IRC-Galleria

Luin lehdestä, kuinka paperiteollisuus uhkaa sulkea taas tehtaita Suomessa ja jättää ihmiset työttömiksi. Tätähän tämä kapitalismi on, hyväntahtoisuutta markkinavoimat käyttävät härskisti hyväksi, yrityksiä kiinnostaa vain raha. Vaikka saataisiin tukiaisia valtiolta, niin silti heti tilanteen tullen siirretään tehtaat halpamaahan ja jätetään työntekijät nuolemaan näppejään.

Kuuntelin tässä erään 1990-luvun alkuun asti Suomen Turistiautolla ajaneen kuljettajan kokemuksia lähes 10 vuoden bussinkuljettajauraltaan. Hänen mielestään 1980-luvulla ennen kilpailutusta ilmapiiri bussipuolella oli hyvä, kuljettaja oli alansa arvostettu ammattilainen ja ala oli suosittu. Siihen aikaan kuljettajat tulivat tutuiksi matkustajien kanssa, kun ajoivat samaa linjaa vuosikausia. Ei ollut niin kiire kuin nykypäivänä, koska joka välissä ei mietitty tehokkuutta, vaan järki ja ihmisläheisyys olivat arvossaan. Linja-autot olivat paremmassa kunnossa kuin nykyään. Hän olikin tyytyväinen siitä, että oli kuljetusalalla vanhoina hyvinä aikoina, eikä ole joutunut kärsimään kilpailutuksen tuomaa alennustilaa.

Sama kilpailutushan on johtanut kestämättömään tilanteeseen rahtipuolella, kun isot globalisoituneet konsernit kilpailuttavat kuljetusyrittäjät henkihieveriin, jotta on näyttää hyviä tuloksia tilinpäätöksissä. Aiemmin mietittiin pidemmällä tähtäimellä ja suostuttiin maksamaan luotettavasta ja hyvästä palvelusta sellainen hinta, jolla kuljetusyrittäjä eli ja ei tarvinnut hiki hatussa ajaa.

Kapitalismikin on paperilla hieno idea. Markkinat, jotka ohjailevat itse itseään ja kysyntä ja tarjonta määrittelevät asiat. Markkinat tasapainottaisivat itse itsensä ja kilpailu olisi vapaata ja tehokasta. Valitettavasti ihminen ei ole rahan ohjailtavissa läheskään kokonaan ja päädytään oligopoleihin, kartelleihin, epärationaaliseen päätöksentekoon ja tuttavien suosimiseen. Rationaalinen yhteiskuntajärjestelmä ei tunnu sopivan epärationaaliselle ihmiselle, talousteoriat eivät toimi käytännössä. Tuntuu, että nämä hienot järjestelmien, kuten kapitalismi ja kommunismi, ideoijat ovat käytännön elämästä vieraantuneita ja eivät tiedosta suunnitelmiensa heikkoja kohtia. Järjestelmiä silti ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, myös Suomessa. Kapitalismi on ajettu sisään valtiovarainministeriön asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat käyneet opiskelemassa taloustieteitä ulkomailla tunnetuilta taloustieteilijöiltä ja päättäneet toteuttaa samoja oppeja Suomessakin. Samoin on toimittu useimmissa muissa maissa.

Kapitalismin yksi erittäin suuri vika on lisäksi se, että se osaa arvottaa asioita vain matemaattisesti ja rahallisesti. Koska suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole matemaattisia tai kiinnostuneita markkinatalouden toimintamekanismeista, ihmiset eivät ymmärrä ympäröivän yhteiskunnan lainalaisuuksia. Kapitalismi ei aseta mitään tavoitteita ihmisten hyvinvoinnille tai millekään muullekaan, vain raha on keskiössä. Koska ihminen on suurimmaksi osaksi kiinnostunut hyvästä elämästä rahan sijaan, ei kapitalismi sellaisenaan voi sitä hyvää elämää tuottaa. Minusta väestön hyvinvointi joka iikan kohdalla olisi tärkeämpää kuin hienot talouslukemat. Ei tarvitse olla niin paljon roinaa, kunhan elämänlaatu on kohdallaan ja ihmiset tyytyväisiä. Vai mitä mieltä olette?

