IRC-Galleria

hehe, varmaan paras tapa viettää vuoden viimesiä tunteja; opiskella ranskaa! mut hei, niin mä oon tehny. kirjotin jo kirjeenki ja tein tehtäviä kirjasta. kohta varmaan alan siivoomaan. jesjes...

vittu, porsaita äidin oomme kaikki.

olipahan läppä joulu...

mä tajusin eilen olevani yks näistä ahkerista nolifettäjistä, jolla on aina kirjautumisesta aikaa muutama tunti ja jonka todennäkösesti löytää galleriasta. ankeeta. että jos on asiaa mulle, ni galleriaan vaan, täällä mä aina oon...

nyt sitä ei voi enää välttää. nyt on joulu tulossa ja sille ei voi mitään. ette tiiäkkään, kuinka joulu on mun mielestä ahdistava ja turha. no, ei nyt pahoteta liikaa niitten mieltä, ketkä joulusta tykkää...
ens jouluna kyllä kuulutan kovaan ääneen että en osta yhtäkään lahjaa, enkä halua yhtäkään lahjaa. tai sitten vaan pysyn hiljaa ja välttelen jälleen kerran joulua viimeseen asti...

ankstaan yksin kotona. eiks ooki ihanaa? mun piti jo aiemmin kirjottaa tänne jotain suurta ja viisasta, mutta unohdin sen. no, tänään ainaki muistin syödä aamupalan, eilen en tiiä miten on...

tänään o lin lukiolla. amistossa oli vähän lomaa, olin siis lukion tunneilla ja hyppytunnilla. olin fyssntunnilla ja joihinki kysymyksiin oisin tienny vastaiksen. sitä pidän suurena neroutena.

mä olen varma, että elän vaan uusintaa omasta elämästäni. kaikki isot asiat mitä tapahtuu, tuntuu niin tutuilta, että ihan kuin aina olis ollut näin. kun mä olin ranskassa, tuntui heti alkuun, ensimmäisellä tunnilla, että se talo oli ollu mun koti ikuisuuden, että mä olin aina tuntenu ne ihmiset, että se koko paikka olis ollu mun ktoi. näin tämmöstä selkeetä isoa asiaa ajatellen. jos jotain isoa ja yllättävää tapahtuu, mä en ikinä ylläty. ihan ku mä oisin aina tienny, että näin käy. mä vaan tajuan vasta sillä hetkellä, että mä oon aina tienny. mä oon aina luullu että mulla on joku kolmas aisti (tiedän, se on KUUDES aisti), mutta ehkä se vaan onki sitä, että mä elän uusintaa. jotenki rauhottava ajatus (ja mä vielä uskon tollaseen), tiiän, että mitä ikinä mä teenki, se ei juurikaan vaikuta. jos se on jo tapahtunu ja elämä on uusintaa, ni se tapahtuu kuitenkin. se selittäis sen, miks en joskus ymmärrä tekojani, tai miks teen aina just niin ku oon päättäny etten tee. se on tehty jo, ja sitä ei mennä muuttamaan, vaikka mitä päättäisin.

ah, ette kuulkaas kukaan osaa kuvitella, kuinka onnellinen mä olin, ku sain ison kävyn postissa! melkeen itkin ilosta. no en nyt ihan, musta on tullu vaan liian tunteeton pari viime viikon aikana, mutta kuulkaa neljä viikkoo sitte ku oisin sen saanu ni vollottaisin vieläki...
ranskan lempparikämppis antoi sen ison kävyn mulle ranskassa,k u olin sanonu, et haluisin semmosen ison kävyn sellasena erilaisena muistona. se sitte löysi semmosen jostain retkeltä ja antoi mulle. se oli meiän pöydän koristeena siellä ja sitte menin tietty unohtamaan sen sinne ja olin murheen murtama. ja tänään sain sen taas! ja kirjeen myös, mikä oli erittäin ihana (kännissä kirjotettu niinku melkeen kaikki sen kaverin kirjottamat kirjeet). sulonen jos niin voi sanoo. täynnä väärin kirjotettuja suomenkielisiä sanoja...
yrittäkää vann pähkäillä, mitä tarkotta yellokatouwet... mäpäs tiiän...

taas oon täälllä koulussa ja tekemistä ei oikestaan oo. kävin täällä, kirjauduin ulos, katoin kaikki meilit, poistin roskapostit ja tulin takas tänne. jepsjeps, äikäntunti, taas. niitä on viikossa kaheksan kappaletta. ihanaa... sain uuden kirjekaverinki. musta on ihan tyhmää, ku joku meili ja mese sysäyttää vanhat kirjeet mitkä kulkee ikuisuuksia, eli siis pari päivää ja sit siellä on kaikkee ihanaa... lähetän kohtapuoliin kirjeellä itävaltaan kuus kaljapullonkorkkia, maasta kerätyjä, ihan siltä varalta että jotain kiinnostaa yhtään mikään...