IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Kesaminkki

Kesaminkki

I used to want you, now I don't want to

EpilogiLauantai 01.09.2007 01:44

Asiat on musta paras saattaa loppuun asti, siten, ettei enää tarvitse miettiä että mitä jos...?
Mielenrauha koostuu toisinaan kovin pienistä ja hauraista asioista. Muutamasta sanasta.

Ja he elivät elämänsä enimmäkseen onnellisina loppuun saakka. Kumpikin tahollaan, ja hyvä niin.


Kai ehjin siivin
me vielä joskus liidetään,
alhaalla jossain nukkuu kaikki muut.
Kukaan ei löydä,
pimeyteen meidät merkitään,
saa salaisuuden sysimetsän puut

- PMMP: Salla tahtoo siivet

Poikkitaiteellinen kokemus Huvila-teltassaPerjantai 31.08.2007 01:53

tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä

- PMMP: Kesäkaverit


Paula näytti häiriintyneelle puudelille, Mira mankeloi pitkin lattioita maha edellä ja seisoi käsillään. Paula kaatoi kitaristin, Mira veti holtittomimmat välispiikit ikinä. Tyttöjen vika keikka hetkeen. Hirveän haikeaa, huudettiin ja jyskytettiin ne lavalle kahteen encoreen. Ekan setin oltua puoliakustinen (kirjoitin ton sanan jo toiseen kertaan viikon sisään tänne, haha, ehdinpäs kommentoida ite!) ja poikkitaiteellinen akrobaatteineen ja jotenkin lännenjukkamainen haitari-, tamburiini- ja kontrabassosovituksineen, toinen setti olikin sitten jo sitä tutumpaa puupäilyä, pogoilua ja rähjäämistä. Meidän edessä istunut keski-ikäinen pariskunta vaihtoi katseita, kun perussetin päätteeksi koko yleisö jäi seisomaan ja vikana tuli Kohkausrock ja sitten ekassa encoressa Isin pikkutyttö. Tää on nyt sitä nuorisomusiikkia.


Heitetään lauteille kiulut ja kannut,
lähdetään löylyille!
Sinä et oo koskaan varmaan saunassa pannut?
Älä kuse kiukaalle!

Toka rivi voi olla jotain muutakin, en kuullut ihan kunnolla että miten se meni. Anarkiaa kuitenkin.
<3

Piha ilman sadettajaaTorstai 30.08.2007 20:16

Kuulin sen äsken, kun katsoin vahingossa Voicea. Muistin taas, miten paljon siitä biisistä pidänkään.
Toinen, mikä on soinut mun päässä ihan nonstoppina viime päivät, on Tiktakin Satuprinsessa. Mikshän.

Mä huomaan, että mulla ei tässä vaiheessa elämää ole yhtään oikeaa intohimoa. Siis asiaa, jonka puolesta viitsisin pitää palopuheita, jota tekisin kellon unohtaen ja täydellisesti uppoutuen, jonka puuttuminen jättäisi paikkaamattoman aukon muhun. Ehkä juuri se on mun suurin ongelma.


Satuprinsessaa sä oottaa saat
vaikka päivies päähän,
koskaan et sellaista löydä.
Satuprinsessaa ei ollutkaan,
vain pieniä hyviä hetkiä,
jotka sä itsekin kai nyt näät

