IRC-Galleria

No, huomenna ei oo. 8lta kouluun, 2lta töihin ja 8lta kotiin. sitten syän ja katon teeveetä.

Mutta tänään.. ois tekemisiä mut ei jaksa tehdä. Ei nyt kiinnosta ommella nappia housuihin, ei liimailla valokuvia, ei viikata pyykkejä.

Kai ois ihan tervettä vain olla välillä..

Ihania arkipäivän pikku helmiä..

ja semmoisia turhanpäiväisiä pohdintoja joita miettii siivotessa.

..hetken kuullostaa siltä kuin lukisi omaa päiväkirjaansa.

(Voisko elämääni sanoa juhlaksi vaikken ikinä pääsisikään Pariisiin..?
..mitäpä jos mä pelkään turhaan.. ..)


Mitä yritän kertoa on: Putron uus levy kuullostaa kirjalta joka on pakko saada lukea.

Hyllytin tänään makeutusaineita. Sellaisen ehkä melkein kilon Hermesetas-purkin kyljessä oli jotain ohjeita "Hermesetas- leivo makeita herkkuja" tms. Hyi hitto! Sen ymmärrän että jotkut diabeetikot, etenkin vanhukset jotka eivät vieläkään tajua että rasva se pahin pirulainen on, käyttävät jotain makeutusaineita sokerin tilalla, mutta kun tietää että jotkut yrittää pysyä laihoina tai terveinä tuollasten lisäaineiden avulla! Bodarit tunkee suuhunsa kaikkee paskaa pelkästään jotta sais rasvaprosentin mahdollisimman pieneks. Tehdäämpä hyviä lettuja proteiinijauhoilla ja makeitusaineilla! Ei hyvää päivää, niillä tyypeillä ei oo varmaan makuaisti toiminut pitkään aikaan. Raukat vaan vetää jotain kemiallista naamariin kun iskee älytön makeenhimo. Tai sit ne laihduttajat jotka vetää sipsipussin lounaaks ja sit leipoo pullat Hermesetaksesta ettei liho. Nuppitutkalle pitäs laittaa koko sakki.

Olin koko viikon ollut lähdössä bileisiin, mutta sitten tuli lamaannus. Pakettiauto pelotti. Raittiinaolo megabileissä pelotti. Enkä myöskään kehtaa enää tässä iässä pyytää vanhempiani juoppokuskiksi. Se on niin teiniaikaa se. Vaikka en suoranaisesti sillloinkaan kehdannut. Ja väsytti. Sauna ja sänky houkutti. Olen vanha ja tylsä. Kaipaan vain töitä, nukkumista ja ruokaa. Ja kissaani.

Sain hänet aamuyöstä viereeni röhnöttämään ja turisemaan. Pulskistunut mokoma! Taas tuli pieni haikeus ja huono omatunto siitä kuinka luovuin hänestä. Onneksi äiti ja isä suostuivat adoptoiman hänet. Täällä hän on onnellinen.. eikä minun kanssani.. kaupungissa. Onhan se ymmärrettävää. Äiti ja isä aina jaksavat lohduttaa minua sillä kuinka Tsunami kyllä tietää kuka on äiti. Kuinka se tulee viereeni nukkumaan ja ryömii penkomaan matkalaukkuani.
"Olet rakas, tiedäthän sen?", sanon hänelle, ja toivon että äiti ja isä olisivat oikeassa.
Jyväskylässä taas sunnuntain iltapäivän hiljaisuudessa katselen mielikuvissani kun hän istuu ikkunalaudalla, silmät pyöreinä, katse valppaana, kalvakassa pakkasauringon valossa.

Joskus paskat artistitkin saattaa osua syvälle teksteillään:

All I wanted was to know I'm safe
Don't want to lose the love I've found
Remember when you said that you would change
Don't let me down
It's not fair how you are
I can't be complete, can you give me more?
& all I know is
You got to give me everything
& nothing less cause
You know I give you all of me

[CHORUS]
I give you everything that I am
I'm handin' over everything that I've got
Cause I wanna have a really true love
Don't ever wanna have to go & give you up
Stay up till Four In The Morning & the tears are pouring
& I want to make it worth the fight
What have we been doing for all this time?
Baby if we're gonna do it, come on do it right


..tuossa videossa muuten Gwen näyttää tosi hyvältä niissä pitkiksissä. Harva onnistuu siinä lajissa. Mutta muuta hyvää sen naisen soolourassa ei kai olekaan. Miltähän se uus No Doupt kuullostaa..?

