen Quartzin suuntaan. "Siis niiq on meitiil huoneit. Siit vaa yläkertaa ja vasemale. Mä meen bilettää mu kamuje kans, tuut sä mugaa??????" tyttönen jatkoi poloisen Quartzin piinaamista. "OK," täysin hämillään oleva Quartz vastasi Tampsan ja Popin kauhuksi. "IHQ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!," tyttö hyppi tasajalkaa samalla kun Tampsa ja Pop kapusivat yläkerran ainoaan huoneeseen. "EnsteX me niinq gännätää iha sikan ja sit me mennää jonneki kiwaa paikkaa hengailee, torile varmaa," tyttö kimitti ja Quartz pakeni huoneeseen veljiensä perässä. "Siinäpä vasta pimu," Quartz huokaisi helpotuksesta, vai oliko se sittenkin ihastuksesta? "No, mene sitten hänen kanssaan juhlimaan. Uskon, että täällä Tamperkeleella olemme täysin turvassa tsuku-tsukuilta," Tampsa sanoi ja heittäytyi olkivuoteelle, jolla Pop jo kuorsasi.
Tsuku-tsukujen HQ:ssa Iso tsuk Adolf Napoleon IV piti puhuttelua Lievästi Pienemmälle tsuk Elviira Hisselille. Elviira oli juuri saapunut takaisin palvelukseen parin päivän hermolomalta. "Olemme jo kuulleet Surkean version tapahtumista ja kuten tiedät, hänet erotettiin virastaan. En millään tahtoisi samaa kohtaloa sinulle, Lievästi Pienempi tsuk Hissel. Mutta se, että örisevä nuori mies kopauttaa sinut nuijalla tajuttomaksi juuri kun näit vaaleakutrisen pojan, joka oli näkymättömänä kiskaissut sinut sängyn alle, ja joka sattumoisin on siis Elexan Jonaksen poika, ei oikein kuulosta totuudenmukaiselta," Iso tsuk selvensi. "Ymmärrän tämän kyllä, Iso tsuk, mutta tämä on totuus! Minä en tuottanut järjestöllemme häpeää, enkä valehtelisi Teille koskaan. Itse asiassa olen oppinut virheestäni ja minulla on aavistus, mihin hän olisi voinut veljiensä kera mennä," Hissel puolustautui.
"Siinä tapauksessa sinä lähdet etsimään häntä, tällä kertaa yksin, ja muista ottaa näkymättömyyspaljastimet mukaan," leppynyt Iso tsuk komensi. "Kyllä, sir," Elviira sanoi nöyrästi ja poistui omaan huoneeseensa.
"Yksin...Miten hitossa minä yksin saan hänet kiinni?! Hänhän tunnistaisi minut heti," Elviira mutisi itsekseen huoneessaan hieroen samalla Popin iskun jälkeä päässään. "Päätä särkee yhä...Se mokoma luolamies löi oikein kunnolla! Rakkaudesta se hevonenkin potkii ja siinä tapauksessa hän taitaa olla tulisesti rakastunut minuun," Hissel naurahti, mutta hauskasta huomautuksesta hän sai oikean kuningasidean:"Entä jos minä naamioituisin ja lyöttäytyisin tämän tyhmän miehen seuraan, hän ei ainakaan tunnistaisi minua ja saisin helposti houkuteltua hänet luokseni. Minun tarvitsee vain napata hänet taikarautoihin ja teleportata itseni tänne! Ja tietysti Elexan muksu seuraa veljeään vaikka maailman tappiin. Ilman häntä hän ei todellakaan saa kokoon kapinallisia," Elviira juoni ja jatkoi: "Ja minne menevät kaikki, jotka eivät selviä edes pahuuden kaupunki Helsingforssissa, siellä on myös minun etsimäni poika: Tamperkeleella!"
Ja niin alkoi Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel naamioitua ja pakata. Lukuisten eri naamiaispukujen jälkeen hän päätyi asuun, jossa hän näytti hyvin kohtalokkaalta jäänsinisine silmineen. Hän todella nautti tästä asusta ja sääli niitä, joille ei tarjoutunut tilaisuutta peiteoperaatioon. Musta nahkakorsetti loi dramatiikkaa mustan loimusamettihameen luomaan hempeään tunnelmaan. Pitkät mustat kiiltonahkasaappaat taas korostivat Elviiran kauniita pieniä jalkoja ja veivät huomiota hänen tulipunaisilta huuliltaan ja mustilta hiuksiltaan. Laajan taikavarastonsa ansiosta Elviiran ei tarvinnut paljoakaan pakata näkymättömyyspaljastimia
enempää erikoistavaroita. "Olen muuten aika kuuma pakkaus, vaikka itse sanonkin. Ja nyt teleporttaus Tamperkeleelle," Lievästi Pienempi tsuk totesi ja taikoi teleporttiportin.
"IHQ!!!Mä jo luuli ettet sä tuliskaa! Nyt mennää torile mu kamuje kans," Da Barbien reipas tyttönen totesi, kun näki Quartzin tulevan alakertaan. "Niin, aivan...Mutta tuota, minä en oikein tiedä, kannattaako nyt lähteä,...ööh...mikä sinun nimesi on," Quartz sölkötti. "OOH!!!KysyXä ny jo nimee!?!?!Mun nimi o SeXyGirl-91, entä sun??!?!?!," SeXyGirl-91 kysyi onnesta soikeana.
"Quarz on nimeni ja...tuota...ööh,"Quartz jatkoi sölköttämistään. "IhQ nimi!!!Mut ny täytyy mennä että ehitää bilettää," SeXyGirl-91 sanoi ja tarrasi Quartsia ranteesta retuuttaen poloisen sankarin ulos tavernan lämmöstä kylmään Tamperkeleen tuuleen. "Onpas muuten kylmä," Quartz tokaisi. "Jooooooo, täällon aina kylmä, Tamperkeletta joskus muinoi sanotiiki Länsituule SolaX ku täällo aina nii kymlä," SeXyGirl-91 vastasi retuuttaen Quartzia yhä perässään. "Länsituulen Sola...Se nimi kuulostaa jotenkin tutulta. Olen varmaan lukenut siitä jostain Tampsan kirjoista, hän on se minun vanhempi ja viisaampi veljeni, se jota aluksi luulit isäkseni," Quartz puhui hänelle tutusta asiasta, eli siis omasta veljestään. Eihän mikään muu hänelle ollutkaan tuttua tässä oudossa ja kylmässä, tuulisessa ympäristössä, joten tutuista asioista puhuminen teki olon kotoisemmaksi. "MjOo, tota anteeX ny vaa mut mua ei hirweest kiinosta se sun isovelis," SeXyGirl-91 tokaisi töykeästi ja tuuppasi Quartzin eteensä ja jatkoi: "Täson mun kamut! Vasemalla on VilleValoRul3z!, keskelä on CuteBitch1(No frell ku joku pöltsi mun nickin!!) ja sit oikeellon mun bestis- Hei! Mihi sä luulet meneväs?!?!" Tämän esittelykierroksen aikana Quartz oli yrittänyt jälleen kerran livahtaa paikalta, mutta tällä kertaa tyttö ei päästänyt häntä lähtemään. "EXä diggaa mun kamuist?!? Mä hei voin kyl dumpata ne jos sä et pidä niist q sä oot nii ihq et mä haluun olla sun kaa," tulisesti Quartsiin rakastunut SeXyGirl-91 piipitti loukkaantuneena ja hänen ystävänsä pulisivat keskenään. "En minä...minä vain tuota..," Quartz mietti tekosyytä. "Hei! me päätettii et me ei tykätä SeXyGirlist enää q se tykkää tommosesta nörtistä, että voisittex te poistua q tää sentää on kovien gimmojen kuten meitin tori," VilleValoRul3z! selitti ryhmän yksimielisen päätöksen, johon SeXyGirlin paras ystäväkään ei sanonut mitään vastaan. Ja niin SeXyGirl-91 joutui oman ryhmänsä hylkäämäksi, täysin tyhmäksi leimatuksi. "Sori, mut Pissikset ei vaa oo enää sun ryhmäs," CuteBitch1 harmitteli. "Te ootte kaikki iha paskoja!!! Mä lähen mun poikafrendin kans sit!! Jääkää hyvästi!! Frellin kusipäät!!," SeXyGirl-91 itki päin entisten ystäviensä naamoja. "Olen pahoillani...Mentäisiinkö takasin majataloon," Quartz lohdutteli itkusta karjuvaa tyttöä. SeXyGirl-91 oli kuitenkin niin pois tolaltaan tästä arvon alennuksesta, ettei pystynyt sanomaan sanaakaan, joten Quartz kietoi kätensä hänen olalleen ja lähti taluttamaan tyttöä kohti majatalon lämpöä. Ikävä kyllä hänellä ei ollut aavistustakaan, missä suunnassa Da Barbie oli.
Samaan aikaan, kun Quartzia retuutettiin pois tavernasta, Oonnii-Pop heräsi ja herätti myös Tampsan. "Öör," Pop örähti iloisesti. "Niin, tosiaan. En ole pitänyt hauskaa sitten, sitten sen kun luin kirjan siitä mustasta haltiasta! Eiköhän mekin lähdetä tutkimaan, mitä tällä kaupungilla on tarjottavanaan," Tampsa sanoi yllättävän virkeästi ja alkoi pukeutua siisteihin vaatteisiin. Salaa hän toivoi, että törmäisi niihin kahteen kimaltavaan neitoon, jotka olivat pitäneet puhetta torilla päivällä.
Pukeutumisen jälkeen veljekset ottivat tarpeelliseksi katsomansa määrän äitinsä sukanvarressa säilömiä rahoja ja lähtivät ulos. "Ööröörrrrr," Oonnii-Pop örisi kylmästä. "AHAA! Nuorten taiteilijoiden ja toisinajattelijoiden, eli Vastarannan Kiiskien klubi! Me menemme sinne, veljeni," Tampsa sanoi varmana siitä, että neidit löytyisivät tuosta synkänoloisesta paikasta, jonka mustaksi maalattu kylttikin oli jo puoliksi pudonnut.
"Minun mielestäni olisi parempi, jos ihmiset munisivat kuten linnut, sillä raskausajan vaikeudet riistävät naisilta vapauden," tummatukkainen, ihana, suorastaan valloittavan viisas ja kaunis puheenpitäjä keskusteli blondin ystävänsä kanssa Vastarannan Kiiskien klubin tiloissa. Tampsan sydän oli nousta kurkkuun: hän oli todellakin löytänyt nuo neidot. Vastarannan Kiiskien klubi oli hämyisä ja synkkä, vain purkitetut kiiltokärpäset valaisivat masentavan tunnelman valtaamaa hiljaista paikkaa. "Enpä tiedä tuota, kuka munasta sitten huolta pitäisi," kysyi vaaleahiuksinen kaunokainen. "No, isä tietysti," mustakutri sanoi ja kippasi lasillisen punaviiniä kitaansa sammuttaen näin hefelmällisen keskustelun. Tampsa ei uskaltanut lähestyä heitä, mutta onneksi Oonnii-Pop teki sen hänen sijastaan. Tai siis eihän se hyvä ollut! Ja niinpä Tampsa seurasi veljeään naisten pöydän luokse. "Anteeksi, olisiko tässä pöydässä tilaa minulle ja veljelleni? Me tulemme kaukaa Helsingforssista, ja olisimme hyvin ystävällisiä...siis...haluaisimme kuulla Tamperkeleesta," Tampsa sanoi äänellään joka vaihteli piipityksestä kieuntaan. "Siinähän niitä tuoleja on," blondi sanoi happamesti. "Kiitos," Tampsa tokaisi ja istahti. "Örrr," Pop örähti ja istahti blondin viereen kuolaamaan. "Täällä ei kuulemma ole ollenkaan tsuku-tsukuja," Tampsa esitti viisaasti. "Niinhän NE sanoo! Itse asiassa tuo portti tuolla nurkassa on suoraan yhteydessä tsuku-tsukujen päämajaan. He pitävät Vastarannan Kiiskiä tiukasti silmällä, mutta he käyttävät aina salapukua. Ja jos vielä jatketaan, niin tuo nainen, joka juuri tuli 'vessasta', on itse asiassa tsuku-tsuku, joka on teleporttautunut Tamperkeleelle. Joten jos te pakoilette heitä, teidän olisi syytä häipyä ja äkkiä," vaaleampi kaunis valisti. "Emme me pakoile, emme tietenkään, heheh! öhöm! Saisinko udella nimiänne, oi kauniit neidot," Tampsa sanoi mitä vikkelämmin. "Kira," tummatukkainen sanoi ensimmäisen sanansa veljesten ilmestymisen jälkeen. Ja minkälaisella äänellä! Ääni oli kuin hitaasti soljuvan puron helinä yhdistettynä mitä äärimmäiseen söpöyteen.