- Tiktak: Satuprinsessa

Paskaks vaan ja palamaan!Keskiviikko 29.08.2007 20:13

Onnistuin oikein kimpaantumaan tänä aamuna töissä ensimmäistä kahvikupillista onnellisena haistellessani ja perhejulkaisu Seuran tuoreinta numeroa lehteillessäni. Kyseinen aviisi oli sitten ihan mennyt urhoollisesti julkaisemaan Kostiaisen Pasin äijäily-testosteroni-moottoriöljypäissään kirjoittaman jutun Monster Jam -autoista. Tai no, "autoista". Tuhovälineiksi mä niitä kutsuisin, tai ehkäpä ääliömäisyyden multihuipentumaksi, jos oikein kriittiseksi heittäytyisin. Kerrassaan käsittämätöntä, sanoisin jopa uskomatonta: näinä päivinä, kun ilmastonmuutos on noussut kahvipöytäkeskusteluihin ikuisen sään päivittelyn rinnalle, kun kaikki itseään kunnioittavat ihmiset osallistuvat ilmastotalkoisiin - vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan, julkisesti tai salaa: Kuosmiksen on turha pudistella päätään siellä - , kun lentomatkailukin on miltei kriminalisoitua ja SUV:n omistaminen merkki junttiudesta entisen "paalua on niin ettei paskalle taivu"-statuksen sijaan. Näinä päivinä. Miten on mahdollista, hän kysyy, miten on mahdollista, että a) Suomeen tuodaan moinen typeryyden riemuvoitto ja b) joku väsynyt ja nuhruinen koko perheen viikkolehti vielä tekee siitä jutun, jossa faktat tunnustaen mutta niistä viis veisaten körötellään hirviöauton kyydissä, posket geenimanipuloitujen omenien lailla hehkuen ja adrenaliini suonissa vonkuen?
Ne autot kuluttaa 4,5 litraa bensaa sadalla. Metrillä. Oikeasti. On se nyt jumalauta kumma.
Miten yksikään täysissä järjissään oleva aikuinen ihminen voi olla piittaamatta TUON VERTAA mistään? Mä en tässä ole vaatimassa, että jengi muuttaisi jurttiin Nuuksion metsiin ja alkaisi kukin viljellä ja tappaa omat turnipsinsa ja sterilisoisi itsensä ja puolisonsa jotteivät epähuomiossa lisääntyisi ja liikakansoittaisi maata. Musta olis vain mukava nähdä ton kaiken propagandan ja jeesustelun ja julkisen sädekehän kiillottamisen oikeasti johtavan johonkin. Vai onko todella niin, että ihmisen pitää saada sitä omaa jälkikasvua, omista kupeista versonutta verta ja lihaa, että se tajuaa ettei tämä meno voi jatkua - tai jos jatkuu, niin mun lapset ei koskaan tule näkemään aurinkoa eikä saraheinää eikä saimaannorppaa eikä piru vie paljon mitään muutakaan?
Samaan vitutuksen maksimointiin menee sitten seuraavakin. Joko mun talossa asuu ihan käsittämättömän yksinkertaista ryhmää, tai sitten taas kerran niitäkään ei juurikaan kiinnosta. Mutta siis kuinka vaikeaa on aikuisen ihmisen tarkistaa ollessaan kippaamassa sitä Kotipizzan laatikkoa paperiroskikseen, muovista hedelmäpussia biojäteastiaan, vittu telkkarinraatoa sekajätteisiin, että onko se sallittua vaiko kenties ei. Siltä varalta, että oma järki ei sitä ihan spontaanisti sanoisi, niitten laatikoiden kannessa on ihan eritelty kuvaus siitä, mitä niihin tulee työntää ja mitä ei. Onko liian iso ponnistus? Missä kohtaa informaatioketju katkeaa? Mä jotenkin vielä voisin käsittää, jos joku egoisti olisi sitä mieltä että on liian haasteellista ja rankkaa lajitella jätteensä (jotka on ihan itse omin käsin jaksanut kaupasta kotiin laahata ja napaansa ja ties minne muulle änkeä) ja tumppais ne kaikki sekaisin sekajätteisiin: mutta jos vastustaa kierrätystä, niin voisko protestoida vaikka 100-lehden tekstaripalstalle tai jonnekin muualle salaliittoteorioiden Kultaiseen Kirjaan tai vaikka George W. Bushin kuumalle linjalle? Se, että kostoks lataa kaiken irtaimen muovisen ja lyijystä tehdyn ja radioaktiivisen ylijäämänsä biorodeen, ei varmaankaan palvele ketään.
Mä en ihan oikeasti voi ymmärtää. Mitä helvettiä, kysyy hän; mitä helvettiä?

