IRC-Galleria

Ootteko huomannu saman efektin, Hetken tuntuu paskalta sit se paska alkaa tuntua ihan normaalilta, sit alkaa tuntua vielä paskemmalta ja sit lopulta sekin alkaa tuntua ihan normaalilta. Oma kohtanen tilanne on etten jaksa tehä mitään, en jaksa mennä ulos, en jaksa mennä töihin,en jaksa nähä frendei, En jaksa ryypätä vaikka tiedän että se saattais ollakkin kivaa. Suurenmoinen vitutus ja viha kasvaa päivä päivältä. En tiedä mikä vaivaa, enkä tiedä mistä vois saada edes piristystä, enkä edes jaksa nähä vaivaa sen eteen et saisin jotain...

Hmm..tämäpä mielenkiintoinen kysymys :)

Itse olen sitä mieltä että nykyään ton rakkauden merkityskin pilataan aika raskaalla kädellä kun kattoo pikkuteinejä jotka sanoo "rakastavansa" toisiaan...eihän ne edes ymmärrä rakkaudesta mitään..välttämättä..en ole ikärasisti/sovinisti mutta vaikka jotkut sanookin ettei iällä ole merkitystä, niin itsekkin olen PERIAATTEESSA sitä mieltä. Totuushan on että se mitä pään sisällä on niin se merkitsee...Mutta se että kyllä nyt sen verran tarpeeks vanha pitää olla että tietää mitä rakkaus merkitsee...

Ei rakkaus oo sitä että ollaan toisensa kanssa ja käydään sielä sun täälä yhdessä ja ollaan vaan...kyllä sitä voi ystävinäkin harrastaa, miksi sotkea sanaa "rakkaus" väliin? Mielestäni kuten "aina ja ikuisesti", niin sana "rakkaus":kin menettää sen ainokaisen hohtonsa siinä että sitä sanotaan tarkoittamatta/tietämättä mitä se tarkoittaa...kyllä jokaisella pitäisi olla käsitys mitä se meinaa...

Eli itse asiaan...omasta mielestäni rakkaus on sitä todellista välittämistä. Silloin kun huomaa että toinen ihminen on mielenkiintoinen, luotettava ja joka voi tuoda sinulle kaikkea sellaista mitä itse kaipaat elämääsi, niin silloin ehkä sana rakkaus voisi löytää oikean paikkansa. Sekin on niin laaja käsite että tästä voisi jauhaa vaikka kuinka kauan löytämättä oikeaa vastausta, koska tälle ei periaatteessa edes ole sellaista...

Rakastuminen ja rakastaminen ovat myös 2 eri asiaa mitkä pitää huomioida. Rakastuminen on se "kiintymisvaihe". Silloin kun tuntuu siltä ettei elämässä ole muuta kun vastakkaisen (harvoissa tapauksissa saman, mutta näitäkin on) sukupuolen edustaja on niin ihana ihminen sinua kohtaan ja joka osoittaa myös sinuun kiinnostusta että tekee mieli vaan tutustua enemmän ja enemmän ja viettää aikaa vain tämän kanssa.
Olen lukenut/kokenut että rakastumisvaihe on henkilökohtainen jokaisella, eli joillain se kestää vain kuukauden ja toisilla saattaa jopa vuoden :) Se on sitä ihaninta aikaa suhteessa ja sen toivoisi kestää ikuisesti, mutta niin ei ikävä kyllä ole...

Sen jälkeen kun kiintymisvaihe on ohi, tulee päälle arki. Arki on sitä missä jokaikinen varmasti jossain vaiheessa kelaa että "tätäkö se sitten on? tätäkö nyt VARMASTI elämältä haluan?" Silloin välillä tuntuu siltä että kaipaisi vaihtelua taas elämään, kun tuntuu ettei ole enään mitään mitä ei olisi toisen kanssa kokenut/nähnyt...

Ei asia näikään ole, vaikka siltä tuntuu. Vaikka takana on monia hyviä hetkiä, niin ei se meinaa etteikö niitä voisi tehdä aina lisää :)...siitä vain menkää elokuviin, kävelylle, viettäkää romanttinen ilta kaksin, kaikkea tuollaista, jotka pitävät suhteessa sen mielenkiinnon yllä ettei siitä tule täysin voimaton ja tylsä!