Etsin mukavaa, rentoa seuraa nuorista aikuisista Pariisin matkalle. Sinulla pitää vain olla varaa (maksaa oma matkasi), kiinnostusta ennen kaikkea Notre Dameen, Louvreen ja Ranskan kahvilakulttuuriin, sekä aito, rento ja reipas olemus. Mieluiten olisit naispuolinen mikäli jaamme saman hotellihuoneen. Kyllähän siellä Eiffelilläkin voisi käydä ja riemukaarella piipahtaa, mutta ei kaikkea tarvii nähdä, mitään Disneylandeja ainakaan. Ja paikallinen yöelämä vois olla ihan kiva tsekata.. mutta ei joka ilta. Toivottavasti et ainakaan oo mikään pissis joka on käynyt siellä jo viidesti ja nähnyt jo kaiken, joka haluu vaan mennä kierteleen Chanelit ja Pradat läpi. Tai no, voinhan minä istuskella kahvilla sillä aikaa. Ää, what ever, haluan vaan Ranskaan, jonkun kanssa.

Olisipa rohkeutta lähteä yksin sompailemaan keskelle tuntematonta.. erittäin huonon ranskani kanssa. Huoh.. Jos kuolisin kohta niin eniten elämässäni katuisin sitä kuinka vähän olen nähnyt. Kuinka en ikinä uskaltanut lähteä mihinkäään.. mikä olisi pahinta mitä voisi sattua?

Mikään ei tunnu niin tärkeältä kuin Pariisi. Da vinci -koodin innoittamana ehkä, mutta uskonnolliset aiheet, taide ja kahvilat ovat aina olleet lähimpänä sydäntä, erittäin minua, ja ranskan kieli, oh, pelkkää rakkautta!!

C'est moi.

Olin typeränä töissä ja sieppasin kuumeen uudestaan. Niinpä vietin uuveen lähes äänetönnä ja lämpöä hohkaavana kuin painekattila! Ei harmittanut yhtään tuo olotila, päinvastoin, minulla oli oikein mukavaa. En voinut edes puhua liikaa ja juomapuolikin jäi pariin skumppalasiin. Aluksi sekin ällötti mutta oli se tosi pirteää mansikkaista hyvyyttä ja kuplat tuntui kivalta kurkussa 8)

Aatu ja Eetu oli meillä ja tehtiin kaikkea kivaa!
Syötiin tortilloita ja hedelmäsalaattia. Ne oli hyviä kun Panadol Hotin jälkeen alkoi maistaa jotakin.
Otettiin kuvia paljon. Aatu sai minusta ja Paatusta hienon ikuistuksen jossa näytän rumalta pojalta ja Paatu tosi nätiltä!
Leikittiin piilosta. Ei ollut mitään kivoja pelejä kun ne harvatkin oli pelattu niin loppuun, niin Paatu keksi että mennäänpä piilosta! Ja niin kaikki löysi aina eri piilon ja jokainen sai etsiä kerran!

Katottiin ilotulitus. Ne vasta oli hianoja. Ne näkyikin tosi hyvin meidän parvekkeelle. Hienoimpia oli ne kultaset isot mistä lasketui huikeat lonkerot. Ne tuli aika lähellekin ja melkein olisin halunnut hypätä niiden mukaan parvekkeelta kun se kaidekin on niin matala että on helppoa. Eetu tykkäs eniten niistä tosi kirkkaista ötököistä jotka meni blib,blib,blib,blib.. eri suuntiin ja lisäänty tosi nopeesti. Tuli vähän mieleen vaikka bakteerit tai virukset, tai ne hopeasepät mitä menee meijän kotopuolen lammessa sillai uuiiiiiiiiuiiuiuiiiiiiiiiui... ne ei kyl lisäänny ihan tosta vaan.