Demokratiakin on hieno ajatus, mutta ei se länsimaissakaan ole kovin hyvissä kantimissa. Eliitti pitää valtaa itsellään ja vähät välittää kansan mielipiteestä. EU-eliitti äänestyttää vaikka monta kertaa kansalta, jotta osaavat äänestää oikein, jos edes koko äänestystä pitävät. Poliitikot pitävät omaa peliään ja vaalipuheet ovat ihan muuta kuin tehty politiikka. Etuja ajetaan äänestäjien varakkaalle vähemmistölle, etujärjestöille ja yksittäisille päättäjien kavereille sekä päättäjille itselleen, enemmistö ei saa mitä tilaa. Kiinan mallinen nettisensuurikin on pikku hiljaa tulossa mm. lapsipornon varjolla, kukaan ei sitä kehtaa vastustaa ja pian voidaan vääriä mielipiteitä sisältäviäkin nettisivuja laittaa sensuurin piiriin esimerkiksi merkinnällä "yhteiskuntarauhaa uhkaava sisältö", jonka alle mahtuu käytännössä mitä tahansa. Nettifoorumeillakaan ei välttämättä uskalleta keskustella asioista niiden oikeilla nimillä vastoin virallista totuutta, ettei sivuston ylläpitäjä joudu vastuuseen. Jos keskustellaan, ylläpitäjä pelastaa nahkansa ja sensuroi tällaiset viestit. Demokratia myös kaventuu siksi, että yliopistokoulutuksen suosio laskee. Jos yleissivistävään koulutukseen hakeutuvat vain aiheesta kiinnostuneet, demokratian perusteet vaarantuvat, kun kansan valtaenemmistö ei ymmärrä käsiteltyjä asioita.

Uusi yhteiskuntajärjestelmä voisi olla esimerkiksi sellainen, joka on esitelty Edward Bellamyn "Vuonna 2000"-kirjassa, joka kirjoitettiin jo 1800-luvun lopussa. Jos joku on kiinnostunut utopioista, tällainen mielenkiintoinen utopia voisi olla kokeilemisen arvoinen. Sen perustana on kansalaisten tasavertaisuus ja palkinnon antaminen kunnioituksella ja arvostuksella rahan sijasta. Onhan eräillä tutkimuksilla osoitettu, että rahapalkkion merkitys on vain siinä, että se osoittaa arvostusta saajaansa kohtaan ja arvojärjestystä yhteisössä, ei varsinaisesti se, että sillä rahalla jotain ostaa voisi.

Niin, pakko ottaa kantaa tähän kommunismipeikkoonkin, joka tuntuu kummittelevan edelleen Neuvostoliiton haamuissa. Ainakin Neuvostoliiton kommunismiaikoina oli työväellä rento meininki, eikä turhaan stressattu kvartaalitavoitteista. Saatettiin viikkokausia työpaikalla juhlia ja juoda viinaa ja viettää hauskaa yhdessäoloaikaa, tuloksista viis. Jokaiselle kansalaiselle taattiin työpaikka ja asunto. Väestö oli koulutettua, neuvostokansalaisen ihanne oli sivistyneisyys ja kouluttautuneisuus. Neuvostoliitossa tajuttiin panostaa muuhunkin kuin kylmään materiaan, taiteita rahoitettiin avoimella kädellä. Ei se varmastikaan paratiisi ollut, mutta ihmisten elämä oli hyvin ennustettavaa ja pitkälti turvattua, vaikka materiaalinen taso ei ollutkaan sitä, mihin nykypäivänä olemme tottuneet, mutta aikakausikin oli aivan eri ja Suomessakin elintaso aika niukkaa. Nykypäivänä vastaava systeemi voisi toimia erittäin hyvin tietotekniikan ansiosta, jolloin kansalaisten kanssa voitaisiin käydä paljon vuoropuhelua ja kansalaiskeskustelua. Miksei kommunistinen valtio voisi olla avoinkin yhteiskunta. Ekologisuuttakin voitaisiin (ja olisi pakkokin) ottaa huomioon ihan eri tavalla uuden tiedon ansiosta, joten Neuvostoliiton kaltaisia ympäristötuhoja tuskin tapahtuisi.

Tällaisia näkemyksiä ja mielikuvia minulla oli tähän laittaa. Ei ihme, että viime päivinä lueskelemani kommentit jopa Kauppalehden ja Taloussanomien verkkosivuilla ovat todenneet, että kapitalismin lopun ajat ovat käsillä. Se tulee sortumaan omaan mahdottomuuteensa. Toki voitaisiin tehdä toimenpiteitä, jotka korjaisivat kapitalismin huonoimmat puolet, mutta epäilenpä onko näitä toimia mahdollista ajaa maailmanlaajuisesti hallitusti sisään, joten vaihtoehtona on äkillinen romahdus ja taloudellinen sekasorto, jonka jälkeen on aika uudelle järjestelmälle.