IRC-Galleria

No pain, no gain.

Oon taas alottanu lenkkeilyn. En tosin ajatellu kirjottaa siitä, vaan penkkiurheilusta. Tiedän, että monien mielestä se on ihan dorkaa, ja ymmärrän niitten pointin täysin. Mä kuitenkin jostain kumman syystä tykkään siitä ja koitan tässä selventää sitä miksi se ei oo niin dorkaa kuin miltä se nopeasti ajateltuna tuntuu. Lopuksi aattelin vielä avautua siitä kuinka perseestä jääkiekko on :D

Ensinnäkin mietitään elämää ja mitä elämältä haluaa saavuttaa. Se on vähän niinku ihmisen perusluonteessa, että haluaa omasta elämästään jotain suurta ja erityistä. Sitä haluaa, että juuri se oma elämä on ainutlaatuinen, mahtava ja merkittävä. Sitä haluaa, että oma elämä ei oo vaan maailmankaikkeuden mittapuulla pienen hetken verran, vaan sitä haluaisi, että se olisi jotain pysyvämpää.

Sitten, kun sitä ei hyväksy, että oma elämä meneekin hetkessä ohi eikä se ole mitään erityistä, sitä masentuu. Niin kävi myös minulle. Olin ajatellut, että minun elämäni on kyllä erikoinen ja minä olen erityinen ihminen. Ehkä minusta tulee rokkitähti, ehkä minusta tulee presidentti, ehkä minusta tulee nobelpalkinnonsaaja, tai ehkä minä vaan nain maailman hienoimman naisen ja kasvatan hänen kanssaan maailman hienoimmat lapset.

No niin ei käynyt (ainakaan vielä :DDD). Masennuin. Tuli ties kuinka monetta kertaa se aika vastaan, että nyt joutuu taas perustavanlaatuisesti miettii omaa elämää uusiksi, mitä siltä haluan ja mitä voin saada siltä. No, haluaisinhan minä edelleenkin sen maailman ihanimman naisen ja parhaat lapset. Haluaisin kans saavuttaa jotain suurta maailmankaikkeuden mittapuulla. Mutta lyönkö edelleen päätäni seinään pyrkiessäni tuollaiseen, johon loppupeleissä voin itse vaikuttaa hyvin vähän?

Otan elämäni nykyään paljon rauhallisemmin kuin ennen. En pyri siihen, että joka hetki, jonka elän, on erityinen. Päivät menee ohi, viikot menee ohi, kuukaudet menee ohi... Ehkä tein jotain erityistä, ehkä en. Suunta on ainakin jonnekin ja kaikki, mikä tulee vastaan, yritän ottaa hymyillen vastaan. Lopulta olen ajautunut semmoiseen tilanteeseen (nyt tulee ihan karseeta ripulia, oon kyl täys kusipää :DDD), että tuntuu ihan siltä kuin moni muu kokisi, että minun kanssani vietetty aika olisi jotenkin tosi erityistä!!! le wat O.o

Kieltämättä, kyllähän sitä tulee nykyään tehtyä lähes liukuhihnalla vaikka mitä siistiä! Viime vuoden kohokohtia oli vaikkapa MC Mökän hallituksen ryhmähenki, bändi- ja videoillan järkkääminen, kesän lukuisat reissut (Nummirock, Heidin mökki, Pöri), hauskat setit töissä, monta hauskaa juttua koululla ja OtaCraftin kasvaminen. Tänä vuonna ollu jo OtaCraftin megahuippu turnaus, SoW:n demon julkaiseminen, vakituisen työpaikan hankkiminen jne.

Monet varmaa kuitenkin ajattelee, että mun elämä on vähintäänkin nihkeä, kun istun niin paljon kotona. Onhan se niinkin. Toisaalta olisiko nurmi vehreämpää muualla? Ehkäpä. Nyt kuitenkin on enää tämä kuukausi täysipäiväistä opiskelua jäljellä ja sen jälkeen en taida enää koskaan palata tähän elämäntyyliin. Tuskinpa tässä siis on syytä stressata siitä meneekö joku aurinkoinen päivä ohi tai pitäisikö olla enemmän ulkona vetämässä kännejä.

No mitenkäs sitten se penkkiurheilu, mähän oon tässä kirjottanu vaikka mistä muusta ripulista. Tää kaikki päätyy vielä ihan loogiseen yhteenvetoon, joo joo, ihan varmaan!

Eli ollaan nyt päästy siihen lopputulokseen, että jos alkaa jotenkin optimoimaan miten elämästään saa suurta ja mahtavaa, masentuu. Mikäs sitten ois hyvää vapaa-ajanvietettä, kun ihminen kuitenkin tarvitsee sitä? Joo, kyllähän se on ihan jees silloin tällöin käydä ulkona vähän kahvittelemassa tai kaljalla (kuka muuten haluis käyä joku päivä taas? ;)) mutta ois se hyvä jotain muutakin. Voishan sitä vaikka itsekin harrastaa jotain urheilua, voishan sitä soittaa jotain musiikkia, voisihan sitä vaikka maalata tai piirtää, jos semmoista osaa... mulleppa ny vaan löytyy paikka sydämestä mm. penkkiurheilulle. Ei sitä vaan käy kieltäminen.

