Ensimmäiseksi vielä taas kertaus sijoista 25. - 2.
25. The Knife - Silent Shout
24. Ultra Bra - Vesireittejä
23. Viikate - Unholan Urut
22. Diablo - Icaros
21. The Haunted - Versus
20. Tehosekoitin - Varoittava Esimerkki
19. Depeche Mode - Violator
18. System Of a Down - Mezmerize
17. Swallow The Sun - Hope
16. Pantera - Vulgar Display of Power
15. Scandinavian Music Group - Missä olet Laila?
14. YUP - Keppijumppaa
13. Muse - Origin of Symmetry
12. Pearl Jam - Ten
11. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Rajaportti
10. Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat
9. Mastodon - Blood Mountain
8. Von Hertzen Brothers - Approach
7. Velcra - Between Force & Fate
6. Sara - He Kutsuivat Luokseen
5. Stam1na - Uudet Kymmenen Käskyä
4. Dream Theater - Images & Words
3. Pantera - Cowboys From Hell
2. Tehosekoitin - Rock N' Roll & Monster Movie Show
1. Depeche Mode - Songs Of Faith And Devotion (1993)
Listan tekoa aloitellessani oli täysin päivän selvää, että Depeche Mode tulee olemaan ykköspallilla, tosin en ollut aivan varma, että nostaisinko ylimmälle pallille Violatorin, vaiko sitten tämän, no nyt päädyin tähän jostain syystä.
Songs Of Faith & Devotion on ollut tekovaiheessaan varmaan Depeche Moden vaikein albumi. Violatorin megamenestyksen jälkeen Dave Gahan oli koukussa huumeisiin, Martin L. Gore alkoholiin ja muutenkin bändi oli riidoissa. Yhtyeen mennessa studioon, he eivät saaneet viikkoihin mitään aikaiseksi. Ajatuksena oli kumminkin jatkaa Violatorin ja varsinkin Personal Jesusin avaamaa bluesimpaa/rockimpaa suuntaa ja Alan Wilder päästettiin samalla oikeisiin akustisiin rumpuihin, Martinin kitara pääsi enemmän esille sekä syntikat jäivät hieman enemmän taustalle. Vaikka lähtökohdat eivät olleet mitenkään hyvät, niin bändi suoriutui lopulta levyn tekemisestä melkoisen loistokkaasti. Levy jäikin Depeche Moden ensimmäiseksi ja (vielä ainakin) viimeiseksi varsinaiseksi rock-levyksi.
Songs Of Faith And Devotion tosiaankin hieman poikkeaa normi DM-linjasta, levy käynnistyy todella mahtipontisella bluestyylisellä I Feel You:lla, joka sopii levyn aloitusbiisiksi paremmin kuin täydellisesti, levy jatkuu vakuuttavasti DM-klassikko Walking In My Shoesilla, jossa Gahan laulaa varsin etevästi omasta elämästään ja vaikeuksistaan, kun pitäisi taas täyttää nuo "suuret saappaat". Mutta sitten kolmoskappale tuo taas jotain aivan uusia puolia, gospel-kuoro! Vaikka Condemnation on levyn ehkä heikoin lenkki, nousee se kumminkin reilusti hyvän paremmalle puolelle Daven huikean laulusuorituksen ansiosta, hän laulaa tosiaankin uransa ehkä kovimmat raidat juuri Condemnationissa. Levy jatkuu hieman vauhdikkaammalla Mercy In Youlla ja levyn rauhallisimmalla vedolla, Judaksella. Levyn kuudes kappale onkin sitten elämää suurempi, In Your Roomin alkubiittien hypellessä puolelta toiselle ja kappaleen kohotessa todella massiiviseksi tunnelma muuttuu todella synkäksi. In Your Room on ehkä kaikkein vaikuttavin Depeche Moden kappale ja sen takia myös oma suosikkini bändiltä. Sitten taas gospel-kuoro esiin! Vitja että toimii, Get Right With Me:n tahtien jälkeen siirrytään todella kiireiseen Rush-biisiin, joka on myös todella omalaatuisensa DM-tuotannossa. Levy voisi päättyä todella upeaan ja tunnelmalliseen sellokonserttoon One Caress, mutta ei, DM vie tunnelman vielä pidemmälle ja iskee viimeiseksi biisiksi ylöspäin kohottavan Higher Loven.
Levy osaa olla samaan aikaan todella synkkä ja synkkää se on varmasti ollut DM:n poikien elämäkin tuolloin, mutta samalla sielä täällä pilkahtelee se vanha ilo 80-luvulta ja toivo paremmasta.