IRC-Galleria

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuon usein tuntenut oon raskahasti,
Kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Muualla tulta hehkuu vanhat miehet,
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
Vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Oi, valkolinnut, vieraat lapin kesän,
Te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesä,
Jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Kauas se vie..
Tuo ruusuinen tie..

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin

Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini

refren':
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Ymmärrän jos
En anteeksi saa
Mut en tässä voi olla kauempaa

Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen

refren'
(Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä
(Mun koti ei oo täällä)

refren'

Mun koti ei oo täällä (5x)

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en x3

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.