"Marie McEla, ja kertokaahan omat nimenne," sanoi vaaleaverikkö koppavasti. "Ihanat nimet! <3 ," sydämensä kanssa kamppaileva Tampsa päästi. "ÖR," yritti Oonnii-Pop ryhdistää veljeään. Ja ellei tämä ollut jo tarpeeksi poloiselle Tampsalle, niin juuri teleporttautunut nainen saapui pöydän luokse. "Anteeksi, voisitteko auttaa? Tarvitsisin kaltaisianne vahvoja miehiä auttamaan minua, poloista naista, tässä oudossa kaupungissa. Voisitteko osoittaa hyvän majatalon," nainen sanoi viekoittelevalla äänellä. Yllään hänellä oli mitä epäsopivimmat vaatteet: nahkakorsetti ja musta loimusamettihame, sekä aivan liikaa meikkiä tähän paikkaan, jonka naisasiakkaat olivat luonnollistakin luonnollisempia. Luonnollisuuden suorastaan haistoi -tai sitten se oli kainalohiki.
Tampsa oli kuin puulla päähän lyöty. Hän ei enää tiennyt näkikö unta vai kuvitteliko hän kaikki omassa kieroutuneessa päässään. Tampsan silmissä paikalle ilmestynyt nainen oli kuin suoraan Helsingforssin kaduilta: niin kaunis ja huoliteltu! "ÖR," sanoi Pop ja potkaisi Tampsaa pöydän alta. "Ai! Ai...Niin! Tokihan minä ja veljeni autamme sinua etsimään hyvän majatalon," Tampsa sanoi ja nousi pöydän ääreltä. "Kiitos, eikähän lähdetä sitten etsimään sopivaa paikkaa..," nainen, joka oli siis itse Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel, sanoi ja johdatti miehet ulos Vastarannan Kiiskien klubilta. Elviiran oli helppo johdatella hullaantunut Tampsa sivukujalle ja aina uskollinen Oonnii-Pop ei voinut kuin seurata perässä. Elviira ei ollut uskoa, että veljeksistä viksummalta vaikuttava seurasi häntä kuin lammas, kun taas Pop selvästi aavisti jotain epäilyttävää. Elviira puki näkymättömyyspaljastimet nähdäkseen, olisiko Quartz mahdollisesti myös perässä. Niin hyvää tuuria hänellä ei sentään ollut, mikä taas merkitsi sitä, että hänelle olisi jätettävä vihje, jotta hän lähtisi pelastamaan veljiään. Sen tehtävän saisivat hoitaa nuo kurjan luonnolliset Vastarannan Kiisket. Elviira pudotti tahallaan pienen laukkunsa, jotta saisi taiottua teleportin ilman epäilyksiä. "Hups," hän sanoi ja oli nostavinaan laukkua. Viimeisen mutistun sanan myötä Tampsa ja Oonnii-Pop katosivat kuin jäljettömiin! "Nyt on mentävä takaisin Vastarannan Kiiskien klubille ja kerrottava niille leideille, missä heidän poikaystävänsä ovat! Ja niin juoksee pieni Elexa-hiiri suoraan minun ansaani," Hissel juoni ja oli nauraa omalle neroudelleen.
Hieman myöhemmin Elviira olikin jo Vastarannan Kiiskien klubilla selittämässä naisille tapahtumia. "Siis, minä olen siepannut ne kaksi miestä, jotka äsken olivat tässä teidän pöydässänne, ja pyytäisin, että te etsitte käsiinne miesten pikkuveljen, jolla on kultaiset pitkät hiukset. Saatte vaivannäöstänne 300 kolikkoa," Hissel selitti. "Miksi ihmeessä me niin tekisimme?! Emme me tarvitse sinun likaisia rahojasi! Emme suostu auttamaan yhtään tsuku-tsukua," blondi selvensi asianlaitaa. "Raha on roskaa! Raha on tuonut turmeluksen meidän yllemme," sanoi heleä-ääninen Kira. "ARGH...Älkää suututtako minua," Elviira karjui.
Hänen onnekseen paikalle saapui pillittävä tyttö, joka oli kastellut hänen mukanaan tulleen miehen pitkät vaaleat hiukset täysin läpimäriksi. "Mä en tajuu mix ne teki mule näi," tyttö vollotti ja hämmentynyt nuori mies taputteli häntä olalle rauhoittavasti. "Aah...Nähdään myöhemmin neidit. Tuo nimittäin on etsimäni poika," Elviira totesi rauhallisena ja meni Quartzin luo. "Voisiko joku auttaa? Minun on päästävä Majatalo Da Barbieen, mutten tiedä, missä koko paikka on," Quartz ruikutti hätääntyneenä. "Pitäisikö estää sorto," Kira hihkaisi ystävättärelleen. "Of course, Riki," Marie naurahti ja niin kaunokaiset lähtivät salakavalasti hiipimään Elviiran perässä. "Minä voisin auttaa sinua yhdessä asiassa, Elexan penikka," Lievästi Pienempi tsuk Hissel rähisi. Quartz säikähti ja SeXyGirl-91 valahti ilman tukea maahan lojumaan kuin hylätty rätti. "Sinä olet se paha täti! Se tsuku-tsuku," Quartz panikoi. "Aivan! Ja sinun tiedoksesi voisin sanoa, että veljesi ovat minun vankeinani. Halunnet tehdä heille seuraa," Elviira sähisi ikävän kuuloisesti. "Ei! Mitä olet tehnyt veljilleni," Quartz tihrutti jo itkua. "Muhahahaaa," Elviira päästi ilmoille pahan naurun ja oli taikoa uutta teleporttia, jotta saisi Quartzin samalla kertaa vangikseen. Mutta onneksi Kira ja Marie juuri tällä oikealla hetkellä avasivat suunsa ja huusivat selkäpiitä karmivan sävelen vanhasta Tamperkeleen taistelulaulusta suoraan Elviiran korvaan: "EI PERKELE ME EI SUOSTUTA!"
Hissel sekosi taiassaan ja hänen tärykalvonsa kumisivat kauhusta.
Laulu sen sijaan sai suuren suosionosoituksen Vastarannan Kiiskien klubin muilta jäseniltä. "Nyt satelee rispektiä," Marie iloitsi samalla kun Kira potkaisi Elviiraa mahaan. Hissel taittui kaksinkerroin ja Quartz iski häneltä nenän vinoon. Siitäkös Elviira taintui kanveesiin, ja sitten Vastarannan Kiisket raahasivat taintuneen Elviira Hisselin etuoikealle näyttämöstä. "Kiitos avusta," Quartz sanoi. "Ilo oli meidän puolellamme, sain ainakin puolen vuoden aggressioni purettua," Kira suorastaan riemuitsi.
"Mutta nyt minun on löydettävä veljeni...Osaatteko te auttaa," Quartz kääntyi neitojen puoleen. "Heidät on siirretty tsuku-tsukujen päämajaan Åbuun. Mikäli haluat nähdä heidät, on sinun matkustettava Åbuun ja vapautettava heidät. Teleporttilaite kun tarvitsee jokinsortin tunnisteen ja ellei sitä ole, tulee tunkeneeksi päänsä vessanpönttöön," Marie sanoi tietävänä. "Mä tuun muga, menää ettii ne su veljes," itkustaan toipuva SeXyGirl-91 sanoi. "Miksi tsuku-tsukut etsivät sinua," Kira uskalsi kysyä hiljaa. "No, tuota...En oikein tiedä itsekään, mutta siihen liittyy tämä sormus ja sukuni," Quartz vastasi. "Hmm...Hieman muutettuna siitä saisi aikaan aika hyvän kirjan," Kira tuumi ja siirtyi tissuttelemaan punaviiniään viisaan ystävättärensä seuraksi. "Ensiksi meidän on mentävä Da Barbieen pakkaamaan tavarat, ja ennen kaikkea nukkumaan. Minähän en tyhjästä maksa vaikka veljiä kidutettaisiin tyrmässä," käytännön mies Quartz totesi realistisesti. "Selvä, se ei oo kaukana," SeXyGirl-91 sanoi.
Seuraavana päivänä Quartz ja häntä lampaan tavoin seuraava SeXyGirl-91 lähtivät kohti Röpelön suurinta kaupunkia: Åbua. Heillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa Tampsan ja Oonnii-Popin pelastamiseksi, eikä liioin suunnitelmia siitä, miten Quartz pääsi huomaamattomasti kulkemaan pitkin Åbun ylivartioituja katuja. Mitä lähemmäksi Åbua he saapuivat, sitä enemmän ihmisiä tuli vastaan ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että Quartzin päästä oli luvattu sievoinen summa mammonaa.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tulikin Quartzin naamioiminen naiseksi, mikä ei sinänsä ollut vaikeaa hänen koreiden hiuksiensa takia.
Yöllä, Vastarannan Kiiskien klubin hiljennyttyä, Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel heräsi ja kirosi itsekseen. Hän kiiruhti teleporttitoilettiin ja päätyi tekemään selvitystä Iso tsuk Adolf Napoleon IV:lle. Virasta erottaminen oli aivan liian lähellä, eikä ainoastaan epäkorrektin pukeutumisen takia. Elviiran onneksi hänen kammiossaan tyhmänä toljottavat Tampsa ja Oonnii-Pop kävivät houkutuslintuina suunnitelman loppuunviemiseksi. "Ja sitten myös vaihdat vaatteet, stn sentään," Napsu sanoi väsyneesti ja päästi Hisselin nopeasti omiin oloihinsa. Väsyneenä ja piestynä Elviira saapui omaan kammioonsa, jossa Oonnii-Pop kuorsasi ja Tampsa luki suurella mielenkiinnolla Magic For Dummies -teosta. "Tervehdys, pojat. Anteeksi, että tulen näin myöhään, mutta minulle sattui pieni välikohtaus ottoveljenne kanssa," Elviira sanoi väsyneesti sillä hän ei juuri nyt jaksanut piikitellä. Hän taikoi hyvin nopeasti veljekset viereiseen pienempään kammioon ja painui suihkuun.
