mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
kun mä tiedän että tuskin unta saan
kun yksinäisyys valtaa
vuoteen jalkopään,
ikävään
vangiksi jään
nämä kadut tämän pikkukaupungin,
olen kävellyt mä kerran ennenkin
ja mä kuulen,että aivan yhtä lohduton,
kuin silloin sävel askelteni on
rakkaudestaan ken voimansa saa,
uupumaton sellainen on
sen vahvistamaa ei voi nujertaa
se kanssani jaa
mä en tahdo käydä yksin nukkumaan
kun yksinäisyys ampuu myrkkynuoliaan
ne mut tainutavat vaan
valveuneen sekavaan
jotka lopu eivät aamullakaan