Penkkiurheilu on kiva, kun sitä voi harrastaa tosi monimuotoisesti. Se on myös jännää. Urheilulajin strategiat ja taktiikat on vähän niinku miettisi matemaattisia kaavoja. Toisaalta huippu-urheiluun kuuluu myös jatkumo siinä mielessä, että aiemmin on tapahtunut jotain tiettyä ja nyt voi jännittää käykö niin uudestaan! Penkkiurheilu onkin parhaimmillaan semmoista, joka avautuu hitaasti. Pitää tuntea pelaajia, pelaajien historiaa ja lajin historiaa, jotta kokemuksesta saa kaiken irti. Onneksi tosin se ei ole välttämätöntä yleensä.

No sit on olemassa hyviä penkkiurheilulajeja ja sit on olemassa vähän huonompia. Salibandyporukalla kerran puitiin uusia olymppialajeja ja sillo todettiin, että kyllä siinä urheilulajissa niitten maailman huippujen pitää osata osoittaa yleisölle, että ne osaa oikeesti jotain hienoa ja että ne on lahjakkaita. Jos jonkun lajin huiput vaikuttaa tasoltaan semmoisilta, että katsoja kokee, että parin vuoden harjoittelemisella olisi itsekin yhtä hyvä, se laji on epäkelpo hyväksi penkkiurheiluksi.

Paitsi, että lajista pitää välittyä yleisölle sellaista "vautsi ne on taitavia" -tuntemuksia, laji tarvitsee mm. jatkuvuutta ja helppoa lähestymistä yleisölle. Jatkuvuus onkin toinen suuri haaste uusille urheilulajeille. Sen sijaan internet tarjoaa hyvän pohjan helpolle lähestymiselle. Jos urheilutapahtuma on liian pieni televisioitavaksi, se voidaan silti streamata internetissä. Samoin jos urheilutapahtuma on toisella puolella maailmaa (eri aikavyöhykkeellä), voidaan se tarjota helposti "jälkilähetyksenä" VOD (video-on-demand) -muodossa.

Lopultakin pääsen siihen lopputulokseen, että jääkiekko (ja formula, mutta kuka vittu haluaa kattoo, kun jotkut ajaa autoilla ympäri jotain betonirataa ja pilaa luontoa??? ei voi käsittää) kusee ittensä just nyt tosi pahasti ja se on hyvä asia. Jääkiekkoa paljon parempia penkkiurheilulajeja löytyy useita ja mua ei varsinaisesti haittaa ollenkaan, että vaikka mm-kisat on suomessa, niitten näkyvyys on surkea. Se on vaan hyvä asia.

Jääkiekkoa tai ylipäätään penkkiurheilua rakastavia on lopulta vaan osa suomalaisista ja lopuille kynnys seurata tätä tapahtumaa on aivan liian korkea. Radiosta voi kuunnella kotona ilmaiseksi, muuten joutuu maksaa maksukanavasta, mennä täyteen ängettyyn urheilubaariin tai "hakkeroida" itselleen (laiton) nettistreami. Valtaosa niistä, joita homma ei kauheesti kiinnosta, ei varmaankaan jaksa vaivautua.

Jääkiekolla on - halusitte tai ette - ollu pitkään suomalaisessa kulttuurissa erityisasema. Nykymenolla se erityisasema katoaa ihan totaalisesti, kun saatavuus on niin surkea. Joku muu, parempi, penkkiurheilulaji tulee tilalle, kenties. Kunhan se ei vaan olisi jalkapallo, se on ihan karseeta kuraa kattella.

En nyt itte osaa tästä suoriltaan ehdottaa mitään sen kummoisempaa lajia tilalle kuin eSportsia noin yleensä :D mutta voisi se olla joku muukin! Mua ei ärsytä eniten jääkiekossa vaikkapa se, että ne pelaajat tuntuis keskimäärin olevan semivajaita ja alkoholisoituneita, tai että on aivan liian hyvä strategia tehdä yksi maali aikasin ja sit vaan puolustaa johtoaan loppuun asti ja sit tilanne vaan resetoituu, jos päästääkin sen maalin... vaan mua ärsyttää kaikista eniten se, että tuomaripeli ratkaisee niin paljon. Jalkapallossa se on vielä suurempi ongelma, kun niitä paitsioita on käytännössä mahdotonta viheltää joka kerta oikein.

Aion kyllä olla jatkossakin penkkiurheilija, koska - vaikka nyt en varsinaisesti olekaan ylpeä siitä - se on mulle mukava tapa rentoutua, tykkään penkkiurheilun luomasta jännityksestä (etenkin jatkumon takia) ja se on kivaa spekuloida muitten lajia seuraavien kanssa strategioista, taktiikoista ja kaikenlaisesta muusta peliin tai pelaajiin liittyvästä. Harrastus, ajanviete, wateva. Ois kuitenkin ihan jepa, jos se jääkiekko ny syöstäis pois Suomesta ja tilalle tulis jotain vähä parempaa :P