"Hmm, aivan kuin jotain olisi tapahtunut," Tampsa totesi itsekseen ja jatkoi:" tiedätkös, Pop, en oikein vieläkään tajua, miten me päädyimme tähän paikkaan. Ensin me olimme sen kauniin naisen kanssa ja sitten yhtäkkiä olimme tässä paikassa, jota voin suurella syyllä epäillä tsuku-tsukujen päämajaksi." Oonnii-Pop kuitenkin nukkui, nyt tosin lattialla, eikä Tampsa jaksanut jatkaa tyhjänpäiväistä keskustelua vaan jatkoi lukemista, kunnes nukahti väsymyksestä. Elviira suuntasi suihkun jälkeen myös nukkumaan, eikä ehtinyt edes välittää kuolasta sängyllään.
Aamulla Elviira siirsi Tampsan ja Oonnii-Popin takaisin omaan kammioonsa. Nyt hänellä oli yllään tsuku-tsukujen virallinen kuulusteluasu, eli Väkivaltaisen Punainen kaapu. "Huomenta pojat. Minulla ei ole teille mitään käyttöä tässä odotellessani sitä Elexan-penikkaa, joten tehkää olonne mukavaksi, mutta älkää pissatko Unikuuseeni," Elviira sanoi ystävällisen tomerasti. "Sinähän olet se sama nainen, joka tunkeutui kotiimme! Ja...ja olet se sama nainen Tamperkeleelta. Oho, minua ei olekaan koskaan huijattu valeasulla näin pahasti. Tai siis, ei sitten sen kun Oonnii-Pop pukeutui Hällöwiiniä örkiksi," Tampsa mutisi puoliksi itselleen. "Aivan...Ja tahtoisin kirjani takaisin," Elviira käski. "Mutta, antaisit nyt minun lukea sen. Olen hyvin kiinnostunut taioista ja minulla on mukanani oma taikakirjani, jonka piilotin takataskuuni kotoa lähdettyäni. En vaan osaa käyttää sitä kunnolla," Tampsa selitti. "Hah! Jätkä ei osaa taikoa! Mutta näytä nyt sitä omaa kirjaasi," Hissel ilkkui, kunnes uteliaisuus vei voiton ivasta. "No, tässähän tämä on. En kyllä tiedä suostuuko se aukeamaan kenellekään muulle kuin minulle. Se sentään on ainoa muisto oikeista vanhemmistani, joita en koskaan tuntenut," Tampsa sanoi ja jatkoi alakuloisesti,"tiedäthän, minun ottoäitini, eli madam Rohvel keräsi ylhäisiä muksuja siinä toivossa, että saisi käsiinsä Jeshuan merkkiä kantavan tenavan, joka Quartz siis on." "Mjoo, kyllä minä hänet tiedän...Hän varasti minun pikkusiskoni, kun olin 10 -vuotias," Elviira sanoi surullisesti, "sen takia minusta tuli tsuku-tsuku. Halusin löytää siskoni, puolustaa hyvyyttä, estää pahuuden, tiedäthän," hän jatkoi haikeasti muistellen. "Tuota...älä vaan sano, että...," Tampsa aloitti epäröiden, mutta Elviira keskeytti hänet iloiseksi muuttuneella puheellaan: "Tunsitko sinä hänet? Minun sisareni siis. Hänen nimensä oli Herpes. Minun pikkusiskoni, hän oli vasta sylilapsi, kun matami hänet ryösti." "Örrr," Pop sanoi surullisesti. Hänkin muisti pikku-Herpeksen, vaikka oli silloin vasta 5- vuotias. "Mitä hän sanoi," Elviira kysyi. "Olen pahoillani, tsuku-tsukuleidi, mutta Herpes kuoli pienenä," Tampsa sanoi myötätuntoisesti ja katsoi Elviiraa syvälle silmiin. Jäänsiniset silmät kostuivat ja Elviira alkoi itkeä Tampsan olkaa vasten. "No, no, älä nyt...Hän sentään ööh...," Tampsa yritti lohduttaa, mutta tyytyi vain taputtamaan Elviiran selkää hellästi. "Anteeksi, minun tunteeni eivät ikinä ole ottaneet minua näin valtaansa. Se on kiellettyä tsuku-tsukuilta," Elviira sanoi pyyhkien kyyneliään kaapuunsa. "Tässä olisi tämä loitsukirjani," Tampsa ojensi kirjan Elviiralle hymyillen lempeästi. "Örröörrr," Onnii-Pop oli pitkästynyt. Hänellä oli paha aavistus siitä, että Tampsa olisi saattanut unohtaa sen, että tämä samainen nainen oli huijannut heitä eilen ja yritti heidän avullaan saada Quartzin ansaan. "Kiitoksia," Elviira sanoi pieni hymy huulillaan ja otti kirjan Tampsan kädestä koskettaen tämän sormia hellästi, eikä suinkaan vahingossa. "Minulla on tänään vapaapäivä, kun ei kerran tarvitse etsiä Quartzia. Sehän hänen nimensä oli? Haluaisitteko tulla kierrokselle kanssani? Esittelisin teille koko tsuku-tsukujen päämajan ja saisitte maistaa ihania ruokia ruokalassa," Elviira suostutteli lämpimällä äänellä. Juuri kun Tampsa oli vastaamassa, Elviiran taikapuhelin kuitenkin soi, eikä Tampsa saanut asiaansa sanottua. "Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel ilmoittautuu," Elviira sanoi hyvin asiallisella ja tunteettomalla äänellä taikapuhelimeen. "Iso tsuk on päättänyt, että hän haluaa nähdä sinun vankisi. Tuo heidät heti kuulusteluhuoneeseen," puhelimesta kuului. "Selvä," Lievästi Pienempi tsuk vastasi ja sulki taikapuhelimen. "Pukeutukaa ja peskää itsenne, tulen hakemaan teitä heti aamiaiseni jälkeen. Saatte nähdä Iso tsuk Adolf Napoleon IV:n, joten odotan teiltä kunnioittavaa käytöstä. Hän ei ole saanut kiduttaa ketään aikoihin ja on siksi äreissään," Hissel totesi virallisesti ja poistui huoneestaan sulkien oven perässään.
"Blue Oyster, aika jännä nimi," Quartz sanoi SeXyGirl-91:lle. He olivat saapuneet Åbun syrjäkulmille ja yrittivät etsiä levähdyspaikkaa sekä tietoja veljeksistä. "Enny tiä, must se guulostaa aika kiwalta, eiköhä menä," tyttö vastasi väsyneesti. Hetkeäkään hän ei ollut epäillyt päätöstään lähteä Quartzin mukaan, mutta elämä ilman meikkejä, koruja ja kauniita vaatteita kävi vaikeaksi huonosti nukutun yön jälkeen. "Onneksi olemme päässeet tänne näin nopeasti sen uuden pikataikahevosväylän avulla. Ilman sitä ja pummilla matkustamisen ihanuutta meillä olisi mennyt matkaan ainakin viikko," Quartz iloitsi tekniikan kehitystä. "Nii just, mut ny mennää," SeXyGirl-91 kiskoi Quartzin perässään edelle mainittuun sinisenä hohtavaan kulmakapakkaan. Sisällä Blue Oysterissa haisi imelän miehiseltä. Yhtään naista ei koko kapakassa ollut. Miehiä sen sijaan oli sitäkin enemmän. Quartzia alkoi kauhistuttaa miesten yhtenäisen mustanahkainen pukeutumistyyli sekä kamala diskomusiikki. Lisäksi häntä pelotti, koska näytti siltä, että hänet tunnistettiin mieheksi. "Mmm...mussukka," joku mustanahkaisiin housuihin ja liiveihin pukeutunut isomahainen mies kyräili Quartzille. "AnteeX, tota, me etitää tsuku-tsukujen päämajaa," SeXyGirl-91 yritti kysyä neuvoa. Takahuoneessa ex- Aivan Pikku tsuku Surkea kuuli naisen hentoisen äänen ja lähti yhdessä ystävänsä kanssa tulijoita kohti. "Mää voisiin auttaa teitä," Surkea möläytti kauhealla äänellään, joka nosti Quartzin niskavillat pystyyn. "Olen näet entinen tsuku-tsuku," Surkea krähisi.
"IHQ! Quartz, me löydetii aito tsuku-tsuku," SeXyGirl-91 iloitsi. "Toivottavasti tulitte tuhoamaan koko paskajärjestön," katkeroitunut Surkea mölisi. "Nimenomaan! Nyt johdata meidän päämajaan, kiitos," sanoi Quartz, joka halusi pois tästä paikasta, joka kävi aina vain ahtaammaksi miesten tungettua aivan hänen viereensä.
"Ei hän vaikuta yhtään pahalta naiselta. Itse asiassa uskon, että hän todella luulee tsuku-tsukujen järjestöä hyväksi asiaksi. Tiedäthän, hän on ylhäistä sukua eikä ajattele, että köyhilläkin tulisi olla samat oikeudet," Tampsa selitti itselleen. "ÖRRR," täysin tympääntynyt Oonnii-Pop örisi suihkusta. Koko aamun ajan oli Tampsa mölissyt Elviirasta ja yrittänyt selittää itselleen tämän hyvyyttä. "Hän on lähestulkoon saman ikäinenkin kuin minä," Tampsa vaan jatkoi ja onnistui suututtamaan Popin joka juoksi karjuen suihkusta. "Pop? Mikä sinun on," Tampsa sanoi puolihuolimattomasti. Juuri kun Oonnii-Pop oli tarttumassa nuijaansa ja hivauttamassa Tampsaa päähän, ovi avautui ja Elviira astui sisään kalpeana. "Minulla on teille mitä kamalimpia uutisia. Iso tsuk Adolf Napoleon IV kärsii suuresti sydänvajauksesta ja on päättänyt kiduttaa teitä huvin vuoksi isolla areenalla," Elviira sanoi ja kääntyi katsomaan suoraan Tampsan sinivihreisiin silmiin," Olen niin pahoillani, etten pysty tekemään mitään." Pop pudotti nuijansa ja kietoi lakanan yllensä. "Miten hänenlaisensa tyranni on päässyt järjestönne johtoon?! Sinun kuuluisi istua isoimmalla penkillä," Tampsa panikoi. "Sinähän sen sanoit! Mutta en voi tehdä mitään nyt. Seuratkaa minua hyvällä, tai minun on pakko pakottamalla pakottaa teitä pakosti seuraamaan minua," Elviira pakoili sanoissaan.
"Minä seuraan sinua, neiti," Tampsa sanoi myötätuntoisesti. "Elviira on nimeni ja nyt seuratkaa," Elviira sanoi. Oonnii-Poppia suututti koko touhu, eikä hänellä ollut mitään halua seurata tsuku-tsukua.
Tampsa sen sijaan seurasi Elviiraa kuin hai laivaa, tosin lähempänä. "Tämä järjestö, koko tsuku-tsukulaitos, eikös se perustettu suojelemaan kansaa tyranneja ja roistoja vastaan," Tampsa kysyi, kun he kävelivät päämajan ankean harmaita käytäviä pitkin. Pop tuli murjottaen perässä taikakahleet tiukasti ranteidensa ympärillä. "Kyllä, mutta nyt alan ymmärtää, että järjestömme johdossa istuu mätä mies. En voi käsittää, kuinka voin olla niin sokea! Kaikki nämä vuodet...Et edes tiedä kuinka monta laistasi olen toimittanut areenalle," Elviira sanoi, ja Tampsa jatkoi: "He eivät tainneet selvitä hengissa, vai?" "Eivät," Elviira totesi ja kääntyi surusilmäisenä Tampsan puoleen, "En voi antaa sinulle käydä niin! Minä..." "ÖÖR," Pop örisi keskeyttäen Elviiran tunnustuksen. Loppumatkan he kulkivat hiljaa päät painuksissa.
