IRC-Galleria

Se istuu olkapäälläni ikuisuuden.
Siivillään minua suojelee.
Selustaani vartioi.
Kuitenkin se mitä se on kokenut,
on minulla jo takana,
eikä sitä kärsimystä enää tarvitse tuntea.
Minua se on muistuttamassa,
että se on lyhyt
ja kaunis.
Muistan vain nauttia,
koska meidänkin lentomme on lyhyt,
poistumme läheistemme luota
nopeammin kuin huomaammekaan.
Nyt se on kuitenkin vasta kuoriutunut,
levittelee siipiään jotta ne kuivuisivat.
Minäkin lähden ja koetan siipiäni,
ihan kuin sekin...
Perhonen

Ja tänään on se päivä...

Jännittää...

Vuodet vaan kuluu ja aika tuntuu valuvan sormieni välistä kuin valkea hieno hiekka, enkä voi sitä estää, vaikka tahtoisin. Täytyy vain koittaa nauttia jokaisesta vuodesta, päivästä ja hetkestä, eikä aina odottaa huomista. Kun pysähtyy, vaikka oman kullan kainaloon, kuuntelee lyöntejä ja hengitystä, tuntuu, ettei ajalla olekaan niin merkitystä...
Vaan sillä, miltä musta tuntuu...

*haukotus*