IRC-Galleria

Taas sitä on jouduttu soskun luukulle...mikään ei ole yhtä masentavaa kuin hakea rahaa ilman palkanlaskenta lappusta...mie kun en ole saanut vieläkään sitä kesäkuulta...harmillinen juttu kertakaikkiaan että kun menee töihin niin ensiksikin joutuu hakemaan tukea yhtälailla kun ei saa palkkaa tarpeeksi...ja sitten palkkakin tulee sen kuukauden myöhässä...ei ole reilua tämä.
Jos vieläpä entinen työnantajakin on taasen ulkomailla eikä sitäkään koskaan tavoita...
Mä en voi käsittää että miksi kaikesta voi tehdä niin kovin kovin hankalaa..

Jos ei muuta niin ainakin tässä oppii itsehillintää ja syömään edullisesti...suosittelen ehdottomasti jos aikaa vaan riittää ja löytyy ylimääräisiä vanhoja vaatteita kaapin pohjalta viemään ne kirpputorille...samalla tulee tehtyä kesäsiivoukset ja voihan sitä vaikka jos hyvin käy lähteä etsimään uusia vaatteita syksyä varten. Kirpputorit on kyllä aivan ihania paikkoja...niistä kun voi löytää mitä tahansa ja vaatteetkin maksaa ainaki 10 kertaa vähemmän ku tavallisessa kaupassa...jopa ihan merkkivaatteita.Tai jos ei huvita nähdä vaivaa pöydän siistimiseen niin voi lahjottaa ne joillekkin jotka niitä ihan oikeesti tarvitsee tuolla ulkomailla..vaikka siitä ei rahaa saakaan niin ainakin paremman mielen...

On olemassa niin paljon poikkeavia tai yllättäviä tilanteita ja aina ei tiedä miten niissä toimisi...mä olen itse huomannut kuinka kaikki menee parhain päin kun vaan kuuntelee sydäntään...senkin viestit voi välillä käsittää väärin.

Aina se varoittaa mutta kuitenkin saattaa tehdä vain oman mielensä mukaisesti. Vaikka näkisi että kaikki on harhaa, jaksaa siltikin toivoa jotakin muuta. Onneksi kuitenkin virheistään ihminen oppii. Turhaa olla katkeroitunut kellekkään sellaiselle ihmiselle joka pelkää omaa elämäänsä. Niitä kun on niin paljon tässä maailmassa. Ihmisiä jotka verhoavat itsensä valheilla. Valheilla siksi, että eivät halua nähdä, eivät halua kuulla tai tuntea.

Myönnän että se on väärin ja monikaan ei osaa antaa ihmisille anteeksi. On vaan osattava antaa anteeksi itselleen jotta pystyy jatkamaan elämää. Kaikki lähtee loppupelissä vain meistä itsestämme ja jos jatkamme asioita väärään suuntaan niin jossain vaiheessa ne antavat meille kaiken takaisinpäin niinkuin me sen ansaitsemme.Niin että oppisimme itsestämme jotakin uutta.

Monikaan ei tunnu ymmärtävän tätä asiaa. Jotkut jopa luokittelevat ihmiset hyviin ja huonoihin käsittämättä sitä tosiasiaa että me kaikki ollaan samalla linjalla. Kaikissa meissä on ne molemmat puolet jotka taistelee keskenään. Muuten me ei oltaisi ihmisiä.

Toivon että jokainen ihminen ajattelisi asiat myös toisen kannalta aliarvioimatta itseään ja tunteitaan. Joskus saattaa sanominen satuttaa..mutta toisaalta...miten paljon se sattuisi jos kertoisit sen vasta pitkän ajan jälkeen vain siksi koska haluat säästää toista. Jos sinulla on jotain sanottavaa jollekkin ihmisille, jotain jonka haluaisit sanoa muttet uskalla, sano se tänään. Huomenna se saattaa olla jo liian myöhäistä

Pitäisi päästä kauemmas kuin koskaan aiemmin...en vaan tiedä yhtään miten uskomasta unelmiini pystyisin..on olemassa vaan hetki joka muistoissa eletään...vaan ei tuu mitään elämäst jos kaikki niiden varaan vedetään.

Haluis niin jatkaa suojissansa, piiloutua niiden taa..vaan jos niin mä teen ja siihen luotan en pysty ehkä koskaan mä eteenpäin matkaamaan.

On olemassa vaan hetkiä joita peloksi kutsutaan..kun pelkää elämää itseänsä ei pysty muuta huomaamaan. On tyhjyys jonka pinnalle on helpompi rakentaa, kuin tietää mitä on pinnan alla ja tuntea maailmaa.

Harlekiiniromantiikka on aivan ihana keksintö meille sellaisille jotka ihastuu vain äärimmäisen harvoin...on ihanaa kun tulee perhosia vatsan pohjaan ja voi hetken olla joku toinen, voi rakastua johonkin semmoiseen mitä ei oikeasti olekaan olemassa mutta jonka silti tuntee..se tunne vaan jossa voi leijailla hetken aikaa ja palata sitten siitä takaisin maan pinnalle...ihan mieletöntä.

Kun rakkausjuttuja lukee tarpeeksi, alkaa niihin itsekin uskoa..hyvä niin. Mä ainakin toivon että tuolla jossain olis semmoinen ihminen jonka syliin voisi painautua kiinni ja jonka kanssa voisi jutella tuntikausia tai vain olla hiljaa ja katsella toista silmiin...vain olla ja hymyillä...

Mutta minkälaista oikeastaan on se miehen ja naisen välinen oikea rakkaus? onko rakkaus sitä kun aletaan tuntemaan toinen läpikotaisin ja rakastamaan toista virheineen, opitaan luottamaan toisiinsa ja olemaan rehellisiä...kun toinen tietää mitä kaupasta täytyy tuoda ja mikä saa sut huonona päivänä nauramaan..