"Vai nämä ovat niitä kapinallisen ystäviä," Iso tsuk myhäili tyytyväisenä. "Hyvä. Haluan nähdä, miten he selviävät Oravanpyörästä!" Oravanpyörä oli koko tsuku-tsukujen historian pahin keksintö. Sen tarkoituksena ei niinkään ollut kiduttaa uhria ruumiillisesti vaan henkisesti. Aluksi uhri sidottiin suureen jouksupyörään, jota sitten pyöriteltiin pitkin areenaa. Periaatteessa siinä ei siis ollut mitään kamalaa, mutta kun siihen lisättiin sopiva määrä verta ja paskaa sekä palttoonriekaleita, hikeä ja kyyneliä kyllä virtasi. Pelkkä ajatus puistatti Tampsaa kun taas ylpistynyt Oonnii-Pop vain kohautti hartioitaan ja katsoi Iso tsukua nenänvarttaan pitkin. "Aloitetaan heti," Iso tsuk Adolf Napoleon IV totesi ja katsoi uhrejaan sadistinen pilke silmäkulmassaan.
"Täsähä tämä on. Ah, siä on alkamasa pläts-festit," Ex-Aivan Pikku tsuk Surkea sanoi ja osoitti isoa, kolossaalista rautapalatsia Åbun keskustassa. "Pläts-festit," Quartz kysyi. "Juuu, siä pistetää vankittuja areenalle," Surkea totesi tyynenä. "Su veljes!!!," SeXyGirl-91 kimitti kauhusta. "Voi ei! Hei ex-tsuku, sinun on neuvottava meille suora tie areenalle! Luulenpa, että veljeni ovat siellä," Quartz sanoi toiminnallisena käytännönmiehenä. "Juu, selevä, seuratkaa," Surkea sanoi ja nuoret lähtivät perään. Areenan luokse ei ollut vaikea päästä, sillä Surkea oli yhä tsuku-tsukujen listoilla, kiitos hitaan paperisodan. "Mun veljeni! Heitä ollaan juuri tuomassa areenalle tuossa, tuossa...pyörässä," Quartz kauhistui. "Mä en voi kattoo!!!," SeXyGirl-91 pelästyi ja peitti kädet silmillään.
Quartz juoksi areenalle huutaen "EII!!!" matkallaan. "Quartz," Tampsa riemuitsi ja Popkin lopetti murjotuksensa. "Ör," hän sanoi ilahtuneesti. "Veljeni," Quartz sanoi ja juoksi halamaan molempia.
"Ahaa! Sinä siis olet se Elexan penikka! Isäsi kääntyy varmasti haudassaan, kun näkee kuinka tyhmä poika hänellä onkaan," Iso tsuk sanoi jyrisevällä äänellä jostain yläpuolelta. "Minä olen Quartz Elexa! Ja kyllä, minulla on Jeshuan merkki! Minut on Jeshua valinnut pelastamaan kansan, joka kärsii sinunlaistesi tyrannien hirmuteoista," Quartz sanoi hyvin juhlallisesti.
Samaan aikaan jossain hyvin kaukana, toisessa ulottuvuudessa Suuri ja Mahtava Ukko Jeshua katseli maailmaa hyvin murheissaan. Ja kuullessaan Quartzin juhlallisen puheen hän ei voinut kuin hakata päätään ylitaivaalliseen mahonkipöytään. "Ei Helvetti! Ei tässä näin pitänyt käydä! Joko joku kuollut on taas sekaantunut elävien asioihin, hä," Hän kirosi vaikuttavasti. "Kyllä vain," iloinen naisen ääni kuului jostain pilvien takaa. "Olen pojan äiti, enkä voi hyväksiä sitä, että hän olisi vain saanut ruman syntymämerkin rintaansa! Sehän on selvästi Sinun tunnuksesi, kolmitähti," Lady Carmen Elexan haamu sanoi Tähtien maailmantasolta. "Paskat on! Sehän on aivan selvästi neliristi, eli siis huijarijumalatar Besterin merkki," ärsyyntynyt Jeshua perunoi. "Minun poikani tulee toteuttamaan ennustuksen," Lady Carmen sanoi ylpeästi. "Mitä? Mikä on tämä ennustus, josta puhut," kaikkitietävä Jeshua kysyi. "Et-ettekö te tiedä omaa ennustustanne," Lady Carmen, joka oli nyt äärimmäisen hämillään, kysyi. "No en, älä muistuta," Jeshua ärjäisi. "No, tämä ennustus lupaa kansalaisille pelastajan, joka vie heidät pois kurjuudesta. Ja Pelastaja kantaa Sinun merkkiäsi. Tämän lupauksen teit uskoville 1200 vuotta sitten, kun ilmestyit ensimmäisen kerran maan päälle" Carmen kertoi lyhyesti. "Olenko minä ollut tuolla alhaalla?! Ei kun hei...hohohoo! Sen takia siis voin huonosti ne 300 vuotta. Mahtoi olla hyvät juhlat," Jeshua elämöi. Lady Carmen oli niin järkyttynyt, että lähti Maailman maailmantasolle yrittämään poikansa pelastamista. "Pitäisi ehkä seurata paremmin tuota hauskaa peliä, siis tuota maailmaa," muistamattomia muistojaan muisteleva Ukko Jeshua sanoi nostalgisesti ja lähti Lady Carmenin perään.
Tähtien maailmantasolla, kuolleiden valtakunnassa, Jonas Elexa odotti vaimoaan, joka taas oli lähtenyt toiselle maailmantasolle. Vain harvoilla hengillä oli se taito, eikä Jonas ollut yksi niistä onnellisista. Mutta hän uskoi, että saisi silti jotenkin kostettua surmaajalleen, eli Adolf Napoleon IV:lle.
"Hahahahaa! Kuulkaas tuota! Sulkekaa pyörä," Iso tsuk karjui, "saammape nähdä, kuinka kolme kestää Oravanpyörän!" Mutta juuri ennen pyörän sulkemista Tampsa taikoi magic missilen, Pop karjaisi verta hyytävästi ja Quartz mottasi vartijaa turpaan. Samaan aikaan suuri tuuli syntyi
ei-mistään ja Jeshuan hahmo ilmaantui areenalle. "No niin! Rauhassa nyt hyvät, ööh..uskovani," hän sanoi jumalaisesti. Katsojat hätääntyivät ja juoksivat karkuun tai alkoivat rukoilla syntejään anteeksi. "No, no, rauha vaan! Haluaisin tietää tästä minua koskevasta ennustuksesta. Onko paikalla pappeja tai vastaavia," Jeshuan ylimaallinen hahmo kysyi. Pieni, harmaaseen kaapuun pukeutunut munkki nousi katsojien joukosta ja astui esiin areenalle. "Minä voisin lukea Teitä koskevan ennustuksen, Oi Te Suuri ja Mahtava Jeshua," pieni munkki piipitti. "No, antaa kuulua," Jeshua mylvi. "Jumalista Suurin, Suuri Herramme Jeshua, on tuova kansalleen Messaiahin, joka pelastuksen kansalleen tuopi. Merkkiä Jeshuan kantaapi laps ylhäinen, jok' pelastuksen luopi. Jos Jeshua sen suopi, uskovat pelastuvat. Ja lapsi ylähinen toinenkin syntyypi, jost' viel ehkä jotain tulloopi. Bester, autuas jumalatar kaunis, oot ihana niin, on Jeshua meille sanonut, kun kansalleen ilmestyivät Suuret ja Mahtavat Muinaiset," munkki luki koko ennustuksen viimeistä, harvoin luettua lausetta myöten. "Ahaa! Vai niin. Noh, minun on hieman häpeissäni ilmoitettava, että tämä ennustus on täyttä bultzshittiä, eli siis Jumalaista sontaa. Nähkääs, silloin vietin juhlia maan päällä ja tietysti joku tolvana on mennyt merkitsemään muistiin kaiken mitä olen sanonut. Vaikka olisin kuinka ylitaivaallinen olento, minäkin voin tulla humalaan," koko kansan palvoma Jeshua ilmoitti ja jatkoi suivaantuneena: "Ettekö te edes huomanneet sitä tuosta kirjoitusasusta?! En kai minä nyt noin sekavia puhu. Jos minä tekisin ennustuksen, tekisin sen sentään ymmärrettävällä kielellä, jottei kenellekään jäisi mitään epäselvyyksiä. Uskonsodat kun tuppaavat olemaan toisissa ulottuvuuksissa suurin kuolinsyy." Yleisö oli syystäkin järkyttynyt. Pieni munkki katosi jonnekin hyvin kauas. "Minä tästä menekin takaisin ylös," Jeshua vielä mutisi ja katosi yhtä epämääräisesti kuin oli tullutkin.
Quartz pelasti veljensä ja he lähtivät pois areenalta. "Huh, onneksi Jeshua sotkeutui asioihin," Tampsa sanoi, kun he juoksivat Åbun slummeja kohti. "Hei! Sinä et lähde minnekään ilman minua," Elviira komensi ilmestyessään nurkan takaa. "Sinä?! Häivy," Quartz ärjäisi, mutta Tampsa keskeytti hänet taikomalla Quartzin minuutiksi mykäksi. "Minä..," Elviira sopersi Tampsan lähestyessä, mutta Tampsa keskeytti soperruksen intohimoisella suudelmalla. "IHQ!!!<3<3
Romantigga elää!!," SeXyGirl-91, joka oli taas seurannut Quartzia, sanoi. "Tämä niin kaunista on, kauniimpi kuin järven punaiseksi värjäävä auringonlasku alkusyksyn iltana," Oonnii-Pop sanoi uljaan syvällä äänellä. "Hä? Mitä sä? Sä puhut," Quartz möläytti ihmeissään. "Hmm, kappas vaan, niinhän minä teenkin! Syytä jumalaista vain ihmetellä voin ja Besteriä ikäni kiittää. Lahjan suuren saanut olen," Pop ilmoitti iloisen runollisesti. "Mutta mitä tapahtui," Quartz yhä vain ihmetteli. Oonnii-Pop kohautti vain olkiaan ja suuntasi kulkunsa lähimpään temppeliin laulaen iloisesti: "Mä Oonnii-Pop oon, mä Oonnii-Pop oon. Jos sä tahdot pitää hauskaa, niin lähde mun mukaan..."
"Lopettakaa jo," ärsyyntynyt Quartz karjui Tampsalle ja Elviiralle. Mutta he vain jatkoivat. "Äsh," Quarts äshähti. "Poikani. Sinun on tehtävä vielä yksi teko," kuiski tuuli. "No," tiuskaisi Quartz. "Tapa Iso tsuk," huusi tuuli. "Tapa ite," kettuuntunut Quartz sanoi potkaisten kiviä."No, käyhän se niinkin," tuuli henkäisi ja katosi.
Ja niin iski salama kirkkaalta taivaalta tappaen Iso tsuk Adolf Napoleon IV:n. Ja odotetusti Lievästi Pienempi tsuk Elviira Hissel tunnetaan nykyisin Iso tsuk Elviira Hisselinä, jonka rakas aviomies Tampsa toimii sihteerinä tsuku-tsukujen sotapoliisimaagijärjestössä. Oonnii-Pop pyhitti elämänsä runoudelle ja hänen runojaan myydään joka kioskilla, osta omasi! Vastarannan Kiisket Kira ja Marie McEla jatkavat yhä arvokasta työtään palopuheiden pitäjinä, vaikka aiheita he joutuvat etsimään hyvin syvältä. Aivan Pikku tsuk Surkea liittyi takaisin tsuku-tsukuihin ja toimii nykyisin rauhanturvajoukkojen johtajana. Syy tähän on se, ettei sotia yksinkertaisesti ole, joten hän ei pääse ryssimään mitään. Vapaa-ajallaan hän laulaa kovaa ja korkealta Blue Oyster kapakassa rakkaansa kanssa. Lady Carmen Elexa ja Jonas Elexa elävät, tai siis eivät elä, mutta viettävät silti hyvää 'elämää' Tähtien Maailmantasolla. SeXyGirl-91 ja Quartz Elexa elävät tätä nykyä viiden kiljuvan kakaransa kanssa Elexan mahtavalla sukutilalla, jonka palkatut alaiset elävät yltäkylläisyydessä, kuten koko Röpelön kansa. Jeshua lupasi olla juomatta seuraavat 1000 vuotta ja nauttii nyt vain Besterin alkoholitonta totia. Tosin huijarijumalattaresta ei koskaan tiedä...
