IRC-Galleria

Mä tunnen toisinaan ihan ylitsevuotavaa hellyyttä mulle tärkeitä ihmisiä kohtaan, niin suurta rakkautta, etten edes tiedä miten sitä osoittaa, sellaista pakahduttavaa laatua. Eilisilta vietettiin pääosin serkkutyttöjen kanssa toisiamme terapoiden ja punaviiniä latkien. Koska mulla ei ole sisaruksia, ovat nämä serkut mulle sellaisten asemassa, täyttämässä sitä sosiaalista kuoppaa. Ne on ihan mahtavia naisia, enkä mä siltikään koskaan varmastikaan olisi tutustunut niihin, ellei ne olis mulle sukua. On uskomattoman huojentavaa, kun ympärillä on ihmisiä, joille ei tarvitse selittää. Ne ymmärtää, koska ne tietää. Voi miten mä pidänkään niistä.

Tänään oltiin Henden kanssa Tennarissa tsekkaamassa Sally Mannin näyttely. Mä aloin tavallaan sitä katsoessani ymmärtää, mistä ne säädyttömyys- ja lapsipornosyytteet oikein kumpuavat - mutten silti missään nimessä allekirjoita niitä. Eikö yksi taiteen tehtävistä olekin nimenomaan herättää ajatuksia, provosoida, hämmentää? Sitä paitsi ne kuvat on valtavan vangitsevia, niissä on hieno epätodellinen ja ajaton unitunnelma - musta ne oli pääasiassa yksiselitteisen kauniita.
Yhtenä teoksena näyttelyssä on dokumentaarinen filmi Mannista itsestään, jossa haastatellaan sitä ja sen perhettä sen taiteen taustoittamisen näkökulmasta. Noin filmillä sen elämä näytti mun silmissä täydelliselle: mies, johon se rakastuu ensisilmäyksellä ja jonka kanssa se elää vielä neljäkymmentä vuotta ensitutustumisen jälkeenkin ja tällä välin ne saavat kolme epätodellisen kaunista lasta; tila, jolla tämä koko onnellinen perhe asuu Virginiassa vinttikoiriensa kera hevosten laiduntaessa pihapiirissä - kaikki se. Sally Mann näytti itsekin jotenkin ponimaisen sievälle: sillä oli sellaiset suuret, pyöreät ja kirkkaan elinvoimaiset silmät, paksu, keski-ikäisenäkin pitkä ja hopeaisten hiusten juovittama musta tukka, terve ja raikas ulkoilmaihmisen habitus ja ryhti. Ja että se kaiken tämän lisäksi on arvostettu valokuvaaja - musta se on jo itsessään hienoa.

Puhtaissa lakanoissa nukkuminen on yksi elämän parhaista jutuista. Tuntuu, että niissä unetkin on parempia ja syvempiä, eikä niissä unissa menetetä ketään tai koeta syyllisyyttä.