IRC-Galleria

Mun tekis mieli kirjoittaa nyt jotain, mutta en oikein saa ajatuksia jäsenneltyä. Mä olisin halunnut käyttää seuraavaa pätkää jotenkin tässä: "Joihinkin ihmisiin ja asioihin sitä palaa yhä uudelleen, vaikka tietää, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Nämä asiat ovat vähän kuin kipeä kohta huulessa, jota imeskelee jatkuvasti eikä malta antaa sen parantua.", koska noin mä ajattelin tänään ja koska toi vertaus on musta aika osuva, vaikkakaan ei tässä yhteydessä kielellisesti kovinkaan hiottu. Mutta ehkä mä olenkin lukenut sen jostain ja siis plagioin, vahingossa. Enkä mä sitten jaksanut alkaa perustella totakaan juttua. En siis kirjoita siitä.
Mietin myös taas tänään, että Veronica Mars on luultavasti yksi parhaita tv-sarjoja ikinä. Se on oikeasti hirveän hyvä.
Sitten aloin miettiä, että kun jos ihmisellä on vaikka haava sormessa, joka tulehtuu, niin se koko sormihan tulee ihan kuumaksi ja punaiseksi ja turpoaa. No. Sitten jos ihmisellä on kuumetta, niin oireet on ihan periaatteessa samat paitsi koko kehon mitalta, kuumeenhan sanotaan polttavan sen taudin ulos kropasta. Mutta missä se tulehdus sitten silloin on? Mä olen oikea lääketieteellinen ihmelapsi, koska tuo analogia tuli mun mieleen ihan oikeasti ensimmäistä kertaa vasta tänään.

Mä katsoin eilen elokuvan nimeltä Hard Candy. Se sai mut jälleen kerran miettimään kuolemanrangaistusta ja kostoa, noin niin kuin ilmiöinä. Että mistä niissä on kyse, ja onko niissä sijaa rationaalisuudelle ja järkiratkaisuille. Mun aivot vain oli niin tahmeat, että ajatukset alkoi hyvin pian kiertää kehää, enkä keksinyt vielä painokelpoista ratkaisua. Palaan aiheeseen tuonnempana.

Katsoin tänään elokuvan Colour Me, Kubrick. John Malkovich on nero - koko tarina mielettömyydessään on käsittämättömän hieno ja jotenkin niin vino, että on vain oikeus ja kohtuus että se perustuu osin tositapahtumiin. Alan Conway on ehkä mun uusi idoli.

Mietin myös, että mä rakastan sitä kun tiedän tarinan tapahtumien takana: mitä parempi tarina, sitä vähemmän sen totuusarvo painaa. Viimeisin lempitarinani liittyy Robbien She's Madonna -kappaleen lyriikoihin: "I love you baby, but face it: she's Madonna. No man on earth can say that he don't wanna..."

Hassu maailma ja sen hassut ihmiset.

Onneksi ihan pian on keskiviikko. Silloin on Valentine. <3