PäiväkirjamerkintöjäSunnuntai 11.12.2005 23:39
30.05.
Tiedän, että Ne ovat tulossa! Näin tänään jo ensimmäisen yksilön, joka oli niin selvä tapaus, ettei erehtymisen mahdollisuutta ole!
Onneksi se ei huomannut minua, kun livahdin kahvilan ovesta sisälle. Tunsin sen Niiksi tavasta, jolla se joi lämmitettyä vettään:
Yksi lusikallinen sokeria, pussillinen hunajaa ja sekoitukseen puuvartinen lusikka. Eihän kahvilassa käytetä puuvartisia lusikoita!
Siitä tiesin sen Niiksi. Seurasin sitä jonkin aikaa piilostani Aamulehden takaa. Tovin jo luulin sen huomanneen minut, mutta näin ei kuitenkaan ollut.
Lopulta jännitys kasvoi niin sietämättömäksi, että poistuin ja jätin vain laskun pöydälleni. Huomaamani yksilö täytti kaikki Niille määritellyt tunnusomaiset piirteet.
Sillä oli kaksi kättä ja jalassaan farkut.
31.05.
Se huomasi minut sittenkin! Tänään ovelleni tultiin koputtelemaan ja kuinkas ollakaan, siellä oli yksi Niistä. En tietenkään avannut oveani, mutta näin kaiken olennaisen ovisilmästä, jota Sekin katseli läpitunkevasti. Pelkään, että Se kuuli pinnallisen hengitykseni oven läpi ja lähti hakemaan apujoukkoja oven murtamiseen. Olen pakannut tärkeitä tarvikkeita ja lähden yön turvin kohti metsästysmajaani, jonne Ne eivät pääse.
01.06.
Olen nyt metsästysmajassani keskellä korpea. Matkallani näin pari Niitä, mutten usko, että Ne tulevat perääni, koska kuljin hyvin huomiota herättämättä.
Majalle tullessani huomasin jalanjäljet. En voi kuin toivoa, ettei se kuulunut Niille, mutta toisaalta en voi kuin ihmetellä, että miksi kukaan muu olisi kulkenut täällä?
Majani sijaitsee hyvin soisen metsän siimeksessä Viljakkalassa, eikä tämä todellakaan ole Niiden suosimaa seutua! Silti pelkään suuresti törmääväni Niihin, sillä tutkimukseni ovat kesken, enkä tiedä, mitä Ne minulle tekisivät. Sen tiedän, mitä ne tekivät lemmikkirotalleni! Kirotut!
07.06.
Ei yhtäkään Niitä täällä! Mieleni alkaa kirkastua yhtä lailla kuin kesäinen ilta. Eilen näin jonkin suuren eläimen käydessäni purolla kalastamassa. Ehkäpä minä saan uuden ystävän tästä.
08.06.
Eläin?? Eläin!! Minä olin juosta päin yhtä NIISTÄ!! Ne ovat jäljilläni! Koko tämän ajan Ne ovat tarkkailleet minua puron toiselta puolelta! Ja minä vaan kalastelen!
En voi uskoa olleeni niin TYHMÄ! Mihin minä menen?! Ne löytävät minut joka tapauksessa!
09.06.
Piilouduin kellariin. Tyhmä teko. En näe kirjoittaa.
11.06.
Löysivät minut. Veivät kotiin ja sanoivat, että olin taas unohtanut lääkitykseni.
Minä en käytä lääkkeitä!
Ne vain yrittävät pitää minut lääkehuuruissa, jotta saisivat tappaa ja nylkeä minut, kuten rottanikin!
Minä en anna periksi! Ne eivät tule saamaan minua! Miksei kukaan ymmärrä mitä Ne aikovat tehdä?!
Me olemme vain karjaa, juoksemme lyhyessä narussa, jota kutsutaan kodiksi, työksi tai elämäksi.
Ajatelkaa! Miksi? Miksi annatte Niiden kohdella itseänne näin?!
Paetkaa! Ei...Pakoon ei pääse. Jääkää, tuhoutukaa. Minä en.
VuorisaarnaLauantai 10.12.2005 22:45
Aurinko nousi hitaan varmasti vuorten takaa. Väkeä oli jo aikaisin kokoontunut odottelemaan uutta profeettaa saapuvaksi.
Ilma oli kolea ja ihmisten hengitys höyrysi. Joku hypähteli ilmaan lämmittääkseen väriseviä jäseniään. Väkeä saapui paikalle koko ajan enemmän ja kohta ilma lämpenikin jo pelkästään kehon tuottamasta hukkalämmöstä. Aurinkon valo säkenöi mäen rinteellä suorastaan yliluonnollisen kirkkaasti. Ylhäällä rinteellä tätä ei huomannut. Sieltä katsottuna ei nähnyt kuin mäen alle kokoontuneen karjalauman, joka tiiviisti toisiinsa vasten pakkautuneena mylvähteli odottavasti. Vihdoin jotain ilmestyi rinteelle pystytetylle lavalle. Olento loi tumman varjon nousevan auringon eteen. "Arvoisat ihmiset! Minä olen Adelaide. Te olette kuulleet minusta ja tiedättekin jo, että tulen toisesta maailmasta, muuten te ette olisi kokoontuneet tänne noin sankkana laum-, joukkona." Yleisön silmät kiiluivat odottavasti kuin ahnaalla pedolla: he halusivat kuulla lisää. "Minut on tänne teidän tyköönne johdattanut Totuus, mutta minä en ole profeetta. Minä olen aivan tavallinen ihminen niin kuin jokainen teistä," tumma hahmo sanoi ja osoitti nälkäistä laumaa.
"Totuushan on, että Jumalaa ei ole eikä koskaan ole ollutkaan. Te olette hänet luoneet lohduttoman yksinäisissä mielissänne, koska ette uskalla ottaa vastuuta teoistanne. Te ette osaa elää itseänne varten, vaan tarvitsette elämällenne syyn. Te ette pysty määrittämään seurakunnallenne sääntöjä ilman vetoamista ylempiin voimiin, jotka rankaisevat niitä, jotka teiltä pakenevat. Te-," Adelaide keskeytti ja katsahti yleisöönsä. Osa oli käynyt levottomaksi, mutta suurin osa kuunteli kiltisti ja nyökytteli nähdessään jonkun muunkin tekevän niin. Adelaide huokaisi syvään ja jatkoi:" Te ette osaa ajatella itse!" "Kyllä minä ainakin ajattelen itse ja haluaisin kuulla sinun Totuusesi," kuului pilkallinen ääni yleisöstä. Puhuja sai pian pistäviä katseita ympäri kehoaan. "Totuus? Mikä on Totuus?! Minähän kerron teille totuutta, mutte te ette kuuntele! Sanani ovat vain värähdyksiä kuuloelimissänne! Te ette ymmärrä kuulemaanne! Hyvä, tehkää lisää kysymyksiä, ehkä osaan vastata niihin ymmärrettävästi," olento tiuskaisi.
"Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on elämä? Mistä elämä tuli? Miksi," kuului kysymyksiä yhteen ääneen. "Elämää ei ole luotu. Se on syntynyt vahingossa ja kehittynyt meidän tasollemme, jossa pystymme käyttämään aivojamme elämän ongelmien ratkaisuus. Elämällä ei ole tarkoitusta, on vain selviydyttävä sen asettamista haasteista ja kuoltava pois jälkeläisiä saaneina. Uskokaa kun sanon, että koko elämän tarkoituksen etsimisen aloittivat impotentit ja homot miehet, jotka kyllä tiesivät elämän tarkoituksen, mutta todetessaan olevansa kykenemättömiä siihen he alkoivat etsiä sitä toisaalta."
"Entä lapsettomat naiset," kuului hiljainen naisääni. "Menneinä aikoina naiset eivät ehtineet haaskata aikaansa pohtimiseen. Lapsettomanakin kotona riitti töitä ja olihan mies pidettävä tyytyväisenä. Paras tapa saada ihminen ajattelemasta, on saada hänet keskittymään ulkonäköönsä. Mutta kuuntelemalla minun sanomaani ja seuraamalla minun polkuani tulette avaamaan silmänne todelliseen tasa-arvoon! Mies ja nainen ovat yhdenvertaisia, kumpikin tekee saman verran töitä. Miehet vahvempina keskittyvät fyysiseen työhön ja naiset aivotyöskentelyyn, mutta lopulta jokainen saa valita oman tiensä," Adelaide julisti. "Sanoit, että Jumalaa ei ole. Miten me nyt pystymme määrittelemään oikean ja väärän? Eihän meillä ole mitään syytä noudattaa mitään sääntöjä, mikäli selviämme sääntöjä rikkomalla paremmin kuin niitä noudattamalla," ilkkuva - ääninen henkilö sanoi. "Puhut totta. Siksi teidän onkin määriteltävä uudet lait ja noudatettava minun laatimaani järjestystä, joka pyrkii ekologis-terveydellis-taloudelliseen elämäntapaan. Pyrkikää toiminaan niin, että ajattelette tekojenne seurauksia luonnolle, terveydellenne ja lopulta taloudellenne. Ottakaa lakeihinne sääntöjä, jotka toteuttavat järjestelmää. Tämän järjestelmän vuoksi minä kiellän ketään seuraajaani käyttämästä päihdyttäviä aineita. Ne sulkevat silmänne Totuudelta ja koko elämältä. Te olette kuin hyvin ruokittu teuraskarja. Nautitte vain olostanne, mutta ette huomaa mihin olette matkalla: Teuraaksi. Pyydänkin teitä jokaista nyt etsimään Totuutta silmienne -," Adelaide keskeytettiin julkeasti: "Edestä, eikö niin? Sinä tulet kertomaan meille Totuudesta ja vaadit meitä noudattamaan sääntöjäsi ja vielä pitämään sinua Jumalan vertaisena," samainen pilkka - ääni määki. "Takaa. Etsikää Totuutta silmienne takaa," Adelaide sanoi lauseensa loppuun ja tarkasteli laumaansa. Ihmiset kääntyilivät katsomaan taakseen ja osa oli tosissaan kummissaan huomatessaan, että Totuuden pitää sisällään vanha naapuri. Vain aniharva ymmärsi pysyä vaiti paikoillaan ja tosiaan katsomaan silmiensä taakse eli omaan mieleensä. "Meidän siis pitäisi korvata uskontomme sinun ideologiallasi? Mitä sinä lupaat siitä? Jumala lupasi taivaspaikan," yleisöstä kysyttiin.