Valettiin tinoja. Paatu oli eka, se sai peeniksen! Päättelimme että kai se saa sitten munaa tänä vuonna. Eetu sai semmoisen kourumaisen alienin. Aatu sai räkäköllin. Paatun mielestä se oli sikiö, mut en tiä. Aika näyttää. Minä sain merihevosen. Siitä ei ole epäilystäkään. Kai se tarkottaa et vihdoin pääsen sinne Ranskaan. Jos siellä vaikka ois merihevonen jossain.

Sitten vissiin aika pian Eetu lähti kattoon sitä nougat -tyyppiä, ja me muut käytiin sohwissa. Siellä oli aika hiljasta ja ulkona tuuli. Lähdettiin sit nukkumaan.

Näin tosi hienoa unta Oulun energiajämistä! Uutisissa kerrottiin niistä ja näytettiin minkälaisia ne on. Ne en semmosia kun kaikista kerrostaloista vaan lentää ikkunat ja ovet pois (niin että jäljelle jää vaan betonimötiköitä) ja niistä muodostuu semmoisia maailmankaikkeuden näköisiä isoja hyllyviä palloja mitkä leijailee siellä Oulussa. Sinne kannattas kai mennä hakeen energiaa. En tajunnut, kysyin Eetulta että miten noilla palloilla muka on mitään tekemistä energian kanssa. Se vastas että jos ne imee varovasti pillin sisään ja sitten puhaltaa omaan sähkökaappiin niin riittää ilmasta sähköö ainakin vuodeks. Nekin on jotain ilmastonmuutoksen juttuja.
En oo varma oliko se uni vai ajattelinko sitä muuten vain yöllä.

Semmoinen uusvuos! :)

Olipa kerran iloinen ampiainen Marokossa. Sen herkkua oli klementiinit.
Eräänä päivänä hänellä kävi valtava mäihä, hän löysi kokonaisen klementiinikaupungin! Siellä oli pahvisia taloja täynnä kypsiä, mehukkaita klementiinejä. Hän sukelsi yhteen sellaiseen ja nautti mahan täydeltä makeaa. Sitten hän otti pikku tirsat siellä klementiinien seassa.
Kun hän heräsi, oli pimeää ja kylmää. Vaikka ampiainen joi aamupalksi runsasenergistä klementiinin nektaria, hän ei jaksanut lentää eikä tehdä mitään muutakaan. Häntä vain väsytti ja palelsi. Väsytti niin paljon että pelkäsi kuolevansa. sydämenlyönnit harvenivat harvenemistaan ja niin hän taas nukahti.
Ajantaju oli poissa mutta hän eli. Oli taas valoisaa mutta taivasta tai aurinkoa ei näkynyt missään. Hän heräsi johonkin kamalaan luonnonilmiöön. Jotakin ihmeellisiä nakkeja tuli ryhmissä kourimaan hänen klementiinejään. Ne vierittelivät niitä ees taas ja ampianen oli vähällä hautautua ja murskautua niiden alle. Yhtäkkiä tuli kahiseva sumu ja sulki sisäänsä juuri sen klementiinin jolla hän istuskeli. Se oli hirveää. Vain hän ja hänen aamupalansa, eikä minkäänlaista pakotietä. Ja sitten ampiaisen nenään tunki haju. Vähän kuin ne ruskeat, pahat klementiinit joita hän joskus maistoi.. ja jotakin muuta. Lemu oli kaamea. Kohta alkoi kuulua jyskettä. Jotakin sateli.. järkälemäisiä, haisevia, eri kovuisia ja muotoisia esineitä.. häneen osui jotakin ja hänen tilansa kävi yhä ahtaammaksi. Osui taas ja häneltä halvaantui toinen puoli kehosta. Hän vain odotti seuraavaa iskua. Sitä ei ikinä tullut. Oli pimeää. Kosteaa, mädäntynyttä ilmaa oli vaikea hengittää, ja hän vain odotti että vaipuisi taas siihen samaan horrokseen ja heräisi paremmassa paikassa. Marokossa, auringonpaisteessa.
Niin hän vaipuikin horrokseen, mutta ei enää ikinä herännyt. Sen sijaan hän hautautui yhä suurempaan läjään biojätettä.