Miksei kukaan ole online?Tiistai 28.08.2007 23:46

Okei, luin sen jutun. En oo just lähettämässä mitään pahoitteluita mihinkään suuntaan aiemman lausuntoni johdosta. Perez Hiltonin sanoin: "Joo, käy tosi sääliksi niitä, kun on niin vaikeaa olla todella rikas." Siis joo, onhan se henkilökohtaisella tasolla todella traagista kun mieli murtuu, mutta miksi meidän muiden pitäisi kiinnostua siitä? Siksi että se mies on Ville Valo, tietysti.
Lisäksi Samuli Knuuti, jota suunnattomasti toimittajana ihailen (vaikka se livenä onkin kovin laimean ja pahantuulisen, hieman ylikasvaneen brittipopparin näköinen ja sen äänikin narisee) ja joka on kirjoittanut muutamia niin helmiä lauseiksi, että olen leikannut niitä lehdistä ja teipannut peilinreunaan kotona, on jotenkin hukannut otteensa tämän artikkelin suhteen. Ehkä se ihailee Villeä niin kovasti. Ehkä se haluaa kunnioittaa yksilön draamaa. Ehkä sillä on vain ollut huonompi päivä. Oli miten oli, mä petyin.
En tiedä. Ehkä mulle antoi suhteellisuudentajua samasta lehdestä lukemani juttu parisuhdeväkivallasta Suomessa (jonka muuten on kirjoittanut toinen valtava suosikkini, Anu Partanen). Sen toiseksi viimeinen kappale kuuluu seuraavasti: "Joskus kun minä istun illalla Naisten linjalla ja kuulen puhelimessa naisen itkevän voipuneena, sydäntäni suorastaan kivistää, niin kovasti haluaisin pystyä halaamaan naista ja sanomaan 'minä suojelen sinua'. Tuntuu irvokkaalta, että minä, ventovieras ihminen, ajattelen niin, mutta että ihminen, jonka pitäisi olla naiselle se kaikkein läheisin, jonka pitäisi todella haluta suojella naista kaikelta ja rakastaa tämä onnelliseksi, onkin naisen satuttaja."
Menin ihan kananlihalle ja aloin vähän täristä. Ja tulin ajatelleeksi, että väkivaltaakin on niin kovin monenlaista.

Mulla on alahuulessa iso vekki, jonka puraisin siihen epähuomiossa viikonloppuna. Se ei parane ollenkaan, kun puren siihen koko ajan uudelleen ja se on kovin kipeä. Au au.

Loppuviikolle on luvassa mukavia ohjelmanumeroita. Se saa välimatkan viikonloppuun tuntumaan lyhyemmältä. Puhumattakaan kaikista niistä mun ohjelmista, jotka alkaa.
Kyllä mä luulen, että tästä tulee vielä kelvollinen syksy. Kaikesta huolimatta.

Somebody save meTiistai 28.08.2007 19:08

Elämä ihmisten keskellä on uskomattoman epäloogista. Pitäisi olla aito, muttei kannata olla naiivi - sitä paitsi jos on aito, on tolkuttoman vaikeaa olla nokkela ja muodikkaan ironinen. Mun mielestä vain koskaan, koskaan ei tulisi olla rangaistavaa sen, että luottaa johonkuhun: toisaalta sokea luottamuskin on vain tyhmää. Miten täällä oikein kuuluu elää?

Mä olen näköjään lähtenyt tänään töihin siten, että vasemmassa jalassa on kirkkaan- ja oikeassa vaaleanpunainen Superstar. Huomasin sen vasta iltapäivän ollessa jo pitkällä. Toivottavasti sitä pidetään vain harkittuna tyylikeinona, kantajana kun on kuitenkin tällainen vanha keikari ja style blender.

Ville Valo on jälleen kerran uransa huipulla. Hurjan kätevää, että jos bändillä on meneillään muuten vähän hiljaisempi kausi, niin uutta levyä pukatessa voidaan muuttaa käteiseksi kärkihahmon mielenterveysongelmat. Mun on ihan oikeasti kamalan vaikea uskoa, että nämä annetut haastattelut - jokaisen itseäänkunnioittavan julkaisun uusimman numeron kannessa - olisivat essentiaali osa paranemisprosessia. Ehkä artisti katsoo, että faneilla ja maksavalla yleisöllä on oikeus tietää? Jos näin on, voisiko tiedottamisen suorittaa jotenkin hieman intiimimmällä tavoin, kuten vaikkapa verkkosivuillaan tai jotain? Kutsukaa mua kyyniseksi, mutta mun mielestä kyseessä on jälleen kerran pyrkimys pönkittää Villen myyttistä androgyynin ja elämälle liian hauraan taiteilijan rappioromanttista kuvaa - toki jos se samalla myy muutaman levyn, ei sekään haittaa. Baby join me in paycheck cashing point.
Tässä on nyt se vaara, että lukaisen tuoreen Imagen näkökulman aiheesta, ja otan sanani takaisin sekä lähetän kyynelin sinetöidyn anteeksipyynnön suoraan Villen edustajalle. Mut hei, mä tykkään elää reunalla. Vähän niinkö Villeki. Ehkä huomenna alan viillellä itteeni aanelosilla.


