IRC-Galleria

Mun on vaikea ymmärtää porvareita. Ne, jotka elää porvarillista elämää, niiden selitykset ei aukea mulle, että miksi pitää ostaa kaikkea ja hukata elämä sekä ihmissuhteet työlle ja opiskelulle. Mutta sama juttu näkyy olevan porvaripoliitikkojen kanssa. Olen nyt yrittänyt herätellä tapani mukaan poliitikkoja huomaamaan epäkohtia maailmassa lähettämällä heille meiliä.

Tähän asti on suurista puolueista positiivisimmat kokemukset Keskustapuolueesta. Heiltä on tullut aina järkevää tekstiä, sellaista joka osoittaa, että mainitsemaani asiaan on edes yritetty paneutua. Matti Vanhaselta ja puoluetoimiston väeltä on tullut ymmärtäväisiä ja toivoa herättäviä vastauksia, kun olen huolenaiheitani heille meilaillut.

Sen sijaan Kokoomuksen poliitikoilta tulee jotain käsittämätöntä budjettipuhetta, joka vaikuttaa ihan epäinhimilliseltä, lopultakin siinä on pitkä teksti, mutta kantaa ei olla otettu siihen itse asiaan millään tavalla. Rivien välistä voi kuitenkin lukea, että asiat olkoot kuten ovat, kun on perusteltu niin muka-eurontarkasti, miksi ei voi mitään muka tehdä. Jyrki Kataiselta taannoin kyselin, miksi leipäjonoja on vieläkin Suomessa ja sain juuri tuonsävyisen vastauksen. Ei siinä vastattu millään rivillä leipäjonoihin, vaikka tekstiä talouden suhdanteista, budjetista ja suomalaisten ikääntymisestä riitti rivikaupalla.

Sen sijaan positiivisena esimerkkinä kokoomuslaisista täytyy ottaa Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka on ottanut huolenaiheekseen erityisesti pääkaupunkiseudun asuntopulan, asunnottomuuden ja kaupunkiköyhyyden, josta hänelle kiitokset lähetinkin. Vierailipa Pajunen leipäjonossakin taannoin, samoin alkoholistien asuntolassa. Hän osasi myös taitavasti herätellä kokoon kuivahtanutta keskustelua Helsingin keskustan elinvoimasta provosoimalla ihmisiä vaatimalla keskustaan lisää autoja. Jan Vapaavuori taas on asettanut neljän viisaan miehen työryhmän selvittämään, miten asunnottomuus saadaan pois Helsingistä.

Vihreät, jotka ovat lempipuolueeni, heistä on vähän kaksijakoisia kokemuksia. Toisaalta siellä on järkevää porukkaa, etenkin Osmo Soininvaara, Satu Hassi, Pekka Sauri ja Oras Tynkkynen. Tarja Cronbergista ei ole kamalasti kokemusta, toisaalta hän vaikutti kysyessäni olevan perustulon kannalla, mutta toisaalta asuu maaseudulla ja ajaa isolla maastoautolla, joskin biopolttoaineella, mutta kumminkin. Toisaalta taas kuulee aika omituisia juttuja, kuten nämä muutamat ajattelemattomat, jotka pilaavat vihreiden maineen huumekohuillaan. Pössyttelisivät huumeita kotonaan ihan vapaasti, mutta pitäisivät suunsa kiinni siitä, etenkin Vihreisiin liittyvissä tilaisuuksissa. Yleensä ottaen Vihreät vaikuttavat kuitenkin olevan erittäin hyvä puolue, jolla on suvaitsevainen ja välittävä asenne, sekä ihmisiin että luontoon. Eikä heillä ole mitään vahvoja sidoksia eri tahoihin, kuten Kokoomuksella rahamaailmaan, Keskustalla maanviljelijöihin ja SDP:llä ammattiyhdistysliikkeeseen. Tai no, jos hipit lasketaan Vihreiden sidosryhmäksi, niin joo, mutta minulle hipit eivät ole erityinen pelon aihe, kun itsekin koen kuuluvani heihin :)

Perustulosta on tullut sellainen vaikutelma, että jokin sovellus siitä on tulossa. Hallitus on asettanut työryhmän pohtimaan asiaa, jonka tarkoituksena on yrittää rakentaa sellainen perusturvan paketti, joka takaisi ihmisarvoisen toimeentulon kaikissa elämäntilanteissa. Vihreät ja Keskusta tätä ovat olleet aktiivisesti puuhaamassa, mutta Kokoomuskin hommaan suostune uudistusmielisyydessään, joskaan köyhät eivät heidän suurimmissa intresseissä olekaan. Jos SDP olisi tässä hallituksessa, olisi paljon vaikeampi saada tällaisia uudistuksia läpi, mutta onneksi nyt on käynyt näin. SDP:n aikana on köyhyys pahentunut niin paljon sen luisuttua keskiluokkaisten etujen ajajaksi, että tuskinpa pakan sekoittaminen kovin vaarallista voi iolla.