Tämän tarinan opetus oli se että ei ikinä makeaa mahan täydeltä!

Olen käsittämättömän pahoillani ampiaisen kohtalosta. En vain kyennyt kuulemaan sitä rutinaa joka olisi lopettanut hänen kärsimyksensä nopeasti kuten olisi pitänyt. Sen sijaan, heitin häntä muilla biojätteillä toivoen että osuisin paikkaan joka veisi hänetä tietoisuuden pois. Miten kävi, emme koskaan tule tietämään. Vaihtoehtoja ei ollut.. muuta kuin kuolo tässä kylmässä Suomen maassa.

Tuuli menee Teron porukoille jouluks, siis mmhitäh?? Noinko helposti ikisinkku koukutetaan, nalkuttamalla ja olemalla nätti.
On se hienoa että joillekin asiat on noin selkeitä ja helppoja. (Ei kyllä siltä näyttänyt aina talossa.) ..Toisaalta, jos minä joutuisin BB-taloon Estorin kanssa niin varmaan oltais erottu jo 5 kertaa.

Mutta huhhuh. Kateeksi käy tai sitten ei. en tiä. On ne kyl söpöjä. tai en tiä.. kamaaaaan!!!!!!

Onpa päässyt aika vierähtämään ilman päiväkirjaa kun ei ole ollut nettiä! varsin järkyttävää se!
Eihän sitä enää keksi mitä tänne kirjoittaisikaan.. tupareista, koulukammosta, vaiko siitä kuinka 400g:n makaronipussi tulee halvemmaksi kuin kilon? noh, kerronpa kaikesta lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tuparit. Oli mukavat. Paikalla oli vain tarkoin harkittu valiojoukko läheisimpiä ystäviämme. (..50% kutsutuista ei päässyt paikalle, mutta sehän ei meitä yllätä) Ihan hävetti kun jotkut toivat tuparilahjojakin. Enhän minä muutakaan kuin kerran vuodessa tai useammin. Enkä muuten tosiaan tee sitä tahallani!! Aina vaan tulee joku asia mikä vie kämpän alta. Toivottavasti nyt saadaan asua tässä edes puoltoista vuotta ennen kun se vuokraemännän sisko tulee saksasta ja haluaa vallata meidän rakkaan retrokämpän ja muuttaa sen luksuslukaaliksi. Tai sitten tulee ilouutinen että laitetaanpa teidän huoneistoon kivempi kylppäri! Onhan tuo nykyinen vähän kämänen. Ja niin ne remppamiehet tulee ja juo keffetta airameistaan täällä sen 6 viikkoo, kunnes alkaa miettiä jospa sitä jotain pitäs jo tehdä kun on enää päivä aikaa.
..ainiin, mun piti kertoa tupareista! no, meni jo.

Koulukammo. Ei se muuten mutta kun se vaan oli niin hirveeä että oli pakko lähteä. Onko järkeä kärsiä jatkuvasta turhautumisesta ja huonotuulisuudesta vielä yli puoli vuotta ja sitten miettiä mitä tekisi, jos voi tehdä saman asian puolessatoista vuodessa mukavammin ja oikeasti oppiakin jotakin? Mikäs kiire minulla on minnekään. Sitäpaitsi uskon että mahdollisuuteni alan töihinkin on paljon paremmat kun olen ollut kauemmin työssäoppimassa ja useammassa paikassakin. Opettajanihan sen minulle juuri ytimekkäästi sanoi että ei minua siellä tarvita, on heitä muutenkin tarpeeksi. No hell yeah! Sille opettajalle kyllä yksikin oppilas on liikaa, harmi vaan että niitä on 27.

Makaronipussit. 400g makaronia maksaa 25c ja 1kg noin euron enemmän, samaa merkkiä ja lajia. Ja silti ihmiset ostavat näitä isoja kuin olisivat suuria taloudellisia ajattelijoita! hihhii, no ei minua haittaa. Kertyyhän siinä vähemmän roskaa.

Mutta koska nyt tuparit jäi niin vähälle pakinoinnille, liitän oheen kuvan. Kippis!