Arjen mukana myös ajan kanssa alkaa tulemaan ylä -ja alamäet. En tajua mistä se johtuu mutta olen huomannut että yksi ainoakin alamäki matkalla mitätöi kaikki hyvät hetket ja tuntuu että vituiksi menee koko suhde.. älkää MISSÄÄN NIMESSÄ langetko tuohon...alamäkiä tulee IHAN JOKAISELLE AINA!!!!...
Ei kenenkään elämä ole sitä elokuvan ihanaa yhteiselämää, vaan tosielämässä kaikille tulee esteitä/mutkia matkaan. RAKKAUDELLA niistä päästään ylitse...Jos todella välittää toisesta niin kyllä niistä alamäistä selvitään, oli ne mitä vain.

Tässä vaiheessa alkaa kumppanin huonot (todelliset) puolet tulla esille ja ne voi tulla myös aika yllätyksenä että "tollanenko muka toi on?! ei se ollut tollanen ollut kun mä siihen tutustuin?!"

Kyllä se oli. Olit vain sokaistunut niiltä huonoilta puolilta ja näit pelkästään hyvät. Sama pätee myös kumppaniisi. Hän ajattelee sinusta aivan varmasti samalla tavalla jossain vaiheessa. Mutta sekin vaihe menee molemmilta ohi. Kumppanin todelliset puolet näkee vasta ajan kanssa. Joka ikisessä ihmisessä on kumppanin mielestä huonoja puolia. Mutta se on elämää, ei kukaan ole täydellinen :)

Pitäkää mielessä että ne kaksi henkilöä jotka toisiaan rakastavat niin ne ovat pelkästään vastuussa siitä, mitä suhteesta tulee. Ei KUKAAN muu!. TE päätätte mitä teette ja selviättekö te ylitse jos tulee pahoja mahalaskuja.

Sitten kun on selvinnyt alamäistä niin elämä taas loistaa...sitten siitä tulee se rutiini. Välillä hyviä hetkiä, välillä vielä parempia ja välillä taas tulee paskaa niskaan. Silloin kun tähän asti on päästy yhdessä, ollaan jo pitkällä ja voidaan sanoa rakastavansa todella! Tässä vaiheessa älkää ihmeessä antako minkään enää pilata suhdetta, koska tähän vaiheeseen harva pääsee edes.

AA! pieni lisäys vielä. Niin tässä vaiheessa kun on oppinut tuntemaan toisen ihmisen niin hyvin että tämän huonoista puolista piittaamatta välittää tästä eikä anna niiden lannistaa niin silloin voi sanoo hyvällä omalla tunnolla rakastavansa

Noh tässä tiivistettynä oma mielipiteeni, mutta anteeksi romaanista :D kunnioitusta jos joku jaksoi lukea ja kiitos!

nyt kun äsken selasin näitä mun merkintöjäni täällä nii tajusin vaa sen taas,epäselvästi mä sen kerron mut kumminkin,mun elämä heittelehtii aika paljon..meinaan vaan et "jes,tänää kaikki on ihanaa<3!" ja sit seuraavana päivänä taas kaikki on aivan hanurista =DSS

No kumminkin,eilen oli kiva päivä,puhuttiin Pasin kanssa pitkästä aikaa kunnolla puhelimessa siitä tuli tooosi hyvä olo. Istuin Ninnil ja Teemul iltaa ja 11maissa Sami ja Jopi lähti heittää meitä sit Dondoon jossa odotti taas Mira ja ette helvetti arvaa kui PALJON näin tuttuja!!??????? eniten ikin! en edes tienny et tunnen nii paljon ihmisii<kieli>
Kaikkii ala-asteel olleita luokkalaisii ja muuten vaan samoi koululaisii ja riparilta myös !

Tulipahan 5aikaan aamul sit syötyy makkaraperunat(nams!) ja käsitin myös että aika kovalla ryminällä olin sisään tullu...
En ees tajuu itekkään et mitä vittuu,miten olinki sit nii maistis
Täytyy ehkä vaan hyväksyy se et juon niin harvoin nykyään et oon ihan juusto heti.

Sika siidee kiitti moi!

Hän vaikenee, katsoo mua vaan
mykkä mä oon, ei sanaakaan.

Hän kuuntelee hiljaisuuttaan,
jää äänemme seinille kaikumaan.