Vai onko se ihastumista joka laittaa sydämen sykkimään ylikierroksia ja tuntemaan että koko muu maailma katoaa ympäriltä kun saa vain elää päivän kerrallaan toisen vierellä..

Ehkäpä se on vähän molempia...vaikeaa sanoa voiko ihmiseen rakastua ilman ihastumista...sitä kun en osaa vielä sanoa...ehkäpä saan tietää sen joskus. Ainakin toivon niin...kyllä se oikea ihminen kävelee vastaan sitten kun vain on sen aika...nyt täytyy nauttia omasta ajasta kun saa olla ja haaveilla, istua parvekkeella ja ajatella asioita tai nähdä ystäviä ajan kanssa ja tehdä kaikkea kivaa niiden kanssa...lähteä lenkille illalla, laittaa kuulokkeet täysille ja nauttia musiikista ja kesästä...katsella korkealta sillalta alas ja elää hetkessä.

Maltti on valttia ja hyvää kannattaa odottaa...eikös ne sananlaskutkin niin sano.

Tuntuu että tulee paljon parempi olo ja saa koko ajatukset nollattua päästä...on vaan tie ja ihana ranta...tänään ku katselin sillalta alas tuli niin ihana olo...voi vaan sulkea silmänsä ja lipua tuulen mukana pois...jonnekkin kauas...

Saas nähdä keksiikö vapuksi mitään tekemistä kun on taas se extemporee vaihe päällä:)

Eilen olin kuskina ja ajoin ekaa kertaa vähän pitemmän matkan yksiksee...ja perjantain olin äitin kanssa...

tänään mä kävelin about 4 kilsan lenkin...ai että ku oli ihanaa kävellä ku oli niin lämmintä^^

Tänään kävin kasvohoidossa kun joku mukava täti tuli käymään kangaskaupassa ja lupasi tehdä mulle sellaisen ihan ilmatteeksi kun olin kuulemma niin mukava ihminen...hih^^

Jouduin semmosseen laitteeseen ensin missä tehtiin ihoanalyysi...se muutti naaman värin ihan hassuksi ja kaikki erilaiset jutut näkyi ihan selkeesti mitä nyt ihos ikin onkaan...sitten se laittoi mulle tunnin jotain seerumeita ja kasvonaamioita...oli muuten kiva yllätys...ja aivan ihana nainen...me taidettiin olla sen kanssa sukulaissieluja kun sekin rakastaa maalailla ja tanssia...

Tuntui että siinä ihmisessä oli vaan jotain niin tajuttoman säteilevää voimaa...se sanoi mulle että mä oon tosi aito ihminen ja tuli kyllä ihan tajuttoman hyvä mieli kun aina yritänkin olla ilman mitään rooleja.
Iho tuntuu ihan sileältä, ihan kuin se olisi täydellinen...saas nähdä pääsenkö mä kunnon kesäkuntoon viellä jossain vaiheessa...olis kivaa...vaikka tänään en tehnytkään muuta kun 6minuutin videonpätkän aamulla ja siinä se mun liikkuminen sitten olikin kun vasta nyt pääsin kotiin...

Mutta olo on ainakin aivan mieletön...toivottavasti huomenna olis yhtä ihana fiilis:)

Vähän oli ihana päivä tänään ku näin mun kavereita ja kävin parin tunnin lenkillä...ihanan raukea olo...taidan ehkä huomennakin lähtee^^

On olemassa joitakin sellaisia ihmisiä joitten on vaan pakko pitää tunteet sisällään...ihmisiä jotka eivät kykene puhumaan asioistaan vaan niiden on pakko pitää tunteensa omana tietonaan vaan siksi etteivät joutuisi hankaluuksiin..

On vaan semmoisia ihmisiä jotka eivät sopeudu toisten ihmisten "muottiin"
mikä on normaalia?mikä oikeaa tai mikä väärää?asiat vaan ei aina ole niin yksinkertaisia...

Oli ihminen sitten tumma tai vaalea, homo tai bi tai hetero, kärsiköön se sitten syömishäiriöstä tai olkoon sillä jokin sairaus joka vaikuttaa ihmisen persoonaan...kuitenkin loppupelissä melkein me kaikki olemme vaan ihmisiä jotka koitamme sopeutua laumaamme.On tietenkin ihmisiä jotka nauttivat vain yksinelämisestäkin ja sekin on oikea ratkaisu jos se vaan tuntuu hyvältä...

Kuitenkin mitä enemmän ihmiset puhuisivat niin sitä enemmän tämä maailma voisi muuttua paremmaksi...niin minä ainakin toivon. Olisi niin mahdottoman hienoa ettei kenenkään tarvitsisi pelätä vain sen takia että erottuu tästä ns. massasta...kuitenkin jokaisella meillä pinnan alla on jotakin..

Rasismi on ehkä kaikista inhottavin asia mitä on olemassa...ymmärrän kyllä jos on olemassa tietty käsitys suurimmasta osasta...silti me kaikki ollaan yksilöitä...kukaan suomalainen ei takuulla ole sen parempi ihminen kuin ulkomaalainen tai yksikään rakkaus jota kahden tai useamman ihmisen välillä on...

varsinkaan jos ajatellaan ihastumista tai rakastumista...tietenkin ihan inhimillisiä rajoja kunnioittaen...eli kun ketään ei satuteta tai tehdä muutenkaan mitään mitä he eivät itse haluaisi kokea.

En mä sitten päässytkään sinne uimahallille asti..mutta oli kyllä ihan huippukeli käydä lenkillä, popittaa hyvää musiikkia ja vielä kun tuli niin hyvälle tuulellekin