IRC-Galleria

Draamaa a'la Pukinmäki!

Äsken raahasin verissä päin olevan miehen ylös katuojasta!

Drinkkeillä pehmeäksi kyllästettynä (Cherryn kanssa naukkailemassa! X3) sekä erittäin likinäköisenä (lasit kotona) en erottanutkaan kadun toisella puolella häämöttävää ihmishahmoa (sulautui hyvin likaisiin lumikinoksiin). Kunnes kuulin vaimean avunpyynnön.

En kyllä itse haluaisi joutua samaan tilanteeseen kuin kyseinen herra. Kaatua rajusti ja iskeä päänsä niin pahasti, ettei kykenisi omin avuin takaisin jaloilleen. Lompakko ja kortit maassa. Taxi huristellut jo tiehensä. Kasvot puoliksi veren peitossa. Siinä vasta oli näky.

Kaameinta varmaan tuollaisessa kokemuksessa olisi kömmähdyksen jälkeinen pitkä avunodotus. Siinä saisi ainakin piinaavan hetken miettiä, että kuka seuraavaksi tulisi kävelemään tällä Pukinmäen pimeällä autiolla kadulla....

- Minun tuurillani se olisi joku umpihumalainen miehen köriläs, joka pitäisi tätä oivana iskutilaisuutena. Tai vielä pahempana - jumalallisena merkkinä. =___='

Mikään ei varmaan tunnu niin avuttomalta kuin jököttää maassa, somasti kuin hopealautasella, sekä kenen tahansa yöretkeilijän armoilla.

Taidan ottaa seuraavalla kerralla silmälasini iltakävelylle mukaan. Hämäriä ja aavemaisia kaupungin katuja en pelkää, mutta raajarikkoisen uhrilampaan osa yöllisessä betoniviidakossa on välteltävä asia. Tiedän oman "hyvän tuurini" ja että Onnetar ei soisi minulle apua Ritarilta kiiltävästä Rolls Roycestaan. - en ole tietenkään nirso, bemarimieskin kelpaisi.
...ja lasini ovat aidot Pradat. Hyvä syy käyttää niitä.

...ja nyt mene nukkumaan ja luen herättyäni uudelleen mitä olenkaan mennyt tänne raapustamaan.

Öitä, sweetie darlings! <3