"Minä en ole poliitikko, en tarjoa teille ideologiaani. En myöskään ole filosofi, tarjoan teille ainoastaan mahdollisuuden nähdä maailma toisin. Voin aivan hyvin antaa teille käskyjä ja menettelytapoja, sillä te tarvitsette jotain uskontonne tilalle. Ettekö ymmärrä, että yritän pelastaa teidän pimeydeltä? En voi antaa teille vain vapautusta Jumalan laista, minun on annettava teille jotain sen tilalle. En voi vapauttaa teitä orjuuden kahleista vain vangitakseni teitä vapauden kahleisiin. Sieltä, mistä tulen, ovat vapauden kahleet kietoneet ihmiset syvälle tahmaiseen seittiinsä. Heitä ei voi enää pelastaa, he ovat moraalittomia ja palvovat ainoastaan pintaa. Kiire on siellä ainainen riesa, eivätkä ihmiset näennäisessä vapaudessaan huomaa olevansa rahan ja halujensa orjia. He juovat ja huoraavat yrittäessään päästä lähemmäksi Totuutta, mutta sanon teille, että se tie on väärä. Ei ole vapautta toteuttaa himojaan. Aitoa vapautta ei myöskään ole vapautus himoista, sillä ne ovat luonnollinen osa jokaisen ihmisen luontoa. Teidän tulee hyväksyä halunne ja tyydyttää niitä edellä mainitsemani järjestelmän kautta. Järjestelmä kannattaa ehdottomasti yksiavioisuutta ja irtosuhteet ovat kielletty, sillä moinen harraste on sekä epäinhimillinen, että epäterveellinen. Pelkkä halujensa toteuttaminen johtaa pelkkään mielipahaan. Ihminen tarvitsee itselleen aitoja. Minä sidon teidät Totuuden kahleisiin ja yhdessä me pystymme luomaan valoisan tulevaisuuden," Adelaide saarnasi. Lauma korskui hiljaa. Aurinko oli lakipisteessään, eikä enää synnyttänyt dramaattista varjoa Adelaidesta. Tarkkasilmäisimmät näkivät nyt puhujan. Tämä oli hyvin pieni ja laiha nainen, jonka kalpea iho ei soveltunut tälle seudulle.
"Mitä me teemme? Pitäisikö meidän palvoa sinua uutena Jumalana," kysyttiin laumasta."Adelaide on uusi Jumala! Me teemme kuten tahdot! Kerro meille Totuudesta! Tuleeko meidän ilmaista uskomme pukeutumisellamme tai jotenkin," nuori nainen joukkion keskeltä hihkaisi. "Minä en ole profeetta kuten jo sanoinkin, joten teidän ei tule palvoa minua. Teidän ei tule palvoa mitään. Ja mitä ulkonäköön tulee, teidän tulee olla luonnollisia. Suosittelisin yksinkertaisia vaatteita ja helppoa, lyhyttä tukkaa. Ulkonäön korostamisen pistäisin pannaan," Adelaide neuvoi. Karja mulkoili toisiaan etsien sopimattomia piirteitä.
"Mikä on uskomme suhde toisiin uskontoihin," iva - ääni kysyi. "Tämä järjestelmäni ei ole uskonto! Eikä sen tarkoituksena ole käännyttää ketään. Väkivalta on kielletty. Ketään ei saa vahingoittaa järjestelmän nimissä! No, oletteko valmiit seuraamaan minua kohti Totuutta," Adelaide kysyi ylväästi. "Vain jos säki tuut... Emmie tiijä...Kohta pitäisi toisen profeetan tulla, olisikohan sillä muuta sanottavaa? Tämä uskonto on vaikea kun ei ole edes Jumalaa, mitä minä sitten teen pyhämekollani? Jokohan olisi ruoka-aika, tekee mieli viiniä... Järjestelmä keskittyy liian vähän ihmiseen henkisenä olentona," yleisöstä kuului. "Ihminen tosiaan on henkinen olento. Sen vuoksi kannustankin teitä tiedon keruuseen ja tutkimuksiin. Ihminen on apina, joka pystyy hyödyntämään aivojaan ajatteluun sekä tiedon hankintaan. Sen tuleekin olla elämän sisällöstä tärkein. Sen ajan, minkä ennen tuhlasitte palvellen Jumalaa, käyttäkää nyt hyödyksi ja lukekaa, kyselkää ja avatkaa silmänne! Haluan luoda teistä tyhmistä elukoista ajattelevia olentoja, jottei teille käy kuten kävi minun maailmassani. Kotonani elämänmeno on johtanut evoluution suunnan vaihtumiseen ja ennen niin älykäs kansa on nykyään vain sielutonta massaa, jossa pienikin poikkeama heti eliminoidaan. Se kun ei sovi markkinajohtajille. Minä- khah...," Adelaiden ääni petti ja hän siirtyi pois lavalta. Ja tietysti näin lähellä puheensa loppua. Mäen alla lauma olla möllötti raukeana, kunnes sen takaa tuli esiin mies, joka nousi mäelle. Hän istuutui Adelaiden paikalle ja alkoi puhua: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta..."
Adelaide tunsi miehen. Todellakin tunsi. Jälleen yksi maailma olisi menetetty tälle epäselviä puhuvalle ukolle. Hän näki, kuinka miehen puhe tarttui kuulijoihin kuin tuli kuivaan heinikkoon, tuhoten sinne kylvetyt harvat orastavat siemenet.
Ei auttanut muu kuin palata kylmään nykyaikaan, sokeiden maahan, jossa yksisilmäisiä vainotaan ja sokeutetaan. Elämä kaksisilmäisenä se vasta vaikeaa olikin.
Ilma oli kolea ja ihmisten hengitys höyrysi. Joku hypähteli ilmaan lämmittääkseen väriseviä jäseniään. Väkeä saapui paikalle koko ajan enemmän ja kohta ilma lämpenikin jo pelkästään kehon tuottamasta hukkalämmöstä. Aurinkon valo säkenöi mäen rinteellä suorastaan yliluonnollisen kirkkaasti. Ylhäällä rinteellä tätä ei huomannut. Sieltä katsottuna ei nähnyt kuin mäen alle kokoontuneen karjalauman, joka tiiviisti toisiinsa vasten pakkautuneena mylvähteli odottavasti. Vihdoin jotain ilmestyi rinteelle pystytetylle lavalle. Olento loi tumman varjon nousevan auringon eteen. "Arvoisat ihmiset! Minä olen Adelaide. Te olette kuulleet minusta ja tiedättekin jo, että tulen toisesta maailmasta, muuten te ette olisi kokoontuneet tänne noin sankkana laum-, joukkona." Yleisön silmät kiiluivat odottavasti kuin ahnaalla pedolla: he halusivat kuulla lisää. "Minut on tänne teidän tyköönne johdattanut Totuus, mutta minä en ole profeetta. Minä olen aivan tavallinen ihminen niin kuin jokainen teistä," tumma hahmo sanoi ja osoitti nälkäistä laumaa.
"Totuushan on, että Jumalaa ei ole eikä koskaan ole ollutkaan. Te olette hänet luoneet lohduttoman yksinäisissä mielissänne, koska ette uskalla ottaa vastuuta teoistanne. Te ette osaa elää itseänne varten, vaan tarvitsette elämällenne syyn. Te ette pysty määrittämään seurakunnallenne sääntöjä ilman vetoamista ylempiin voimiin, jotka rankaisevat niitä, jotka teiltä pakenevat. Te-," Adelaide keskeytti ja katsahti yleisöönsä. Osa oli käynyt levottomaksi, mutta suurin osa kuunteli kiltisti ja nyökytteli nähdessään jonkun muunkin tekevän niin. Adelaide huokaisi syvään ja jatkoi:" Te ette osaa ajatella itse!" "Kyllä minä ainakin ajattelen itse ja haluaisin kuulla sinun Totuusesi," kuului pilkallinen ääni yleisöstä. Puhuja sai pian pistäviä katseita ympäri kehoaan. "Totuus? Mikä on Totuus?! Minähän kerron teille totuutta, mutte te ette kuuntele! Sanani ovat vain värähdyksiä kuuloelimissänne! Te ette ymmärrä kuulemaanne! Hyvä, tehkää lisää kysymyksiä, ehkä osaan vastata niihin ymmärrettävästi," olento tiuskaisi.
"Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on elämä? Mistä elämä tuli? Miksi," kuului kysymyksiä yhteen ääneen. "Elämää ei ole luotu. Se on syntynyt vahingossa ja kehittynyt meidän tasollemme, jossa pystymme käyttämään aivojamme elämän ongelmien ratkaisuus. Elämällä ei ole tarkoitusta, on vain selviydyttävä sen asettamista haasteista ja kuoltava pois jälkeläisiä saaneina. Uskokaa kun sanon, että koko elämän tarkoituksen etsimisen aloittivat impotentit ja homot miehet, jotka kyllä tiesivät elämän tarkoituksen, mutta todetessaan olevansa kykenemättömiä siihen he alkoivat etsiä sitä toisaalta."
"Entä lapsettomat naiset," kuului hiljainen naisääni. "Menneinä aikoina naiset eivät ehtineet haaskata aikaansa pohtimiseen. Lapsettomanakin kotona riitti töitä ja olihan mies pidettävä tyytyväisenä. Paras tapa saada ihminen ajattelemasta, on saada hänet keskittymään ulkonäköönsä. Mutta kuuntelemalla minun sanomaani ja seuraamalla minun polkuani tulette avaamaan silmänne todelliseen tasa-arvoon! Mies ja nainen ovat yhdenvertaisia, kumpikin tekee saman verran töitä. Miehet vahvempina keskittyvät fyysiseen työhön ja naiset aivotyöskentelyyn, mutta lopulta jokainen saa valita oman tiensä," Adelaide julisti. "Sanoit, että Jumalaa ei ole. Miten me nyt pystymme määrittelemään oikean ja väärän? Eihän meillä ole mitään syytä noudattaa mitään sääntöjä, mikäli selviämme sääntöjä rikkomalla paremmin kuin niitä noudattamalla," ilkkuva - ääninen henkilö sanoi. "Puhut totta. Siksi teidän onkin määriteltävä uudet lait ja noudatettava minun laatimaani järjestystä, joka pyrkii ekologis-terveydellis-taloudelliseen elämäntapaan. Pyrkikää toiminaan niin, että ajattelette tekojenne seurauksia luonnolle, terveydellenne ja lopulta taloudellenne. Ottakaa lakeihinne sääntöjä, jotka toteuttavat järjestelmää. Tämän järjestelmän vuoksi minä kiellän ketään seuraajaani käyttämästä päihdyttäviä aineita. Ne sulkevat silmänne Totuudelta ja koko elämältä. Te olette kuin hyvin ruokittu teuraskarja. Nautitte vain olostanne, mutta ette huomaa mihin olette matkalla: Teuraaksi. Pyydänkin teitä jokaista nyt etsimään Totuutta silmienne -," Adelaide keskeytettiin julkeasti: "Edestä, eikö niin? Sinä tulet kertomaan meille Totuudesta ja vaadit meitä noudattamaan sääntöjäsi ja vielä pitämään sinua Jumalan vertaisena," samainen pilkka - ääni määki. "Takaa. Etsikää Totuutta silmienne takaa," Adelaide sanoi lauseensa loppuun ja tarkasteli laumaansa. Ihmiset kääntyilivät katsomaan taakseen ja osa oli tosissaan kummissaan huomatessaan, että Totuuden pitää sisällään vanha naapuri. Vain aniharva ymmärsi pysyä vaiti paikoillaan ja tosiaan katsomaan silmiensä taakse eli omaan mieleensä. "Meidän siis pitäisi korvata uskontomme sinun ideologiallasi? Mitä sinä lupaat siitä? Jumala lupasi taivaspaikan," yleisöstä kysyttiin.