And I don't believe in what you do
and I don't believe in what you say
I don't believe in you
You gotta pay the price if you wanna play

- Lenny Kravitz: Pay for Play
Viime päivinä naispuolisten ystävieni kanssa käymieni keskustelujen perusteella sanoisin, että liikkeellä oleva miesaines on valtaosin heikkoa, paikoin jopa luokatonta. Mä en nyt puhu siitä, että niitä komeita, rikkaita, älykkäitä, hauskoja, pitkiä, tummia (tai kaljuja), urheiluauton omistavia ammattilaisurheilijoita ei riitä kaikille: kyse on vähimmäisvaatimuksista. Päätelkää itse, ovatko ne utopistisia.
Haussa olisi siis vapaa, mutta sitoutumiskykyinen ja -haluinen yksilö: tämä halu ei kuitenkaan saa olla miestä ajava tekijä niin, että tämä on päättänyt ihastua naiseen jo ennen ensimmäisiä treffejä; aikuinen, itsenäisesti ja tietoisesti ratkaisuja ja valintoja tekevä persoona, joka uskaltaa elää itse ja osaa kantaa vastuun omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään; mies, johon voi luottaa ja joka kykenee luottamaan; ihminen, joka osaa käyttäytyä ja vähintäänkin huomioida ympäröivän maailman ja sitä asuttavat kanssaihmiset.
Kaikki huumorintajut, seksijutut, ulkonäkö- ja omistussuhdeseikat, varallisuus, ammatillinen kunnianhimo, harrastukset, lemmikit ja allergiat, ex-vaimot ja lasten lukumäärät - merkittäviä asioita nekin, mutta vasta toisella sijalla. Oikeastihan haussa on siis ensisijaisesti ihminen: ihminen, joka kykenee välillä ottamaan sen päänsä omasta p*****stään ja avaamaan silmänsä.
Onko liikaa vaadittu?

Egotripin puoliakustinen versio Gösta Sundqvistin Rin-Tin-Tinistä on muuten fantastinen.

Sunnuntaina sataa ainaSunnuntai 26.08.2007 22:24

Kaipausta on vaikea käydä järjellä selittämään. Merkillistä, sillä sen voi helpostikin purkaa osiin ja antaa niille nimet; listata asiat, joita kaipaa.
Yhteinen joutilaisuus: ettei tarvitse tehdä mitään, eikä tarvitse tehdä sitä yksin. Että on puhelinnumero, johon voi soittaa, kun ei keksi muuta tekemistä eikä oikein ole sanottavaakaan. Että voi ojentaa käden ja koskettaa, ihan vähän vain, ihan ohimennen vain.
Että on tottunut näihin pieniin asioihin eikä oikein muista, miten ilman niitä oltiinkaan.
Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä hankalampaa mun on päästää irti.

Tänä aamuna tunsin voimakasta halua jatkaa punaviinin ja viskin juomista. Se meni onneksi ohi.

Mä en pelkää elää yksin. Mua pelottaa ajatus siitä, että kuoliskin yksin.


Mua kuunnellaan,
olen karannut kai jostakin laitoksesta
taikka kysymys on suuresta huijauksesta
Mua kuunnellaan,
en avaudu enää kenellekään
jos se vie näin syvään ikävään
- -
Liidän niin kuin lokki, vapaa, vapaa, vapaa
olen lähtemään mut jään koska kaipaan ikävää

- Ismo Alanko: Nuorena syntynyt
Elokuun yöt on merkillisen turvallisia kulkijalle: kun ympärillä on pimeää mutta lämmintä. Tuoksuu vielä kesälle, mutta ilmassa on jo syksyn aavistus. On hiljaista muttei äänetöntä, luonto ei enää ole hedelmällisen kiihkeää kuin keväällä, valon vuoksi ylikierroksilla kuin kesäkuussa, helteen uuvuttamaa kuin heinäkuussa.

Ainoan hyväksytyn syyn olla kenen tahansa kanssa millä tahansa hetkellä missä tahansa maailmankaikkeudessa pitäisi olla se, ettei juuri silloin haluaisi enempää olla missään kenenkään muun kanssa. Kaiken vähäisemmän pitäisi olla riittämätöntä. Pitäisi voida haluta, pitäisi voida vaatia: paljon, ja saada enemmän. Pitäisi uskaltaa haluta kylliksi, ja olla tyytymättä vähempään.

Pitäisi voida olla itselleen uskollinen: Kjell Westön sanoin vetää persoonansa ympärille rajat ja sanoa tässä olen minä, tästä en tingi. Pitäisi uskoa itseensä ja vaistoihinsa, pitäisi osata erottaa minä muista.
Pitäisi uskaltaa.

PeeÄsLauantai 25.08.2007 06:51

Ni sellast vaan, et miten onkin niin, että kun tulee yöllä kotiin sudennälkäisenä ja haluaa siis syödä, niin joku Tyyne on piilottanut eväät ja syönyt kaikki sulatejuustot? Reilua, sanoisin.