IRC-Galleria

Käpsin mukavissa tunnelmissa, harmaameleeratuissa gollegehousuissa, liian isossa takissa ja nuhjuisessa pipossani lähimpään markettiin. Siellä oli kivaa.

ei.. ei se ollut asiani.. vaan ..öö

Niin! Häpeä. Joka kauppareissulla tulee vastaan noita kauniita neitosia, pillifarkuissaan, pitsihuivi hiuksissa, Luis-Vitun-tärkee-laukku olalla ja sitten iskee joku turhanpäiväinen alemmuuskompleksi. Siinä sitä yrittää sitten selittää telepaattisesti vastaantulijoille että "en minä pukeudu oikeasti näin.. olen vain.. kotona ..?" Niin.. Olen maalta. Jos lähden 250metrin päähän talostani, olen vielä kotona.
Pitäisi olla iloinen että on iso koti.. ja sen verran vähemmän turhamaisuutta että HAMKIn reikäinen ilmaiskassi riittää kauppakassiksi. Hmh.. :)

Mustassa on kaikki värit. Mustassa on elämää, ajatuksia.. syvyyttä. Kesällä hairahduin valkoisiin vaatteisiin ..ja elin pinnallisempaa elämää kuin ikinä. Back to black and we love it like that.

Tänään Eskon synttärit, jhiii!
Näen sen ihanan pikkukittankin 8) ..se voi lainata Tsunamin raapimispuuta. Tsunamilla kun on nykyään rajaton määrä puita raavittavana. Voeh. Vähän ikävä sitäkin veitikkaa. Mutta siellä se on iloinen, Ypäjällä.

..sitä tuli vedettyä samppakaljaa ihan hyvästi kahden kakkosen kunniaksi ..puuh. Meillä oli vakaa aikomus käydä Feverissä, joten käytiin Infernossa yksillä ja suunnistettiin Vaihdekujalle O.o Paasattiin kilpaa ilmastonmuutoksesta ja puhuttiin kieliä brittiaksentilla. Se oli varmasti kaunista. Siinä se kello sitten naksauttikin itsensä sellaiseen asentoon ettei ollut enää järkeä lähteä mihinkään.. paittis Pauliinan kottiin kun nukkututti sitä. Ehkä oisi ollut ihan hyvä veto se meiltä muilta tyttösiltäkin sillä seuraavaksi kello oli taas niksauttanut itsensä sellaiseen asentoon kuin kymmenen! ..joka tarkoitti että 22min kuluttua lähtis juna Loimaalle.. joten eipä oo enää mitään kiirettä. Siitä sit syömään ja tiskaamaan.

Minneköhän se Fever jäi...

Noh, se asia ainakin on varmaa että matkustan isona ison perheeni kanssa junalla Intiaan. Ettäs tiedätte.

Kirka ilmestyi minulle Sputnikissa ja kehui kauniiksi.
Siitä alkoi syvällinen keskustelumme:

Kirka: Minkä väriseksi värjäisit tuon jos saisit värjätä sen mieleiseksesi..?
Minä: Ai minkä?
Kirka: Sen mihin äsken katsoit.
Minä: Minne katsoin?
Kirka: En minä tiedä.
Minä: En minäkään. Mutta luultavasti punaiseksi.


Jälkeen jäi vain..
elämämme arvaamattomuus.. tyhjyys.


Sininen.

Lähdin jäähallille tsekkaamaan mitähän tuo oikeastaan tarkoittaa. Ja oi, se tarkoitti juuri sitä mitä olen aina halunnut kokea, mukaansatempaavan Jumalanpalveluksen! Kyllä kirkossakin toisinaan nykyään jo jaksaa kuunnella että mitä sillä papilla on sanottavaa, mutta ei siellä niin kivaa ole että sinne jaksaisi lähteä useammin kuin pari-kolme kertaa vuodessa. Metallimessuissa oikeasti voisin käydä. Yksinkin. Olinhan nytkin, enkä edes ehtinyt kaivata seuraa. Kyllä se kummasti maustaa messua kun taustakuorossa moshataan ja öristään, virsissä on rouheaa otetta ja pappikin näyttää hyvältä.. :P Kansa oli kyllä aika teinipitoista tavisjengiä mutta mitäpä tuosta, erottuupa itse ehkä vähäsen joukosta. Harmi että tämmöisiä spektaakkeleita on Jyväskylässä ehkä kerran vuodessa.

Olipa erillainen perjantai-ilta. Kaverit pyysi avoimienovienpäiville; pizzaa, ilmaista viinaa ja hyvää seuraa.. mutta äh, nyt on niin mukava olo etten halua pilata tätä yhdelläkään synnillä tai huonoilla yöunilla. Siispä menen nukkumaan kevein ja puhtain mielin.

Herraa hyvää kiittäkää!

Sinä olet minun mattopiiska, aina viritetty rotanliiska.. laulujeni aihe, runojeni rumuus ja rakkaus. Pyytteetön rakkaus. Ilman järkeä tai romantiikkaa. Mutta täynnä rakkauden pullistamaa tunnetta.
En voi käsittää tuota elämänmenoasi. Mutta haluan vielä 8-kymppisenäkin kuulla unelmistasi. Eihän niissä ole päätä eikä pyrstöä ja jos joku näyttäisikin hetken sujuvan, pilaat sen vaikka nyrjähtämällä.
Silti. Uskon että voin 8-kymppisenäkin kyläillä Iloisen papparaisen luona. Sen saman paskanmarjan jonka kanssa voi keskustella tuntikausia saksaa ymmärtämättä kieltä.
..ja juoda pannukaffeet siinä katsellessa kun Steven Seagal hyppii vakavana junanvaunusta toiseen.

..et ehkä olet Toiveeni ja Haaveeni,
mutta Kaikki Anteeksi <3

jokaisen uugeemiesdiggarin helmipuuro.

Ihanaa mennä kattoon äitiä ja isää! Olen niiden pikku tyttö enkä kenenkään muun. Eikä ne oo ikinä haukkuneet mua vaikka oon ollut tyhmä. Ne on rakkaita!

Olin niin päämäärätön ja levoton.. eksyksissä kaikkien mielipiteissä, eksyttänyt oman tahtoni ja suuntani. Sitten sinä tulit ja valoit minut itseeni takaisin. Satutit mutta kasvatit. Väänsit minuun uskoa täydellisyyteen ja ikuisuuteen. Ja vaikka olemme tunteneet toisemme vasta 12 hassua päivää, en enää epäröi.. sinua olen aina kaivannut, sinut olen aina halunnut. Sinua voisin rakastaa ikuisesti sekä myötä että vastoinkäymisissä.. mennään naimisiin oi jooga!

niin se vain on kun tarpeeksi jauhaa.