"Minä en ole poliitikko, en tarjoa teille ideologiaani. En myöskään ole filosofi, tarjoan teille ainoastaan mahdollisuuden nähdä maailma toisin. Voin aivan hyvin antaa teille käskyjä ja menettelytapoja, sillä te tarvitsette jotain uskontonne tilalle. Ettekö ymmärrä, että yritän pelastaa teidän pimeydeltä? En voi antaa teille vain vapautusta Jumalan laista, minun on annettava teille jotain sen tilalle. En voi vapauttaa teitä orjuuden kahleista vain vangitakseni teitä vapauden kahleisiin. Sieltä, mistä tulen, ovat vapauden kahleet kietoneet ihmiset syvälle tahmaiseen seittiinsä. Heitä ei voi enää pelastaa, he ovat moraalittomia ja palvovat ainoastaan pintaa. Kiire on siellä ainainen riesa, eivätkä ihmiset näennäisessä vapaudessaan huomaa olevansa rahan ja halujensa orjia. He juovat ja huoraavat yrittäessään päästä lähemmäksi Totuutta, mutta sanon teille, että se tie on väärä. Ei ole vapautta toteuttaa himojaan. Aitoa vapautta ei myöskään ole vapautus himoista, sillä ne ovat luonnollinen osa jokaisen ihmisen luontoa. Teidän tulee hyväksyä halunne ja tyydyttää niitä edellä mainitsemani järjestelmän kautta. Järjestelmä kannattaa ehdottomasti yksiavioisuutta ja irtosuhteet ovat kielletty, sillä moinen harraste on sekä epäinhimillinen, että epäterveellinen. Pelkkä halujensa toteuttaminen johtaa pelkkään mielipahaan. Ihminen tarvitsee itselleen aitoja. Minä sidon teidät Totuuden kahleisiin ja yhdessä me pystymme luomaan valoisan tulevaisuuden," Adelaide saarnasi. Lauma korskui hiljaa. Aurinko oli lakipisteessään, eikä enää synnyttänyt dramaattista varjoa Adelaidesta. Tarkkasilmäisimmät näkivät nyt puhujan. Tämä oli hyvin pieni ja laiha nainen, jonka kalpea iho ei soveltunut tälle seudulle.
"Mitä me teemme? Pitäisikö meidän palvoa sinua uutena Jumalana," kysyttiin laumasta."Adelaide on uusi Jumala! Me teemme kuten tahdot! Kerro meille Totuudesta! Tuleeko meidän ilmaista uskomme pukeutumisellamme tai jotenkin," nuori nainen joukkion keskeltä hihkaisi. "Minä en ole profeetta kuten jo sanoinkin, joten teidän ei tule palvoa minua. Teidän ei tule palvoa mitään. Ja mitä ulkonäköön tulee, teidän tulee olla luonnollisia. Suosittelisin yksinkertaisia vaatteita ja helppoa, lyhyttä tukkaa. Ulkonäön korostamisen pistäisin pannaan," Adelaide neuvoi. Karja mulkoili toisiaan etsien sopimattomia piirteitä.
"Mikä on uskomme suhde toisiin uskontoihin," iva - ääni kysyi. "Tämä järjestelmäni ei ole uskonto! Eikä sen tarkoituksena ole käännyttää ketään. Väkivalta on kielletty. Ketään ei saa vahingoittaa järjestelmän nimissä! No, oletteko valmiit seuraamaan minua kohti Totuutta," Adelaide kysyi ylväästi. "Vain jos säki tuut... Emmie tiijä...Kohta pitäisi toisen profeetan tulla, olisikohan sillä muuta sanottavaa? Tämä uskonto on vaikea kun ei ole edes Jumalaa, mitä minä sitten teen pyhämekollani? Jokohan olisi ruoka-aika, tekee mieli viiniä... Järjestelmä keskittyy liian vähän ihmiseen henkisenä olentona," yleisöstä kuului. "Ihminen tosiaan on henkinen olento. Sen vuoksi kannustankin teitä tiedon keruuseen ja tutkimuksiin. Ihminen on apina, joka pystyy hyödyntämään aivojaan ajatteluun sekä tiedon hankintaan. Sen tuleekin olla elämän sisällöstä tärkein. Sen ajan, minkä ennen tuhlasitte palvellen Jumalaa, käyttäkää nyt hyödyksi ja lukekaa, kyselkää ja avatkaa silmänne! Haluan luoda teistä tyhmistä elukoista ajattelevia olentoja, jottei teille käy kuten kävi minun maailmassani. Kotonani elämänmeno on johtanut evoluution suunnan vaihtumiseen ja ennen niin älykäs kansa on nykyään vain sielutonta massaa, jossa pienikin poikkeama heti eliminoidaan. Se kun ei sovi markkinajohtajille. Minä- khah...," Adelaiden ääni petti ja hän siirtyi pois lavalta. Ja tietysti näin lähellä puheensa loppua. Mäen alla lauma olla möllötti raukeana, kunnes sen takaa tuli esiin mies, joka nousi mäelle. Hän istuutui Adelaiden paikalle ja alkoi puhua: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta..."
Adelaide tunsi miehen. Todellakin tunsi. Jälleen yksi maailma olisi menetetty tälle epäselviä puhuvalle ukolle. Hän näki, kuinka miehen puhe tarttui kuulijoihin kuin tuli kuivaan heinikkoon, tuhoten sinne kylvetyt harvat orastavat siemenet.
Ei auttanut muu kuin palata kylmään nykyaikaan, sokeiden maahan, jossa yksisilmäisiä vainotaan ja sokeutetaan. Elämä kaksisilmäisenä se vasta vaikeaa olikin.
Marja-SirkkaLauantai 10.12.2005 22:43
Marja-Sirkka Anttosella oli ongelma. Hän oli ollut kihloissa jo kolme vuotta, mutta nyt yhden pienenpienen syrjähypyn takia kihlaus peruuntui ja ex-kihlattu otti ja lähti.
Marja-Sirkka oli silminnähden rakastunut mieheen, jonka kanssa oli syrjähyppyyn syyllistynyt ja, kuten olettaa saattaa, tästä miehestä ei Maija-Sirkka kuullut enää mitään. Marja-Sirkka oli nyt yksinäinen nuorehko nainen. Koska ei keksinyt, mitä kaikella ylimääräisellä ajallaan tekisi, hän päätti valmistaa omakätisesti poimituista aineksista koristekranssin.
Ainesten keruu kesti oletettua kauemmin ja kahden viikon päästä metsästä palatessaan Marja-Sirkka luki paikallis-sanomista, että hänen rakastajansa, ts. syrjähypyn toinen osakas, oli kohdannut kalman kylmän kosketuksen liikenneonnettomuudessa. Nyt Marja-Sirkka tunsi itsensä entistäkin yksinäisemmäksi ja hylätyksi. Niinpä hän keskittyi, ja uutteralla työskentelyllä sai aikaiseksi irstaan ja haureudellisen ruman koristekranssin. Kranssi oli niin ruma, että hän ajatteli vievänsä sen rakastajansa haudalle, - olihan hän pikkumaisessa päässään sitä mieltä, että tämä kaikki oli miehen syytä. Täten hän saisi aikaiseksi kauniin naisellisen ja täydellisen hyödyttömän koston, sillä edes Marja-Sirkka ei uskonut sieluun ja siihen, että ruma kranssi jotenkin häiritsisi miehen ikuista lepoa. Koomaisen harmaa hautajaispäivä koitti ja sitä seuraavana yönä Marja-Sirkka toteutti viehättävän epärikollisen tekonsa.
Hän oli pukeutunut punaiseen sadetakkiin ja Nokian mustiin kumisaappaisiin, sillä yö oli sateinen. Marja-Sirkka kaivoi riettaan kranssin taskustaan, jossa se oli menettänyt osan kaameudestaan ja näytti nyt ränsistyneeltä. Hän asetti kranssin siistinharkittuun epäsymmetriaan kauniiden kukkaseppeleiden sivulle. Tihutyönsä päätteeksi hän palasi kotiinsa ja joi lasillisen lämmintä kaakaota, sillä hänen pintaverenkiertonsa oli heikko ja sormet palelivat. Kaakaon juonti ei tosin ottanut onnistuakseen, koska maito oli hapanta ja kaakao kökkäreistä. Hapan maku suussaan hän suuntasi vuoteeseensa.
Yöllä hän näki unta entisestä kihlatustaan ja kuolleesta miehestä. Unessa he harrastivat homoeroottista ja tavattoman roisia seksiä. Uni kiihotti Marja-Sirkkaa mielettömästi ja hän heräsi pöksyt märkänä keskellä yötä onanoimaan. Kesken yksinäisen aktin hän havaitsi pimeässä huoneessaan liikettä ja tunsi vienon karvasmantelin tuoksun. Hänen ex-syrjähyppynsä oli haissut samalta. Karmivan totuuden paljastuttua Marja-Sirkka keskeytti hyvin alkaneen toimensa ja tarkasteli huonettaan. Hän vaistosi jonkin läsnäolon ja tunsi ihollaan kalvaan kiihottavan kosketuksen. Hän tunsi hellän kylmät sivelyt kohoilevilla rinnoillansa ja aisti viileän hengityksen poskellaan. Hänen vartalonsa värisi kylmien kosketuksen suuntautuessa alavartaloon. Vain yksi ihminen oli osannut hivellä hänen sisäreisiään noin kiihottavalla tavalla! Hän tunsi kalmankylmän suudelman napansa alapuolella ja pyörtyi. Aamulla herätessään hän huomasi yöpöydällään viestin, jossa luki:" Kiitos kranssista. Se on niin ruma, että haluan saada kanssasi epäkuolleen lapsen. Tulen vierailemaan luonasi joka yö niin kauan, että olet raskaana. Sinä ruoja! Tajuat kai, että ilman sinua minä lepäisin rauhassa taivaassa harppujen soidessa? Piinaan sinua tulevan lapseni välityksellä lopun ikääsi, ja sen jälkeen! Terveisin: Tiedän kyllä kuka. P.S. Olisit voinut sentään hereillä pysyä; minä en niin välitä nekrofiliasta."
Marja-Sirkka oli perinjuurin järkyttynyt. Noitakonsteja osaavana hän alkoi heti miettiä, miten saisi aikaiseksi keskenmenon. Hengen poismanaamista hän ei edes ajatellut, vaan päätti lujasti pysyä ensi yönä hereillä. Ajatella, hyvää seksiä joka yö, lopun elämän ajan! Siis jos hän saisi aina aikaiseksi keskenmenon. Marja-Sirkka lähti navettaan, sillä hän tiesi, että keskenmenon sai aikaiseksi ylijalostuneen aushiren turvonneilla nänneillä ja raiskaussiemennetyn vasikan syljellä. Lähimpään navettaan oli matkaa kolmekymmentä kilometriä ja niinpä Marja-Sirkka kaivoikin sukset esille. Sukset olivat puiset ja ne kaipasivat pito- ja liukastusainetta, jota Marja-Sirkalla ei ollut. Niinpä Marja-Sirkka voiteli suksensa kauttaaltaan jäänpitävällä Vaseliinilla. Monoja Marja-Sirkalla ei ollut, joten hän painoi pienet reiät kenkiensä pohjiin.