Minusta perustulo olisi erittäin kannatettava idea, markkinat kun eivät koskaan työllistä kaikkia. Vasemmistoliiton vahvalla myötävaikutuksella ja uuden hallituksen positiivisella asenteella Kainuun Paltamo aloittaa muuten vuoden 2008 elokuusta tai vuoden 2009 alusta mitä todennäköisimmin projektin "Työtä kaikille", jossa työttömyys aiotaan poistaa Paltamon kunnasta. Jokainen työtön kuntalainen työllistetään ja palkka rahoitetaan samoilla rahoilla, joista nyt maksetaan työttömyysturvaa.

Etuna kunnan työllistämisessä on mielekkään tekemisen saaminen ihmisille eli syrjäytymisen ehkäisy, työpaikkaruokailun saaminen ja lainan saaminen pankista. Samoin ihmisarvo säilyy paremmin, kun on jossain päiväpuuhassa, vaikka ei se ihmisarvo ihmisen elämäntilanteesta saisi minusta riippuakaan. Työkyvyttömät siirretään suoraan eläkkeelle, mutta muille linja on tiukka, työllistämistöihin on mentävä tai työttömyyskorvaukset katkeavat. Hienoa, että tällaiseen on rohkeutta Kainuussa! Saisivat nämä Helsingin herratkin ottaa mallia maakunnista, kerrankin niin päin. Tai vaikka ulkomailta, Tanskassa työtä vailla olevat saavat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaistyö
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo

Olen jutellut isäni, äitini ja monien muiden vanhempien ihmisten kanssa, millaista oli elämä entisaikaan, koska se kiinnostaa minua. Samoin olen lukenut entisajoista kertovia kirjoja ja kuunnellut musiikkia. Huomaa, että entisaikoina oli aika erilaista kuin nykyään. Monella tapaa parempaa elämää minusta.

Olispa ollut ihanaa olla 1960-luvun stadilainen työmies. Stadi oli hieno kaupunki entisaikoina. Kerrostalolähiöt olivat vielä moderni juttu, joihin lapsiperheet muuttivat ja keskikaupunki oli voimissaan, valtavat automarketit ja moottoritiet rakentamatta. Duunarit pitivät valtaa Kalliossa ja heikkojen asiaa ajettiin oikein urakalla. Neuvostoliitossa oli kommunismi ja Suomessakin mentiin siihen suuntaan.

Bussiliikenne oli ihan eri tavalla ihmisten arjessa kuin tänään ja kaupungeissa oli rauhallisempaa elää, kun oli vähän autoja. Kaupat olivat ihmisten alakerroissa. Ihmiset asuivat kerrostaloissa ja näkivät toisiaan ihan eri tavalla kuin nykyään.

Elämän rytmi oli rauhallista. Yhteishenki oli vahva työväenluokassa ja tavoitteet olivat yhteisiä, elämä oli yhteiseloa eikä vain jokaisen itsekäs projekti. Usko siihen, että tulevaisuus olisi aina menneisyyttä parempi, oli vahva, eikä ympäristöasioista vielä osattu olla huolissaan. Ihmiset olivat solidaarisia toisiaan kohtaan, elämän rytmi oli rauhallisempi ja ihmisillä oli enemmän aikaa ystäville ja tuttaville. He elivät niukasti, mutta saivat elämän ilonsa muusta kuin tavarasta ja rahasta. Sivistys oli arvossaan ja nuorten mielestä oli tavoiteltavaa olla sivistynyt ja harrastaa kulttuuria. Ulkoinen olemus ei ollut niin tärkeää kuin nykyään. Myös hiljaisemmilla ihmisillä oli ihmisarvonsa.

Hippiliike oli vahva, olisin tahtonut olla yksi heistä, heillä oli vahva tahto parantaa maailmaa. Nuoret haaveilivat politiikasta ja heidän unelma-ammattinsa oli bussinkuljettaja, bussit olivat arvostettuja kulkuvälineitä ja kuljettajat kunnioitettuja ammattilaisia. Sosiaaliturva takasi hyvät elinolot myös heikommille.

Oikeastaan ainoa asia, mitä nykypäivästä kaipaisin, olisi tietokone.