IRC-Galleria

mä myös mietin sitä, että kun o n toi vieraskirja, niin kun siinä on että ketä on käyny kattoo sun kuvia, ni käykö jotkut vaan kohteliaisuudesta kattoo muitten kuvia? joskus huomaa iteki miettivänsä, että pitäiskö ton kuvia nyt sitte käydä kattomassa vai mitä? en kyllä koskaan käy kohteliaisuudesta, aan ihan mielenkiinnosta. mutta kuinkakohan moni käy.. minä en ainakaan.

juhlapyhät on perseestäääää... on, on... ja mäpäs muutanki hämeenlinnaan... ei ku siis tarklotin, et lahteen... se se oli... hämeenlinna liikaa mielessä, lahteen mä muutan..

oonko muka ainut kellä ei oo mitään tekemistä? masentaa, ku edes mesessä ei oo yhtäkään ihmistä kirjautuneena...

kysyin äipältä, että olenko mielisairas ja se rupes nauramaan. (täytettiin turvallisuuskyselyy)

hämeenlinna on kiva paikka. nätti. oon sielllä ennenki käyny monen monta kertaa, mutta nyt tajusin, että se on oikeesti semmonen paikka, että jos nyt suomessa pitäis jumittaa, ni siellä ehkä voisin parhaiten viihtyä. siellä on vesi, se on kiva. ja siellä on kuulemma joku italialainen jäätelöbaari, sinne ens kesänä! ja ens kesänä on pakko mennä rantakasinoonki, musta tuntuu, että se on just semmonen paikka, mikä tekee kaupungista kivan. ei muuta. väsyttää.

tänään näin kesän ensimmäisen elävän leppäkertun. ja perhosen.

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti

joskus tekis mieli palata ajassa taaksepäin ja elää uudestaan ne hetket, mitkä tuntui hyvältä. sillon ku elämä tuntuu tyhjältä, olis niin ihana, ku vois mennä muistojen mukana ja todella elää ne taas. eipä niitä mulla paljoa ole, mutta ne vähätki olis kiva uudestaan elää.

että keksikääpäs joku nyt jo semmonen aikakone, minkä mukana voisin matkustaa menneisyyteen ja taas elää

enää vuos vapauteen.

huomenna saksaan! ah, melkeen kaks vuotta jo odottanu et pääsen sinne... kaikki kysyy koko ajan nyt että jännittääkö, pelottaako, pärjäätköhän sä siellä sitte... ja mulla ainoo ongelma on se, että löydänköhän mä helsinki-vantaan lentokentällä lentokoneeseen. kunhan koneeseen pääsen, ni kaikki muukin onnistuu...