Navettaan saavuttuaan hän paleli kauttaaltaan ja joutui sokkiin pelästyttyään kylmiä käsiään. Sokissa olevan ihmisen pintaverenkierto heikkenee entisestään ja potilas saattaa menettää tajuntansa. Niin kävi myös Marja-Sirkalle, joka tuupertui navetan kylmälle lattialle lyöden päänsä pahasti lehmän häntään. Vanha Palli-Vaari saapui iltalypsylle viisi tuntia tapahtuman jälkeen ja löysi tajuttoman Marja-Sirkan navetan lattialta. Ensiaputaitoisena miehenä Palli-Vaari alkoi elvyttää Marja-Sirkkaa ja saikin tämän virkoamaan. Ambulanssi saapui paikalle puolen tunnin kuluttua virkoamisesta. Marja-Sirkka ei liikuttanut vasenta ruumiinpuoltaan. Kävi ilmi, että hän oli halvaantunut ja joutuisi viettämään sairaalassa jonkin aikaa, minkä jälkeen hän joutuisi kuntoutukseen. Marja-Sirkkaa kismitti suunnattomasti, eikä hän kyennyt nauttimaan yöllisestä astraaliraiskauksestaan.
Kolmen viikon kuluttua yölliset hekuman hetket loppuivat ja syykin selvisi hyvin pian. Marja-Sirkka oli raskaana, eikä hän pystynyt kuntoutumaan. Häntä ketutti pirusti. Marja-Sirkka yritti valmistaa riettaita kransseja, mutta se oli vaikeata yhdellä kädellä. Masturbointi sen sijaan sujui moitteetta. Vähitellen, mahan kasvaessa Marja-Sirkka löysi seesteisen tyytyväisyyden tilan ja valmistautui äitiyteen. Hänet valtasi hirvittävä ylpeyden tunne, kun hän puhui muiden tulevien äitien kanssa lapsestaan. Kahdeksan kuukauden kuluttua hän oli saanut tehtyä monta rujoa kranssia ja yhden keskosen. Hänen lapsensa syntyi ennen aikojaan, mutta oli muuten normaali. Vauva oli sinipunainen ja hengitti pinnallisesti.
Lapsesta kasvoikin hyvin pinnallinen mies. 14-vuotiaana poika jo meikkasi ja värjäsi hiuksensa punamustiksi. Marja-Sirkka kannusti poikaansa kaikin tavoin ja poika auttoi äitiään, mikäli jaksoi. Marja-Sirkka oli hyvin säilynyt ikäisekseen, eikä aikaakaan, kun aito pelimiehen poika kiinnitti äitiinsä huomiota vääristyneellä ja moraalittomalla tavalla. Marja-Sirkka nautti pojastaan mitä epä-äidillisimmin. Yliluonnollisella kepillään Marja-Sirkan poika niitti mainetta ja päätyi keinohedelmöittäjäksi. Tämä oli Marja-Sirkan ja muiden noitataitojen osaajien kannalta huono asia, sillä nyt ei enää tullut raiskaussiemennettyjä vasikoita syljen varastamista varten. Seurauksena oli noitien huima synnytyslukujen kasvu sekä ikionnellisia, säihkyväsilmäisiä vasikoita. Loppu.
Marja-Sirkka oli silminnähden rakastunut mieheen, jonka kanssa oli syrjähyppyyn syyllistynyt ja, kuten olettaa saattaa, tästä miehestä ei Maija-Sirkka kuullut enää mitään. Marja-Sirkka oli nyt yksinäinen nuorehko nainen. Koska ei keksinyt, mitä kaikella ylimääräisellä ajallaan tekisi, hän päätti valmistaa omakätisesti poimituista aineksista koristekranssin.
Ainesten keruu kesti oletettua kauemmin ja kahden viikon päästä metsästä palatessaan Marja-Sirkka luki paikallis-sanomista, että hänen rakastajansa, ts. syrjähypyn toinen osakas, oli kohdannut kalman kylmän kosketuksen liikenneonnettomuudessa. Nyt Marja-Sirkka tunsi itsensä entistäkin yksinäisemmäksi ja hylätyksi. Niinpä hän keskittyi, ja uutteralla työskentelyllä sai aikaiseksi irstaan ja haureudellisen ruman koristekranssin. Kranssi oli niin ruma, että hän ajatteli vievänsä sen rakastajansa haudalle, - olihan hän pikkumaisessa päässään sitä mieltä, että tämä kaikki oli miehen syytä. Täten hän saisi aikaiseksi kauniin naisellisen ja täydellisen hyödyttömän koston, sillä edes Marja-Sirkka ei uskonut sieluun ja siihen, että ruma kranssi jotenkin häiritsisi miehen ikuista lepoa. Koomaisen harmaa hautajaispäivä koitti ja sitä seuraavana yönä Marja-Sirkka toteutti viehättävän epärikollisen tekonsa.
Hän oli pukeutunut punaiseen sadetakkiin ja Nokian mustiin kumisaappaisiin, sillä yö oli sateinen. Marja-Sirkka kaivoi riettaan kranssin taskustaan, jossa se oli menettänyt osan kaameudestaan ja näytti nyt ränsistyneeltä. Hän asetti kranssin siistinharkittuun epäsymmetriaan kauniiden kukkaseppeleiden sivulle. Tihutyönsä päätteeksi hän palasi kotiinsa ja joi lasillisen lämmintä kaakaota, sillä hänen pintaverenkiertonsa oli heikko ja sormet palelivat. Kaakaon juonti ei tosin ottanut onnistuakseen, koska maito oli hapanta ja kaakao kökkäreistä. Hapan maku suussaan hän suuntasi vuoteeseensa.
Yöllä hän näki unta entisestä kihlatustaan ja kuolleesta miehestä. Unessa he harrastivat homoeroottista ja tavattoman roisia seksiä. Uni kiihotti Marja-Sirkkaa mielettömästi ja hän heräsi pöksyt märkänä keskellä yötä onanoimaan. Kesken yksinäisen aktin hän havaitsi pimeässä huoneessaan liikettä ja tunsi vienon karvasmantelin tuoksun. Hänen ex-syrjähyppynsä oli haissut samalta. Karmivan totuuden paljastuttua Marja-Sirkka keskeytti hyvin alkaneen toimensa ja tarkasteli huonettaan. Hän vaistosi jonkin läsnäolon ja tunsi ihollaan kalvaan kiihottavan kosketuksen. Hän tunsi hellän kylmät sivelyt kohoilevilla rinnoillansa ja aisti viileän hengityksen poskellaan. Hänen vartalonsa värisi kylmien kosketuksen suuntautuessa alavartaloon. Vain yksi ihminen oli osannut hivellä hänen sisäreisiään noin kiihottavalla tavalla! Hän tunsi kalmankylmän suudelman napansa alapuolella ja pyörtyi. Aamulla herätessään hän huomasi yöpöydällään viestin, jossa luki:" Kiitos kranssista. Se on niin ruma, että haluan saada kanssasi epäkuolleen lapsen. Tulen vierailemaan luonasi joka yö niin kauan, että olet raskaana. Sinä ruoja! Tajuat kai, että ilman sinua minä lepäisin rauhassa taivaassa harppujen soidessa? Piinaan sinua tulevan lapseni välityksellä lopun ikääsi, ja sen jälkeen! Terveisin: Tiedän kyllä kuka. P.S. Olisit voinut sentään hereillä pysyä; minä en niin välitä nekrofiliasta."
Marja-Sirkka oli perinjuurin järkyttynyt. Noitakonsteja osaavana hän alkoi heti miettiä, miten saisi aikaiseksi keskenmenon. Hengen poismanaamista hän ei edes ajatellut, vaan päätti lujasti pysyä ensi yönä hereillä. Ajatella, hyvää seksiä joka yö, lopun elämän ajan! Siis jos hän saisi aina aikaiseksi keskenmenon. Marja-Sirkka lähti navettaan, sillä hän tiesi, että keskenmenon sai aikaiseksi ylijalostuneen aushiren turvonneilla nänneillä ja raiskaussiemennetyn vasikan syljellä. Lähimpään navettaan oli matkaa kolmekymmentä kilometriä ja niinpä Marja-Sirkka kaivoikin sukset esille. Sukset olivat puiset ja ne kaipasivat pito- ja liukastusainetta, jota Marja-Sirkalla ei ollut. Niinpä Marja-Sirkka voiteli suksensa kauttaaltaan jäänpitävällä Vaseliinilla. Monoja Marja-Sirkalla ei ollut, joten hän painoi pienet reiät kenkiensä pohjiin.
Navettaan saavuttuaan hän paleli kauttaaltaan ja joutui sokkiin pelästyttyään kylmiä käsiään. Sokissa olevan ihmisen pintaverenkierto heikkenee entisestään ja potilas saattaa menettää tajuntansa. Niin kävi myös Marja-Sirkalle, joka tuupertui navetan kylmälle lattialle lyöden päänsä pahasti lehmän häntään. Vanha Palli-Vaari saapui iltalypsylle viisi tuntia tapahtuman jälkeen ja löysi tajuttoman Marja-Sirkan navetan lattialta. Ensiaputaitoisena miehenä Palli-Vaari alkoi elvyttää Marja-Sirkkaa ja saikin tämän virkoamaan. Ambulanssi saapui paikalle puolen tunnin kuluttua virkoamisesta. Marja-Sirkka ei liikuttanut vasenta ruumiinpuoltaan. Kävi ilmi, että hän oli halvaantunut ja joutuisi viettämään sairaalassa jonkin aikaa, minkä jälkeen hän joutuisi kuntoutukseen. Marja-Sirkkaa kismitti suunnattomasti, eikä hän kyennyt nauttimaan yöllisestä astraaliraiskauksestaan.
Kolmen viikon kuluttua yölliset hekuman hetket loppuivat ja syykin selvisi hyvin pian. Marja-Sirkka oli raskaana, eikä hän pystynyt kuntoutumaan. Häntä ketutti pirusti. Marja-Sirkka yritti valmistaa riettaita kransseja, mutta se oli vaikeata yhdellä kädellä. Masturbointi sen sijaan sujui moitteetta. Vähitellen, mahan kasvaessa Marja-Sirkka löysi seesteisen tyytyväisyyden tilan ja valmistautui äitiyteen. Hänet valtasi hirvittävä ylpeyden tunne, kun hän puhui muiden tulevien äitien kanssa lapsestaan. Kahdeksan kuukauden kuluttua hän oli saanut tehtyä monta rujoa kranssia ja yhden keskosen. Hänen lapsensa syntyi ennen aikojaan, mutta oli muuten normaali. Vauva oli sinipunainen ja hengitti pinnallisesti.
Lapsesta kasvoikin hyvin pinnallinen mies. 14-vuotiaana poika jo meikkasi ja värjäsi hiuksensa punamustiksi. Marja-Sirkka kannusti poikaansa kaikin tavoin ja poika auttoi äitiään, mikäli jaksoi. Marja-Sirkka oli hyvin säilynyt ikäisekseen, eikä aikaakaan, kun aito pelimiehen poika kiinnitti äitiinsä huomiota vääristyneellä ja moraalittomalla tavalla. Marja-Sirkka nautti pojastaan mitä epä-äidillisimmin. Yliluonnollisella kepillään Marja-Sirkan poika niitti mainetta ja päätyi keinohedelmöittäjäksi. Tämä oli Marja-Sirkan ja muiden noitataitojen osaajien kannalta huono asia, sillä nyt ei enää tullut raiskaussiemennettyjä vasikoita syljen varastamista varten. Seurauksena oli noitien huima synnytyslukujen kasvu sekä ikionnellisia, säihkyväsilmäisiä vasikoita. Loppu.
Mahdollisuuksen avaimetLauantai 10.12.2005 22:42
Taidankin laittaa tänne tarinoitani esille...
JA NIITÄ TÄYTYY TEIDÄN LUKEA!
JA NIITÄ TÄYTYY TEIDÄN LUKEA!
« Uudemmat
-
Vanhemmat »