Ompa taas sekavasti käynnistynyt syksy. Kun mietiti taaksepäin kesää, huomaa sen olevan yhtä draamaa ja sotkua. Ihmisten välistä kiukuttelua, valtavaisteluita ja pahotettuja mieliä. On toki mukaan mahtunut toinen toistaan mukavampiakin hetkiä ja uusia tuttavuuksia, joista en voisi ollakkaan kuin mahdottoman onnellinen - ja kyllä mä olenkin, ihan totta.
Jokatapauksessa nyt koulun alettua mulla alko kertaheitolla ihan uusi etappi:
1.Sinkkuunnuin parisuhteesta jolle kaikki tuntuivat jo etukäteen hurraavan.
2.Huomasin että kun kaikilla muillakin työt ja koulu alkoi, tuntuivat ihmiset vain kadonneet jonnekkin, omian puuhasteluidensa pariin.
3.Tein taas asteen verran kasvua huomatessani itsestäni piirteitä joita en arvosta. Tämä tosin on oikeasti hyvä asia, sillä ilman virheistä ei voi oppia uutta. Ainakaan mun kohdalla. Kaikki on tapeltava kantapään kautta.
4.Päätin hakea Tukholmana opiskelmaan. Ensikeskiviikkona asia selkenee asteen verran enemmän kun tapaan oman opinto-ohjaajan.
5.Rakastuin totaalisesti omaan kissaani. Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta ja kornilta, mutta välittämisen määrä jota tunnen kokevan Mangoa kohtaan on suurempi kuin ehkä itsekkään olisin uskaltanut kuvitella. LISÄKSI Mangolle syntyy kuukauden päästä siskoja, eli saattaa olla, että talvella kotiin tulee uusi nyytti.
6.Marraskuussa mulla on leikkaus, jota varten tarvitsisin 2viikkoa sairaslomaa, en millään jaksa uskoa että tänvuoden koulunkäynti sen sallii.