Niin hän lähtee, työntää mut päivistään pois,
mulle jää tyhjät yöt.
Ja niin hän lähtee, kuolleena jään elämään
tyhjät, kylmenneet yöt.

Myöhässä oon, vanhenen taas.
Väärässä oon, meen nukkumaan.

Hän leikkii nyt hiljaisuuttaan,
jää hiljaisuus kanssani kirkumaan.


Hän tukkii mut korvistaan pois.
Hän pyyhkii mut silmistään pois.
Hän juoksee mut jaloistaan pois.
Hän poistuu ja haamu jää kuljeksimaan.

Päivät päiviä saaneet on jatkokseen
niitä vähemmänkin olla vois.
jonkun päivänsä väitetään jemmanneen
minä omani jakelin pois.
Sua rakastin aina kun ehdin,
oisin ehtinyt enemmänkin.
ajan alta pois pakenin..

Mistä haavelin mitä saavutin?
ei toiveet täyttyneet.
vaikka vaivasin joskus päätäkin
aamunkoitteeseen
jäi output ennalleen

Rakkaani...
hehkua entistä jäljellä hiukan ois
sano etten oo väärässä kohentaa kai sen vois?
minne mä päädyn mä jos minut lemppaat pois?
sua syliini kaipaan..

Mitä minusta jäljellä lieneekään
sen ovelles taas kerran tuon..
Ei se elämä helppoo lie kellekään
minun sadassa solmussa on.

Miksi olet aina liian kiltti minulle?
Miksi suutelet kuin rakastaisit minua?
Miksi jalat lähtee altani kun näen sinut?
Miksi puhelimeni laittaa sinulle viestiä?
Miksi olo on kuin rakastaisin sua?
Koska rakastan sua vaikka tiedän etten sua saa,
sillä sinä et minua ottaisi vaikka olisin maapallolla ainut.
Sä annat mun ymmärtää enemmän kuin mitä tarkoitat!

Aloin miettiä -jälleen kerran- tunteita. Lähinnä mun mieleni alkoi harhailemaan vääriä polkuja, pohtiessani onko tässä ihastumisessa mitään järkeä. Pitäishän mun tietää miten tässä käy, aina tässä niin on käynyt. Tunnen jotain, hän ei. Loppu. Helpompaa vielä olisi luovuttaa tässä vaiheessa peli jollekkin muulle, ennen kuin vedot on lyöty ja tulokset julistettu. Luvut taululla ottelussa Kira - Rakastuminen 0-100. Jos tällä kertaa jättäisin pelaamatta? Pelaisin varman päälle, riskin sijaan.

Mutta onko todellakin niin, että paras tapa ennustaa tulevaa käytöstä on mennyt käytös? Onko mut vaan tuomittu tekeen ne samat asiat uudestaan, koska oon niin tehnyt jo kerran ennenkin? Kuka sen määrää voiko tarinan kirjoittaa uudestaan, vai pyyhkiikö joku sivut kun tarina on pistettä vaille valmis?

Ehkä mun pitäis päättää, yritänkö muuttaa historiaa, luoda uutta historiaa, vai antaa historian toistaa itseään uudestaan. Päätänkö olla ihastumatta/rakastumatta, vai pistää tämän jutun toimivaan, vai ihastua ja ottaa takkiini? En osaa päättää. Vaikkei tää ehkä edes mun valita oo. Mun käsketään katsoa ja olla katumatta, mutta mä mielummin jotenkin itse kallistun katsomatta ja katumisen puolelle. Ehkä siis notkautan laivaani kerrankin oman mielenmyrskyn mukaan.


Mä tiedän et sä tiedät että mä tiedän jotain.
miten sen sulle sanoisin?

Sä voit suunnan näyttää minne meet -- elämäs on käsissäs, kukaan ei päätä puolestas, elä täysil koska mikään ei tee meitä nuoremmaks -- Sä saat päättää mitä teet -- muuta suunta mihin kulkee minne mennä, voit silmät sulkee, mut mieti mitä on jäljellä...

Maistelkaa toisianne ?

jos joku sanoo et oot kaunis, tiäks et se kusettaa,
oot ruma ku perskarva joka paskas sukeltaa.
mun mielipide on kaikki jote sul ei oo ketää,
kaikki vaa lastit naamalles vetää.